Kun melkein viisi vuotta olen odottanut Arcade Firen livenä näkemistä, on tietysti todella katkeraa, etten keikalle pääse. Ja jotta haavoihini oikein leviteltäisiin runsaasti suolaa, olen saanut lukea tänään Facebookista useiden ystävien riemukkaita ilmoituksia siitä, kuinka lippu keikalle on nyt hallussa.
Olen toki iloinen kavereideni puolesta, jotta edes he pääsevät tätä varmasti hienoa keikkaa todistamaan. Ja jos jollain lukijallani on lippu keikalle hallussa, onnittelut sinullekin. Mutta kaikille ystäväisille tiedoksi, että minulle ei sitten pidä tuota keikkaa liikaa hehkuttaa, koska mieleni ei välttämättä kestäisi tietoa siitä, että olen missannut yhden upeimmista keikoista ikinä.
Sen verran kovasti tuon Senaatintorin tulevan keikan näkemättä jääminen harmittaa, etten kykene kuuntelemaan edes Arcade Firen uusia biisejä netistä. Uudet sinkut "The Suburbs" ja "Month of May" voit käydä kuuntelemassa vaikka YouTubesta linkkejä klikkaamalla. Minä sen sijaan asettelen hiukseni Brett Anderson -kampaukselle, laitan tuon alla olevan biisin soimaan ja muistelen Sueden 11 vuoden takaista Provinssi-keikkaa, joka edelleen on minulle paras näkemäni keikka ikinä. Ehkä tämä sisukalujani kaihertava ikävä tunne poistuu, jos lopetan itsesäälissä rypemisen ja pidän hetken kunnolla hauskaa.
Ps. Jos joltain onnelliselta vielä löytyy joltain vipajavalta vhs-nauhalta Ylen taltiointi tuolta Sueden keikalta, tässä osoitteessa otettaisiin mielellään nauha vastaan! Oma videokasetti keikalta on joutunut hukkaan ja ihanaa olisi nähdä Brettin ja kumppaneiden esiintyminen vuosien tauon jälkeen uudelleen. Muistaakseni samassa ohjelmassa näytettii Ultra Bran keikalta taltiointia, joten jos kasetillasi on Ultra Bran Provinssi-keikka vuodelta 1999, ehkä siltä kasetilta löytyisi myös tuo Sueden esiintyminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti