Kun pää on sekaisin yön valvomisen ja parin tunnin päikkäreiden jäljiltä, on oikein sopiva hetki koota yhteen ajatuksia öisestä Oscar-gaalasta.
Nelosen muotiosuuden studiotiimille taisi drinksut maistua liiankin hyvin tai sitten tyyppien päät oli täysin sekaisin muusta syystä, mutta itse asiaan eli pukuihin ei tunnuttu kiinnitettävän juurikaan huomiota. Voitaisiinko vaikka sopia, ettei ensin vuonna heitettäsi neljättä vuotta läppää Randolph Duken valkaistuista hampaista ja plastiikkakirurgiasta. Ja sen verran voisi vaivautua tekemään pohjatyötä ennen lähetyksen alkua, että vaikka kymmenen minuutin ajan naksuttelisi Oscareiden ja esim. Imdb.comin nettisivujen gaala- ja ehdokasesittelyjä läpi, jotta kommentaattoreilla olisi jonkinlainen ennakkokäsitys siitä, keitä tyyppejä punaisella matolla edes pyörii.
Puvuista nyt voisin sanoa sen verran, että eniten pidin Natalie Portmanin ja Michelle Williamsin asuista. Myös Mila Kunisin puku oli kaunis. Oikeastaan tästä voikin päätellä, että pidän aika yksinkertaisista asuista, joissa ei ole liikaa tylliä, röyhelöä ja säihkettä, eikä puvun kantajaa ole kuorrutettu kilolla sponsoritimantteja. Tosin Colin Firthtin vaimo, Livia Giuggioli, muistutti, että tyllipukukin voi olla kauniin yksinkertainen ja Penélope Cruz säikyvässä bligbling-mekossaan oli minusta aivan ihana.
Ennen gaalaa oli käyty paljon keskustelua shown juontajaparista. Anne Hathawayta ja James Francoa oli pidetty liian nuorina ja kokemattomina työtehtäväänsä. No, Anne hoiti hommansa mielestäni pienistä kompasteluista huolimatta ihan kunnialla sympaattisesti läpi, mutta James Franco oli jälleen kerran yksi suuri puupökkelö, joka näytti siltä, että pyörtyisi tai oksentaisi minä hetkenä hyvänsä jännityksestä. Joku Francon fani voisi nyt selittää minulle, mitä ihmettä te siinä miehessä oikein näette? Mulle ei jotenkin aukene tämä jätkän karisma ollenkaan.
Gaala tuntui olevan muutenkin vähän sekava ja lattea. Kodak-teatterin lava tuntuu hukuttavan esiintyjät kaikkien valojen ja lavasteiden sekaan, eikä tuolla teatterissa vallitse sellaista jopa lämmintä ja kotoista tunnelmaa, jota aikoinaan Oscareissa oli.
Mutta mennäänpäs nyt sitten niiihin tärkeimpiin asioihin eli palkintoihin ja voittajiin. Ensimmäisenä palkintona jaettu lavastus-Oscar meni odotetusti Alice in Wonderlandille. Kuvauksen palkinnon osoite tuntui yllättävän ainakin osan Nelosen valvojaisstudion jäsenistä, ja vaikka Wally Pfisterin kuvaus Inceptionista oli oma suosikkini, kyllä minäkin hämmästyin, ettei Roger Deakinsia palkittu True Gritin hienosta työstä.
Naissivuosan Oscarin tuli jakamaan 94-vuotias Kirk Douglas. Hieno, joskin selvästi oman tuttavapiirini hämmästyttänyt hetki. Taistelijan roolityöstä palkittu Melissa Leo sekosi voitosta sen verran, että erehtyi kiroilemaan lähetyksessä. Aivan ansaitusti Leo voitti, mutta itse olisin mielelläni nähnyt, kuinka Douglas olisi ojentanut palkinnon 80 vuotta ja 2 päivää itseään nuoremmalle Hailee Steinfeldille.
Suomalaiset katsojat varmasti sähköistyivät, kun lyhytanimaation palkinnon voittaja lausui suomeksi vaimolleen rakkaudentunnustuksen. Mutta minä kuulkaa missasin tuon suomenkielisen pätkän täysin, koska olin jämähtänyt miettimään, oliko Justin Timberlake pyytänyt hetkeä aikaisemmin anteeksi suomeksi. Ilmeisesti korvani olivat tehneet tepposen Justinin juonnon aikana, ja "minä rakastan sinua" oli ainoa suomenkielinen osuus gaalassa.
Animaatio-Oscar meni yllätyksettömästi Toy Story 3 -elokuvalle, joka sain myös parhaan laulun palkinnon. On muuten käsittämätöntä, miten huonosti laulujen esittelynumerot hyödynnetään ohjelman kannalta. Niiden ympärille voisi rakentaa vaikka millaisen musikaalinumeron, mutta kumma kyllä Hollywoodin viihdekoneisto ei tahdo saada nyt oikein mitään erityistä irti noista esityksistä.
Käsikirjoitus-Oscarit meni odotusteni mukaan Kuninkaan puheelle ja Social Networkille. Ei-englanninkielisen elokuvan sarjassa koin yllätyksen, kun voitto meni tanskalaiselle Kosto-elokuvalle. Useammasta lähteestä olen kuitenkin kuullut, että Kosto on hieno leffa, joten en ole katkera, että se päihitti Biutifulin.
Miessivuosan Oscarin ei matkannut mihinkään yllätysosoitteeseen, mutta tän sarjan kohdalla olin ehkä eniten pettynyt voittajavalintaan, koska itse olin niin vahvasti Geoffrey Rushin puolella. Voittajalle en kuitenkaan ollut katkera: miten kukaan voisi olla katkera Christian Balelle, joka oli Taistelijan roolissaan jälleen kerran uhrannut itsestään enemmän kuin näyttelijältä voi edes vaatia.
Jos Balen voitto aiheutti aluksi hiukan harmistunutta jupinaa, musiikkisarjan voittaja sai minut ihan ääneen huudahtamaan riemusta. Trent Reznor'n ja Atticus Rossin hieno ja omaperäinen Social Networkiin sävelletty musiikki ei ollut mikään varmin voittaja, joten ilahdutti huomata, ettei jokin perinteisempi elokuvasävellys napannut voittoa.
Sekä äänitys- että äänitehoste-Oscarit meni Inceptionille ja sama leffa palkittiin vielä erikoistehosteista. Puvustuksesta palkittiin Alice in Wonderland ja maskeerauksesta The Wolfman, joten omat veikkaukseni napsahtivat aika hienosti kohdilleen. Mutta ihan parasta oli, että tälläkin kertaa tiesin leikkaus-Oscarin voittajan, ja että ennen kaikkea juuri oma suosikkini tuon sarjan voitti.
Tylsän gaalan yksi suurimmista valopilkkuista oli minusta lyhytelokuvasta palkinnon noutanut Luke Matheny. Hän juoksi lavalle jotenkin niin aidon riemukkaana ja yllättyneenä vähän räjähtäneen oloisessa afrossaan, että saatoin nojatuolissani vain huokailla moisen hellyyttävän suloisuuden takia.
Ohjaus-Oscarin veikkauksen napsahdettua kohdelleeni tuulettelin kotona villisti. Erityisen iloinen olin, koska Nelosen "asiantuntija"raati kun ei tuntunut oikein kunnolla pitävän Kuninkaan puheen ohjannutta Tom Hooperia voittajasuosikkina. Selvästi Hooperin voitto toi studioon vähän hämmentyneen tunnelman, kun taas musta oli jotenkin koko ajan selvää, että Hooper oli ehdottomasti suurin uhka Fincherin voitolle.
Natalie Portmanin pääosavoittoa ei tarvinnut edes jännittää. Oli melkein kadehdittavaa seurata, miten tyylikkäästi Natalien kihlattu saattoi tämän lavalle - mikä herrasmies! Oli myös jännä huomata, miten liikuttuneita ja onnellisia monet näyttelijät olivat Portmanin puolesta. Jos oikein ymmärsin, Portmanin voitosta aiheutuneesta liikutuksesta Anne Hathawayn seuraavan juonnon kompurointikin johtui. Mutta niin onnellinen kuin Portmanin voitosta olinkin, en vielä tuossa vaiheessa liikuttunut kyyneliin. Padot aukesivat vasta, kun Colin Firthin nimi paljastui miespääosan voittajakuoresta. Ei todellakaan ollut mikään kaunis näky, kun hölmön itkuni keskeltä purskahtelin nauruun Firthin puheen vitseille. Ihana mies todella ansaitsi voittonsa.
Voittajien on helppo hymyillä
Kuninkaan puheen parhaan elokuvan voitto kruunasi koko pitkän yön. Oli aika laskea omat oikeaan osuneet veikkaukset, ja aika hyvin olinkin ennakoinut voittajat tässä harvinaisen tasaväkisessä kisassa. 20 veikkauksestani peräti 15 meni oikein, ja kuvaus-Oscarkin omalle suosikilleni. Oikeastaan ainoa yllätys minulle oli tanskalaisten voitto vieraskielisen elokuvan sarjassa. Äänityksen ja miessivuosan melkeinpä tiesin menevän pieleen, Leon voittoon osasin naissivuosan kohdalla varautua, vaikka hiukan yllätyin, ettei Hailee Steinfeldiä True Gritin roolisuorituksesta palkittu. Suurin yllätys viime yönä kuitenkin oli, että veikkaukseni napsahtivat näin tarkkaan kohdilleen. Mutta nyt tämä Oscar-oraakkeli jää odottamaan vuodeksi seuraavaa ennustuskertaansa ja yrittää liikaa olla liikaa leveilemättä tämän vuoden saavutuksillaan :)
Arvoisat lukijat, tässä ne tulevat, perinteiset Oscar-veikkaukseni! Voittajaveikkaus on merkattu lihavoinnilla ja oman suosikkini olen kursivoinut. Voittajat merkkaan gaalalähetyksen aikana alleviivauksin.
Edellisvuosista poiketen en veikkaa voittajia dokkari- ja lyhärisarjoista, koska en ole niistä ainoatakaan elokuvaa nähnyt. Tosin Banksy-fanina toivon pitkän dokumentin sarjassa voittoa Exit Through the Gift Shopille.
Kuninkaan puhe on niin huolellisesti viimeistelty ja tyylikäs kokonaisuus, että olisi vääryys, jos se ei tätä palkintoa voittaisi. Noin yleisesti voisi tästä sarjasta sanoa, että kaikki 10 ehdokasta ovat oikeasti hyviä ja katsomisen arvoisia. Tänä vuonna kisassa ei ole mukana Avatarin kaltaista ylimainostettua roskaleffaa.
Kova sarja, jossa kuka tahansa muu kuin Franco saa mun puolesta voittaa. Eisenberg on parin viime vuoden aikana noussut mun lempparinäyttelijöiden joukkoon ja tekee hienon roolityön Social Networkissa, mutta kyllä Firth tekee niin nappisuorituksen Kuninkaan puheessa, että haluan hänen nimensä paljastuvan palkintokuoresta. Yksikin änkkäys liikaa roolityössä olisi nimittäin voinut viedä koko esityksen metsään. Nyt hahmon änkytys, ahdistus, pelko, arkuus ja turhautuminen välittyvät katsojalle juuri oikealla tavalla.
Blue Valentinesta olen nähnyt niin lyhyitä pätkiä, että Williamsin roolisuorituksen arviointi ei ehkä ole ihan reilua, mutta mun mielestä niistä pätkistä näkee, että Williams tekee hyvää työtä, muttei mitään suurta roolisuoritusta. Portmanillehan tämä palkinto on oikeastaan ojennettu jo ennen ehdokkaiden julkistamista, joten ihme on, jos hän ei Oscaria kotiin kantaisi. Ja kyllähän Portman rankasta roolista voiton ansaitseekin.
Ensinnäkin: Mark Ruffalo ♥♥♥♥♥ Ihana mies, ihana rooli, mutta kyllä Oscar kuitenkin pitää mennä Rushille. Tiedän, että Christian Balella on suuri joukko ihailijoita, jotka suorastaan suuttuva, jos mies ei voita, mutta Taistelijassa Bale tekee roolin jotenkin väärin. Meinasin huutaa leffaa katsoessa Balelle koko ajan ohjeita, miten rooli olisi pitänyt tehdä. Jotenkin Balen näytteleminen meni mun mielestä roolissa yli ja oli liian koomista, vaikka sen hahmon piti olla enemmänkin säälittävä ja traaginen. Ei tätä palkintoa jaeta uran aiemmista saavutuksista, tää täytyy jakaa ehdokasleffan roolityöstä eli Bale ei Oscaria ansaitse. Rush taas tekee roolinsa täysi oikein, niin vaivattomasti ja pehmeän sulavasi, ettei näyttelemistä huomaa, vaan katsoja tuntee että Rush on esittämänsä Lionel Logue.
Pitkään ajattelin Melissa Leon voittavan helposti tämän sarjan, mutta True Gritin nähtyäni toivon todella Steinfeldin voittavan tämän palkinnon. Siis voi jestas, miten hyvin tuo vasta 14-vuotias (kuvauksissa siis 13-vuotias) tyttö roolinsa veti! Moni vuosikymmeniä näytellyt tähtinäyttelijäkään ei saisi vedettyä tuota roolia yhtä hyvin. Ihan rehellisesti sanoen tuolla roolisuorituksella kuuluisi helpoisti voittaa ihan pääosakategoriakin. Jos nyt leikkisimme, että Steinfeld kisaisi Pormania vastaan pääosasarjassa, olisin ehkä Haleen puolella, koska hänen roolissaan tarvitaan nuorelta näyttelijältä poikkeuksellista kypsyyttä ja älyä, kun taas Pormanin rooli on enemmänkin fyysisesti rankka. Loppujen lopuksi siis hyvä, että Steinfeld ja Portman ovat tällä kertaa eri sarjoissa, jotta molemmat voivat ansaitsemansa palkinnon saada.
Paras ohjaus
Darren Aronofsky - Black Swan
Ethan Coen, Joel Coen – True Grit
David Fincher - The Social Network
Tom Hooper – The King's Speech
David O. Russell – The Fighter
Tässä kategoriassa on tapahtunut ehdokasasettelussa mun mielestä ikävä virhe. Russellin tilalla olisin halunnut ehdottomasti nähdä Christopher Nolanin nimen. Nolan olisi Inceptionista ansainnut Oscarin, koska se leffa on musta niin puhtaasti ohjaajan elokuva. Ilman ohjaajan tarkkaa näkemystä ja työtä se leffa olisi huterampaa höttöä kuin siinä kuvatut unet. Voittoa veikkaan tässä sarjassa Hooperille ihan vaan Kuninkaan puheen yleisen laadukkuuden takia, mutta Fincheriä tämän musiikkivideovuosista lähtien ihailleena toivon, että hän pystin nappaisi.
Mikä sääli, ettei näitä kaikkia kolmea elokuvaa voi palkita. Heikoimmilla sarjassa on Näin koulutat lohikäärmeesi, joka on ihana leffa, mutta jää kahden muun ehdokkaan varjoon. Toy Story 3 on erinomaista ja älykästä viihdettä, L'illusionniste taas viihdyttävää taidetta. Taikurin tarina liikutti minua syvästi - tavalla, jolla äärimmäisen harvat asiat koskettavat sisintä. Toy Storyn voiton ainoa uhka oikeastaan on, että akatemia on kyllästynyt Pixar-tyyliin ja haluaa vaihteeksi palkita selvästi taiteellisemman elokuvan. Uskon kuitenkin, että lelut voiton vievät, eikä siitä sovi olla katkera, onhan Toy Story 3 mitä mainioin leffa.
Paras vieraskielinen elokuva
Alejandro González Iñárritu (Meksiko) – Biutiful
Giorgos Lanthimos (Kreikka) - Kynodontas
Susanne Bier (Tanska) - Hævnen
Denis Villeneuve (Kanada) - Incendies
Rachid Bouchareb (Algeria) - Hors-la-loi
Ensin ajattelin, etten veikkaa tän sarjan voittajaa, koska olen nähnyt leffoista vain yhden, mutta kuten huomaatte, muutin mieleni. Biutiful on niin erinomainen elokuva, etten tajua, miten noi muut ehdokkaat voisi päästä samalle tasolle. Ja onhan meksikolaiselokuva taatusti akatemiallekin tutuin ehdokas, siis helpoin palkittava. Iñárritu on jälleen kerran ohjannut hienon fiktioelokuvan, jonka realismi koskettaa syvemmältä kuin moni samasta aiheesta tehty huono dokumentti. Ja Bardem muuten oli Biutifulissa todellakin pääosa-Oscar-ehdokkuuden arvoinen, enkä harmittelisi alkuunkaan, jos mies nappaisi kultaukkelin itselleen ennakkosuosikkien nenän edestä.
