Jokainen tietää, mikä on tämän sunnuntain teema. No lätkäpä tietenkin! Miten voisin sivuuttaa jääkiekkofinaalin, vaikka futistyttöjä olenkin. Silti jääkiekolla tulee aina olemaan paikka sydämessäni. En minä kävisi katsomassa futis-Tepsin matseja, jos en TPS-faniutta olisi perinyt lätkä-Tepsin iäkkäimmältä fanilta, 102-vuotiaalta isoisoäidiltäni. Ihan se ja sama, mikä on laji, kun sydän sykkiin tee-pee-äs-huutojen tahtiin ;)
Mutta takaisin illan kiekkofinaaliin. Kun kerta viisuista ei menestystä tullut, niin mielestäni on oikeus, että Suomikin saa jotain aihetta riemuun. Ruotsi sentään sai sekä ykkös- että kolmossijan viisuissa (koska ruotsalainen biisihän se azereiden voittokappale oli), joten lätkäkulta olisi niille mielestäni liikaa.
Nyt täytyy etsiä sopiva paikka kisastudiolle ja finaalibileet voivat alkaa. Hurrataan Leijonat voittoo!
WOOHOOOO! Tänään se viimein on, TPS:n ja FC Interin eka kohtaaminen kauden aikana. Niin ja nyt siis puhun jalkapallosta, jos joku ei tajunnut :)
Lippu tuli hankittua matsiin hyvissä ajoin. Illalla klo 19 tämä tyttö istuu Veritas-stadionin katsomossa toivomassa, että TPS:n maalilaulu soi mahdollisimman monta kertaa. Harmi vaan, että tuo Sydän rinnassa on yksi hirveimmistä maalilauluista, jonka tiedän. Iso osa noista maalilauluista on niin kamalia, että onneksi en aivan kovin monen joukkueen biisejä edes tiedä.
Jos biisit tarttuvat yleensä hyvin mieleenne, älkää missään tapauksessa kuunnelko seuraavaa renkutusta. Ainakin mulla tuo kappale takertuu päähän päiväkausiksi, eikä lähde sieltä pois millään tonavakaunoisella tai pikkukakkosenpostilla. Mutta pelissä Sydän rinnassa saa kuitenkin siis soida, koska se merkitsee, että lempijoukkueeni on tehnyt maalin.
Oivoivoi, miten hermostunut olen pelin takia. Ei sitä mitkään Tepsi-Honka- tai TPS-HJK-matsit saa tällaista kihelmöintiä aikaiseksi kuin tämä turkulaisjoukkueiden kohtaaminen. Ei voisi kauniimpaan päivään osua tämä derby-ottelu!
Juuri nyt olo on mitä pahain. Kiitos Turun palloseuran jääkiekon SM-mestaruuden!
Olen aina ollut TPS-fani. Periaatteessa olen joukkueen kannattaja 4. sukupolvessa ja erityisen hienoksi asian tekee se, että tämä kannatus on periytynyt naisten kautta.
Parhaillaan tekee vain mieli hihitellä ja hoilata seuraavia kappaleita
Viime viikolla käydyt taitoluistelun MM-kisat päättyivät suomalaisittain hienosti. Laura Lepistön pronssimitali oli upea yllätys ja päätös luistelukaudelle. Miten mahtavassa kunnossa Lepistö kisoissa olikaan! Siinä missä monen muun luistelijan esityksissä näkyi jo pitkän ja rankan kauden aiheuttamaa väsymystä, Lepistö tuntui olevan paremmassa kunnossa kuin vaikkapa olympialaisissa.
Kiira Korven kisat meni pahasti mönkään, kun hypyt olivat kateissa. Minusta oli kuitenkin tosi hienoa, että Kiira itse sanoi haastatteluissa suoraan, että pää ei kestänyt tällä kertaa kisasuoritusten aikana. Hyvä, että luistelija itse tietää, missä ongelmia on, jotta virheistä on mahdollisuus ottaa opiksi seuraavalle kaudelle lähdettäessä.
Kun nyt tuli Kiirasta puhetta, mainitaan nopeasti asiasta, joka on vaivannut minua olympialaista saakka. Olympialaisten ja MM-kisojen aikaan luin monilta nettiforumeilta tosi ilkeitä kirjoituksia Kiirasta. Kiira on kuulemma huono luistelija, jonka ainoa meriitti on ylihehkutettu kauneus. Joku voisi ystävällisesti selittää minulle, miten tämän vuoden EM-nelonen voi olla huono luistelija? Ja jos jonkun mielestä Kiiraa hehkutetaan liikaa mediassa, kritiikin voisi osoittaa medialle, eikä haukkua Kiiraa. Käsittämättömältä tuntui sekin, että Kiiraa haukuttiin MM-kisojen jälkeen nettikeskusteluissa viesteissä, jotka oli tarkoitettu Lepistölle onnitteluksi. En minä ainakaan ilahtuisi onnitteluista, joissa samalla haukutaan rumilla sanankäänteillä joukkuekaveriani.
Mutta palataanpa MM-kisoihin ja niiden pariluistelukisaan. Hirveän tarkasti en sitä seurannut, mutta olin kyllä vähän harmissani Saksan Aliona Savchenkon ja Robin Szolkowyn sijoittumisesta vasta kisan kakkoseksi. Tosin ansaitusti kiinalaiset Pang Qing ja Tong Jian voittivat, mutta omien suosikkien epäonnistuminen jäi hieman harmittamaan.
Jäätanssikisaa seurasinkin jo paljon pariluistelua tarkemmin. Sinead ja John Kerr olivat suurin suosikkiparini kisassa, mutta jo ennakkoon kyllä tiesin, etteivät he ilman huippuparien epäonnea tulisi mitaleilla olemaan. Vähän on sellainen olo, että nämä olivat brittien viimeiset arvokisat ja tästä syystä taisin liikuttua tavallista pahemmin heidän loppunäytösesityksen aikana. Tulee niin ikävä näitä sympaattisia ja persoonallisia ohjelmia esittäviä sisaruksia.
Jäätanssin voittotaistelu oli tosi jännä. Onneksi kanadalaiset Tessa Virtue ja Scott Moir voittivat, sillä en olisi kestänyt amerikkalaisten Meryl Davisin ja Charlie Whiten voittoa rasittavalla Oopperan kummitus -ohjelmalla. Virtue ja Moir toki tekivät virheitä amerikkalaisia enemmän vapaaohjelmassaan, mutta puhkikuluneen kappaleen takia jenkeiltä olisi voitu minun mielestäni vähentää useampikin piste heti alkuunsa. Toiveistani huolimatta amerikkalaiset arvioitiin vapaaohjelmassa Tessaa ja Scottia paremmiksi, mutta kanadalaisten piste-etumatka kuitenkin riiti tällä kertaa voittoon. Ja minusta tämä Tessan ja Scottin ohjelma on yksi kauneimmista jäätanssiesityksistä, joita koskaan olen nähnyt.
