Vuosijuhlat on nyt juhlittu ja järkyttävän paha univelka saatu nukuttua viimein pois. Hienoa, että näin keskiviikkona pystyy pikku hiljaa palailemaan arkeen, eikä olo ole enää kuin zombiella. Voin sanoa, ettei pahinkaan krapula ole niin kamalaa kuin syvä väsymys, joka sumentaa ajattelun niin, ettei aina uskalla olla varma, onko hereillä vai unessa.

Ensimmäistä kertaa elämässäni todella ehdin jo harkita hakevani jonkin unilääkkeen lääkäriltä. Väsymys kun suorastaan ruokki itseään. Ylikierroksilla käynyt kroppa aiheutti niin levottomia unia, että heräilin tuskastuneena yhtenään, eikä mikään määrä unta tuntunut enää virkistävän. Skarpeimmillani ollessa pääni vain mietti väsymystä ja soitti Faithlessin Insomniaa. I need to sleep but I can't get no sleep...



Toivottavasti teidän viikkonne on alkanut vähän pirteämmissä merkeissä kuin minulla. Nyt kutsuu lenkkipolku ja auringonpaiste, jotta saan lopullisesti heräteltyä kropan tähän viikkoon. Nähdään!

Vuosijuhlaviikonloppu

Periaatteessa ei olisi aikaa kirjoittaa tätä postausta, mutta haluan pikaisesti kertoa, että blogi on loppuviikon hiljaa. Tämä viikonloppu menee nimittäin juhliessa 50-vuotiasta ainejärjestöäni ja juhlien takia itsellänikin on paljon töitä tehtävänä. Pitäisi siivota, askarrella viimeisiä juhlakoristeita, noutaa korjailtu iltapuku, kerrata Pas d'Espagnen askeleet, pakata valmiiksi saunakamppeet sunnuntain sillistä varten ja tehdä noin tuhat muutakin asiaa ennen huomisiltaa. Ja tyhmä kun olen, olen jättänyt taas aivan liian monta asiaa hoidettavaksi viimeisenä mahdollisena päivänä, mutta eiköhän tästä urakasta taas jotenkin selvitä, kunhan ryhdyn heti hommiin.

Töiden vauhdittamiseen erinomaiseksi biisiksi on osoittautunut tänään 90-luvun poikabändimusiikki. East 17:in tahdissa pomppiessa tiskit ovat putsaantuneet supernopeudella ja vaatteet ovat kuin itsestään viikkautuneet siisteiksi pinoiksi kaappiin.

Äsh, nyt täytyy taas palata töiden pariin. Oikein hauskaa viikonloppua kaikille, nähdään maanantaina!

Oi Flow!

Kyllä se nyt siltä näyttää, että elokuussa kutsuu Helsinki, Suvilahti ja Flow. Aamulla ilmestyneestä esiintyjäluettelosta löytyy sen verran monia kiinnostavia nimiä, että jo nämä kiinnitykset riittäisivät takaamaan hyvät festarit. Ja siis lisää esiintyjiä on vielä luvassa!

Mutta miettikää nyt, siellä on mm. Rubik, Lykke Li, Röyksopp, James Blake, Midlake ja sokerina pohjalla Kanye West, SIIS KANYE WEST! Mies, joka teki yhden viime vuoden nerokkaimmista levyistä ja jonka keikalle olen yrittänyt erittäin huonoin tuloksin päästä vuodesta 2005. Nyt on viimein pakko onnistua näkemään Kanye livenä!

Tänä vuonna en anna kaiken maailman tärkeilevien näyttäytyjien pilaa flowtani, vaan suljen silmäni ympäröiviltä ihmisiltä ja nautin vain musiikista. Esiintyjäluettelosta päätellen, kun tuosta festareiden olennaisimmasta asiasta on aika helppoa nautiskella.

Alkuviikon biisi

Erehdyin viikonloppuna lukemaan netin keskustelupalstoilta kansan syvien rivien mielipiteitä pakkoruotsista. Kuten arvata saattaa, seurauksena oli kohonnut verenpaine ja aivan kammottavan paha migreeni. Sisälläni herännyt kapinahenki johti siihen, että viime päivinä ihanan Veronica Maggion Jag kommer -biisi on raikunut stereoistani todellisella raivosoitolla.



Joku ehkä muistaa, että Veronica palaa levylautaselleni joka kevät. Sopivasti Maggio julkaisee tänä keväänä viimein uuden levynsä. Kuumeisesti odottamani Satan i gatan -levy ilmestyy ainakin Ruotsissa 27. huhtikuuta, ja taidanpa tuon levyn tilata itselle jo ennakkoon, jotta varmasti sen tuolloin käsiini saan. Siihen asti ei auta kuin lauleskella yhä uudelleen ja uudelleen, että "jag kommer, jag kommer, jag kommer, jag kommer, jag är nästan däääääär..."

Moulin Rouge!

Viikonloppu ja sen mahdollistamat pitkät yöunet eivät aikoihin ole tulleet yhtä tarpeeseen kuin tänään. En muista, koska viimeksi viikkoni olisi ollut fyysisesti näin raskas. Tuntuu, että koko viikko olisi ollut yhtä juoksua sinne ja tänne ,ja viikon kruununa oli eilinen Tylkkäri-jako kaupungilla. Ensin seisoin ja kävelin pitkin toria jakamassa n. 7 tuntia lehtiä ohikulkijoille, ja tämän perään sitten puolitoista tuntia tanssitreenejä korkkareissa. Jalat ovat nyt löllöä hyytelöä ja vasen olkavarsi on kuin tulessa lehtien kantamisesta, mutta eiköhän kaikki kivut ja säryt unohdu viimeistään illalla leffateatterissa, kun valkokankaalta pääsee näkemään Moulin Rougen!

Turun Kinopalatsi täyttää tänä viikonloppuna 10 vuotta, ja viikonlopun juhlanäytöksissä esitetään myös muutamia vanhempia elokuvia teatterin historian varrelta. Kiljaisin riemusta nähdessäni, että näiden "vanhojen hittien" joukkoon oli valittu myös yksi lempielokuvistani, Baz Luhrmannin Moulin Rouge!



Tämä musikaaliksi luonnehdittava elokuvahan on varsinaista musiikin, pukujen ja upeiden kuvien ilotulitusta. Ja onhan siinä ihana rakkaustarina ja sitten vielä aina niin suloisen ihana Ewan McGregor, joka aiheuttaa, varsinkin laulaessaan, huokailusarjan ja sydämen sulamisen.



Muistan kuin eilisen, kuinka näin tämän leffan liki 10 vuotta sitten juurikin Turun Kinopalatsissa, vaikka tuolloin en Turussa asunutkaan. Olin tullut ystäväni kanssa viikonloppuretkelle kaupunkiin ja minun ehdotuksesta menimme katsomaan juuri ensi-iltansa saanutta Moulin Rouge! -elokuvaa. Leffa imaisi minut mukaansa niin, että tuntui kuin en olisi hengittänyt koko kaksituntisen elokuvan aikana lainkaan. Leffan päättyessä en voinut kuin hokea ylistyssanoja elokuvasta. Ja vaikka muistan, että ympärillä oli lokakuun pimeät ja märät kadut, minä leijuin jossain kimaltavassa ja värikkäässä Moulin Rouge -maailmassa.

Osaan tämän elokuvan ulkoa, niin monet kerrat olen sen dvd:ltä katsonut, joten joudun luultavasti todella taistelemaan tänään leffateatterin penkissä, etten ala laulaa mukana. Voi kunpa joku joskus järjestäisi tästä elokuvasta sing-a-long-näytöksen, sellaisen minä tarvitsisin!

Heräsin tiistaiaamuna varta vasten varaamaan lippua näytökseen, etten vain missaa sitä, mutta pelkoni lippujen loppumisesta oli hivenen ylimitoitettu. Paikkoja klo 23 alkavaan näytökseen on vielä runsaasti jäljellä. Jos siis et lauantai-illalle muuta tekemistä keksi, Turussa olet ja taskun pohjalta löytyy 6 euroa rahaa, niin kannattaa varailla liput täältä ja tulla nauttimaan upeasta elokuvasta.