Kuninkaallisia ja jalkapalloa

Tunnustan, olen aina hieman naureskellut ihmisille, jotka kuninkaallisten valitiovierailujen aikana haluavat päästä näkemään monarkian edustajat. Mutta kun Kaarle-Kustaa ja Silvia vierailivat eilen lähes naapurissani, pakkohan sitä oli itsekin mennä tarkastamaan, miltä Ruotsin kuningaspari näyttää livenä.

Olin Akatemiantalon edessä jo tuntia ennen kuninkaallisten saapumista. Tarkoitus ei ollut saapua paikalle hyvissä ajoin, vaan muiden suunnitelmien peruuntuminen johti siihen, että olin tuomiokirkolla jo reilusti suunniteltua aiemmin. Olen ehkä outo, mutta minusta oli mielenkiintoista seurata, miten huoltomies imuroi kadulle levitetyn punaisen maton ja miten muu henkilökunta viimeisteli paikkoja ennen kuninkaallisten saapumista.

Lopulta kuninkaallisia ja presidettiparia kuljettanut bussi saapui Akatemiantalon eteen. Kauan odotettuja vieraita ei kuitenkaan koko yleisö päässytkään näkemään. Vieraat kun jäivät ikävästi bussin ja poliisiautojen taakse piiloon. Minä onnistuin kuitenkin näkemään Silvian, Presidentti Halosen ja puolikkaan kuninkaan kaljusta ja selästä. Silvia näytti oikein viehättävältä ja herttaiselta. Lisäksi kuningatar osoitti, että joillekin ihmisille todella sopii oranssinpunainen jakkupuku. Ja valokuvissa usein homssuisen näköinen Tarja Halonenkin oli livenä tyylikäs.

Jostain luin, että Kaarle-Kustaa olisi eilen halunnut päästä seuraamaan Ruotsi-Venäjä-jalkapallo-ottelua, mutta juhlaillallinen oli ikävästi päällekäin ottelun kanssa. Minä olin seuraamassa tuota ottelua stadionilla. Ehkä kuningas olisi voinut iloita stadionilla Ruotsin 3-0-voitosta ja Ruotsin ylivoimasta, mutta minä olisin mielelläni nähnyt vähän tasaväkisemmän ottelun. Venäjän joukkue ei saanut mitään merkittävää kentällä aikaiseksi. Ruotsi taas vaikutti todella vahvalta joukkueelta, joka tulee varmasti menestymään näissä kisoissa. Ottelutapahtuma oli kuitenkin hyvä ja yleisöäkin oli paikalla mukavasti. Lisää väkeä katsomoihin kuitenkin vielä kaipaisin. Toivottavasti loppuviikon matseissa yleisömäärät vielä kasvavat.

EM-futista 23.8.-10.9.2009

Kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin, Suomessa alkoi eilen naisten jalkapallon EM-kisat. Otteluita pelataan Helsingin lisäksi Turussa, Tampereella ja Lahdessa. Vaikka et normaalisti katsoisikaan televisiosta jalkapalloa, nyt kannattaa mennä jännittämään Euroopan parhaiden naisfutismaiden otteluita katsomoon. Naisten jalkapalloa ei juurikaan kannata verrata miesten jalkapalloon. Jos koet, ettet ymmärrä miesten peleistä mitään, kokeile ihmeessä seurata naisten otteluita. Voi olla, että jalkapallon hienoudet selviävät sinulle naisten pelien kautta :)


kuva täältä

Suomessa pelattavissa EM-kisoissa mukana on 12 maata: Italia, Venäjä, Englanti, Ruotsi, Norja, Ranska, Islanti, Saksa, Ukraina, Tanska, Hollanti ja tietysti isäntämaa Suomi. Eilisessä ottelussa Suomi voitti hienosti Tanskan 1-0 Olympiastadionilla. Itse jouduin katsomaan ottelun telkkarista Turussa, mikä harmi, etten päässyt Stadikalle kannustamaan joukkuetta. Vielä ikävämpää oli, ettei hienoa ottelua ollut paikanpäällä seuraamassa edes 20000 silmäparia.

Jalkapallo näyttää parhaalta aina kentän laidalta seurattuna. Nyt kannattaa ainakin kaikkien Turun, Helsingin, Tampereen ja Lahden lähellä asuvien lähteä nauttimaan jalkapallon arvoturnauksen tunnelmasta stadioneille. Lisätietoa kisoista löytyy kisojen virallisilta nettisivuilta ja lippuja voi ostaa ja varata mm. täältä.