Sitten kaikkein hienoimpaan taitoluistelulajiin, miesten taitoluisteluun :)
Evan Lysacekin, Jevgeni Plushenkon ja erityisesti Stéphane Lambielin puuttuminen MM-kisoista harmitti kovasti, mutta kiinnostava miesten kisa silti nähtiin. Oli hienoa, että Ari-Pekka Nurmenkari pääsi mukaan vapaaohjelmakierrokselle. Upeaa oli myös se, että Ruotsin Adrian Schultheiss luisteli kisassa yhdeksänneksi! Adrianin vapaaohjelman olin nähnyt ennen kisoja YouTubesta, mutta jostain syystä miehen lyhytohjelmaan en ollut kauden aikana tutustunut. Minulla rehellisesti sanoen suu loksahti auki hämmästyksestä, kun näin Adrianin luistelevan romanttisen, klassisen taitoluistelunumeron, sillä olen tottunut näkemään hänet esiintymässä paljon räväkämmän ja nykyiaikaisemman musiikin tahdissa. Ja voi hyvänen aika, miten paljon Schultheiss on kehittynyt luistelijana!
Toinen yllättäjä kisassa oli Tsekin Michal Brezina, joka sijoittui neljänneksi. Varsinkin vapaaohjelmaa katsoessa tuntui siltä kuin poika olisi kasvanut esiintyjänä ja luistelijana lisää jokaisella potkulla! Toivon todella, että sama kasvu jatkuu ensi kaudella, jotta miesten kisa kiristyy entisestään.
Ehkä suurimmat tuuletukset miesten kisan aikana päästin ilmoille Brian Joubertin onnistuttua lyhytohjelmassaan. Vanha suosikkini Joubert ei ole ollut aivan oma itsensä tällä kaudella ja olympialaisissa tapahtui todellinen romahdus, mutta MM-kisojen lyhytohjelmassa Brian osoitti tulleensa takaisin.
Tässä ohjelmassa näkyi niin paljon sellaista vilpitöntä onnistumisen riemua, jota haluaisin nähdä jäällä paljon enemmän uhreilijoiden onnistuessa. Brianin tuuletukset hyppyjen jälkeen ovat täysin aiheelliset. Ja miten hauskaa olikaan nähdä Brianin ja hänen valmentajansa hetkellinen katsekontakti ennen askelsarjaa. Mutta tietysti kaikkein parhaimmat tuuletukset ovat ohjelman lopussa. Tai no, eihän tuo Brian edes erityisemmin tuuleta, vaan karjuu naama punaisena. Oli ihanaa nähdä Brian pitkästä aikaa noin onnellisena esityksen jälkeen.
Miesten kisan ehdoton kunkku oli Daisuke Takahashi. Tällä kertaa Daisuke ei edes yrittänyt aiheuttaa minulle sydänkohtausta mäjähtämällä neloishyppyä kumoon kuten olympialaisissa.
Tämä Takahashin vapaaohjelma on kyllä hirmu kaunis ja MM-kisoissa se oli aivan eri tasoa kuin kenenkään muun luistelijan ohjelmat. Kun Lambiel ei ollut haastamassa Takahashia esittämisessä, Daisuke oikein loisti ylivertaisena esiintyjänä jäällä.
Lopuksi on pakko vielä nostaa esiin yksi luistelija, joka jäi mieleeni taiteellisuutensa takia. Tässä Adam Ripponin lyhytohjelmassa mielestäni puku puhuu täysin samaa kieltä kuin musiikki, jota taas luistelija ilmentää liikkeillään todella kauniisti. Ja Adam ei suinkaan tunnu luistelevan ohjelmassa, vaan hän sai minut ajattelemaan itseään tanssijana. Jos ette mitään muuta tuosta videosta katso, niin katsokaa edes ajassa 2.07 näkyvä kolmoislutz. En halua pilata jännitystä, mutta voin sanoa hypyn olevan ihan jotain muuta kuin peffalleen kaaduttu perushyppy.
Melkein pelottaa ajatella, että Adam oli vasta ensimmäisissä MM-kisoissaan ja hän on vasta 20-vuotias. Miten huikaisevaksi esiintyjäksi hän voi vielä kehittyäkään, kun kokemusta tulee lisää!
Palaan myöhemmin vielä puhumaan taitoluisteluohjelmien musiikeista. Ei nyt tungeta kaikkea asiaa tähän postaukseen, joka jo valmiiksi on kamalan pitkä :)
Vuoden 2003 taitoluistelun EM-kisoissa miesten vapaaohjelmissa nähtiin tämä esitys
Olen etsinyt vuosia tätä Stanick Jeannetten Pikku prinssi -esitystä. Jeannette harvemmin onnistui sekä lyhyt- että vapaaohjelmassaan samoissa kisoissa, mutta vuoden 2003 EM-kisoissa hän onnistui hyvin molemmissa ja voitti pronssia.
Tämä Pikku prinssi -vapaaohjelma oli aikoinaan jotain todella virkistävää ja muista poikkeavaa. Nykyään tämän tyyppisiä rooliesityksiä nähdään jäällä jatkuvasti, mutta 2000-luvun alussa tällaisia vahvasti tarinallisia esityksiä näki harvemmin. On muuten aika erinäköistä tuo vanhan arvostelusysteemin aikainen luistelu kuin nykyluistelu, joka on täynnä erilaisia yhdistäviä askelia ja siirtymiä. Mutta vaikka Stanickin luistelusta puuttuukin nykyluistelun hienouksia, esittäminen ja tarina saavat tämän ohjelman silti tuntumaan edelleen upealta. Jeannetten luistelu ei ole pelkkiä hyppyjä ja piruetteja jäällä, se on taidetta.
Tunnen itseni vähän tyhmäksi, etten onnistunut löytämään tätä ohjelmaa netistä ennen eilistä. Etsintää hankaloitti aika paljon se, että siinä vaiheessa kun YouTube ilmestyi ja aloin kaivaa esiin Pikku prinssi -esitystä, olin unohtanut luistelijan nimen. Mutta vaikka Stanickin nimi ja kilpailuvuosi olivatkin unohtuneet, olisi minun silti pitänyt kyetä kaivamaan EM-mitalistin nimi esiin ennen vuotta 2010, varsinkin kun vielä muistin urheilijan edustusmaan!
Eilen etsin Wikipediasta tietoja toisesta ranskalaisluistelijasta, Laurent Tobelista, päätyen Helsingin vuoden 1999 MM-kisojen artikkeliin. Huomatessani, että Wikipediasta löytyi kisojen osallistujaluettelo, keksin ottaa esiin 2000-luvun alun MM-kisojen artikkelit ja luistelijalistat. Niistä sitten tarkastin ranskalaisluistelijoiden nimet ja lopulta silmiini osui Stanickin nimi. Olisittepa nähneet miten tärisin, kun kirjoitin miehen nimen YouTubeen tarkastaakseni, löytyisikö kaipaamani esitys sieltä. Lähellä oli, etten olisi päästänyt iloista kiljahdusta, kun havaitsin yhdessä videossa näkyvän Pikku prinssi -puvun. Miten ihanalta tuntuu päättää vuosia kestänyt etsintä!
Palaan illan aikana vielä taitoluisteluaiheeseen. Pakko kirjoittaa edes muutama sananen viime viikon MM-kisoista. Mutta sitä postausta odotellessa voitte nauttia Pikku prinssistä :)
Jälleen kerran olen kirjoittanut blogitekstejä kovasti päässäni, mutta muutamaan viikkoon en sitten olekaan oikeasti naputellut tekstiäni täänne blogiin. Arvatkaa vaan, kuinka paljon päässä on juttuideoita. Voin sanoa, että niitä on PALJON.
Näiden blogitekstien kirjoittaminen on minusta hauskaa ja aika nopeaakin puuhaa, jos vain viitsin istua hetkeksi alas ja avata Bloggerin. Jostain kumman syystä kuitenkin kulutan aikaani löhöilemällä sängyllä ja miettimällä, mitä kirjoittaisin tänne. Lopputulos on, että päässäni voi olla valmiita tekstejä, joita en sitten kirjoita minnekään.
Harmillista on, että osa päässäni olevista jutuista vanhenee ennen lopullista kirjoittamista, mikä on aika raivostuttavaa, koska olen saattanut käyttää tekstin suunnitteluun useammankin hetken ja varsin paljon energiaa. Tässä postauksessa haluan palata pariin blogissa mainittuun asiaan, joista on ollut tarkoitus kirjoittaa niiden ollessa ajankohtaisia. Nyt nämä muutaman viikon takaiset tapahtumat tuntuvat tosi vanhoilta, mutta haluan silti mainita niistä vielä muutaman sanasen.
Oscar-gaala
Minullahan oli viime kuussa käynnissä Oscar-projekti, joka huipentui Oscareiden voittajaveikkaukseen. Olen ylpeä veikkauksistani, sillä kaikkien viiden "suuren" sarjan voittajat menivät minulla oikein. Ja mikä parasta, Avatar ei kerännyt lopulta kuin 3 palkintoa.
Itse gaalasta täytyy todeta, että olipa todella tylsä ohjelma tällä kertaa! Gaalasta puuttui kaikki yllätyksellisyys, juontajien vitsit olivat vaivaannuttavan huonoja ja Nelosen elokuva-asiantuntijat lähinnä ärsyttäviä. Gaalan paras ohjelmanumero oli ehdottomasti paras musiikki -sarjan ehdokkaiden esittelynä ollut tanssinumero, jossa lavalla näkyi ainakin muutama tuttu kasvo Tanssi, jos osaat! -sarjasta.
Olympialaiset
Miten paljon voi kisoissa asiat mennä mönkään? Jo ennen kisojen avajaisia kelkkailun harjoituksissa tapahtui ikävä kuolemaan johtanut onnettomuus, avajaisissa olympiatulimaljan jalustan yksi jaloista ei noussut pystyyn, pikaluisteluareenan jääkoneet hajoilivat ja sotkivat aikatauluja, alppihiihdossa kärsittiin lumipulasta ja ajanotto takkusi... Nähtiinpä taitoluistelun puolellakin sellainen harvinainen tilanne, että musiikki lähti väärästä kohdasta käyntiin. Melkeinpä sääliksi kävi kisajärjestäjiä.
Kisojen päättäjäisissä kaikki meni hyvin, mutta mielestäni on todella ikävää, että hyvän shown varmistamiseksi iso osa musiikkiesiintyjistä esiintyi playbackinä. Ymmärrän kyllä, jos soitto tulee taustanauhalta teknisistä syistä (näinhän on esim. Euroviisuissa), mutta siitä en pidä, että myös laulu tulee taustanauhalta. Onneksi muutamat laulajat rohkenivat laulaa livenä. Arvostukseni esim. Avril Lavignea kohtaan nousi huomattavasti hänen hyvän LIVE-esityksen johdosta. Esityksessä on huomattavasti enemmän eloa ja luonnollisuutta, kun kaikki ei tule virheettömänä taustanauhalta. Toivottavasti nämä sisähallissa taustanauhoin järjestetyt kisa-avajaiset ja -päättäjäiset eivät aivan liikaa yleistyisi.
No niin, nyt kun olen saanut mieltäni erityisesti vaivanneet asiat kirjoitettua tänne, voin palata asiaan vähän tuoreemmilla aiheilla :) Luvassa tekstejä ainakin taitoluistelun MM-kisoista, Liisa Ihmemaassa -elokuvasta ja muutamasta levystä.
Olen aiemminkin valittanut, kuinka tylsiä ja puhkikuluneita kappaleita taitoluistelijat ja heidän tiiminsä valitsevat kilpailuohjelmien taustalle. Eilen alkaneiden taitoluistelun EM-kisojen takia tulin katselleeksi, millaista musiikkia luistelijat ovat tänä vuonna ohjelmiinsa valinneet. Jälleen kerran musiikkivalinnat saivat minut turhautumaan.
En edes uskalla katsoa naisluistelijoiden taustamusiikkeja, kun kappalevalinnoissaan naisia rohkeammat miehetkin ovat valinneet musiikkinsa joltain Klassisen musiikin helmet -albumilta, jota taitoluistelupiireissä on pyöritetty ainakin viimeiset 20 vuotta.
Koska kansainvälinen taitoluisteluliitto ei selvästikään kykene laatimaan listaa kielletyistä kappaleista, teen sen heidän puolestaan. Tässä on vain muutamia listalle kuuluvia kappaleita, koska kaikki eivät varmastikaan juuri nyt tule mieleeni.
1. Albinoni: Adagio g-mollissa
Tämä kappale saisi olla jäähyllä ainakin seuraavat 10 vuotta. Taitoluisteluväelle tiedoksi, että samalta säveltäjältä löytyy mm. oikein kaunis c-duuri adagio, jos nyt on pakko käyttää tällä tempomerkinnällä soitettua kappaletta.
2. Ravelli: Bolero
Voisikohan taitoluistelupiirit jo ymmärtää, että Jayne Torvill and Christopher Dean ovat olleet viimeiset (ja ilmeisesti ainoat) luistelijat, jotka todella ovat osanneet vangita Boleron hengen luisteluunsa. Jos luistelijan tai parin taustalle halutaan jokin loppua kohti kasvava, mahtipontinen kappale, miten olisi vaikkapa Mewn Comforting Sounds?
3. Masquerade-valssi
Miten monen luistelijan olenkaan nähnyt nääntyvän tämän musertavan voimakkaan valssin alle. Ei tunnu sopivan juuri kenenkään esitettäväksi, ja silti lähes joka vuosi joku yrittää selvitä tämän kappaleen tulkinnasta.