Paras alkuperäinen käsikirjoitus
Another Year: Mike Leigh
The Fighter: Scott Silver, Paul Tamasy, Eric Johnson, Keith Dorrington
Inception: Christopher Nolan
The Kids Are All Right: Lisa Cholodenko, Stuart Blumberg
The King's Speech: David Seidler
Taistelijan kässäri on lopulta musta aika vaatimaton. The Kids Are All Rightin palkitseminen koettaisiin varmasti jotenkin turhan rohkeana kannanottona. Inceptionin tarina on hyvä, mutta kuten sanoin, musta sen elokuvan ansiot on ennen kaikkea ohjauksessa. Another Year saa multa ehkä nyt vähän liikaakin sympatiapisteitä, se on oikeastaan enemmänkin lemppari kuin voittajasuosikki. Kuninkaan puheen katsomisen jälkeen mun eka ajatus oli, että leffa oli kirjoitettuerinomaisesti. Sille siis palkinto saisi mennä.
Paras sovitettu käsikirjoitus
127 Hours: Danny Boyle, Simon Beaufoy
The Social Network: Aaron Sorkin
Toy Story 3: Michael Arndt, John Lasseter, Andrew Stanton, Lee Unkrich
True Grit: Joel Coen, Ethan Coen
Winter's Bone: Debra Granik, Anne Rosellini
Social Networkin kässärin kirjoittanut Aaron Sorkin nauttii ansaitusti valtavaa arvostusta leffa-alalla. Mies on pokannut palkinnon kotiin käsittääkseni aina, kun tää käsikirjoitus on ehdokkuuden saanut. Olisi outoa, jos kaikkien muiden palkintojen jälkeen Sorkin ei Oscaria voittaisi. Yksinkertaisesti Social Networkin kässäri on nerokkaasti kirjoitettu. Ja mitä enemmän leffaa katsoo, sitä enemmän tekstin hienous aukeaa, vaikka se jo ekalla kerralla tuntuu hyvältä.
Paras lavastus
Alice in Wonderland: Robert Stromberg, Karen O'Hara
Harry Potter and the Deathly Hallows Part I: Stuart Craig, Stephenie McMillan
Inception: Guy Hendrix Dyas, Larry Dias, Douglas A. Mowat
The King's Speech: Eve Stewart, Judy Farr
True Grit: Jess Gonchor, Nancy Haigh
Nyt menee kyllä aika arpapelillä veikkaus. Uskon, että Ihmemaan mielikuvitusmaailma vie voiton, mutta loistavasti suunnitellut lavastukset on kyllä kaikissa leffoissa. Oma suosikkini oli pitkään Kuninkaan puhe, mutta kun tässä nyt Inceptionin lavasteita mietin, jotenkin niiden hienous korostuu mielessäni.
Paras kuvaus
Black Swan: Matthew Libatique
Inception: Wally Pfister
The King's Speech: Danny Cohen
The Social Network: Jeff Cronenweth
True Grit: Roger Deakins
Sano näistä nyt sitten paras, kun kaikki ehdokkaat oli musta erinomaisia. Voivoivoi... Inceptionin kuvausta tykkäsin seurata, mutta jotenkin True Gritin kuvaus tuntui poikkeuksellisen laadukkaalta, vaikka omaan makuuni ehkä vähän tylsältä. Mutta koska laatu voittaa kiinnostavuuden, Deakins taitaa voittaa.
Paras pukusuunnittelu
Alice in Wonderland: Colleen Atwood
Io sono l'amore: Antonella Cannarozzi
The King's Speech: Jenny Beavan
The Tempest: Sandy Powell
True Grit: Mary Zophres
Kun olin teatterissa katsomassa Liisaa Ihmemaassa, aloin toivoa leffalle heti puvustus-Oscaria. Uskon myös, että leffan hienot ja yksityiskohtaiset puvut vie voiton. Mutta mun on pakko nyt kehua tässä ihan erityisesti myös Cannarozzin työtä italialaiselokuvassa. Joka ikinen asu on tossa leffassa mielenkiintoinen. Itse asiassa melkein jokainen vaatekappale. Mutta koska kyseessä on ”ihan tavallisia vaatteita”, ne tuskin palkinnoista äänestäviä miehiä sytytti samalla tavoin kuin mua.
Paras leikkaus
127 Hours: Jon Harris
Black Swan: Andrew Weisblum
The Fighter: Pamela Martin
The King's Speech: Tariq Anwar
The Social Network: Kirk Baxter, Angus Wall
Kun suunnilleen 8-vuotiaasta lähtien olen ollut epänormaalin kiinnostunut elokuvaleikkaamisesta, mulle on aivan naurettavan tärkeää, että veikkaisin oikein tämän sarjan voittajan. Ette kuulkaa tiedä, miten kiukkuinen olin, kun kaksi vuotta sitten veikkasin leikkaus-Oscarin voittajan väärin. Tänä vuonna lupaan olla suuttumatta itselleni, jos veikkaukseni menee pieleen. Sen sijaan suutun kyllä akatemialle, jos he eivät äänestä Social Networkia voittajaksi. Tapahtuu törkeä vääryys, jos tätä rohkeaa ja upeaa leikkaustyötä ei palkita!
Paras maskeeraus
Barney's Version: Adrien Morot
The Way Back: Edouard F. Henriques, Greg Funk, Yolanda Toussieng
The Wolfman: Rick Baker, Dave Elsey
Miten on mahdollista, että Liisa Ihmemaassa ei ole ehdolla tässä sarjassa?! Vuoden SUURIN vääryys! Mikä ihme on Barney's Versionin mahdollinen ansio maskeerauksessa? Paul Giamattin päähän liimattu peruukki ei vaan ole mitään Alice in Wonderlandin huikeiden meikkien rinnalla. The Way Backissa on tehty ihan ansiokasta työtä rohtumien ja ruhjeiden kanssa, mutta kyllä näissä ehdokkaissa kovin ja paras työ on tehty Wolfmanissa.
Paras musiikki
127 Hours: A.R. Rahman
How to Train Your Dragon: John Powell
Inception: Hans Zimmer
The King's Speech Alexandre Desplat
The Social Network: Trent Reznor, Atticus Ross
Rahmanin musiikki ei erityisemmin minua tällä kertaa sykähdyttänyt, mutta muut ehdokkaat ovat mielestäni mainioita. Uskon silti, että palkinnosta kisaavat keskenään Zimmer ja Reznor & Ross. Social Network on oma suosikkini ja voittoakin veikkaan leffalle, koska niin kovasti haluan sen nappaavan Oscarin, vaikka hiukan epäilenkin, että vähän perinteisempi leffamusiikki saattaisi miellyttää akatemiaa enemmän. Itse olen aivan ihastunut Reznor'n ja Rossin surisevaan ja hienosti sykkivään konepainotteiseen musiikkiin.
Paras laulu
Coming Home - Country Strong
I See the Light - Tangled
I Will Rise - 127 Hours
We Belong Together - Toy Story 3
Siis nämäkö muka ovat elokuvavuoden parhaimmat leffoissa esiintyneet laulut? Huono on tilanne, jos näin muka on. Coming Home oli tylsä ja I See the Light vaikutti väkisin väännetyltä biisiltä. I Will Rise ei toiminut leffassa mun mielestä alkuunkaan niin kuin sen olisi pitänyt kohtauksessa toimia. We Belong Togetheristäkään ei taatusti mitään ikivihreää tule, mutta se pelastaa sentään tämän näivettyneen sarjan. Kaukana tuntuu olevan ne vuodet, kun tämän kategorian biiseistä tuli lista- ja radiohittejä. Ja muuten, en täysin tajua, miten Jónsin Sticks and Stones ei ole tässä sarjassa ehdolla. Käsittääkseni biisi täyttäisi Oscar-vaatimukset ja How to Train Your Dragonissa kuultu biisi hakkaa nämä tympeät ehdokkaat eloisuudellaan mennen tullen.
