Paluu linjoille

No niin, nyt on juhannus vietetty, ruma rusketus hankittu ja taistelu kutisevien hyttysenpuremien kanssakin on ehkä melkein voitettu. Tosin nämä juhannuksena saadut pistot nilkkoihin ovat varsin raivostuttavaa sorttia. Juuri kun ehdit huokaista helpotuksesta, ettei paukamat ole kohonneet uudelleen punaisiksi ja kutiseviksi, totta kai jokin puremista aktivoituu ja syyhy iskee uudelleen. Ja kun yksi purema äityy kutisevaksi, kohta on kaikki kahdeksan puremaa taas turvoksissa. Mutta nyt olen jo 12 tuntia pystynyt olemaan raapimatta nilkkojani, joten ehkä pahin kutinakausi on ohi.

Juhannus meni perheen kanssa grillatessa, pelaillessa, lukiessa ja musiikkia kuunnellessa. Juhannuksen kaksi suurinta hittiä olivat Antti Tuiskun En halua tietää ja Mory Kanten Yeke Yeke. Siinä missä Tuiskun Antti pääsee soittoon lähinnä hilpeyttä aihuettavan äänenkäyttönsä takia, Mory Kantea luukutetaan biisin erinomaisuuden takia. Tämä biisi teki kuulkaa lähtemättömän vaikutukseen minuun, kun kuulin biisin joskus pikkulapsena. Vuosiin en edes tiennyt, kuka biisin esittää, enkä kappaletta uudelleen kuullut, mutta onneksi kappaleen nimi oli jäänyt lapsen mieleen. Kun sitten uljas internet-aika tuli ja hakukoneista piti keksiä jotain etsittävää, minähän otin ja selvitin lopulta, kuka tämän hurjan "jäkäjäkä"-kappaleen esitti.

Tuossa biisissä kuuluu sellainen helteinen lämpö, joka parhaillaankin vallitsee. Onneksi pääsen tänään pakoon tätä ahdistavaa hellettä ilmastoituun leffateatteriin. Ja tätähän sinne leffaan sitten kaverin kanssa menen katsomaan

(Kuva)

Ei, en minäkään tosiaan ole immuuni Twilight-kirjojen ja -elokuvien imulle. Mikä siinä onkin, että nämä leffat pitää ensi-iltapäivänä nähdä, vaikka tietää, että elokuvat ovat melkoisen kehnoja? Onneksi sentään leffaseurana on ihminen, joka jaksaa analysoida elokuvaa kanssani kuin kyseessä olisi  tärkeämpikin taidekokemus. Enköhän huomenna tännekin sitten kirjoittele, mitä oikein leffasta pidin :)

Voi itku

Miten minusta tuntuu, että täällä blogissakin yhtenään totean liikuttuneeni kyyneliin tai itkeneeni ties minkä asian takia? Eihän itkemisessä mitään vikaa ole, se nyt vain on minulle jotenkin outo asia. Nykyisestä itkuherkkyydestäni ei voisi päätellä, että itkuni vuosien 2001 ja 2008 välillä on laskettavissa suunnilleen kahden käden sormin ja muutaman varpaan avulla. Muutama vuosi sitten vielä ajattelin, että itkuni olisi merkki heikkoudestani, mutta eihän se nyt hyvänen aikan niin ole! Ehkäpä itkin aikoinaan liian vähän, minkä vuoksi nyt ilmoille pulpahtelee sitten patoutuneita itkuja aivan pienistäkin syistä.

Ja niitä syitähän tässä onkin sitten riittänyt. Itkin Israelin euroviisulle, itkin Espanjan tappiolle Sveitsiä vastaan ja totta kai itkin kruununprinsessa Victorian ja herra Daniel Westlingin häitä katsellessakin. Pääsi oikein kunnon pieni parku, kun viime perjantain kuninkaallisessa gaalakonsertissa lapsikuoro alkoi laulaa hääparille! Häiden jälkeen itkin jopa lukiessani häistä lehtijuttuja. Ja tietysti itkin Danelin hääpuheelle, mutta kauniista puheestahan oli liikuttuneet jopa harvoin itkevät vanhat miehet, joten tuota itkuani nyt ei voi pitää kovinkaan erikoisena.

Erikoisena voi kai kuitenkin pitää sitä, että saatan tirauttaa kyyneleen tai pari Top Gear'tä katsoessa. Viimeksi tänään liikutuin kyyneliin, kun jakson lopussa auto kiilteli auringon valossa italialaisella vuoristotiellä. Ja tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta, kun kyseistä auto-ohjelmaa katsoessa joudun pyyhkimään silmäkulmiani hihankulmaan. Mutta voin sentään puolustautua, että kauniisti mutkassa liusuva auto voi näyttää yhtä herkältä ja kauniillta kuin balettitanssijan liike, jonka aiheuttamaa itkua ei välttämättä ihmeteltäisi ollenkaan.

Itkuhan on kuitenkin lopulta ihana asia. Se puhdistaa ja parantaa oloa. Ja ehkäpä yksi syy nykyisille runsaille itkuilleni on se, että olen viimein antanut itselleni luvan itkeä, myös julkisesti. Ja itkeähän voi niin monesta syystä. Voi itkeä katkerasti suosikkijoukkueen tappiolle. Voi itkeä surua tai ikävää. Tai sitten voi itkeä ilosta. Mutta pääasia on päästää itku ilmoille, jos siltä tuntuu.

Seuraava kappale saa minut itkemään valitettavasti siitä kaikkein ikävimmästä syystä, surusta.

Day 04 - A song that makes you sad: Queen: These Are the Days of Our Lives

Ensinnäkin suren biisiä kuunnellessa menetettyä aikaa, jota en saa enää takaisin. Mutta vielä enemmän surettaa tietysti Freddie Mercuryn kohtalo. Niin surullista, että mies kuoli vain 45-vuotiaana.

Jotain miehen lahjakkuudesta kertoo se, että olin jo lapsena aivan myyty miehen äänen ja karisman takia, vaikka alle 8-vuotiaana päätin laulajien erinomaisuuden usein vielä komean ulkonäön perusteella, eikä Freddie siis mielestäni ollut hyvännäköinen. Mutta niin kiistattomia nuo Freddien lahjat olivat, että pieni lapsikin ne tajusi.

Muistan edelleen, kuinka isäni luki lehdestä Freddien sairastuneen aidsiin. Music TV:n valistuskampanjoita tuijottaneena tiesin, miten vakava ja kuollettava sairaus oli kyseessä, joten kun sitten vain vuorokautta myöhemmin kerrottiin Freddien kuolleen, en ollut yllättynyt uutisesta, mutta järkyttynyt kylläkin. Oli kyllä aivan aidosti surullinen jo tuolloin lapsena Mercuryn kuolemasta, mutta mitä enemmän itselleni on tullut ikää lisää, sitä surullisempi oikeastan olen hänen kuoleman takia ollut. Ja jotenkin tämä These Are the Days of Our Lives -biisi saa mun aivan erityisen surulliseksi. Ehkä surua lisää kappaleen sanat, tunnelma ja tuo video, josta näkee, miten sairaus on heikentänyt Freddietä. Jossain dokkarissa muistaakseni Roger Taylor kertoi, miten Freddie oli kuvauksissa kärsinyt jo kovista kivuista ja ollut todella heikko ja hauras, mutta kameran käydessä varsinkaan kivuista ei näkynyt jälkeäkään.

Huoh, kai sitä pitäisi taas tuo video katsoa, vaikka surulliseksi siitä tulenkin. No, nenäliina vain käteen, niin hyvinhän siitä pienestä iltapäiväitkusta selvitään.

Niskajumppaa

Meikäläisen niska on nyt sellaisessa jamassa, etten kykene kivuiltani keskittymään järjelliseen kirjoitteluun. Soittelen täällä Fröbelin palikoiden biisejä ja laululeikeillä vetreytän niskaani, koska mitään oikeaa liikuntaa ei kipeällä niskalla voi nyt harrastaa. Käsittämätöntä, miten jonkin Pumppulaulun, Huugi-Guugin tai Sutsisatsin leikin avulla lihakset saa juuri sopivalla tavalla lämpöiseksi, jotta niskaa saa venyteltyä, mutta kuitenkin niska ei ehdi rasittua liikunnasta liikaa, mikä on ollut alkuviikon jumppailun aikana pieni ongelma. Kuluneen viikon muut jumppailut ovat olleet aivan surkeita verrattuna näihin laululeikkeihin! Nyt kuulkaa kaikki kipeistä hartioista ja olkapäistä kärsivät ylös tuolista ja leikkimään!

Kun pää jo kääntyy sekä oikealle että vasemmalle, olisi kiva päästä eroon myös näistä kirotuista kivuista. Buranaa ei viitsisi napsia kuin pastilleja. Onneksi olen jo selvästi paremmassa kunnossa kuin alkuviikosta, kiitos laululeikkien (ja siskon neuvojen ;)!

Biisi joka palauttaa hymyn huulille

Tähän päivään todella tarvittiin biisi, joka tekeisi minut iloiseksi. Espanjan yllätystappion jälkeen vuodatetut pari katkeraa kyyneltä eivät surkeaa oloa helpottaneet, mutta onneksi on olemassa musiikkia, jolla parantaa oloaan.

Day 03 - A song that makes you happy: Phoenix - Too Young

Ranskalaisbändi Phoenixin Too Young -kappaleeseen liittyy monia mukavia muistoja, minkä vuoksi se piristää huonoinakin hetkinä. Kerrankin saatoin vielä kokeilla, saisiko tämä biisi minut hymyilemään jopa silloin, kun olen oikein huonolla ja surullisella tuulella. Ja kyllä, kuunneltuani biisin pari kertaa läpi lempijoukkueeni tappion jälkeen huomasin taas olevani paljon paremmalla tuulella ja uskovani, että Espanjan pelaajat vielä loppuottelussa näen.

On hassu sattuma, että tämä kappale oli tasan 10 vuotta sitten Radiomafian Upteekki-ohjelman rautaisannoksena. Tämä oli myös viimeinen rautis, jonka ehdin kuulla ennen lähtöäni kielikurssille Englantiin. Muistan kiljahtaneeni riemusta eräässä bournemouthilaisessa tavaratalossa, kun Too Young alkoi soida kaupan stereoista. Muistan vouhottaneeni niin innoissani biisin erinomaisuudesta, ettei kukaan kaverini tajunnut puheestani hetkeen mitään. Taisin myös olla koko tavaratalossa ainoa ihminen, jolle biisi oli jo vanha tuttu, bändi kun ei ollut varsinaista läpimurtoa vielä tehnyt.

Minulle tästä biisistä tulee mieleen kummallinen lämpö, jonka muistan kesältä 2000. Ja ehkä tuo lämmin tunne tekee minut iloiseksi ja saa unohtamaan murheet. Mikä parasta, biisi saa uskomaan, että jotain parempaa on vielä luvassa. Siksipä jaksan edelleen suosikkieni voittoonkin MM-kisoissa uskoa, vaikka Iker, Torres, Puyol ja kumppanit nyt Sveitsille hävisivätkin. Loppuotteluun on kuitenkin vielä pitkä aika ja ensin täytyy katsoa nämä alkulohkojen ottelut läpi. Syvennynpä siis Etelä-Afrikan ja Uruguayn väliseen kamppailuun nyt.

Kesäkuun alun soitetuimmat

Kuten aiemminkin olen maininnut, kesäisin vanha rock syrjäyttää uutuuden musiikin levylautasellani. Vielä ne kaikkein suurimmat hippihitit eivät listalla näy, mutta kesän helteiden saapuessa tulette varmasti nekin listoillani näkemään. Viime viikkojen aikana ole kuitenkin kuunnellut seuraavia biisejä

Van Morrison: Brown Eyed Girl

Harpo: Moviestar

Los Bravos: Black Is Black

Jormas: Days, Nights

Jimi Hendrix Experience: Hey Joe

Belle & Sebastian: Legal Man

Ash: Girl from Mars

Mew: Beach

Tomas Ledin: Lika hopplöst förälskad

Roxette: Fingertips

Duran Duran: Rio

New Order: Blue Monday

Iio: Rapture

Nazareth: Bad Bad Boy

Simon & Garfunkel: Song for the Asking

(lista kuunneltavissa Spotifysta)

Sääliksi käy kaikkia niitä kavereita, jotka ovat joutuneet kuuntelemaan kuikkuisen esitelmäni Pepe Willbergin laulajaurasta. Minulle ei todellakaan kannata todeta, ettei Pepe ole ikinä saanut aikaiseksi kuin yhden hitin ja sen turvin mies sitten jostain syystä on nostettu Mestareihin. Ok, ei niitä hittejä ehkä aivan yhtä paljon ole kuin Kirkalla tai Hectorilla, mutta vähättelijät eivät tunnu muistavan, että Pepe oli Jormas-yhtyeen laulaja ja tuolla bändillä sentään suosiota aikoinaan riitti. Minulle tuo Days, Nights -biisi tuo mieleen lapsuudessani tuijottamani TV-sarjan, johon oli kerätty paloja Ylen 60- ja 70-luvun musiikkiohjelmien esityksistä. Seassa oli pari biisiä Jormakseltakin. Kunpa Yle uusisi tuon sarjan pian, sillä vanha videokasettini on kulunut melkein puhki.

Jotenkin vaan tällekin listalle Ash päätyi, vaikken mielestäni sitä parin viime viikon aikana aivan valtavasti ole kuunnellut. Toisaalta kummasti tuo 1977-levy on levypinon päälimmäisenä levynä viihtynyt. Eipä se kovin alas pinossa ole kevään jälkeen päässyt valahtamaan kuin hetkellisesti.

Roxette kuuluu kesään samalla tavoin kuin vanhojen nuortenkirjojen ahmiminen ja jäätelö. Ja no kyllä Roxette kuuluu myös talveen, syksyyn ja kevääseen, mutta kesällä tulee kuunneltua eri biisejä kuin talvella ja Fingertips on kesäkappale.

New Order pääsi listalle aivan oudosta syystä. Olin perjantaina mummoni uurnanlasku- ja kahvitilaisuudessa. Seurakuntatalon oven jousi piti aivan samanlaista ääntä ja samassa rytmissä kuin tuossa Blue Monday -biisin alussa rumpukone jytisee. Ei ehkä oven jouselle hyvä asia, mutta minua ääni piristi kummasti.

Song for the Asking on toiminut nyt tuutulauluna. Olipa nukkumaan mennessä miten ikäviä ajatuksia tahansa, biisin kuuntelun jälkeen nukahdan rauhallisin mielin.

Tämän viikon alussa olen fiilistellyt 90-lukua ja toisaalta uutuusbiisejä. Katsellaan nyt, millaiseksi sitten seuraava eniten kuuntelemieni biisien lista lopulta muotoutuu.

Inhokkibiisi

No hups hei! Eihän tässä nyt näin pitänyt käydä, että edellisen ja uuden postauksen välillä on melkein kaksi päivää! Syyttäkäämme jalkapalloa siitä, että kirjoittelu on jäänyt vähemmälle, vaikka tarkoitus olikin vastata haasteeseen päivittäin. Mutta mennäänpä nyt aiheeseen ja kerrotaan, mistä kappaleesta en juurikaan pidä.

Day 02 - Your least favorite song: The Roots feat. Erykah Badu - You Got Me

Maailmassa on tietysti valtavasti musiikkia, josta en pidä. Blogin lukijat tietävät ainakin, että inhoan tämän vuoden euroviisuvoittokappaletta. Ja siis todella vihaan tuota kappaletta. Mutta tuollaisen todellisen ällötysbiisin inhottavuutta en osaisi edes selittää, joten valitsen mieluummin tähän kappaleen, josta kaiken järjen mukaan minun pitäisi tykätä, mutta en halua tätä biisiä oikeastaan koskaan kuulla, sillä minulle tulee tästä The Rootsin ja Erykah Badun You Got Me -kappaleesta huono olo ja pahimmillaan hikka.



Pidän The Rootsista ja Erykah Badusta hirmuisen paljon. Ihailen yleensä Badun ääntä, mutta tässä biisissä, heti alussa tuossa "Baby don't worry, you know that you got me" -kohdassa Badu käyttää ääntään niin, että jostain syystä minun äänihuuleni tuntuvat jotenkin kramppaavan. Minuun iskee olo, etten saa henkeä ja tämä ahdistava olo saattaa aiheutta hikan. Ja minun kummat oireet tulevat aina biisiä kuunnellessa.

Koska en halua aiheuttaa itselleni huonoa oloa jollain biisillä, en oikeastaan koskaan tätä kappaletta kuuntele. Eräissä bileissä meinasin ruveta hyperventiloimaan, kun tämä kappale alkoi soida. En ymmärrä, miten voin saada jostain sinänsä ihan kelpo kappaleesta näin kamalia fyysisiä oireita! Jonkinlaista siedätyshoitoa olen muutamia kertoja kokeillut ja tiedän, että jos laulan biisin mukana, pahimmat oireet helpottavat, mutta mitenkään miellyttävältä kuuntelukokemus ei tunnu. Tässä siis biisi, jota minulle ei kannata soittaa.

---

Pakko muuten tässä lopussa todeta, että juuri parhaillaan taustalla pyörii Italia-Paraguay-matsi, jossa katsomossa soi nuo kirotut vuvuzela-torvet. Pelkään koko ajan, että tuo pörinä muuntuu joksikin pysyvämmäksi tinnitukseksi korviini kisojen aikana. Kaipaan niin kovasti huutoja ja lauluja stadioneiden katsomoihin. Olisittepa nähneet sen hymyn, joka levisi kasvoilleni Hollanti-Tanska-ottelun lopussa, kun katsomosta kuului hollantilaiskannattajien iloista huutelua. Mutta voi höh! Nyt tuossa illan matsissa tuli Italian tasoitus maali. Inhoan Italian futismaajoukkuetta melkeinpä eniten maailmassa, joten täytyy lopettaa kirjoitus ja keskittyä kannustamaan Paraguay otteluvoittoon!

Vastaus haasteeseen

Ehkäpä tiedätte blogeissa ja Facebookissa kiertäneen haasteen, jossa pitäisi listata lempibiisi, laulu joka saa sinut iloiseksi, kappale jonka haluat soitettavan hautajaisissasi jne. Eräs kaverini on pommittanut minua haasteella useamman kerran, koska kuulemma joka tapauksessa minulla on vastaukset valmiiksi joillakin omilla listoillani. Kaverini tuntee minut turhan hyvin, sillä on totta, että minulta löytyy biisilistoja, joiden avulla tähän haasteeseen vastaaminen ei pitäisi olla turhan vaikeaa. Aloitetaanpa siis 30 biisiä kattava listaus kohdasta yksi ja jatketaan haastetta seuraavien 30 päivän ajan.

Day 01 - Your favorite song: The Beatles - Help

Yli 20 vuotta olen nimennyt lempibiisikseni The Beatlesin Helpin.

Muistan vieläkin, kuinka isäni soitti tämän biisin minulle ensimmäistä kertaa kotona vinyylilevyltä. Mitään mahtavampaa en mielestäni ollut koskaan aiemmin kuullut!