4. Edellisvuoden kisoissa käytetyt leffamusiikit.
Kannattaa aina miettiä, saako ohjelmaan tuotua oikeasti jotain uutta, jos joku luistelija on viimeisen parin vuoden aikana käyttänyt samaa musiikkia. Erityisesti leffamusiikin kohdalla tuntuu rasittavalta, jos luistelija ei yllä edellisvuoden esittäjän tasolle. Tomas Vernerille tiedoksi, että olisit voinut jättää sen Kummisetä-leffan musiikin pois tänä vuonna. Ja yleisesti luistelijoille tiedoksi, että Viimeinen mohikaani -leffan soundtrackinkin voisitte kokonaan unohtaa. Niin ja jos jätettäisiin Matrix-leffan biisit ihan vaan Brian Joubertin tulkittavaksi.
5. Kaikki Edvin Martonin soittamat kappaleet
Ja kyllä Plushenko, tämä koskee myös sinua! Paha vaan, että Jevgeni on tämänkin vuoden vapaaohjelmaan valinnut ystävänsä viulunvingutusta. Jos se hemmetin viulisti tulee päätösgaalassa jäälle, mulla menee hermot lopullisesti.
6. Astor Piazzollan musiikki
Valitan, mutta tämä on niin kovin kulunutta kamaa luistelukentillä. En vaan jaksa enää Piazzollaa yhdenkään luistelijan taustalla.
Jotta nyt ei menisi täysin valituksen puolelle tämä postaus, voisin kehua muutamien luistelijoiden musiikkivalintoja.
Ensinnäkin kiitokset Ruotsin taitoluistelijamiehille hyvistä biisivalinnoista. Vähän sekavaa settiä kappaleista on kyhäilty, mutta hienoa, että musiikki on jotain nuorille miehille sopivaa. Varsinkin Adrian Schultheissin vapaaohjelmaa odotan kovasti. Massive Attack, Cypress Hill ja Prodigy kuulostavat siltä, että urheilija on valinnut musiikkinsa itse, jolloin miehen luonnollinen liikekieli ja luonne pääsevät luistellessa parhaiten esiin.
Italian Samuel Contestillakin on omannäköistään musiikkia. Brian Joubert ansaitsee kehuja vapaaohjelman musiikista, mutta miksi ihmeessä lyhytohjelmassa soi edelleen Safri Duo?
Vaikka paljon olenkin valittanut klassisen musiikin käytöstä, sallin kyllä sitäkin luistelijoiden taustalle, kunhan kappaleet eivät ole loppuunkulutettuja. Ihan vaan muistutukseksi kaikille taitoluistelijoille, valmentajille ja koreografeille, että klassista musiikkiakin on säveltänyt useampi kuin 10 säveltäjää.
Yhdelle luistelijalle kuitenkin sallin vähän kuluneempienkin kappaleiden käytön. Stephane Lambiel saa puolestani käyttää aivanmitä tahansa musiikkia, kunhan vain luistelee. Miten ihanaa, että hän on taas kentällä! Katsokaa hänen piruettejaan ja kykyä välittää tunteita! Väitän, että Lambiel saisi tuotua jotain uutta jopa siihen hemmetin Albinonin G-molli adagioon.
Tunnustan, olen aina hieman naureskellut ihmisille, jotka kuninkaallisten valitiovierailujen aikana haluavat päästä näkemään monarkian edustajat. Mutta kun Kaarle-Kustaa ja Silvia vierailivat eilen lähes naapurissani, pakkohan sitä oli itsekin mennä tarkastamaan, miltä Ruotsin kuningaspari näyttää livenä.
Olin Akatemiantalon edessä jo tuntia ennen kuninkaallisten saapumista. Tarkoitus ei ollut saapua paikalle hyvissä ajoin, vaan muiden suunnitelmien peruuntuminen johti siihen, että olin tuomiokirkolla jo reilusti suunniteltua aiemmin. Olen ehkä outo, mutta minusta oli mielenkiintoista seurata, miten huoltomies imuroi kadulle levitetyn punaisen maton ja miten muu henkilökunta viimeisteli paikkoja ennen kuninkaallisten saapumista.
Lopulta kuninkaallisia ja presidettiparia kuljettanut bussi saapui Akatemiantalon eteen. Kauan odotettuja vieraita ei kuitenkaan koko yleisö päässytkään näkemään. Vieraat kun jäivät ikävästi bussin ja poliisiautojen taakse piiloon. Minä onnistuin kuitenkin näkemään Silvian, Presidentti Halosen ja puolikkaan kuninkaan kaljusta ja selästä. Silvia näytti oikein viehättävältä ja herttaiselta. Lisäksi kuningatar osoitti, että joillekin ihmisille todella sopii oranssinpunainen jakkupuku. Ja valokuvissa usein homssuisen näköinen Tarja Halonenkin oli livenä tyylikäs.
Jostain luin, että Kaarle-Kustaa olisi eilen halunnut päästä seuraamaan Ruotsi-Venäjä-jalkapallo-ottelua, mutta juhlaillallinen oli ikävästi päällekäin ottelun kanssa. Minä olin seuraamassa tuota ottelua stadionilla. Ehkä kuningas olisi voinut iloita stadionilla Ruotsin 3-0-voitosta ja Ruotsin ylivoimasta, mutta minä olisin mielelläni nähnyt vähän tasaväkisemmän ottelun. Venäjän joukkue ei saanut mitään merkittävää kentällä aikaiseksi. Ruotsi taas vaikutti todella vahvalta joukkueelta, joka tulee varmasti menestymään näissä kisoissa. Ottelutapahtuma oli kuitenkin hyvä ja yleisöäkin oli paikalla mukavasti. Lisää väkeä katsomoihin kuitenkin vielä kaipaisin. Toivottavasti loppuviikon matseissa yleisömäärät vielä kasvavat.
Kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin, Suomessa alkoi eilen naisten jalkapallon EM-kisat. Otteluita pelataan Helsingin lisäksi Turussa, Tampereella ja Lahdessa. Vaikka et normaalisti katsoisikaan televisiosta jalkapalloa, nyt kannattaa mennä jännittämään Euroopan parhaiden naisfutismaiden otteluita katsomoon. Naisten jalkapalloa ei juurikaan kannata verrata miesten jalkapalloon. Jos koet, ettet ymmärrä miesten peleistä mitään, kokeile ihmeessä seurata naisten otteluita. Voi olla, että jalkapallon hienoudet selviävät sinulle naisten pelien kautta :)
Suomessa pelattavissa EM-kisoissa mukana on 12 maata: Italia, Venäjä, Englanti, Ruotsi, Norja, Ranska, Islanti, Saksa, Ukraina, Tanska, Hollanti ja tietysti isäntämaa Suomi. Eilisessä ottelussa Suomi voitti hienosti Tanskan 1-0 Olympiastadionilla. Itse jouduin katsomaan ottelun telkkarista Turussa, mikä harmi, etten päässyt Stadikalle kannustamaan joukkuetta. Vielä ikävämpää oli, ettei hienoa ottelua ollut paikanpäällä seuraamassa edes 20000 silmäparia.
