Tanssi, jos osaat! -sarja Suomeen!

Mikään uutinenhan ei enää ole, että lempikykyohjelmastani tehdään suomalaisversio. Nelonen on rummuttanut kisaa sekä televisiossa että nettisivuillaan jo tovin.

Alkuperäinen kuva täältä

Hieman tietysti pelottaa, lähteekö Suomen hyvät tanssijalupaukset mukaan tähän ohjelmaan. En kestä, jos koetansseissa nähdään lähinnä yökerhojen tanssilattijoilta tuttuja pepun sheikkaajia.

Jos osaisin tanssia, lähtisin kokeilemaan onneani koe-esiintymisiin. Sarjan pääpalkinto kuulostaa mahtavalta! Kyllä minulle kelpaisi tanssistipendi ja majoitukset New Yorkiin vuodeksi. Mutta koska lopetin tanssitunnit 8-vuotiaana, enkä oikeasti osaa tanssia sillä tasolla, jota tässä ohjelmassa halutaan nähdä, jään tanssahtelemaan kotiini.

Jos sinä olet käynyt tanssitunneilla, ihan oikeasti osaat tanssia ja olet viimeistään koetanssipäivänä 18-vuotias, kannustan sinua piipahtamaan täällä ja ilmoittautumaan koetansseihin, jotka järjestetään Helsingissä, Tampereella, Kuopiossa ja Oulussa.

Koetanssiin osallistujien kannattaa ehkä ennakkoon katsoa kilpailun jenkkiversiossa tuomaroivan Mary Murphyn ohjeet siitä, mitä esityksessä EI pidä tehdä. Kaikki te, jotka ette halua nähdä ennakkoon Amerikan SYTYCD:n 6. tuotantokauden esityksiä, keskeyttäkää video noin minuutin jälkeen.

Mary kieltää siis pitämästä hattuja silmillä, kurkottelemasta käsillä loputtomasti kaukaisuuteen ja koskettelemasta tai hieroskelemasta kroppaa käsillä "taiteellisesti" liian pitkään ja paljon. Myös miesten pepun sheikkaaminen on kiellettyä.

Yksi asia minua harmittaa tämän suomalaisversion kohdalla. Käsittääkseni ihana Tanssi, jos osaat! -nimi ei Suomessa ole enää käytössä, vaan täälläkin ruvetaan puhumaan So You Think You Can Dancesta. Olisi ollut niin mukavaa, jos ohjelmalla olisi voinut olla täällä suomenkielinen nimi, mutta ilmeisesti ohjelmaformaatti vaatii tuota SYTYCD-nimen käyttöä.

Toivottavasti ohjelma onnistuu hienosti Suomessa ja maan kaikki piilevät tanssijalupaukset pääsevät viimein esiin ja parrasvaloihin. Odotan jo kovasti sarjan alkua!

Kevään valoa ja viileyttä soittolistalla

Edellisestä soittispostauksesta on alle vuorokausi, mutta pusketaas ilmoille silti viime viikon soitetuimpien lista. Minusta kappaleissa kuuluu kevätaurinkoa, ilman viileyttä ja lumen sulamista.

The Buggles: Video Killed the Radio Star (Huomatkaa, kuinka biisissä kuuluu aivan selvästi katolta tippuvien lumipaakkujen ääni! :D )

Pet Shop Boys: West End Girls

U2: Where the Streets Have No Name

The Temper Trap: Sweet Disposition

Cut Copy: Hearts on Fire

Robbie Williams: Rock DJ

Justin Timberlake: Rock Your Body

The Knife: Heartbeats

Cut Copy: Lights & Music

The Crash: Lauren Caught My Eye

Veronica Maggio: V för Vendetta

Avril Lavigne: Alice

Academy of London...: The Carnival of the Animals: Aquarium

(Spotifyn käyttäjät voivat kuunnella listan täältä.)

Jos Bugglesin biisissä kuulen katolta tippuvia lumikimpaleita, West End Girlsissä kuuluu aivan selvästi lentävä loska. Cut Copyn musiikissa taas kuuluu kevään viileys ja hohtavan vaaleansininen taivas. Listan viimeisessä kappaleessa kuuluu keväistä vedenlorinaa. Tuo Eläinten karnevaaleista tuttu kappale on kummitellut mielessäni jo useamman viikon. Lapsena kuuntelin sitä säännöllisesti katsoessani videolta Pekka ja susi - ja Eläinten karnevaalit -animaatioita. Seuraavalla reissulla vanhempien luo täytyy yrittää kaivaa tuo videokasetti jostain esiin. Jostain syystä on ikävä noita nukkeanimaatioita.

The Temper Trap tuli minulle tutuksi (500) Days of Summer -elokuvasta, joka ilmestyi viime viikolla dvd:nä. Hyvät ihmiset, ostakaa tai vuokratkaa tuo elokuva. Katsokaa se ja kuunnelkaa siinä soivaa erinomaista musiikkia!

Myös Avril Lavignen biisi on tuttu valkokankaalta. Kappale soi Liisa Ihmemaassa -elokuvan lopputekstien aikana. Näin leffan viime viikolla ja lupaan kirjoittaa siitä tämän viikon aikana lisää blogissa.

Loppuun vielä yksi viime viikon aikana paljon soinut kappale, jota Spotifysta ei löydy. Ja vaikka Lapkon uusi A New Bohemia -levy sieltä löytyisikin, täytyisi se saada hypisteltäväksi ja soimaan omaan levysoittimeen mahdollisimman pian.

Parin viikon kootut (biisit)

Koska blogipäivitykset ovan jääneet väliin parin viikon aikana, samalla on jäänyt postattua soitetuimpien biisien listat, vaikka olen jopa tehnyt soittolistat joka sunnuntai valmiiksi Spotyfyhin. Listataanpas siis aikavälillä 8. - 21. maaliskuuta kuunnellut kappaleet tänne nyt heti muutaman perustelun kera.

Moneybrother: They're Building Walls Around Us
Muse: Starlight
Hard-Fi: Hard to Beat
The Ark: Echo Chamber
Tears for Fears: Everybody Wants To Rule The World
Glasvegas: It's My Own Cheating Heart That Makes My Cry
The Police: Message In a Bottle
Suzanne Vega: Luka
Mew: Am I Wry? No
Kent: Töntarna
Bloc Party: One More Chance
Pet Shop Boys: It's a Sin
Ladyhawke: Paris Is Burning (acoustic)
Radiohead: Creep
Glasvegas: Daddy's Gone

(Spotifyn käyttäjät voivat taas kuunnella kappaleet täältä)

Kuten ehkä huomaatte, Glasvegas on ollut enemmänkin soitossa. Listalle olisi voinut päätyä oikeastaan mikä tahansa bändin nimikkolevyn kappaleista.

Moneybrotherin kappale on soinut jonkinnäköisenä heräämisbiisinä. Kappale lähtee sopivan räjähtävästi ja äänekkäästi liikkeelle, jotta sillä saa päivän vauhdikkaasti käyntiin. Pakko muuten myöntää, että muutama vuosi sitten haukuin bändin jostain syystä täysin lyttyyn. Moneybrother kuului inhokkibändit listalla lähelle vitosen kärkeä. Olen usein miettinyt, miksi ihmeessä vihasin bändiä niin syvästi. En vieläkään ole keksinyt syitä tuolle Moneybrother-inholleni.

The Ark ja Mew päätyivät listalle Dynamon tanssilattialla vietetyn illan seurauksena. Pahoittelut kaikille niille tyypeille, jotka joutuivat seuraamaan sekomaistani, väistelemään hyppyjäni ja kuuntelemaan riemukasta kiljuntaa, kun Echo Chamber alkoi soida baarin tanssilattialla pari viikkoa sitten. Ja anteeksi toki vielä omituisemmasta käytöksestä Mewn biisin aikana. Tosin tarkkasilmäisilmät saattoivat tajuta Mew-paitani takia, että olen bändin fani ja riemastuin siksi kappallesta niin paljon.


Yritän iltapäivällä koota kasaan viime viikon soitetuimpien listan. Tuolla listalla tulee kuulumaan lumen sulaminen ja viime viikon keväiset tunnelmat.

Parin viikon kootut (sekalaiset)

Jälleen kerran olen kirjoittanut blogitekstejä kovasti päässäni, mutta muutamaan viikkoon en sitten olekaan oikeasti naputellut tekstiäni täänne blogiin. Arvatkaa vaan, kuinka paljon päässä on juttuideoita. Voin sanoa, että niitä on PALJON.

Näiden blogitekstien kirjoittaminen on minusta hauskaa ja aika nopeaakin puuhaa, jos vain viitsin istua hetkeksi alas ja avata Bloggerin. Jostain kumman syystä kuitenkin kulutan aikaani löhöilemällä sängyllä ja miettimällä, mitä kirjoittaisin tänne. Lopputulos on, että päässäni voi olla valmiita tekstejä, joita en sitten kirjoita minnekään.

Harmillista on, että osa päässäni olevista jutuista vanhenee ennen lopullista kirjoittamista, mikä on aika raivostuttavaa, koska olen saattanut käyttää tekstin suunnitteluun useammankin hetken ja varsin paljon energiaa. Tässä postauksessa haluan palata pariin blogissa mainittuun asiaan, joista on ollut tarkoitus kirjoittaa niiden ollessa ajankohtaisia. Nyt nämä muutaman viikon takaiset tapahtumat tuntuvat tosi vanhoilta, mutta haluan silti mainita niistä vielä muutaman sanasen.


Oscar-gaala

Minullahan oli viime kuussa käynnissä Oscar-projekti, joka huipentui Oscareiden voittajaveikkaukseen. Olen ylpeä veikkauksistani, sillä kaikkien viiden "suuren" sarjan voittajat menivät minulla oikein. Ja mikä parasta, Avatar ei kerännyt lopulta kuin 3 palkintoa.

Itse gaalasta täytyy todeta, että olipa todella tylsä ohjelma tällä kertaa! Gaalasta puuttui kaikki yllätyksellisyys, juontajien vitsit olivat vaivaannuttavan huonoja ja Nelosen elokuva-asiantuntijat lähinnä ärsyttäviä. Gaalan paras ohjelmanumero oli ehdottomasti paras musiikki -sarjan ehdokkaiden esittelynä ollut tanssinumero, jossa lavalla näkyi ainakin muutama tuttu kasvo Tanssi, jos osaat! -sarjasta.

Olympialaiset

Miten paljon voi kisoissa asiat mennä mönkään? Jo ennen kisojen avajaisia kelkkailun harjoituksissa tapahtui ikävä kuolemaan johtanut onnettomuus, avajaisissa olympiatulimaljan jalustan yksi jaloista ei noussut pystyyn, pikaluisteluareenan jääkoneet hajoilivat ja sotkivat aikatauluja, alppihiihdossa kärsittiin lumipulasta ja ajanotto takkusi... Nähtiinpä taitoluistelun puolellakin sellainen harvinainen tilanne, että musiikki lähti väärästä kohdasta käyntiin. Melkeinpä sääliksi kävi kisajärjestäjiä.

Kisojen päättäjäisissä kaikki meni hyvin, mutta mielestäni on todella ikävää, että hyvän shown varmistamiseksi iso osa musiikkiesiintyjistä esiintyi playbackinä. Ymmärrän kyllä, jos soitto tulee taustanauhalta teknisistä syistä (näinhän on esim. Euroviisuissa), mutta siitä en pidä, että myös laulu tulee taustanauhalta. Onneksi muutamat laulajat rohkenivat laulaa livenä. Arvostukseni esim. Avril Lavignea kohtaan nousi huomattavasti hänen hyvän LIVE-esityksen johdosta. Esityksessä on huomattavasti enemmän eloa ja luonnollisuutta, kun kaikki ei tule virheettömänä taustanauhalta. Toivottavasti nämä sisähallissa taustanauhoin järjestetyt kisa-avajaiset ja -päättäjäiset eivät aivan liikaa yleistyisi.


No niin, nyt kun olen saanut mieltäni erityisesti vaivanneet asiat kirjoitettua tänne, voin palata asiaan vähän tuoreemmilla aiheilla :) Luvassa tekstejä ainakin taitoluistelun MM-kisoista, Liisa Ihmemaassa -elokuvasta ja muutamasta levystä.

Parin viikon soitetuimmat

Hups hei miten aika rientää! Suuren Oscar-projektin ja olympialaisten parissa aika meni niin tiiviisti kuvaruutuja tuijottaessa, että musiikinkuuntelu ja blogin ajatteleminen jäi aika vähiin. Tässä kuitenkin parin edellisen viikon aikana eniten kuuntelemani (ja laulamani) biisit.

Vanessa Paradis: Joe Le Taxi
Donkeyboy: Sleep in Silence
Imogen Heap: Hide and Seek
Semisonic: Secret Smile
Kent: Columbus
The Temptations: My Girl
Blood, Sweat & Tears: Spinning Wheel
Stevie Wonder: Sir Duke
Jace Everett: Bad Things
Hot Hot Heat: Middle of Nowhere
Kent: VinterNoll2


Tosiaan viime viikolla on tullut laulettua todella paljon. Ääni on soinut tavallista paremmin. Talvella jouduin olemaan laulamatta yli kaksi viikkoa putkeen, minkä jälkeen olen nauttinut laulamisesta aivan eri tavalla kuin aiemmin. Sellainenkin ihme on koettu jo useampaan otteeseen talven aikana, että olen esiintynyt karaokessa yksin piittaamatta pätkääkään kamalasta esiintymiskammostani. Harmi vain, ettei mistään karaoke-listasta ole löytynyt tuota Semisonicin biisiä. Jos joku vaatisi minua laulamaan jonkin kappaleen television kykyohjelmassa, laulaisin Secret Smilen, jonka osaan laulaa sen verran hyvin, etten joudu häpeämään esitystäni jälkikäteen.

Laulaminen on jatkunut tälläkin viikolla. Huomenna pääsen pitkästä aikaa sitseille hoilaamaan snapsilauluja. Veikkaukseni on, että torstaina ei sitten ääni riitäkään laulamiseen, kun olen intoutunut kailottamaan jotain Helan gåria turhan korkealta ja kovaa ;)

Spotifyn kautta voitte taas käydä kuuntelemassa soitetuimmat biisit täältä.

SUURI OSCAR-VEIKKAUS 2010

Nyt on Oscar-veikkaukset valmiina! Voittajaveikkaus on lihavoitu ja suosikkini olen kursivoinut. Voittajat tulen merkkaamaan vielä myöhemmin alleviivauksin. Katsotaan, moniko veikkaukseni tulee pitämään paikkaansa :) Miten muuten on, tekikö joku muu tällaisen veikkauksen, ja miten sinun veikkauksillesi kävi?

Paras elokuva

Avatar
District 9
An Education
The Blind Side
The Hurt Locker
Kunniattomat paskiaiset
Precious
A Serious Man
Up - kohti korkeuksia
Up in the Air

Mä olen kuukausi kaupalla pitänyt The Hurt Lockeria omana suosikkinani, mutta Kunniattomat paskiaiset onnistui ihan tässä loppumetreillä kiilaamaan lempparikseni. Veikkaan kuitenkin, ettei akatemialla ole rohkeutta valita Paskiaisia parhaaksi elokuvaksi, joten Hurt Locker saa voittaa tän kategorian.

Paras ohjaus

Kathryn Bigelow – The Hurt Locker
James Cameron – Avatar
Lee Daniels – Precious
Jason Reitman – Up in the Air
Quentin Tarantino – Kunniattomat paskiaiset

Ihailen suunnattomasti, miten Tarantino oli pitänyt kasassa Paskiaisten ohjauksen, vaikka koko ajan näkee, että leffa olis voinut karata ohjaajan käsistä. Bigelown ohjaus on hyvä, mutta veikkaan, että tässä myös ohjaajan sukupuoli tuo pisteitä, kun kyseessä kuitenkin on sotaelokuva. Pääasia on, että James Cameron ei Oscaria voita! (Mun myötähäpeämittari ei vieläkään ole toipunut miehen Titanic-kiitospuheista)

Paras miespääosa

Jeff Bridges - Crazy Heart
George Clooney - Up in the Air
Colin Firth - A Single Man
Morgan Freeman - Invictus – voittamaton
Jeremy Renner - The Hurt Locker

Ok, myönnän, etten nähnyt kokonaan Crazy Heartia, koska kone ei suostunut sitä pyörittämään. Mutta jo pelkän trailerin ja satunnaisten pätkien perusteella Bridges vakuutti. Haluan nähdä leffan PIAN. Kova sarja, josta kuka tahansa ehdokas saa voittaa palkinnon.

Paras naispääosa

Sandra Bullock – The Blind Side
Helen Mirren – Viimeinen asema
Carey Mulligan – An Education
Gabourey Sidibe – Precious
Meryl Streep – Julie & Julia

Bullock on tehnyt puhtaan Oscar-suorituksen: Vieras aksentti, muutoksia ulkonäköön, hyveellinen ihailtava hahmo, ”kypsyminen” näyttelijänä... kaikkia näitä akatemia tuntuu arvostavan pystejä jakaessa. Mulligan on mun suosikki, koska leffaa katsoessa vaan hoin, että voi jestas kun toi tyttö on hyvä. Mulligan saa vangittua kankaalle just niin keskenkasvuisen, viattoman ja hölmön tytön kuin rooli vaatii. Tässäkin sarjassa kuka tahansa ehdokas kuitenkin ansaitsisi Oscarin.

Paras miessivuosa

Matt Damon - Invictus – voittamaton
Woody Harrelson - The Messenger
Christopher Plummer - Viimeinen asema
Stanley Tucci - Oma taivas
Christoph Waltz - Kunniattomat paskiaiset

Jos Waltz ei voita, mä melkein julistan sodan akatemiaa vastaan. Oikeasti kyseessä on vuoden paras roolisuoritus valkokankaalla ylipäätään. Sitä paitsi olis outoa, että mies ei saisi Oscaria, kun melkein kaikki muut isot palkinnot hän on jo kotiinsa tänä vuonna kantanut.

Paras naissivuosa
Penélope Cruz - Nine
Vera Farmiga - Up in the Air
Maggie Gyllenhaal - Crazy Heart
Anna Kendrick - Up in the Air
Mo'Nique – Precious

Jos mä olen ihan rehellinen, en ihan hirveästi pitänyt Mo'Niquesta, mutta syy on enemmän roolihahmossa kuin näyttelijässä. Mun sietokyky ei vaan meinannut kestää naisen huutamista. Nyt sentään sain painaa pause-nappulaa ja juoda rauhoittavaa teetä aina välillä. Mo'Nique on kuitenkin suosikkini, koska muiden ehdokkaiden suoritukset on aika vaatimattomia. Tosin Gyllenhaal on taas arvosteltu satunnaisten pätkien ja trailerin perusteella. Jos nyt jokin ihme tapahtuis, ettei Mo'Nique tätä voittais, niin sitten pysti on syytä matkata Farmigan kotiin.

Paras animaatioelokuva

Henry Selick - Coraline ja toinen todellisuus
Wes Anderson - Fantastic Mr. Fox
Ron Clements ja John Musker - Prinsessa ja sammakko
Tomm Moore - The Secret of Kells
Pete Docter - Up - kohti korkeuksia

Coralinea en uskaltanut katsoa ja The Secret of Kells ei vaan vakuuttanut, mutta sitäkään en ole kokonaan nähnyt. Fantastic Mr. Fox on myös näkemättä mun korkean moraalin takia. Ison osan muista elokuvista oon kyllä katsonut netistä, mutta lempiohjaajani työtä ei sitten voinutkaan sieltä katsella, kun tuli heti paha mieli. Trailerin valkokankaalla nähneenä odotukset leffaa kohtaan on suuret. Up oli mainio ja kosketti mua enemmän kuin moni muu viime vuonna nähty elokuva. Prinsessa ja sammakko oli hyvä, mutta käsikirjoitukseltaan mun mielestä Upia huonompi. Eiköhä tässä kuitenkin haluta palkita käsin piirretty elokuva, joten Prinsessa ja sammakko päihittää Upin, eikä se mua juurikaan häiritse.

Paras vieraskielinen elokuva
Scandar Copti ja Yaron Shani - Ajami (Israel)
Juan José Campanella - El Secreto de Sus Ojos (Argentiina)
Jacques Audiard - Un Prophète (Ranska)
Claudia Llosa - La teta asustada (Peru)
Michael Haneke - Das Weisse Band (Saksa)

Tässä mulla ei ole omia suosikkeja, mutta nopea googlailu osoitti, että voitosta kilpailee keskenään oikeastaan Das Weisse Band, Un Prophète ja Ajami. Saksalaisleffan osakkeita nostaa, että leffa on ehdolla myös parhaasta kuvauksesta.

Paras alkuperäinen käsikirjoitus

Mark Boal - The Hurt Locker
Alessandro Camon ja Oren Moverman - The Messenger
Quentin Tarantino - Kunniattomat paskiaiset
Joel ja Ethan Coen - A Serious Man
Thomas McCarthy, Bob Peterson ja Pete Docter - Up - kohti korkeuksia

Hurt Locker vie tän, vaikka itse asiassa käsikirjoitus on aika heppoinen leffassa. Tarantinolle sois tästä Oscarin, koska Paskiaiset voidaan palkita kyllä tällä palkinnolla, mutta parhaaksi leffaksi sitä ei uskalleta valita, ettei vaan suututeta kulttuuripiirejä.

Paras sovitettu käsikirjoitus

Neill Blomkamp ja Terri Tatchell - District 9
Nick Hornby - An Education
Jesse Armstrong, Simon Blackwell, Armando Iannucci ja Tony Roche - In the Loop
Geoffrey Fletcher - Precious
Jason Reitman ja Sheldon Turner - Up in the Air

Jos ehdokkaiden julkaisun jälkeen suunnilleen eka riemunkiljahdus tuli ulos, koska lempikirjailijani, suuri idolini Hornby on ehdolla, niin totta kai mä odotan sille Oscaria. Positiivisesti veikkaan sitä voittajaksi, vaikka pikkusen on sellainen olo, että Precious voittaa tän. Jos Nick voittaa, mä itken. Jos se ei voita, itken luultavasti sitäkin. Eli tän sarjan takia mulla on tänäkin vuonna nessupaketti kisastudion pöydällä.


Paras lavastus

Rick Carter ja Robert Stromberg - Avatar
Dave Warren, Anastasia Masaro ja Caroline Smith - The Imaginarium of Doctor Parnassus
John Myhre ja Gordon Sim - Nine
Patrice Vermetta ja Maggie Gray - Nuori Victoria
Sarah Greenwood ja Katie Spencer - Sherlock Holmes

Tosi vaikea sanoa, mikä näistä nyt sitten voittaisi, kun lavastukset on keskenään niin eri maailmoista. Ehkä helpointa sanoa, että Nine ei voita (ja kun näin sanon, se voittaa kuitenkin), mutta mikä tahansa muu voi voittaa. Ehkä Parnassuksen visuaalinen maailma kuitenkin oli jotenkin kaikkein mieleenpainuvin, joten sille veikkaan voittoa. Nuoressa Victoriassa lavastus on hienoa ja autenttista, mutta se ehkä jää vaille huomiota, joten voittoa ei uskalla odottaa.

Paras kuvaus

Mauro Fiore – Avatar
Bruno Delbonnel – Harry Potter ja puoliverinen prinssi
Barry Ackroyd – The Hurt Locker
Robert Richardson – Kunniattomat paskiaiset
Christian Berger – Das Weisse Band

Oikeasti aika pirun kova sarja. Tässä voi äänet jakautua tosi pahasti. Koska Bergerin kuvaus vakuutti, vaikka näin leffasta n. 10 minuutin verran pätkiä miniläppärin näytöltä, oon valmis nostamaan sen suosikikseni. Ja voittoa veikkaan leffalle, koska yleensä nää ei-englanninkieliset leffat vie voiton, jos ne johonkin sarjaan on ehdolle otettu. Voiton voi viedä kyllä ihan kuka tahansa.

Paras pukusuunnittelu

Janet Patterson - Bright Star
Catherine Leterrier - Coco before Chanel
Monique Prudhomme - The Imaginarium of Doctor Parnassus
Colleen Atwood - Nine
Sandy Powell - Nuori Victoria

Tossa Coco before Chanel -leffassa vaatteet on elokuva. Tän tajuaa varmasti myös akatemian sedät. Jos eivät tajua, voiton vie luultavasti Nuori Victoria, jossa on isot, näyttävät puvut, joille nää miehet antaa ääniä, vaikka ne oikeasti on melkein helpointa puvustusta. Parnassuksessa vaatteet toimii valkokankaalla mahtavasti (valokuvissa ne onkin sitten pettymys!), joten mä valitsen sen suosikikseni.

Paras dokumentti

Anders Østergaard ja Lise Lense-Møller - Burma VJ
Louie Psihoyos ja Fisher Stevens - The Cove – meren salaisuus
Robert Kenner ja Elise Pearlstein - Food, Inc.
Judith Ehrlich ja Rick Goldsmith - The Most Dangerous Man in America: Daniel Ellsberg and the Pentagon Papers
Rebecca Cammisa - Which Way Home

Ainoa, jonka olen sarjasta nähnyt, kerännyt eniten voittoja, ehdokkuuksia ja hyviä arvioita ennen Oscareita. Aika selvä voittajasuosikki.

Paras lyhytdokumentti

Jon Alpert ja Matthew O'Neill - China’s Unnatural Disaster: The Tears of Sichuan Province
Daniel Junge ja Henry Anspacher - The Last Campaign of Governor Booth Gardner
Steven Bognar ja Julia Reichert - The Last Truck: Closing of a GM Plant
Roger Ross Williams ja Elinor Burkett - Music by Prudence
Bartosz Konopka ja Anna Wydra - Rabbit à la Berlin

Näitäkään ehdokkaita en ole nähnyt, mutta toi Rabbit à la Berlin vaikuttaa kiinnostavalta ja hyvältä. Ja Imdb:stä tarkasteltuna se vaikuttaa kunnon elokuvalta, toisin kuin noi muut ehdokkaat.


Paras leikkaus

James Cameron, John Refoua ja Stephen E. Rivkin - Avatar
Julian Clarke - District 9
Chris Innis ja Bob Murawski - The Hurt Locker
Sally Menke - Kunniattomat paskiaiset
Joe Klotz - Precious

Pompin innosta pelkkien leikkausten takia leffateatterin penkissä tota Hurt Lockeria katsoessani, joten sen on PAKKO voittaa. Mä olen suoraa sanoen vähän hämmentynyt, että Precious on tässä kategoriassa mukana. Se oli ainoa ehdokasleffa, jossa kiinnitin just huonossa mielessä huomiota leikkaukseen. Jos Precious voittaa tän sarjan, mun täytyy todella miettiä, ymmärränkö sittenkään mitään elokuvaleikkauksesta, jota siis oon joskus harkinnut lähteväni opiskelemaan.

Paras maskeeraus

Aldo Signoretti ja Vittorio Sodano - Il divo
Jon Henry Gordon ja Jenny Shircore - Nuori Victoria
Barney Burman, Mindy Hall ja Joel Harlow - Star Trek

Veikkaan italialaisille voittoa, mutta oma suosikkini on Nuori Victoria, jossa siis lavastus, puvustus ja maskeeraus (miks meinaan koko ajan kirjoittaa tuon sanan maceeraus?) on tehty todella huolellisesti. Niin huolellisesti, että niitä pitää luonnollisena osana kuvaa, eikä niihin siksi kiinnitä erityistä huomiota.

Paras musiikki

James Horner –Avatar
Alexandre Desplat –Fantastic Mr. Fox
Marco Beltrami ja Buck Sanders –The Hurt Locker
Hans Zimmer – Sherlock Holmes
Michael Giacchino – Up - kohti korkeuksia

Jostain Avatarkin Oscarin nappaa ja tää on just hyvä lohtupalkinto elokuvalle. Hornerin musiikki on mun mielestä aina ylikorostunutta, mutta juuri siksi se menestyy. Mä taas kuuntelen tota Sherlockin soundtrackia kotonakin vähintään muutaman kerran viikossa. Zimmerin musiikki toimii erinomaisesti sekä leffassa että kotona taustamusiikkina.

Paras laulu
Ryan Bingham ja T-Bone Burnett: Weary Kind - Crazy Heart
Maury Yeston: Take it All - Nine
Reinhardt Wagner ja Frank Thomas: Loin de Paname - Paris 36
Randy Newman: "Almost There" - Prinsessa ja sammakko
Randy Newman: "Down in New Orleans" - Prinsessa ja sammakko

Prinsessasta ja sammakosta on väärät biisit ehdolla. Toi Paris 36:n biisi saa toimia tosi hyvin leffassa kuvan kanssa, koska mun YouTube-tutkimusten perusteella se ei säväytä mua ollenkaan. Take it All toimii leffassa hyvin, mutta Crazy Heartin kappale toimii vielä paremmin. Ja toi Weary Kind on ihan mahtava biisi kuunneltavaksi leffan ulkopuolellakin.


Paras lyhytanimaatio
Fabrice O. Joubert - French Roast
Nicky Phelan ja Darragh O'Connell - Granny O'Grimm's Sleeping Beauty
Javier Recio Gracia - La Dama y la Muerte
Nicolas Schmerkin - Logorama
Nick Park - A Matter of Loaf and Death

En ota kantaa voittajaan, kun en ole jaksanut näihin perehtyä lainkaan, mutta mä en voi olla toivomatta voittoa Wallace and Gromit -animaatiolle. Nick Park on oikeastaan mulle vielä suurempi idoli kuin Nick Hornby. Olis niin siistiä, jos nää molemmat Nickit sais Oscarin samana iltana :)

Paras lyhytelokuva

Juanita Wilson ja James Flynn - The Door
Patrik Eklund ja Mathias Fjellström - Instead of Abracadabra
Gregg Helvey - Kavi
Luke Doolan ja Drew Bailey - Miracle Fish
Joachim Back ja Tivi Magnusson - The New Tenants

En voi aavistella voittajaa tästäkään sarjasta, mutta Istället för abrakadabrasta olen nähnyt pätkän ja haluaisin nähdä loputkin. Ja kai nyt täytyy ruotsalaisten puolella olla! Niin ja Imbd:ssä tällä tais olla näistä ehdokkaista muuten parhaimmat pisteet (mikä ei tietenkään merkitse mitään).


Parhaat äänitehosteet

Christopher Boyes ja Gwendolyn Yates Whittle - Avatar
Paul N. J. Ottosson - The Hurt Locker
Wylie Stateman - Kunniattomat paskiaiset
Mark Stoeckinger ja Alan Rankin - Star Trek
Michael Silvers ja Tom Myers - Up – kohti korkeuksia

Hurt Lockerissa äänet ei mun mielestä aina toimineen, Avatarissa en kiinnittänyt äänitehosteisiin ainakaan pahalla tavalla huomiota. Kunniattomissa paskiaisissa kiinnitin tehosteisiin huomiota, koska mun mielestä siellä oli jopa leikitelty niillä, että ehkä sekin vois olla oma suosikkini, mutta päädyin suosikissani kuitenkin Upiin, jossa kuva herätettiin henkiin äänitehosteiden avulla.

Paras äänitys
Christopher Boyes, Gary Summers, Andy Nelson ja Tony Johnson - Avatar
Paul N. J. Ottosson ja Ray Beckett - The Hurt Locker
Michael Minkler, Tony Lamberti ja Mark Ulano - Kunniattomat paskiaiset
Anna Behlmer, Andy Nelson ja Peter J. Devlin - Star Trek
Greg P. Russell, Gary Summers ja Geoffrey Patterson - Transformers: Kaatuneiden kosto

Tässä ei ole suosikkia, mutta Paskiaisissa ainakin on onnistuttu äänityksessä hyvin. Veikkaan siis sitä ihan vaan mutulla voittajaksi.

Parhaat erikoistehosteet

Joe Letteri, Stephen Rosenbaum, Richard Baneham ja Andrew R. Jones - Avatar
Dan Kaufman, Peter Muyzers, Robert Habros, ja Matt Aitken - District 9
Roger Guyett, Russell Earl, Paul Kavanagh ja Burt Dalton - Star Trek

Districtin kuuluu saada edes jostain Oscar ja tämä sarja sopii sille erinomaisesti.

Yleisesti vielä palkinnoista, että mitä vähemmän Avatar saa palkintoja, sen parempi. Kunniattomat paskiaiset saisi kerätä mahdollisimman paljon pystejä, mutta The Hurt Locker oscarkelpoisempana leffana saa niitä viedä myös. Ja toivottavasti voittajien sekaan saadaan muutamia hauskoja yllätyksiä! Miesten sivuosakategoriassa ylläreitä ei kuitenkaan suvaita ;)