Tähän kappaleeseen liittyy niin paljon muistoja. Biisi on soinut elämäni eri käänteissä. Kaikista muistoista huolimatta Help on myös se biisi, jonka kuuntelen, jos en halua tuntea ja ajatella mitään. Aivan kuten loistavan High Fidelity -romaanin Rob, minäkin pakenen ikäviä tunteita kuuntelemalla Beatlesia, ja Help on paras biisi todellisuuspakoon. Eihän biisiin mitään ikäviä tunteita kerry, kun sitä kuunnellessa muistelee lapsuuden iloisia ja viattomia aikoja, eikä märehdi ikäviä asioita.

Pakko kuunnella biisi vielä kerran uudelleen ja hoilata kappaleen mukana täysillä. Minä laulan aina noita Paulin ja Georgen stemmoja, jotka opin jo lapsena. Varsin myöhäisellä iälle minulle itse asiassa vasta selvisi, mitä John laulaa, kun en koskaan hänen sanojaan tarkemmin omalta lauleskelultani kuullut :D

Alkulämpöä

Kuten varmasti aika moni tietää, huomenna alkaa jalkapallon MM-kilpailut. Kisat vaikuttavat kuukauden ajan elämääni aika vahvasti ja kun kunnon kisakuume iskee, koko elämäni sisältö tuntuu olevan futiksen MM-kisat. Jos heinäkuun alussa näette Turun kaduilla vaeltamassa hahmon, jolla on yllään Espanjan pelipaita, mutta joka juo vettä oranssista Hollanti-vesipullosta ja laulaa Englannin kannatuslauluja, todennäköisesti olette törmänneet minuun. Toivokaamme, että useamman maan yhtäaikaiskannustuksessani onnistun edes jonkin pienen järjen hivenen pitämään mukanani.

Tämä päivä on sujunut jonkinlaisen kisojen alkulämmittelyn merkeissä. Olen kahlannut läpi joukkueiden kokoonpanoja, lukenut viime hetken tietoja pelaajien pelikunnosta ja suunnitellut omaa Fantasy Football -joukuetta. Samalla on tullut kuunneltua muutamia futiskappaleita tehosoitossa.

Tämä Three Lionsin Football's Coming Home tuo mieleen aina kesän 1996, jolloin rystyset valkoisena jännitin Englannin menestyksen puolesta futiksen EM-kisojen aikana. Biisistä tehtiin uusi versio ainakin vuoden 1998 MM-kisoihin ja nyt siitä on tehty jälleen päivitys, jossa laulamassa on myös mm. Robbie Williams. Minusta kuitenkin ainoa oikea versio kappaleesta on tuo vuoden 1996 kappale, jonka tänään olen kuunnellut läpi kymmeniä kertoja.

Toisin kuin vuonna 1996, että enää en itke katkeria kyyneleitä, jos Englanti ei kisojen finaaliin etene. Tai no, ehkä itken, jos Englanti häviää inhoamalleni Italialle, Portugalille, Saksalle tai Argentiinalle. Nykyisin kannatan enemmän Espanjaa ja Hollantia kuin Englantia. Myös Tanska kuuluu arvokisoissa aina suosikkeihini, sillä jotenkin sympaattinenhan tuo joukkue on. Mutta eipä sillä voittajalla ole väliä, kunhan mestaruuspokaalia ei finaalin jälkeen nosta joku edellämainituista inhokkimaistani.

Täällä taas!

Muutaman päivän vierailu mökillä ja vanhempien luona on päättynyt ja olen takaisin Turussa. Niin hauskaa kuin olikin hengailla vanhempien seurassa, ihanaa oli päästä taas takaisin omaan kotiin ja omien tavaroiden keskelle. Kaikkein ihaninta paluussa oli kuitenkin päästä takaisin rakkaaseen kotikaupunkiin. Käsittämätöntä, miten paljon kaipaan Turkua aina muualla ollessani, vaikken edes syntyjäni ole turkulainen.

Mökkilomalla tuli syötyä liikaa, liikuttua liian vähän, luettua Pertsa ja Kilu -kirjoja ja höpöteltyä vanhempien kanssa. Niin ja tuli sitä isän kanssa kuunneltua myös musiikkia. Seuraava kappaletta sekä minä että isäni suosittelemme kovasti. Biisi on pieni helmi, joka vain on päässyt pahasti unohtumaan. Hyvät ihmiset, älkää saastuttako korvianne kaiken maailman listapopilla, vaan kuunnelkaa Simon & Garfunkelia! Tässä Song for the Asking, olkaa hyvä.

Lomafiiliksissä

Yksi yliopisto-opiskelun ankeimmista piirteistä on, että kesäloma alkaa jotenkin epämääräisesti ja yllättäen. Jossain vaiheessa sitä vain huomaa, että kevään viimeinen tentti on takana ja kesä edessä. Minä kuitenkin kaipaan kesääni selvät rajat ja siksi tämä koulujen päättäjäispäivä, kesäkuun ensimmäinen lauantai, on säilynyt minulla kesän virallisena aloituspäivänä.

Kun kerta "loma" nyt alkaa, aion ottaa pienen paon arjesta ja suuntaan matkani tänään kohti perheeni kesämökkiä. Jee! Isän vanha levykokoelma, minun vanhat Suosikki-, Smash Hits- ja Bravo-lehteni sekä äidin kokkailema ruoka taatusti takaavan mukavan viikonlopun. Tällaista pientä irtiottoa arjesta olen tainnut kaivata, vaikka en olekaan sitä tajunnut - niin hyvältä ajatus mökkireissusta parhaillaan tuntuu! Katsotaan nyt sitten, montako päivää jaksan vanhempieni seurassa maalla oikeasti lomailla. Pahimmassa tapauksessa jo maanantaiaamuna kärsin sellaisesta Turku-ikävästä, että vanhempien on pakko pakata tyttärensä ensimmäiseen Turun-bussiin! No mutta ei mietitä paluuta arkeen nyt, kun loma ei ole vielä edes ehtinyt kunnolla alkaa!

Jos et vielä kesätunnelmissa olekaan, seuraava kappale toivottavasti tuo kesän sinunkin mieleensi.

Hauskaa kesälomaa kaikille koululaisille ja onnittelut kouluista valmistuneille! Ja rentouttavaa lomaa myös kaikille opiskelijoille! Vietetään ikimuistoisen hauska kesä 2010!

Ps. Blogi ei suinkaan lomalle jää, mutta saattaa olla pari päivää tauolla, jos uppoudun lukemaan vanhoja nuortenlehtiä, mutustelemaan äitini kokkauksia ja heittelemään mölkkyä isäni kanssa. Nyt reissukassit olalle ja kohti mökkiä! :

Kesäsoittis täydennetty

Hui, miten aika rietääkään vauhdilla eteenpäin! Mielestäni aivan muutama päivä sitten kirjoitin teille kesäsoittiksesta eli soittolistasta, jolle lisäilen biisejä, joiden toivon vielä vuosien päästä välittävän minulle tunnelmia kesästä 2010. Lupasin myös kertoa viikoittain, mitä biisejä listalle olen lisännyt. Tuota lupausta en kuitenkaan tullut pitäneeksi, sillä sitten toukokuun 14. päivän en ole puhunut listasta mitään! Tehdäänpä siis nyt pikimmiten korjaus ja paljastetaan, mitä kappaleita listalta parhaillaan löytyy.