Jalkapallo näyttää parhaalta aina kentän laidalta seurattuna. Nyt kannattaa ainakin kaikkien Turun, Helsingin, Tampereen ja Lahden lähellä asuvien lähteä nauttimaan jalkapallon arvoturnauksen tunnelmasta stadioneille. Lisätietoa kisoista löytyy kisojen virallisilta nettisivuilta ja lippuja voi ostaa ja varata mm. täältä.
Huomenna minut voi bongata seuraamasta Turussa Ruotsi-Venäjä-ottelua. Vielä en tiedä, kumman joukkueen kannattajaksi ottelun tiimellyksessä ajaudun, mutta uskon katsomossa olevan hauskaa, vaikkei Suomi kentällä olekaan.
Lähtekää muutkin kannustamaan jalkapalloilevia naisia!
Kylläpäs viikko on vierähtänyt nopeasti, kun aikaansa on tuhlannut yleisurheilun MM-kisoja tuijottaen. Valitettavasti tällaiset kisat saavat minut aina unohtamaa kaikki muut tärkeät asiat. Näkisittepä tiski- ja pyykkivuoret, jotka olen viikon varrella saanut aikaiseksi, kun olen tuijottanut Usain Boltin huikeita juoksuja, saksalaisheittäjien venymistä kotikisoissaan, söpöjen brittihyppääjien edesottamuksia miesten pituushyppykisassa ja Austarlian Steven Hookerin tuskaista matkaa mm-voittoon seiväshypyssä. Tänään täytyisi vielä jännittää miesten 800 metrin juoksufinaalia ja toki Suomen keihäsmiesten suorituksia. Totta puhuakseni minulle kisojen huippuhetki oli kuitenkin Hookerin eilinen voitto seiväskisassa, eikä Wirkkalan, Ruuskasen, Pitkämäen tai Järvenpään keihäsmitalikaan tilannetta tule muuttamaan. Kun Hooker onnistuneen hyppynsä jälkeen herkistyi kyyneliin, sain minäkin kaivaa nenäliinan esiin.
En tiedä, miksi en osaa samaistua suomalaisurheilijoihin samalla tavoin kuin Hookeriin, Hollannin 800 metrin juoksija Bram Somiin tai puolalaiseen Sylwester Bednarekiin, joka sai pronssia miesten korkeushypyssä omalla ennätyksellään. Noloa kyllä keihäsmiehistäkin eniten pidän Norjan Andreas Thorkildsenista. Mutta toki toivon suomalaisheittäjien napsivan useammankin mitalin tänään.
Jotta urheiluhulluuteni ei ainakaan lähipäivinä katoaisi, tänään illalla alkaa naisten jalkapallon EM-kisat. Kirjoitan noista Suomessa järjestettävistä kisoista viimeistään huomenna lisää. Tänään kuitenkin kannattaa keihäsfinaalin jälkeen pitää TV2 auki, koska klo 19.40 sieltä alkaa naisten Suomi-Tanska-ottelu. Toivotaan Suomen futisjoukkueelle menestystä kisoissa. Tsemppiä tänään siis sekä Suomen keihäsmiehille että naisfutaajille!
Suomen alle 21-vuotiaiden jalkapallomaajoukkue pelaa tällä hetkellä historiallisesti EM-lopputurnausta Ruotsissa. Ennen kisoja oli luettavissa turnauksen muiden joukkueiden mietteitä Suomesta. Ainakin Ruotsissa, Englannissa ja Saksassa tunnuttiin ajateltavan, että Suomi on näiden kisojen heittopussi, joka ei kykene haastamaan muita jalkapallomaita. Kuinka väärässä näiden maiden toimittajat olivatkaan.
Maanantain avausottelussa Suomi hävisi harmillisesti Englannille, mutta kuten moni englantilaistomittajakin on todennut, Suomi oli tuossa pelissä Englantia parempi. Samalla Suomen pelaajat osoittivat kuuluvansa niiden kahdeksan lopputurnaukseen päässeen maan joukkoon. Yksinkertaisesti joukkueemme on erinomainen, vaikka pelaajat eivät vielä pelaakaan Euroopan suurissa futissarjoissa, vaan keräilevät peliminuutteja lähinnä Veikkausliigassa tai muissa pienissä sarjoissa. Vaikka takana on vasta Englanti-ottelu, jo nyt voi sanoa, ettei Suomi ole näiden kisojen heittopussi. Ennemminkin epäilen, että Saksa ja Espanjakin joutuvat pelaamaan hikiset ottelut voidakseen voittaa Suomen.
Monien mielestä tänään pelattavassa Saksa-pelissä Suomi on menettänyt parhaan aseensa, yllättäjän roolin. Nyt saksalaisetkin kuulemma tietävät, miten kova maa Suomi on. Vaan eipä tunnu Saksan valmentaja kiinnittäneen huomiota Suomen hyvään peliin. Mies on haastatteluissa antanut sen kuvan, että tämä pitää Pikkuhuuhkajia edelleen vaarattoman joukkueena, jonka Saksa voittaa kevyesti.
Näyttää siltä, että Saksa olisi lähdössä otteluun "me ollaan jo voitettu tää peli" -asenteella. Samalla asenteella lähti Englanti maanantaina pelaamaan Pikkuhuuhkajia vastaan ja oli vaikeuksissa. Minua toki ei haittaa, jos Saksa sortuu aliarvioimaan Suomen kyvyt. Kivahan se olisi nähdä saksalaisten tuskastuneet ilmeet, kun helppona pidetty ottelu onkin kovaa taistelua, kun Suomi pyörittää peliä :)
Nyt täytyy pakata juhannuskamat kasaan ja valmistautua lähtemään mökkeilemään. Onneksi pääsen Somerolla katsomaan kuitenkin illan pelin telkkarista. Toki mieluusti viettäisin juhannukseni Etelä-Ruotsissa telttailemassa ja katsomassa Pikkuhuuhkajien pelejä, mutta nyt vaan ei ollut mahdollisuutta lähteä katsomaan pelejä Halmstadiin. Onneksi Örjans vallin katsomoissa riittää muita äänekkäitä suomalaiskannattajia, jottei joukkueelta ainakaan tukea puutu :)
Hauskaa juhannusta kaikille ja muistakaa katsoa tänään Saksa-peli! Maanantaina sitten edessä vielä Espanja-peli, jonka jälkeen toivottavasti päästäänkin ihailemaan Pikkuhuuhkajia välierä- ja finaaliotteluissa!
Huomenna Helsingin Olympiastadionilla pelattava Suomi-Venäjä-jalkapallomaaottelu on pyörinyt varmasti jokaisen suomalaisen futisfanin mielessä ainakin viime lauantain Liechtenstein-matsista lähtien.
Luottamukseni Huuhkajien kykyy voittaa Venäjä on monen mielestä varmasti naurettavaa. Aivan erityisesti tätä mieltä taitaa olla Ilta-Sanomien futistoimittajat, jotka tuntuvat ajattelevan, ettei Suomella ole mitään saumaa voittaa huominen peli. Vai mitä itse ajattelette IS Veikkaajan etusivun otsikosta "Venäjän karhu tuhoaa unelmat"?
Ilta-Sanomat eivät tunnu uskovan maajoukkueemme mahdollisuuksiin myöskään seuraavan uutisen kohdalla. Erityisesti silmiin pistää viimeisen kappaleen ensimmäinen lause:
"Kurjassa säässä on Suomessa todistettu jalkapallon huonoja hetkiä ennenkin."
Miten niin ennenkin! Ei noin voi sanoa ENNEN peliä! Aivan kuin muka huomenna varmasti todistettaisiin suurta murhenäytelmää. Haluaisin nähdä IS:n toimittajien naamat, kun valmiiksi kirjoitetut Miksi hävisimme taas -jutut joutuukin deletoimaan ja kirjoittamaan siitä historiallisesta illasta, kun Suomi voittaa ns. ison jalkapallomaan, joka vielä sattuu olemaan rakas naapurimme Venäjä.
Tappion jälkeen saa synkistellä, mutta ennen peliä pessimismi pitää unohtaa ja kerrankin ajatella positiivisesti, että meillä on mahdollisuus voittoon. Jos vielä tilaisin Veikkaajaa, olisin tänään tehnyt kuten muutamat muutkin lehden tilaajat ja peruuttanut tilaukseni. Mielestäni hyvään jalkapallojournalismiin kuuluu usko omaan joukkueeseen, ei tuollainen hapan tappioasenne, jota ei edes perustella jutussa kunnolla. Kyllä mielipiteet pitää ainakin perustella jotenkin. Voin vaikkapa malliksi antaa viisi perustelua oman uskoni Suomen voittoon seuraavilla syillä:
1. Suomi ei ole hävinnyt kotiotteluaan kahteen vuoteen, mikä osoittaa joukkueen kyvyn pelata hyvin kotikentällään. 2. Venäjän pelaajien henkinen kantti ei ole vieraskentällä yhtä kova kuin kotiotteluissa. 3. Suomen joukkue on ehtinyt oppia viime syksyn Venäjä-pelin mokista. 4. Huuhkajilla on takanaan kotiyleisön, erityisesti Pohjoiskaarteen, äänekäs tuki. 5. Suomi on sisuuntunut lauantain Liechtenstein-pelistä ja haluaa varmasti näyttää nyt taitonsa.
Olen viimeisen parin tunnin aikana tarkastanut kymmeniä kertoja, että EM-karsintojen kausikorttini varmasti roikkuu paikoillaan eteisessä, jotten voi unohda korttiani kotiin. Tätä peliä ei ole varaa missata! Haluan olla paikan päällä Stadikalla, kun Suomi voittaa Venäjän huomenna illalla.
Vielä pieni toive Suomen pelaajille: Saatte toki tehdä maaleja pitkin peliä, mutta voisitteko ystävällisesti tehdä edes yhden maalin myös Pohjoiskaarteen edessä olevaan maalliin. Lupaan, että katsomomme palkitsee teidät riemunkiljahduksin ja -lauluin. :)
Edit: No niin... eipäs sitten haukutakaan pelkkää IS:ää huonosta asenteesta. Ilta-Sanomien Suomi pelaa kohtalon ottelunsa koiranilmassa -jutun onkin kirjoittanu STT, joten sieltä siis löytyy joku yhtä nihkeästi Suomen voittoon suhtautuva toimittaja kuin IS:stä. Mutta tavallaan Ilta-Sanomat allekirjoittavat STT:n jutun kirjoittajan mielipiteet, kun kerta sellaisenaa kirjoituksen julkaisevat, joten en pysty antamaan kirjoitusta IS:lle vieläkään anteeksi, en vain pysty.
Syytän taitoluistelun tämän vuoden MM-voittaja Evan Lysacekia siitä, että tämän päivän ajan stereoistani on pauhannut of Montreal -bändin Hissing Fauna, Are You the Destroyer? -levy. Onneksi naapurin remontista syntyy sen verran kova meteli, ettei oma stereoiden huudattaminen voi häiritä ketään :D
Viime viikollahan valitin taitoluisteluohjelmien musiikkivalinnoista. Aivan erityisesti moitin, kuinka pohjoisamerikkalaiset luistelijat olivat valinneet ohjelmiinsa kulunutta klassista musiikkia. Myös Evan Lysacek oli tiiminsä kanssa syyllistynyt näihin huonoihin musiikkivalintoihin. Miehen lyhytohjelmassa taustalla soi Ravelin Bolero ja vapaaohjelma oli rakennettu George Gershwinin Rhapsody in Blue -sävellyksen varaan. Vapaaohjelman jälkeen Ylen selostaja Tapio Suominen totesi Lysacekin liikkeiden ja luistelun näyttävän verkkaisemmilta kuin monen muun luistelijan liikkeet. Suominen epäili syyksi Lysacekin pituutta (188 cm), mutta itse epäilin jo tuolloin, että syy löytyy musiikista. Ja totta tosiaa, kun esityksen katsoo läpi ilman taustalla pauhaavaa musiikkia, Evan näyttää suorastaan kiitävän jäällä.
En varmastikaan olisi keksinyt katsoa Lysacekin vapaaohjelmaa musiikitta, jos sunnuntain loppunäytös ei olisi tuonut esiin aivan toisentyyppistä Evania. Näytösnumeron taustalla soi Daft Punkin Harder, Better, Faster, Stronger ja Kanye Westin Stronger, enkä koskaan ole nähnyt niin vapautunutta, hauskaa ja rentoa esitystä totisena ja tylsänä pitämältäni Lysacekilta. Oli pakko tarkastaa, minkä tyyppisestä musiikista mies oikeasti pitää. Lempimusiikikseen Lysacek ilmoittaa mm. seuraavat bändit ja astistit: The Format, Rooney, Jay-Z, Girl Talk, LCD Soundsystem, Of Montreal, Cold War Kids, The Hives ja Kasabian.
