Talvi tulee...

Seuratessani, miten maahan pudonneet vaahteranlehdet peityvät lumeen, päässä soi Kentin VinterNoll2. Jokainen biisin musiikkivideon nähnyt varmasti ymmärtää, miksi.



VinterNoll2 soi päässäni joka ikinen syksy, aina ensilumen saapuessa. En yksinkertaisesti kykene kuuntelemaan tätä kappaletta kesällä ja kun se sitten lumen saapuessa palaa mieleeni, leveä hymy valtaa kasvoni. On kuin hyvä kaveri tulisi vuoden tauon jälkeen kylään. Ja tietysti tämän kappaleen kanssa täytyy sitten vaihtaa kuulumisia, mikä tapahtuu niin, että aluksi tapailen biisin sanoja, jotka ovat jo vähän päässeet unohtumaan, mutta kun pääsen vauhtiin, hoilaan tätä niin, että aivan varmasti talon puolikuurot mummotkin kuulevat lauluni.

Tosin parhaillaan en pysty laulamaan, sillä olen hermorauniona. Turussa ei tällä hetkellä sada lunta, vaan ikkunaa vasten rapisee jäistä tihkua ja pikkusiskoni on tuolla pimeässä myrskyssä ajelemassa pikkuruisella autollaan töistä kotiin. Jos minulla joku suojelusenkeli on, niin tämä saa kyllä luvan lähteä NYT pitämään siskostani huolta. Minulle ei voi tapahtua mitään pahaa istuskellessani nojatuolissa ja Kentiä kuunnellessa, mutta siskolle voi liikenteessä tapahtua vaikka mitä kaikkea kamalaa ja kauheaa. Toivottavasti sisko olisi kohta kotona, jotta voin lopettaa kynsieni järsimisen!

Marraskuu

Siitä tietää, että on marraskuu, kun tulee valtava tarve kuunnella Kentin B-sidor 95-00 -levyä. Eilisaamuna heräsin siihen, että päässä soi Chans, ja yllätyin itsekin tajutessani, että eihän sen soiminen voi olla sattumaan, että nythän tosiaan on marraskuu, kuukausi, jolloin B-sidor kuulostaa paremmalta kuin minään muuna aikana vuodesta. Uskomattoman tarkka voi nähtävästi sisäinen kalenterini olla, jos se on ajastettu yhteen sisäisen jukeboksini kanssa.



Aivan ehdoton lempibiisini B-sidor-levyltä on Utan dina andetag. Kappale on yksi kauneimmista lauluista, jonka tiedän. Uskomatonta, ettei tuota biisiä ole koskaan julkaistu omana singlenään, eikä se itse asiassa ollut aikoinaan edes perussinkun b-puoli, vaan Om du var här -maksisinkun kolmosraita. Kentillä onkin aina riittänyt hienoja biisejä sinkkujen lisäraidoiksi, ja muistan olleeni aikoinaan tosi iloinen siitä, että bändi tämän lähinnä b-puolista kasatun levyn julkaisi.

Sain B-sidorin lahjaksi päivänä, jolloin suustani oli vedetty kiireellisenä toimenpiteenä kaksi viisaudenhammasta. Ensimuistot levystä voisivat siis olla hyvinkin kivuliaat, mutta kiitos B-sidorin, muistot tuosta hampaidenpoistopäivästä ovat oikeasti pelkästään hyvät. Ja miten tarkasti muistankaan sen marraskuisen päivän ilman viileyden, kosteuden ja harmauden. Juuri samanlaisia harmaita päiviä nämä kaksi marraskuun ensimmäistä päivää ovat tänä vuonna olleet, ja varmaankin juuri siksi B-sidor on pyörinyt levysoittimessa toistolla.