Miksei tämä ole ehdolla?
Parhaat äänitehosteet
Inception: Richard King
Toy Story 3: Tom Myers, Michael Silvers
Tron: Gwendolyn Yates Whittle, Addison Teague
True Grit: Skip Lievsay, Craig Berkey
Unstoppable: Mark P. Stoeckinger
Inceptionin äänitehosteet kuulosti musta aidoilta ja luontevilta. Mutta jos nyt joku ääniasiantuntija tulee sanomaan mulle, että Inceptionin äänet on näiden ehdokkaiden huonoimmat, mä en sitä hämmästyisi, koska en ole perehtynyt äänitehosteisiin kummemmin.
Paras äänitys
Inception: Lora Hirschberg, Gary Rizzo, Ed Novick
The King's Speech: Paul Hamblin, Martin Jensen, John Midgley
Salt: Jeffrey J. Haboush, William Sarokin, Scott Millan, Greg P. Russell
The Social Network: Ren Klyce, David Parker, Michael Semanick, Mark Weingarten
True Grit: Skip Lievsay, Craig Berkey, Greg Orloff, Peter F. Kurland
Tää veikkaus on vielä enemmän arpapeliä kuin äänitehosteiden kohdalla. Mulle on jäänyt Social Networkin kommenttiraidalta mieleen yksi äänitystä käsitellyt maininta, jonka perusteella nyt nostan leffan tässä suosikikseni. True Gritin kohdalla mä oletin, että sen äänitys on luultavasti täynnä hienouksia, joita ammattilaiset arvostaa (eli todennäköisesti oikeasti sen äänitys onkin sitten ehdokkaista huonoin).
Parhaat erikoistehosteet
Alice in Wonderland: Ken Ralston, David Schaub, Carey Villegas, Sean Phillips
Harry Potter and the Deathly Hallows Part I: Tim Burke, John Richardson, Christian Manz, Nicolas Aithadi
Hereafter: Michael Owens, Bryan Grill, Stephan Trojansky, Joe Farrell
Inception: Chris Corbould, Andrew Lockley, Pete Bebb, Paul J. Franklin
Iron Man 2 : Janek Sirrs, Ben Snow, Ged Wright, Daniel Sudick
Hereafterin arvostelen suunnilleen trailerin perusteella eli oikeasti en osaa sanoa siitä yhtään mitään. Ihmemaa ja sen hahmot ovat loistavan erikoistehostetyön tulosta, joka mun mielestä kuuluisi palkita. Erikoistehosteiden kohdallakaan en mikään huippuasiantuntia ole, mutta mulle on tullut tässä kutina, että Inceptionin tehosteet voivat herättää leffa-ammattilaisissa enemmän arvostusta kuin Ihmemaan tehosteet. Siksipä siis veikkaan Inceptionille voittoa. Lähinnä toivon, että Iron Man 2 ei voitta, koska sen tehosteet oli musta kököt ja mun täytyisi todella tarkastaa tietämystäni erikoistehosteista, jos leffa palkittaisiin.
----
Yleisesti ehdokkaista todettakoon, että palkinnoista kisaa tänä vuonna 56 elokuvaa, joista tässä veikkauksessa arvioin siis 36 leffaa jättäessäni dokkarit ja lyhärit pois veikkauksista. Tänä vuonna katsoin 21 ehdokasta, loppuihin 15 ehdokkaaseen tutustuin tarkasti netissä. Viime viikkojen leffamaratonin jälkeen toivon, että edes pari veikkausta menisi oikein, vaikka tänä vuonna ehdokkaat tuntuu olevan tosi tasaväkisiä ja hyviä, joten veikkailu on ollut hirmu vaikeaa. Oikeastaan ainoa veikkaus, josta olen varma on, että tänä vuonna tuskin tiedän voittajia oikein aivan yhtä hyvin kuin viime vuonna, jolloin ”isoista Oscareista” veikkasin vain yhden (sovitettu käsikirjoitus) pieleen.
Miltäs siellä ruudun toisella puolella Oscar-veikkaukset näyttää?
