Nimipäivä

Jos nimimerkkini täällä on Lotu, ei varmasti tarvitse olla suurikaan sherlock tajutakseen, että etunimeni on Lotta. Tänään on siis nimipäiväni, jota aion juhlistaa kohta kahvilassa nautitulla kakkupalalla ja High Violet -levyn noutamisella.

Pidän kovasti nimipäivistäni. Aika monet vuosien aikana viettämät nimipäiväni muistan paremmin kuin syntymäpäiväni. Toukokuun 12. päivänä on kiva viettää nimipäivää, koska lähes aina tuolloin on kaunis sää ja siniristiliput hulmuavat saloissa. Harmi kyllä liput eivät liehu minun ja kaimojeni kunniaksi, vaan liputuksella kunnioitetaan J.V. Snellmania.

Siinä missä sukunimeni tavailu ja selittäminen on tuottanut ajoittain harmia ja ärtymystä, etunimeni on tarjonnut lähinnä iloa ja hupia. Hiljattain törmäsin rappukäytävässä naapuriini. Pari kerrosta alempana asuva vanhempi rouva halusi esittäytyä oikein kunnolla, joten jouduin paljastamaan hänelle nimeni. Kuultuaa etunimeni hän huudahti: "No mutta sinähän näytätkin aivan Lotalta!" Kuulen tällaisia kommentteja aina silloin tällöin. On hassua, kuinka ihmisillä on meilikuvia siitä, miltä Lotat näyttävät. Enkä todellakaan ole ainoa Lotta, joka tällaisia huomautuksia on kuullut. Eräälle kaimalleni oli kerran jopa todettu, että hän ei näytä yhtään Lotalta. Tämä kaimanikin oli sitä mieltä, että meistä kahdesta minä olen kyllä ehdottomasti lottamaisempi :)

Minulta on joskus kysytty, olenko ollenkaan samanlainen Lotta kuin Merri Vikin Lotta-kirjojen päähenkilö. Kyllä minussa ja kirjojen Lotassa on jotain samaa. Tosin ihailin lapsena niin paljon kirjojen kaimaani, että olen saattanut enemmän ja vähemmän tietoisesti matkiakin häntä. Lueskelen edelleen usein Lotta-kirjoja ja ajoittain oikein hätkähdän, kun tajuan jonkin hämmentävän yhteneväisyyden minussa ja kirjojen Lotassa.

Lapsena Lotta-kirjat olivat siinäkin mielessä kivoja, että ne helpottivat minua hyväksymään muiden Lotta-tuotteiden vähäisyyden. Kun kaverit saivat ostettua Hanna-mukin, Piia-kynän tai Ville-tarroja, minun nimellä varustettua tavaroita ei löytynyt mistään. Mutta onneksi sitten oli edes Lotta-kirjat.

Veikkaan että seuraavassa kuvassa näkyvä nimikoru oli aikoinaan minulle hyvin rakas juurikin siksi, että kerrankin minulla oli jokin sellainen nimituote, joka kaikilla muillakin oli.

 

Koru tuli hiljattain jostain tavararöykkiöstä esiin, mutta käytössä se ei ole ollut. Tosin katseltuani Pulpin Disco 2000 -videota koru on pyörinyt mielessäni sen verran usein, että ehkä tuo täytyy pujottaa joku päivä uudelleen kaulaan.

Ihanaa nimipäivää kaikille kaimoilleni!