Martha Reeves & The Vandellas: Dancing in the Street

Cream: I Feel Free

Dire Straits: Money for Nothing

Band of Horses: Compliments

The Spencer Davis Group: Gimme Some Lovin'

Mumford & Sons: Little Lion Man

Steely Dan: Reelin' in the Years

Traffic: Paper Sun

David Bowie: Life on Mars

Salem al Fakir: Astronaut

Kleerup feat. Robyn: With Every Heartbeat

Two Door Cinema Club: What You Know

Ash: Oh Yeah

Charles Trenet: Que Reste-t'il De Nos Amours?

The Supremes: Stop! In the Name of Love

Kylie Minogue: Spinnig Around

Tom Dice: Me and My Guitar

Andreas Johnson: Glorious

Powderfinger: My Happiness

Muse: Neutron Star Collision (Love Is Forever)

Tomas Ledin: Lika hopplost förälskad

Kesäsoittis on kuunneltavissa Spotifysta ja lista tosiaan täydentyy kesän mittaan. Listan viimeisimmän kappaleen valitsin soittikselle tänään. Oikeastaan kuuntelin tuota Tomas Ledinin biisiä jo eilen, mistä taisi johtua viime öiset uneni. Aamulla en olisi millään halunnut herätä unestani, jossa vietin kesääni telttailemalla Ruotsissa. Telttamatkailu Pohjoismaissa oli perheeni tapa tehdä kesälomareissuja. En olen koskaan ollut tai kaivannut lomaa etelän aurinkorannoilla, mutta nykyisin kaipaan joka kesä matkaa Ruotsiin. Muistan niin hyvin, kuinka istuin jossain päin Etelä-Ruotsia auton takapenkillä ja katsoin ilta-auringossa hehkuvaa viljapeltoa samalla kun Tomas Ledin lauloi radiossa. Tuolla taisi olla kesällä 1992, mutta radiosta soinutta biisiä en mieleeni saa enää palautettua. Minulla on aika paljon näitä Ledin-muistoja, joten aivan jokaisen muistikuvan oikeaa kappaletta ei enää osaa tarkkaan sanoa, ei ainakaan 18 vuoden jälkeen.

Tässä vielä yksi vanha Ledin-suosikkini miehen englanninkieliseltä The Human Touch -levyltä. Biisin saksofonisoolo sai minut lapsena melkein kyyneliin, niin pakahduttavan hienolta se kuulosti!

Hmm... Tuntuupa tuo saksofonisoolo edelleen saavan ihon kananlihalle. No tässähän tämä perjantai-ilta sitten sujuukin, kun pyörittelen uudelleen ja uudelleen biisiä toistolla läpi.

Rautaisannos rautiksia

Eilen lupailin liittäväni tänne listan Radiomafian Upteekki-ohjelman viikon rautaisannoksista. Olen itse tätä listaa turhaan etsinyt vuosia netistä, mutta valitettavasti Mafian omilla sivuilla lista löytyi vain vuodesta 2001 alkaen ja minä olen erityisesti kaivannut listaa vuoden 2000 rautaisannoksista.

Maanantaina jaksoin harrastaa pientä salapoliisitoimintaa ja netin syövereiden kaivelua. Olo oli kuin arkeologilla, joka kaivautuu ja kaivautuu syvemmälle historiallisiin kerroksiin ja keräilee pienistä paloista kasaan isompaa kokonaisuutta. Nettiarkeologin apuna toimii loistava Wayback Machine. Miten hienolta tuntuikaan, kun tajusin, että vuoden 2000 lista alkoi olla valmis. Mutta voi miten harmitti, että tuon vuoden loka-joulukuun rautiksia ei netistä löytynyt! Vaan tässä tulikin sitten oma muistini avuksi! Muistin vaikka kuinka monta biisiä, joita listalla ei näkynyt, mutta joiden rautiksena olosta olin varma. Ja kas, näillä biisien nimillä saikin googlailtua varmuuden siitä, että kappale oli rautiksena soinut juurikin loppusyksystä 2000.

Miten mainioita kappaleita listalta löytyykään! Toki seassa on myös muutamia biisejä, jotka nykypäivänä ei enää kestäisi viikonkaan tehosoittoa. Suurin osa biiseistä on kuitenkin kestänyt hyvin aikaa. Ja voi miten näistä biiseistä tulvii muistoja mieleen!

Kauhean innostuksen vallassa tulin listanneeksi rautisbiisit vanhimmasta tuoreimpaan myös Spotify-soittolistaksi. Tietenkään aivan kaikkia rautaisannosbiisejä ei Spotifysta löytynyt, mutta kivaa jo näitä 114 kappaletta on kuunnella.

Tässä nyt listattuna elokuusta 1999 eteenpäin ne rautaisannokset, jotka onnistuin esiin kaivamaan. Jos viikon numeron kohdalla on merkattu pelkkiä viivoja, viikolla ei uutta rautista ole ollut. Kysymysmerkkien kohdalle kaipaan täydennystä ja jos viikon numeron perässä on kysymysmerkki, en ole täysin varma tarkasta ajankohdasta, jolloin biisi on rautiksena soinut. Kommenttiboksin kautta saa vinkata, jos jokin rautis listalta puuttuu!

Aloitetaan lista vuodesta 1999 ja päätetään vuoteen 2003.
1999
Ennen elokuun loppua ja listan varsinaista alkua vuonna 1999 rautaisannoksena oli soinut ainakin seuraavat kappaleet:
Andreas Johnson: Glorious
Jason Falkner: Author Unknown
Lab: Get Me a Name
Giant Robot: Helsinki Rock City
Travis: Writing to Reach You

Ja sitten varsinaiseen listaan...

vk 35 Phoebe One: Once In a Lifetime
     36 Consolidated: Impermanence
     37 Toploader: Achilles Heel
     38 Live: The Dolphin's Cry
     39 Apulanta & Don Huonot: Pääkallokiitäjä
     40 Bush: The Chemicals Between Us
     41 Beck: Sexx Laws
     42 Dot Allison: Close Your Eyes
     43 Cibo Matto: Moonchild
     44 Kent: Musik Non Stop
     45 Fiona Apple: Fast As You Can
     46 Him: Join Me
     47 Ben Christophers: Give Me Everything
     48 Leona Naess: Charm Attack
     49 Wheat: Don't I Hold You
     50 Stanislaw: Loss
     51 Bowery Electric: Freedom Fighter

2000
vk  1 Crazy Town: Darkside
      2 Powderfinger: Passenger
      3 Hardcore Superstar: Someone Special
      4 Funkmaster Flex & Big Kap feat. Mary J. Blige: Confrontation
      5 Marcy Playground: Bye Bye
      6 Janice Robinson: Dead End Girl
      7 Boss Hog: Whiteout
      8 Laika: Uneasy
      9 Venus Outback: Sodom Is Free
     10 Paleface: The Ultimate Jedi Mindtrick - Episode IV
     11 Moloko: The Time Is Now
     12 Trucker: As I Am
     13 Yvonne: Sleepless Nights
     14 Muse: Sunburn
     15 Ninety-9: Willow
     16 Dubstar: I (Friday Night)
     17 Grand Tone Music: Stop Keep Telling Me Goodbye
     18 ON: Slingshot
     19 Eminem: The Real Slim Shady
     20 Joseph Arthur: Chemical
     21 MDFMK: Torpedoes
     22 Belle & Sebastian: Legal Man
     23 Upteekki 5 v. (ei ilmeisestikään uutta rautista)
     24 U.S. Crush: Bleed
     25 Phoenix: Too Young
     26 Jonny Bro: Superstar
     27 Coldplay: Shiver
     28 Silt: In the Air
     29 Darcy: Perfect
     30 Papa Roach: Revenge
     31 Morcheeba: Love Sweet Love
     32 De La Soul (feat. DV alias Khrist):Thru Ya City (Tommy Boy
     33 Campaus: Music in Me
     34 Elevator suite: Backaround
     35 Incubus/Big Pun: Still Not A Player
     36 Helicopter Girl: 345 Wonderful
     37 Everlast: Black Jesus
     38 Vast: The Last One Alive
     39 Kwan: Padam
     40 Morgan: Something He Said
     41? Sugababes: Overload
     42? JJ72: Oxygen
     43? 28 Days: Sucker
     44 ????
     45 ????
     46? OPM: Brighter Side
     47 ????
     48 MEW: Her Voice Is Beyond Her Years
     49 The Burning Primitive: Under the Water
     50 Manboy: Abore

2001
vk  1 My Vitriol: Pieces
      2 Killer: Hurricane
      3 Penniles: Adam's Apple Pie
      4 KMA: Pommeja
      5 Silverbullit: Star
      6 Supperheadz: Wasted with You
      7 Fu-Tourist: King Kong of the Dancefloor
      8 Wheatus: Teenage Dirtbag
      9 Powderfinger: My Happiness
     10 Popium: Favorite Blunders
     11 Perwert: Just for You
     12 Ours: Sometimes
     13 Beady Belle: Ghosts
     14 Vapaapudotus: Omakustanne
     15 6GIG: Yesterday
     16 ---
     17 Sub-Urban Tribe: Watching You
     18 Nephew: Downtown Europe
     19 Tricky: Evolution Revolution Love
     20 ---
     21 Dave Navarro: Rexall
     22 Elbow: Red
     23 Action Figure Party: Action Figure Party
     24 Michael Franti & Spearhead: Rock the Nation
     25 A Camp: I Can Bet You
     26 ---
     27 Joydrop: Sometimes I Wanna Die
     28 New Order: Crystal
     29 The Strokes: Hard to Explain
     30 Cold: Just Got Wicked
     31 Darling Nikkie: Sugarcane
     32 Lisa 'Left Eye' Lopes: The Block Party
     33 Live Featuring Tricky: Simple Creed
     34 Groove Armada: Superstylin'
     35 System of a Down: Chop Suey
     36 Econoline Crush: You Don't Know What What It's Like
     37 Lambretta: Bimbo
     38 Gay Dad: Transmission
     39 Roots Manuva: Dreamy Days
     40 Nickelback: How You Remind Me
     41 Prime sth: I'm Stupid (Don't Worry 'Bout Me)
     42 Redrama: Travel the Map
     43 Incubus: Wish You Were Here
     44 Andrew W.K: Party Hard
     45 Iio: Rapture
     46 Sara: Tanssiin
     47 Puddle of Mudd: Blurry
     48 Flickerstick: Beautiful
     49 Underground Moon: Beds Are Burning
     50 Dover: My Secret People
     51 Eve 6: Noel! Noel!

2002
vk  2 Ezkimo: Näin on
      3 A: Nothing
      4 The Motorhomes: The Man
      5 Hundred Reasons: I'll Find You
      6 Ian Brown: Whispers
      7 Fu Manchu: Separate Kingdom
      8 Gonzales: Take Me to Broadway
      9 Josh Rouse: Feeling No Pain
     10 Lord EST: Talvi
     11 Kent: Dom Andra
     12 Maryland: Human Electronics
     13 RES: Golden Boyss
     14 KORN: Here to Stay
     15 ---
     16 Velcra: Big Brother
     17 Sugababes: Freak Like Me
     18 Jumpin' China: We've Already Won
     19 Ceasars Palace: Jerk It Out
     20 Heyday: Could Be Day, Could Be Night
     21 Pete Yorn: Undercover
     22 Kelly Osbourne: Papa Don't Preach
     23 Silverchair: The Greatest View
     24 Athlete: You Got the Style
     25 Lordi: Would You Love a Monsterman?
     26 Sparta: Mye
     27 Sinch: Something More
     28 Filter: Where Do We Go from Here
     29 Queens of the Stone Age: Gonna Leave You
     30 Onyx: Slam Harder
     31 Cold: Gone Away
     32 Appleton: Fantasy
     33 t.A.T.u.: All the Things She Said
     34 Trucks: It's Just Porn Mum
     35 Furhermore: Letter to Myself
     36 Glassjaw: Cosmopolitan Bloodloss
     37 Disco Ensemble: Turpentine
     38 Gavin Rossdale: Adrenaline
     39 Something Corporate: I Woke Up in a Car
     40 Magnet: Chasing Dreams
     41 Jurassic 5: What's Golden
     42 Yavis: _eacher
     43 Taproot: Art
     44 Quintessence: 1 st Impressions
     45 Mew: Am I Wry? No
     46 The Sounds: Living in America
     47 Burning Brides: Arctic Snow
     48 Kottonmouth Kings: Positive Vibes
     49 Pornorphans: Filthmaster
     50 Zwan: Honestly
     51 cKy: Flesh Into Gear

2003
vk  2 Audiovent: Looking Down

Siinä ne nyt on! Tuossa listassa on niin monia elämäni tärkeitä bändejä: Mew, Muse, Athlete, Disco Ensemble, Elbow, Powderfinger, Belle & Sebastian... siinä vain muutama bändi, jotka edelleen levylautasellani vierailevat säännöllisesti. Ja kaikki bändit olen Upteekista löytänyt. Voi miten kaipaan tuota ohjelmaa!

Ennakkokuuntelussa The Twilight Saga: Eclipse – Original Motion Picture Soundtrack

Hoi ihmiset! Ajattelin vinkata, että Finnkinon nettisivuilla voi nyt ennakkokuunnella kuun lopussa ilmestyvän Twilight-leffan soundtrackin huomiseen (siis torstai-iltaan) klo 20 asti.

Vaikka Twilight-leffat eivät mitään elokuvataiteen helmiä olekaan, on niissä ainakin mukana loistavaa musiikkia, vai mitä mieltä itse olette tästä soundtrack-levyn biisilistasta?

1. Metric: Eclipse (All Yours)
2. Muse: Neutron Star Collision (Love is Forever)
3. The Bravery: Ours
4. Florence + The Machine: Heavy In Your Arms
5. Sia: My Love
6. Fanfarlo: Atlas
7. The Black Keys: Chop And Change
8. The Dead Weather: Rolling In On A Burning Tire
9. Beck and Bat For Lashes: Let´s Get Lost
10. Vampire Weekend: Jonathan Low
11. UNKLE: With You In My Head (feat. The Black Angels)
12. Eeastern Conference Champions: A Million Miles An Hour
13. Band of Horses: Life On Earth
14. Cee Lo Green: What Part of Forever
15. Howard Shore: Jacob´s Theme

Musen uusi sinkku, joka myös leffan tunnuskappaleena soi, on VALTAVA pettymys. Olen rakastanut bändin musiikkia huhtikuusta 2000 lähtien, jolloin Musen Sunburn soi Radiomafian Upteekin rautaisannoksena. Hyvänen aika, siitä on yli 10 vuotta! Ja nyt sitten tämän pitkän rakkauden jälkeen bändi tuottaa ilmoille näin pliisun kappaleen, jonka toivoi olevan suurta musemaista paisuttelua. Toivokaamme, että tämä Neutron Star Collision (Love Is Forever) -biisi paranee useamman kuuntelukerran jälkeen.

Hmm... Myönnän, että odotan tuota tulevaa Twilight-leffaa kovin innokkaasti. Nyt taitaa olla se hetki, kun katson uudelleen sarjan ensimmäisen leffan uusintana. Kaivan siis leffan kätköistä esiin.

Mafia-muistelua

Kuten maanantaina kerroin, tällä viikolla Ylen Elävästä arkistosta voi kuunnella nettilähetyksenä Radiomafian vanhoja ohjelmia. Tällaisia uusintalähteyksiä olinkin jo kovasti toivonut. Olin ajatellut, että uusinnoista tulisi hyvälle tuulelle, mutta enemmän olo onkin ollut surullinen. Nyt sitä taas tajuaa, miten huonoja radio-ohjelmia nykyisin eetteristä suolletaan ja miten pahasti heitteille meidät vanhat Mafian kuuntelijat vuoden 2003 radiouudistuksessa jätettiin.

 Kuvakaappaus Radiomafian vuoden 1997 nettisivuista

Kaikkein suurimmat nostalgiapaukut on vielä jäänyt Elävää arkistoa kunnellessa kokematta. 1990-luvun alun ohjelmat menivät minulta ala-astevuosinani vielä hiukan ohi, joten en näitä alkuviikosta lähetettyjä ohjelmia ole kunnolla edes tuntenut. Loppuviikosta luvassa on kuitenkin Peltsin ja Juuson aamuohjelmaa, Tarja Kulhoa, Leilaa ja Annukkaa ja muitakin ohjelmia, joita tuli tarkasti kuunneltua.

Yhtä Radiomafian ohjelmaa olisin kovasti Mafian 20-vuotisjuhlaviikon uusintojen sekaan kaivannut. Oma lempiohjelmani kanavalla oli Upteekki, jota suurelta osin saan kiittää musiikkimakuni kehittymisestä. Istuin ilta toisensa perään radion äärellä kuuntelemassa upteekkari Anssi Aution ja Harri Hakasen musiikkisuosituksia. Upteekkareista oma suosikkini oli Anssi, jonka musiikkimaku oli hiukan lähempänä omaani kuin Harrin maku. Muistan kuulkaa edelleen sen kamalan päivän, kun upteekkari Autio lopetti ohjelmassa. Tuohon aikaa yritin olla kovapintainen teini, joka ei pienistä asioista itke, mutta upteekkari Aution viimeistä lähetystä kuunnellessa tirauttelin kyyneleitä.

Upteekkia kuunnellessa c-kasettini täyttyivät biisipoiminnoista ja jälkikäteen olen ollut onnellinen, että nauhoilleni tallentui myös pätkiä ohjelman juonnoista. Erityisen ihanaa on edelleen löytää kasetilta jokin vanha "viikon parantavin postiosuus" -kohta, jossa upteekkarit siis lukivat palautetta ja saattoivat syödä kirjeiden mukana tulleita lakuja. Miettikää nyt miten suloista, että ennen sähköposteja ihmiset vielä kirjoittivat upteekkareille kirjeitä, joiden sekaan liitettiin lakritsipötköjä! Harmittaa vieläkin, etten koskaan itse lähettänyt lakuja lempijuontajilleni. Jos muistan oikein, upteekkari Aution lempilakut olivat BisBis-lakuja, jotka sattuivat olemaan omakin suosikkilakuni. Ja nyt saatte sitten veikata, montako BisBisiä olen kuluneen viikon aikana syönyt. Kyllä, muutamia on oikein hyvä veikkaus. Parantavat postiosuudet todella paransivat surkeimmankin päivän, sillä viikon rasituksista väsyneenä tunnelma saattoi sekä studiossa että radion äärellä olla ajoittain aika hysteerinen.

Upteekin yksi tärkeimmistä osuuksista oli rautaisannokset eli rautikset. Viikon rautis oli siis kappale, joka soi viikon jokaisessa Upteekin lähetyksessä. Jossain vaiheessa rautis alkoi soida kahdesti lähetyksessä ja Upteekin loppuaikoina rautis soi peräti kolme kertaa illan aikana. Nykyisin rautaisannosta vastaa YleX:n X-ryhmän viikon teho, mutta eipä nuo tehobiisit oikein tunnu samalta kuin rautikset tuntuivat 10 vuotta sitten.

Muistan, että aikoinaan monet Upteekin kuuntelijat toivoivat nettiin kattavaa listaa ohjelman vanhoista rautiksista. Mafian sivuilta löytyykin nykyään lista rautaisannoskappaleista vuodesta 2001 eteenpäin, mutta sitä vanhempia rautiksia ei listattuna löydy. Itsekin olen vuosia googlannut ja etsinyt, josko joku ystävällinen ihminen olisi rautaisannokset nettiin listannut, mutta eipä ole listaa minnekään julki putkahtanut. Ilmeisesti en kuitenkaan ole ainoa rautiksia metsästänyt, sillä täällä blogissanikin on piipahtanut ihmisiä jollain "upteekki rautis" -hakusanalla. Maanantain nostalgiahöyryissä päätin sitten harrastaa pientä internetkaivelua ja mahtavan Wayback Machinen avulla sain kuin sainkin kaiveltua ennen vuotta 2001 soineita vanhoja rautaisannoksia esille. Nyt listattuna on rautaisannoksia vuoden 1999 elokuun lopusta lähtien! Lätkäisen listan julki tänne blogiin joko tänään illalla tai huomenna. Jos vaikka joku lukija saisi vielä täydennettyä pari listalla olevaa aukkoa :)

Toukokuun lopun soitetuimmat

Vaikka viime viikko menikin euroviisuja kuunnellen, jotain muutakin musiikkia tuli sentään soiteltua. No hyvä on, kyllähän viisujen vaikutus soittiksella näkyy, mutta kun nyt kerran vuodessa tuollainen höpöhöpöpoppi-iloittelu tarjoilla on, täytyyhän siitä ottaa kaikki riemu irti! Ja tämän vuoden viisuesiintyjistä listalle pääsi vain Tom Dice.

Ash: Orpheus

Traffic: Paper Sun

The Supremes: Stop! In the Name of Love

Ash: Oh Yeah

Take That feat. Lulu: Relight My Fire

Kylie Minogue: Spinning Around

Antique: Opa Opa

Brainstorm: My Star

Tom Dice: Me and My Guitar

Jacques Brel: Ne Me Quitte Pas

(Lista kuunnteltavissa Spotifysta)

Tiedättekö, mistä tietää, että on virallisesti kesä? No tietysti siitä, että soittolista meinaa täyttyä Ashin musiikista! Itse asiassa kesä ei ala ennen kuin Oh Yeah on ensimmäistä kertaa soitettu niin kovaa, että verhot lepattaa ja ääni on tullut hoilattua melkein pois. Viime viikolla kesä sitten virallisesti kunnolla alkoi.

Trafficin biisi on poiminta isän vanhoilta c-kaseteilta. Todellinen kesäbiisi, jota kuunnellessa melkein tuntee kesämökin pölyisen tuoksun. Pieni hippi saa minusta taas vallan ja voisin pukeutua kukkakuosiin ja batiikkipaitoihin kappaleen takia.

Kesäbiisi on myös Kylien 10 vuoden takainen hitti. Tästä kappaleesta mieleen tulee Bournemouthin nuorisovaateliikkeet, kielikurssi ja kultaiset pikkupöksyt, jotka Kyliellä biisin videossa on jalassa. Tämä kappale on todellinen salainen paheeni, jota tulee kuunneltua nolostuttavan usein (Ehei! En todellakaan paljasta kuinka usein!).

Loput listan biisit liittyvätkin sitten jollain kytköksellä euroviisuihin. Eipäs kun ei, Supremes liittyy vain ja ainostaan omaan jorailuun. Mutta Take Thatin kanssa levyttänyt Lulu on Britannian entinen viisuedustaja. Antique taas oli Kreikan viisuedustajana, vaikkakaan ei tuolla listan kappaleella. Opa opan on kuitenkin säveltänyt Kreikan tämän vuoden viisuedustaja Giorgos Alkaios, joka lauantain viisufinaalissa esitti kappaleensa Opa! (Melkoinen mielikuvitus sanoissa tällä Giorgosilla, täytyy sanoa)

Brainstorm oli 10 vuotta sitten euroviisujen piristysruiske. Latvian ensimmäinen viisuedustaja oli kaikkea muuta kuin tyypillinen euroviisuesiintyjä. Iloista poprockia soittanut bändi sulatti kovasti monta sydäntä Suomessakin, joka palkitsi Latvian 12 pisteellä. Brainstorm nähtiin myös keikoilla Suomessa ja minäkin Ankkarockissa kävin yhtyettä kuuntelemassa. Osoitin festareilla myös yllättävää rohkeutta hakiessani iiiiiihanan suloiselta ja vekkulilta laulaja-Renarsilta nimmarin, joka edelleen on tarkasti tallessa.

Jos Brainstorm oli kiva piristys viisuissa 10 vuotta sitten, Tom Dice oli sitä tänä vuonna. Pidin kovasti hänen pelkistetystä kappaleesta ja lavaesityksestä. Pettymys oli suuri, kun pitkään pistelistan kärkikolmikossa kieppunut Belgia tipahti lopulta sijalle 6. Vielä suurempi pettymyt oli, että suosikkini Israel oli kisassa vasta sijalla 14. Israelin esitystä saamme kiittää siitä, että soittolistalleni nousi Jacques Brelin kappale. Ei Harel Skaat vielä aivan Brelin kaltainen tulkitsija ole, mutta onnistuipa poika kuitenkin itkettämään minua melkein yhtä paljon kuin Brel. Hassua muuten, että tietokoneeni kovalevyllä on odotellut Brel-postaus maaliskuusta lähtien. Jokohan tuon tekstin saisin viimeisteltyä julkaisukuntoon?

Nyt kun euroviisuista on ollut vielä kovasti puhetta, todettakoon, että vihaan Saksan voittoviisua. Ja kyllä, tunnen siis todellista vihaa tuota kappaletta kohtaan. Minulle olisi sopinut, että jumbosijan olisi jakaneet Saksa ja Ukraina. Nooo... vuoden päästä harva tätäkään voittobiisiä muistaa, joten ehkä sillä ei sitten ole niin väliä, vaikka Saksaan voitto harmikseni menikin. Jos ensi viikolla Saksan viisu on soitetuimpien listalla, hälyyttäkää jotkin mielenterveyshoitajat selvittämään henkinen tilani! Sanotaan nyt, että ensi viikon listalla kaiken järjen mukaan pitäisi olla ainakinvanhoja hittejä Radiomafian ohjelmista, ei euroviisuja.