Tämä on ollut taas yksi niitä päiviä, jolloin oikein mikään ei ole onnistunut. Ensiksikin heräsin aamulla nenä tukossa, yskäisenä ja poskiontelot paukkuen. Ja minä hölmö kun olin kuvitellut, että siitepölyallergia olisi viimein vähän helpottamassa, mutta kattia kanssa.
Aamiaista etsiessä jääkaapista löytyi vain homehtunut juusto ja päiväyksiltä vanhentuneet kinkkuleikkeleet, jotka jopa tukkoiseen nenään tuoksahtivat sen verran epämääräisiltä, ettei niitäkään viitsinyt leivän päälle asetella. Olen kuvitellut, että homeiset juustot ja eltaantuneet leikkeleet kuvaavat kirjoissa ja elokuvissa hahmon surkeaa elämäntilannetta. Milloin minun elämäni on luiskahtanut tälle säälittävien hahmojen raiteelle?
Jos kerta jääkaapista ei ruokaa löydy, kauppaanhan sitä on lähdettävä sateistesta säästä huolimatta, sillä ainahan sateelta voisi suojautua sateenvarjon avulla! Paitsi että ei voi, koska olen nähtävästi onnistunut unohtamaan sontikkani jonnekin kauppaan edellisviikolla, hienoa! Onneksi tavallaan pidänkin tihkusateesta, joten sateensuojan puuttuminen ei estänyt ostoksille lähtemistä.
Olin toki tietoinen, että on helluntai, mutta sitä en muistanut, että mokoman juhlapyhän takia iso osa kaupoista on kiinni. Typerästi ajattelin, ettei minulla olisi kuitenkaan suurtakaan hätää, koska lähistöltä löytyisi kaksikin juhlapäivinä ovensa auki pitävää kauppaa. Tungettuani itseni sisään ruuhkaisiin myymälöihin sain havaita, ettei kummassakaan kaupoista ollut enää jäljellä mitään mistä tehdä syömäkelpoista ruokaa. Eineshyllystä olisi vielä jokin epämääräinen majoneesissa lilluva salaatti ja melkein viiden euron nuudeliwokkiateria löytynytkin, mutta nälkäinen, turhautunut ja vihainen bloggari laski, että halvemmaksi tulisi hakea kotiin ihan oikeaa ruokaa läheisestä ravintolasta.
Päästyäni lopulta ruoka-annokseni kanssa kotiin tajusin, että tilaamassani ruoassa olevat herneet ja chili eivät näin siitepölykaudella olekaan välttämättä minulle aivan ongelmattomia ruoka-aineita. Se tästä nyt vielä olisi puuttunut, että olisin saanut jonkin kunnon allergiakohtauksen. Onneksi ruoka ei aiheuttanut ongelmia ja ravittuna mielialakin hieman koheni. Mitään kovin iloista ja rentouttavaa sunnuntaita tästä päivästä ei kuitenkaan nyt tullut.
Toivottavasti teillä muilla päivä on sujunut minua paremmin, sillä tämä "kaikki menee vikaan" -fiilis on ollut aika piinallista. Katson aiheelliseksi lohduttautua Nick Hornbyn High Fidelity -romaanista opitulla tavalla ja istua loppuillan järjestelemässä levyhyllyä. Elämähän varmasti palautuu oikeille raiteilleen, kun levyt ovat siistissä järjestyksessä, eikä seilaa pitkin asuntoa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti