Toukokuun alun kuunnelluimpia

Vuodenaikojen vaihtuminen ja säätilat näkyvät yleensä aika selvästi soittolistoillani. Kevään aurinkoisina päivinä kuuntelen kevyttä ruotsalaispoppia, kesähelteillä ekstra-annoksen vanhempaa Beatlesin ja Kinksin kaltaista rokkia ja syksyllä jotain Snow Patrolin kaltaista haikeaa brittipopia. Talvella kootut kasetit tunnistan vielä vuosien jälkeenkin siitä, että niillä soi harvinaisen sekalaista musiikkia, mutta pohjavire on jotenkin totinen. Veikkaanpa, ettei kukaan muu kuin minä pysty biisilistoistani lukemaan, onko kyseessä syys- vai kevätlista.

Viime viikon soitetuimpien listani on jotenkin outo. Jos listalta tiputta pois Håkan Hellströmin, minäkin erehtyisin luulemaan soittista lähinnä loka- tai marraskuussa tehdyksi. Mutta viime viikkohan nyt muistuttikin säiden puolesta monin tavoin syksyä. Ja kun tarkemmin analysoin biisejä, kyllä niissä kuitenkin enemmän kevään kylmää valoa on kuin syystalven pimeyttä.

Ladytron: Runaway

Håkan Hellström: Kom igen Lena!

The Crash: Lauren Caught My Eye

Villa Nah: Ways to Be

M.: Est-ce que c'est ça

Death Cab for Cutie: Soul Meets Body

The Smiths: Please, Please, Please, Let Me Get What I Want

The Cure: Boys Don't Cry

Muse: Undisclosed Desires

Håkan Hellström: För en lång lång tid

Veronica Maggio: 17 år

M.: Que De Nous Deux 

Kings of Convenience: Misread

Radiohead: Fake Plastic Trees

Death Cab for Cutie: What Sarah Said

(lista kuunneltavissa Spotifyssa)

Olen yrittänyt välttää, ettei samat biisit päätyisi viikosta toiseen näille soitetuimpien kappaleiden listoilleni. Lauren Caught My Eye ja Que De Nous Deux ovat olleet viikon soitetuimpien listoilla aiemminkin, mutta eivät sentään ihan lähiviikkoina. Ja tokihan hyvät biisit ansaitsevat välillä uusintakierroksen ;)

M. on ranskalainen artisti, joka ajoittain pompahtaa jostain levylautaselle. Älkää kysykö minulta, mistä mies laulaa. Nykyisin en itse asiassa edes halua tietää, mitä noissa lauluissa puhutaan, jottei omat mielikuvat kappaleista tuhoudu täysin.

Musen Undisclosed Desires -kappale oli todennäköisesti eniten soittamani laulu viime viikolla. Syy löytyy eräästä YouTuben True Blood -videosta, jota olen katsellut hävettävän monet kerrat läpi lähi aikoina. Jos en katso videota, ainakin kuuntelen biisiä. Minulla olisi hieno koreografia mielessä kappaleeseen, mutta harmi kyllä en pääse sitä missän toteuttamaan.

Ilman Håkan Hellströmin Kom igen Lena! -kappaletta kevät ei tunnu keväältä, aivan niin kuin marraskuu ei tunnu miltään, jos edes kertaalleen ei ole kuullut Miljoonasateen Marraskuuta. Veronica Maggio soi tasaisesti läpi vuoden, mutta kyllä sekin on minulle hyvin vahvasti kevätmusiikkia.

Ihme on, jos tämän viikon soitetuimmat kappaleet eivät tule olemaan The Nationalin High Violet -albumilta. Tämän tytön hymy on korvasta korvaan nyt kun tuo koesoitossa jo aivan erinomaisen mahtavaksi osoittautunut levy viimein on ilmestynyt.