Huomenna minut voi bongata seuraamasta Turussa Ruotsi-Venäjä-ottelua. Vielä en tiedä, kumman joukkueen kannattajaksi ottelun tiimellyksessä ajaudun, mutta uskon katsomossa olevan hauskaa, vaikkei Suomi kentällä olekaan.

Lähtekää muutkin kannustamaan jalkapalloilevia naisia!

Penkkiurheiluhulluus

Kylläpäs viikko on vierähtänyt nopeasti, kun aikaansa on tuhlannut yleisurheilun MM-kisoja tuijottaen. Valitettavasti tällaiset kisat saavat minut aina unohtamaa kaikki muut tärkeät asiat. Näkisittepä tiski- ja pyykkivuoret, jotka olen viikon varrella saanut aikaiseksi, kun olen tuijottanut Usain Boltin huikeita juoksuja, saksalaisheittäjien venymistä kotikisoissaan, söpöjen brittihyppääjien edesottamuksia miesten pituushyppykisassa ja Austarlian Steven Hookerin tuskaista matkaa mm-voittoon seiväshypyssä. Tänään täytyisi vielä jännittää miesten 800 metrin juoksufinaalia ja toki Suomen keihäsmiesten suorituksia. Totta puhuakseni minulle kisojen huippuhetki oli kuitenkin Hookerin eilinen voitto seiväskisassa, eikä Wirkkalan, Ruuskasen, Pitkämäen tai Järvenpään keihäsmitalikaan tilannetta tule muuttamaan. Kun Hooker onnistuneen hyppynsä jälkeen herkistyi kyyneliin, sain minäkin kaivaa nenäliinan esiin.

En tiedä, miksi en osaa samaistua suomalaisurheilijoihin samalla tavoin kuin Hookeriin, Hollannin 800 metrin juoksija Bram Somiin tai puolalaiseen Sylwester Bednarekiin, joka sai pronssia miesten korkeushypyssä omalla ennätyksellään. Noloa kyllä keihäsmiehistäkin eniten pidän Norjan Andreas Thorkildsenista. Mutta toki toivon suomalaisheittäjien napsivan useammankin mitalin tänään.

Jotta urheiluhulluuteni ei ainakaan lähipäivinä katoaisi, tänään illalla alkaa naisten jalkapallon EM-kisat. Kirjoitan noista Suomessa järjestettävistä kisoista viimeistään huomenna lisää. Tänään kuitenkin kannattaa keihäsfinaalin jälkeen pitää TV2 auki, koska klo 19.40 sieltä alkaa naisten Suomi-Tanska-ottelu. Toivotaan Suomen futisjoukkueelle menestystä kisoissa. Tsemppiä tänään siis sekä Suomen keihäsmiehille että naisfutaajille!

Taiteiden yössä

Kuten ehkä on jo käynyt selväksi, eilen Turussa oli Taiteiden yö. Itse tuli piipahdettua katsomassa näytelmän harjoituksia, kirjailijahaastatteluja ja kauhuelokuvaa.

Eilen lupasin kertoa, kuinka houkuttelevalta Turun kaupunginteatterin Laulavat sadepisarat -näytelmä vaikuttaisi harjoitusten perusteella. Ainakin näytelmän avoimet harjoitukset olivat kiinnostaneet turkulaisia. Illan molemmat harjoitukset kun olivat täynnä yleisöä.

Näyttelijöillä ja muulla henkilökunnalla oli käynnissä vasta musikaalin neljäs harjoituspäivä näyttämöllä, joten mitään kovin valmista näytelmää yleisö ei siis vielä päässyt seuraamaan. Näyttelijät harjoittelivat kohtausta, jossa Lina Lamond (Kirsi Tarvainen) on puheopetuksessa. Elokuvassa kohtaus näyttää tältä:



Linan puheopetuksesta siirrytään Donin (Mika Kujala) vastaaviin harjoituksiin. Tuo kohtaus tunnetaan elokuvassa Moses Supposes -laulunumerosta. Turun teatteriversiossa kappale on nimeltään Uimaan, ja suomentaja Sami Parkkisen sanat ovat vähintäänkin yhtä tarttuvat kuin kappaleen sävel.



Tietenkään Turussa näyttelijät ja tanssijat eivät steppaa aivan yhtä taidokkaasti kuin Gene Kelly ja Donald O´Connor, mutta koreografi Mikko Ahdin laatimat askelkuviot varmasti silti viihdyttävät katsojia.

Oli mielenkiintoista nähdä, miten kohtaus pikku hiljaa muotoutui paremmaksi ja paremmaksi. Jännityksellä odotan, miltä kohtaus näyttää lopulta valmiissa näytelmässä. Ja nyt sukulaiset tarkkana! Jos mietitte minulle joululahjoja, ostakaa ihmeessä minulle lahjakortti teatteriin. Voitte myös varat lipun Laulavien sadepisaroiden näytökseen. Ei haittaa, vaikka lippu olisi syys- tai lokakuun näytökseen. Muistan kyllä lahjanne vielä jouluna, enkä odota muuta lahjaa.

Teatterin harjoitusten jälkeen siirryin kirjakauppoihin kuuntelemaan kirjailijoiden haastatteluja. Ehdin nähdä mm. Leena Lehtolaisen, Taavi Soininvaaran, Jarkko Sipilän ja Riku Korhosen haastattelut. Vaikka haastattelut ovat vuodesta toiseen samanlaisia, eikä niistä juuri viisaammaksi tule, tykkään silti kuunnella niitä ja tarkkailla muuta yleisöä.

Kirjakaupoista kiirehdin grillin kautta kohti kotia. Onnistuin jonottamaan jättilihistäni juuri kun läheisellä jokilaivalla Virpi Kätkä lauloi Bye Bye Baby -hittiään. Tulipahan kuultua livenä vanha euroviisuhitti!

Hiukan ennen keskiyötä lähdin vielä katsomaan Brinkkalan sisäpihalle elokuvaesitystä. Kun yhdistetään pimeä elokuun yö, tähtitaivas, saksalainen kauhuelokuva, rockbändi ja joukko ihmisiä, voidaan aikaiseksi saada todella hieno tapahtuma. Tohtori Caligarin kabinetti oli mielenkiintoinen elokuva (huikeat lavasteet!) ja elokuvaa säestänyt Half Apple -yhtye sai luotua todella hypnoottista ja kiehtovaa musiikkia leffan taustalle.

Kaiken kaikkiaa tämän vuoden Taiteiden yö oli osaltani onnistunut tapahtuma ja nyt onkin hyvä aika ruveta odottamaan jo ensi vuoden ohjelmaa. Sitä ennen taiteesta ehtii toki nauttia pitkin vuotta monissa muissa tapahtumissa.

Näitä asioita odotan, osa 1: Teatteri ja elokuvat

Opiskelulukukauden alkaessa on ollut aika miettiä myös, miten aion viettää vapaa-aikaani tulevana syksynä. Aloin merkitä kalenteriini kaikkia niitä asioita, joita odotan syksyn kulttuuritarjonnalta. Lista osoittaa aika hyvin, miksi olen Ylen Kulttuurikunto-testin mukaan ylikunnossa. Kun listalla on urheilua, kirjallisuutta, musiikkia, leffoja, kuvataidetta, teatteria ja tanssia, kiinnostuksen kohteita on testin mukaan ilmeisesti jo liikaa. Totuus kuitenkin on, ettei rahatilanteeni taida sallia aivan kaikkien teatteri- ja museolipujen ostamista, ja valitettavasti täytyy kai levyostoksistakin tinkiä, joten mihinkään todelliseen kulttuuriylikuntoon tuskin ajaudun.

Jotta voisin kirjoittaa kiinnostavista asioista rauhassa, jaan jutun useampaan osaan. Muuten tässä väsyy sekä kirjoittaja että lukija. Tässä ekassa osassa kirjoitan näytelmistä ja elokuvista.

TEATTERI

Oi voi kuinka monta kiinnostavaa näytelmää syksyllä olisi tarjoilla. Lähden nyt siitä, että näiden katsomiseen minulla ehkä on mahdollisuus.

Turun kaupunginteatterissa pyörii syksyllä Laulavat sadepisarat. Näytelmän ensi-ilta on 11. syyskuuta, mutta ensimmäinen ennakkonäytös on 9. syyskuuta. Olen tänään Taiteiden yössä menossa seuraamaan näytelmän avoimia harjoituksia. Ilmoittelen siis myöhemmin, kuinka houkuttelevalta näytelmä ennakkoon vaikuttaa.

Turun kaupunginteatteri saa myös vieraita Helsingin kaupunginteatterista, kun Kiviä taskussa -näytelmä esitetään 29. ja 30. elokuuta teatterin päänäyttämöllä. Veikkaan, etten onnistu saaman lippua Turun näytöksiin, mutta onneksi näytelmä pyörii edelleen myös Helsingissä, jonne voisin lippua metsästää.

Helsingin kaupunginteatterin syksyn suurproduktio on tänään ensi-iltansa saava Maija Poppanen -musikaali. Satuin näkemään ohjelman lavastajan tänään aamu-tv:ssä, ja nyt todella haluan nähdä Katariina Kirjavaisen suunnittelemat lavasteet livenä.

ELOKUVAT

Ehdottomasti eniten odottamani ulkomaalainen elokuva tulee ensi-iltaan huomenna. Kyseessä on Pedro Almodóvarin Särkyneet syleilyt. Huomenna tulee ensi-iltaan myös Michael Mannin Public Enemies. Tuokin elokuva on pakko nähdä jo pääosassa olevan Johnny Deppin takia. Lokakuussa ensi-iltaan tulee Fame-elokuva, joka juoneltaan tuskin on kovinkaan ihmeellinen, mutta minä odotankin tätä elokuvaa, koska havaitsin traileria katsoessani, että elokuvassa tanssii Kherington Payne, joka kilpaili viime vuonna Tanssi, jos osaat -ohjelmassa. Koska en vieläkään tiedä, näytetäänkö tämän vuoden SYTYCD-tuotantokautta Nelosella ennen ensi vuotta, Fame toimikoon tanssiohjelman korvikkeena. Niin ja koska nyt olen jäänyt koukkuun Twilight-kirjoihin, niin joudun myöntämään, että odotan myös Twilight - Uusikuu -elokuvan (tai mikä ikinä tämän leffan suomenkielinen nimi lopulta onkaan) ilmestymistä.

Suomalaisia elokuva näyttää ilmestyvän syksyn aikana useampiakin. Ainakin Skavabölen pojat, Haarautuvan rakkauden talo ja Pihalla vaikuttavat minusta ennakkoon todella mielenkiintoisilta, mutta rahanpuutteen vuoksi taitaa olla parempi odotella ensin muiden arvioita elokuvista, ennen kuin sijoitan rahat leffalippuihin.

Muistutetaan vielä, ettei leffatarjonta tietenkään riipu pelkästään Finnkinon leffateatterien tarjonnasta. Odotan kovasti Kinokoplan ja Kavan syksyn elokuvatarjontaa. Lisäksi täytyy muistaa tarkkailla tulevia Kosmoraman tapahtumia. Elokuun 22. päivänä Kosmorama esittää Quentin Tarantinon Pulp Fictionin. Iltaa varten voisi pukeutua myös teeman mukaisesti, mutta itse taidan jättää pukeutumisen muille ja livahtaa paikalle ihan tavallisissa vaatteissani (tämä toki johtuu vain siitä, etten omista teemaan sopivia vaatteita!)


Kuva täältä.

Seuraavassa Näitä asioita odotan -jutussa käsittelen musiikia. Luvassa siis asiaa ainakin tulevista levyistä ja keikoista.

Turun Taiteiden yö 13.8.

Huomenna kaikkien Turun lähistöllä olevien kannattaa tulla viettämään kaupunkiin Taiteiden yötä. Ohjelmassa näyttää olevan monennäköistä kiinnostavaa tapahtumaa. Lisää tietoja Taiteiden yön ohjelmasta löytyy täältä.

Itse olen menossa katsomaan Kaupungiteatteriin Laulavat sadepisarat -näytelmän harjoituksia ja keskiyöllä Brinkkalan pihalla järjestettävään ulkoilmaleffanäytökseen. Yöleffana esitetään vuonna 1920 valmistunut kauhuelokuva Tohtori Caligarin kabinetti (Das Kabinet des Dr. Caligari). Lisätietoa tuosta tapahtumasta taas löytyy täältä.

Kerron toki myöhemmin, millaista taiteiden yössä oli.

Paluu blogin ääreen

Viime viikkoina minulla on ollut niin paljon muuta mietittävää ja hommaa, etten ole ehtinyt päivittämään blogia. Nyt päässä suorastaan surisee juttuideoita, mutta eipä taida aika riittää kaikkien ideoiden toteuttamiseen, ainakaan aivan heti.

Viimeiset pari viikkoa olen lähinnä matkustellut ja nauttinut kesästä. On tullut vietettyä aikaa vanhempien luona ja mökillä, vierailtua yli 20 vuoden tauon jälkeen Korkeasaaressa, käytyä ristiäisissä Lahdessa ja piipahdettua museossa Helsingissä. Niin ja tulihan sitä eilen piipahdettua myös Uudessakaupungissa Automuseossa.

Lähes kahden viikon reissaamisen jälkeen on ihanaa olla taas Turussa. Viikon verran täällä oikeastaan olenkin jo ollut, mutta vasta nyt jaksan palailla blogin ääreen. Kohta kuitenkin alan purkaa päässäni pyöriviä juttuja tänne :)