Yleensä soittimeen päätyy pyörimään Håkan Hellströmin Det är så jag säger det -levy, jonka reipas musiikki pitää minut hereillä. Olen viime päivät ollut melko unelias siitepölyallergiani takia, joten piristystä todella on kaivattu. Håkanin levyn lisäksi soittimessa on ajoittain käväissyt Veronica Maggion Och vinnaren är...-albumi.
Joudun tunnustamaan, etten osaa juurikaan ruotsia. Onneksi hyvin harvoin oikeasti kuuntelen laulujen sanoja, joten en kärsi siitä, etten aina ymmärrä, mistä Håkan ja Veronica laulavat. Pääasia on, että musiikki kuulostaa reippaalta, rennolta ja korostaa kevätpäivien kauneutta.
Hellströmin levyyn törmäsin ensimmäistä kertaa sen ilmestymisen aikoihin vuonna 2002 tai 2003. Oikeastaan joka kevät tuo levy on tullut kaivettua esiin. Jos kuuntelen tuota levyä pimeänä talvi-iltana silmät kiinni, voin melkein haistaa keväisen mullan tuoksun ja näen lakaisukoneen puhdistamat kadut.
Veronica Maggion levyn ostin viime keväänä Tukhomasta, joten ei siis ole suurikaan ihme, että levy kuuluu mielestäni kevääseen. Tosin nyt tuntuu olevan vielä liian viileät kelit Maggion kuunteluun. Tiedän, että seuraava lauseeni voi kuulostaa todella omituiselta huuhaalta, mutta yrittäkää ymmärtää. Mun mielestä Maggion musiikki ei sovi viileän kevätpäivän taustalle, koska mm. päivän valoisuus on vääränlainen sopiakseen laulujen tunnelmaan. Mutta koska Maggion musiikki sopii hyvin yhteen Håkan Hellströmin musiikin kanssa, on levy kaivettu esiin jo näin huhtikuussa.
Jos vapusta tulee lämmin, veikkaan, että Veronica Maggion levy tulee soimaan kotonani todella paljon. Tosin serpentiini, kuohari, cocktail-tikut ja Maggion musiikki on sellainen yhdistelmä, että sateisempikin vappu muuttuu mielessä aurinkoiseksi! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti