maanantai 24. toukokuuta 2010

True Blood

Kuten Pikkukeskiviikosta kirjoittaessani jo mainitsin, minusta on viime aikoina tullut todella "huono" tv:n katsoja, toisin sanoen en juurikaan enää katso tv-ohjelmia. Niinkin hyvä sarja kuin House on jäänyt minulta seuraamatta, koska en yksikertaisesti enää kestä ohjelman mainoskatkoja. Sarjojen DVD-julkaisut ovat hemmotelleet minut pilalle! Haluan nähdä jaksot ilman mainoksia ja mieluusti katson sarjaa useamman jakson putkeen.

Olen todella tyytyväinen, että odottamani vampyyrisarja True Blood tuli TV2:n ohjelmistoon. Nyt voin siis seurata tätä HBO:n tuottamaa sarjaa niin, ettei jaksoja ole pätkitty epämääräisiin paloihin, joiden välillä joudun katsomaan ummetusta ehkäisevien juomien ja vatsavaivoja aiheuttavien einesruokien mainoksia. Voin siis nauttia jaksoista juuri sellaisina kuin tekijät ovat suunnitelleet. Hienoa on myös se, että Yle on luvannut lähettää sarjastaa molemmat ilmestyneet tuotantokaudet peräkkäin, eikä sarjan seuraamista pilata sillä, että seuraavaa kautta joutuu odottelemaan kuukausi tolkulla tai pahimmillaan sarja laitettaisiin kuukausien tauolle kesken kauden, kuten esim. Maikkari teki lempisarjani Bonesin kohdalla.

True Blood on pitkästä aikaa sarja, joka on koukuttanut minut täysin. Parin ekan jakson jälkeen en vielä ollut täysin vakuuttunut sarjasta, mutta jossain neljännen jakson kohdalla tunsin sisälläni sen kihelmöinnin, että haluan nähdä seuraavan jakson HETI. Nyt olen ahminut sarjan toisenkin tuotantokauden kokonaan, mutta katson sarjaa myös Ylen tahdissa.


True Bloodia oli hehkutettu minulle sen verran paljon ennakkoon, että tiesin melko hyvin, millaisesta vampyyrisarjasta olisi kyse. Paljonhan sarjaa on verrattu Twilightiin, mitä oikeastaan hieman ihmettelen. Toki molemmissa sarjoissa vampyyrit pystyvät tyydyttämään verenhimonsa muullakin kuin ihmisverellä ja kykenevät siksi asumaan ihmisten keskellä, jopa seurustelemaan ihmisen kanssa, mutta juuri muuta yhteistä näillä vampyyreilla ei ole. Ja siinä missä Twilight selvästi on kirjoitettu lähinnä teineille, True Blood on tehty enemmän aikuisille. Jotain kertoo jo sarjan ikärajakin: tätä ohjelmaa ei suositella alle 15-vuotiaille.


Jos vampyyritarinat kiinnostavat, kannattaa tähän sarjaan ehdottomasti tutustua. Pidän myös sarjan laadukkuudesta. Tässä sarjassa on panostettu oikealla tavalla pieniin asioihin, jotta lopputulos on huolellisesti viimeisteltyä. Erityisen hatunnoston ansaitsee sarjan musiikkivastaava. Rakastan sitä tapaa miten lopputekstien aikana soivat kappaleet sopivat lähinnä kierolla tavalla yhteen jakson viimeisten tapahtumien kanssa tai herättää kysymyksiä tulevasta. En myöskään voi olla hehkuttamatta alkutunnarin musiikkia. Tietenkään tv:tä harvemmin katsovana en tiedä, miten hyviä tunnaribiisejä muissa sarjoissa nykyisin on, mutta mielestäni tämä Jace Everettin Bad Things -kappale on jotain virkistävän erilaista ja tunnareiden perusmassasta erottuvaa.


True Blood tulee maanantai-iltaisin klo 22.35 TV2:lta ja uusintana perjantain myöhäisillassa.

2 kommenttia:

  1. Itsekin oon koukkuuntunut True Bloodiin, tosin aika paljon niitten jokajaksoisten cliffhangereiden takia... Alussa tosiaan oli vähän epäilystä, että toimiiko tää juttu oikeastaan, mutta kyllähän se näköjään toimii kun niitä jaksoja pitää Areenasta kytätä aina :P Ja tunnari tosiaan toimii myös! Toistaseksi oon jaksanut odotella uusia jaksoja, vaikka tosiaan kyllä dvd-bokseihin itsekin oon telkkarittomana tottunut ja silloin harvoin kun tv:tä katselee niin suorastaan yllättyy siitä, että pitää oottaa mainoskatkoja, ennen kun voi vessassa tai jääkaapilla käydä...

    VastaaPoista
  2. Joo cliffhangerit sarjassa on kyllä hyviä. Tämä sarja mielestäni paranee jakso jaksolta, vaikka muistaakseni kakkoskaudella pari jaksoa junnaillaankin tylsästi taas paikallaan, mutta sitten päästäänkin uudelleen hyvin vauhtiin :) Ja vaikka mulla television onkin, on ihanaa, että jaksot löytyy myös Areenasta, kun digiboksin toiminnasta ei voi olla varma.

    VastaaPoista