Miksi, voi miksi amerikkalaiset luistelijat eivät tuo musiikkimakuuaan enemmän esille luistelunumeroissaan?! Ja en nyt epäile ja tarkoita, etteikö taitoluistelijat saattaisi tykätä klassisesta musiikista, mutta täytyykö sitä olla joka vuosi kilpailunumeroiden taustalla? Ja täytyykö käyttää niitä kaikkein kuluneimpia kappaleita? Tiedän, että amerikkalainen taitoluisteluyleisö on varsin iäkästä, eikä tätä yleisöä ilmeisesti haluta liikaa ärsyttää turhan "nykyaikaisella" musiikilla, mutta kenen etu sekään on, että luistelijoiden todellinen luonne, persoona ja liikekieli peitetään vain siksi, että vanhempi yleisö ja valmentajat pysyvät tyytyväisenä? Muutaman viime vuoden ajan olen naureskellut, kuinka amerikkalaisten luistelijoiden musiikit on pystynyt ennakkoon arvaamaan. Lyhyt- ja vapaaohjelmassa on soinut klassista musiikkia ja loppunäytökseen on sitten valittu "leikkisämpi" jazz- tai swing-kappale. Lysacek todellakin yllätti näytösnumeronsa musiikkivalinnalla ja myös musiikkimaullaan, koska en todellakaan osannut odottaa hänen lempimusiikkilistalla esim. Of Montrealia, jonka nimen lukeminen tällaisena aurinkoisena päivänä johti sitten siihen, että Hissing Fauna, Are You the Distroyer? päätyi levylautaselle. Erityisesti on tullut soitettua tuota videon Heimdalsgate Like a Promethean Curse -kappaletta.
Vielä kun uskaltaisin vilkaista peilistä, miten ihmeessä tanssin levyn biisien tahtiin, sillä jotain outoa mun täytyy tehdä, jotta saan selästä ja hartioista kipeäksi sellaisia lihaksia, joiden olemassaolosta en ole tiennytkään. Eipähän ainakaan tänään enää tarvitse tehdä tylsää selkäjumppaa ;)
Illan futisottelun innoittamana mietin, mitä kaikkea vastustajamaastamme tulee mieleen. Tässä ensimmäiset mielikuvat maasta:
1. Lampaat
2. Poirot-kirjojen poliisitarkastaja Japp
3. Ryan Giggs (kyllä sentään edes yksi jalkapalloilijakin mieleen tuli :) )
4. Sian pää
(katsokaa nyt tuota kartan muotoa. Esim. osat 22, 14 ja 13 muotostavat selvästi kärsän, 20 on otsa ja silmäkuoppa ja 21 korva.)
5. Ja viimeisenä, mutta ei taatustikaan vähäisimpänä tämä loistava bändi
Pari vuotta sitten pääsin näkemään Jamesin ihan vierestä livenä. Ihmettelin, kun Ruisrockissa ihmiset kävivät kättelemässä vieressä seissyttä lyhyttä miestä. Tarkempi vilkaisu mieheen osoittikin, että siinä seisoi Manicsien laulaja polttamassa tupakkaa ja katsomassa The Cardigansin keikkaa. Itse en viitsinyt häiritä miehen puuhia, mutta eräältä kaveriltani saattaa löytyä puuhaketta, jonka päällä mies on seissyt :D
Nyt täytyy lähteä lähikuppilaan seuraamaan peliä. Jos joka kymmenes katsoja Cardiffin Millennium-stadionilla on suomalainen, niin eiköhän siitä noin 1500 hengen suomalaiskatsomosta lähde sellainen meteli ja kannustus, että Suomi tänään voittaa! Mutta ennen peliä täytyy itsekin fiilistellä vielä tällä . Jossain tuolla massassa seisoin, huusin ja lauloin minäkin :)
Olisi hauska tietää, miten suurten maailmanlaajuisten tapahtumien mainontaa suunnitellaa. Viimeksi tätä olen miettinyt viime päivinä, kun televisiossa ja netissä on pyörinyt lauantaina vietettävän Earth Hour 2009 -tapahtuman mainos.
Tiedän monia ihmisiä, joille tämä mainos aiheuttaa kylmiä väreitä ja nostaa melkein kyyneleet silmiin. Mainos liikuttaa ja saa ihmisen todella harkitsemaan valojen sammuttamista tunniksi. Myönnän, että minullakin Earth hour -tapahtuman mainos nostattaa ihon kananlihalle. Tiedän kuitenkin mistä se johtuu, koska olen asiaa itselleni selvittänyt. Katsokaapa mainos ilman musiikkia, niin huomaatte, ettei se sykähdytä ollenkaan samalla tavalla kuin musiikin kanssa. Mainos toimii tehokkaasti vain, koska sopivan ponnekkaan musiikin "päälle" on rytmitetty kuvitukseksi kiehtovia näkymiä pimenevistä suurkaupungeista ja taloista, joiden valot sammuvat. Kun sekaan isketään vielä sopivaa mielikuvia herättelevää tekstiä, niin katsoja saadaan uskomaan siihen, että valot suorastaan pitää sammuttaa.
Jotenkin nämä maailmanlaajuisten tapahtumien mainokset kiehtovat minua. Oma suosikkini tällaisista mainoksista on ehdottomasti Lontoon 2012 kesäolympialaisten promovideo:
Satuin olemaan kesällä 2004 Lontoossa Ateenan olympialaisten aikaan, jolloin kaupunkilaisia yritettiin saada lämpiämään kisaisännyydelle. Lontoo oli tuolloin siis vasta hakemassa kisoja ja samoihin aikoihin olympiakomitean edustajat keräsivät kandidaattikaupunkien asukkaitten mielipiteitä mahdollisesta kisaisännyydestä. Istuin useampana päivänä seuraamassa Ateenan kisoja Trafalgar Squarella, jossa ihmisillä oli mahdollista tutustua kaupungin kisahankkeeseen ja katsoa käynnissä olevia olympialaisia valkokankaalta. Muistan, miltä tuntui nähdä valtavalta kankaalta tuo promovideo suuressa ihmismassassa, laulun soidessa suurista kaijuttimista pitkin isoa aukiota. Mainos todella upposi yleisöön ja sai toivomaan kisoja Lontoolle. Muistan jo tuolloin Lontoossa todenneeni, että tuon mainos muutenkin pätevän oloisen hakemuksen kanssa tulee tuomaan kisat kaupungille. Kun Lontoon kisaisännyydestä sitten ilmoitettiin, muistan itsekin tuulettaneeni "voittoa", vaikka enhän minä edes tiennyt, miten hyvät hakemukset Madridilla tai Pariisilla oikeasti oli. Jälkikäteen toki olen sitten perehtynyt muiden hakijakaupunkien hakemuksiin ja mainoksiin.
Madridin ja Moskovan mainoksissa soi klassinen musiikki, ja ne vaikuttavat turhan raskailta ja taiteellisilta upotakseen suureen yleisöön. New Yorkin mainos taas vaikuttaa siltä kuin kaupunki olisi hakemassa suuria musiikkiviikkoja, ei olympialaisia. Pariisin virallista mainosta en käsittääkseni ole nähnyt, joten siitä en voi sanoa mitään. En tiedä, mihin tätä hirveää mainosta on käytetty, mutta missään nimessä kyseessä ei ole Luc Bessonin ohjaama, olympiakomitealle esitetty promovideo. Jos nyt kuitenkin vertaan noita muita mainoksia Lontoon mainokseen, niin täytyy todeta, että Lontoon mainos on ainoa, joka markkinoi kaupunkia urheilun, juhlan ja "tavallisten" ihmisten kautta. Täytyy myöntää, että olen katsonut myös vuoden 2016 kisoja hakevien kaupunkien mainokset. Jos niiden perusteella minä valitsisin isäntäkaupungin, niin silloin kisat saisi Madrid tällä mainoksella.
Lisätään nyt vielä tänne loppuun, että itse aion nukkua huomenna "suuren pimennyksen" aikana, jotta jaksan valvoa yöllä taitoluistelun parissa. Minulla ei ole mitään Earth hour -tapahtumaa vastaan, mutta närästää vaan, kuinka ihmiset osallistuvat pimennykseen "vääristä" syistä. Vaikuttaa pahasti siltä, että ihmiset sammuttavat valot vain, koska "kaikki muutkin niin tekee" ja osoittaakseen lähinnä muille omaa suurta (mutta näennäistä) ekologisuuttaan. Tapahtuman todellinen tarkoitus mun mielestä on ollut nostaa esiin turhaan valaistukseen kuluva energia ja valosaaste yleisesti. Se, että ihmiset sammuttavat valot kerran vuodessa joukolla tunniksi ei pelasta maailmaa. Se että ihmiset tajuaisivat sammuttaa turhat valot vuoden jokaisena päivänä säästäisi oikeasti energiaa ja luontoa. Nyt tämä pimennys on lähinnä hölmö kannanotto, johon ihmiset osallistuvat vain paikkaillakseen omaatuntoaan, ei tehdäkseen todellista muutosta.
Toinen päivä taitoluistelun mm-kisoja takana ja katselijaraukka on jo joutunut kuulemaan Ravelin Boleron, Masquerade-valssin, Albinoni Adagion ja liudan muitankin taitoluistelukentillä loppuun kulutettuja kappaleita. En ymmärrä, miten joku enää edes kehtaa valita jonkin Albinonin Adagion musiikikseen, koska niin kovin moni taitoluistelun ystävä on perinjuurin tympääntynyt koko kappaleeseen. Ja ei, siihen ei saa uutta virtaa edes diskojytkeellä, kuten jotkut tuntuvat kuvittelevan. Vaikka miehet yleensä naisia rohkeammin valitsevatkin taustalle uutta musiikkia, niin lyhytohjelmiin varsinkin aasialaiset ja Pohjois-Amerikan luistelijat olivat valinneet turhan paljon puhkikuluneita kappaleita.
Onneksi on sellaisiakin taitoluistelijoita kuten ranskalainen Yannick Ponsero, joka oli valinnut lyhytohjelman taustalle Maxime Marecauxin Ice 5 -kappaleen. Biisivalinta ei kosiskele ketään, vaan päin vastoin musiikki on niin modernia, ja jopa epämääräistä, että voisin kuvitella monen "kauniiseen" musiikkiin tottuneen jopa kärsivän siitä. Tuskin ketään edes auttaa tieto, että biisi rakentuu Beethovenin 5. sinfonian pätkistä. En minä kappaletta kotona stereoista huvikseni kuuntelisi, mutta taitoluistelua katsellessa se tuntui ihanan virkistävältä poikkeukselta. Mikä sääli, että Ponserolla oli tänään huono päivä, eikä hyppytekniikka toiminut. No, niinhän se meni EM-kisoissakin, että lyhytohjelmassa mokailtiin, mutta vapaaluistelusta sitten kerättiinkin koko joukon parhaat vapaaohjelmapisteet.
Taitoluistelussa yksinluistelun musiikkia rajoittaa paljon myös säännöt. Musiikissa ei esimerkiksi saa esiintyä sanoja. Omassa päässäni olisi Brian Joubertille valmis vapaaluisteluohjelma, jonka taustalla soi Sigur Rós. Ongelmana on, että toistaiseksi kappaleessa on "sanat". Ei auta vaikka ne ovat mielikuvituskielellä, sanoja ne silti ovat. Mutta löytyy Sigur Rósilta myös sanatonta musiikkia, jota toivoisin jonkun käyttävän ohjelmiensa taustalla. Siihen saa aiva yhtä kauniin, intensiivisen, runollisen ja räjähtävänkin ohjelman kuin johonkin iänikuiseen Adagioon.
Miesten kisasta on vielä todettava, etten Joubertin luistelun jälkeen uskonut hänen pysyvän koko lyhytohjelmakilpailun loppuun saakka kärjessä. Paha haparoiminen hyppy-yhdistelmässä oli mielstäni niin suuri, että olin varma Brianin päätyvän sijoille 2-4. USA:n Evan Lysacekin esityksen jälkeen olin varma, että hän ohittaisi Joubertin. Myös selostajien hehkuttama Patrick Chan tuntui uhkaavan Joubertia, mutta kun tuomareiden pisteet paljastuivat, kanadalainen jäikin vasta kolmanneksi. Huomenna on pakko tutkia tarkemmista pistetiedoista, miten yleisön ja ammattituomarinakin toimineen selostajan hurmannut kanadalainen sai niin vaatimattomat pisteet.
Toisaalta siinä olen kyllä tuomareiden kanssa samaa mieltä, että Joubert esitti ohjelmansa elävämmin ja paremmin musiikkiin kuin kukaan muu kilpailija. Ja vaikka Urheilukanavan selostaja Mika Saarelainen ja kommentaattori Sara Lindroos tuntevatkin lajin läpikotaisesti, huumaantuvat hekin välillä seuraamaan enemmän yksityiskohtia kuin kokonaisuutta. Heiltä tuntui jäävän huomaamatta, että sympaattinen ja nopea japanilaisluistelija Takahiko Kozuka ei itse asiassa ilmentänyt millään tavalla musiikkiaan, vaan viiletti enemmänkin teknisestä elementistä toiseen musiikin soidessa vain taustalla. Joskus on kiva olla edes selostajia fiksumpi ;)
Huomenna täytyy sitten jaksaa herätä heti aamusta katsomaan miesten vapaaohjelmaa. Peukkuja pidän erityisesti Joubertille, Panserolle, tänään pahasti pettyneelle Kevin van der Perrenille ja Italian Samuel Contestille, jonka vapaaohjelman näin Helsingissä tammikuussa livenä ja siellä mies vetäisi kyllä sellaisen shown, että koko jäähalli räjähti lopussa suosionosoituksiin. Vaikka ennen EM-kisoja tätä aiemmin Ranskaa edustanutta miestä ei kovin moni taitoluistelufanikaan enää muistanut, niin tämän hauskan vapaaohjelman jälkeen hänet muistaa kyllä taas kaikki!
Tänään viimein alkoi taitoluistelun MM-kisat. Ensimmäisenä kisapäivänä ohjelmassa oli pariluistelun lyhytohjelma ja jäätanssin pakollinen tanssi.
Valitettavasti en luennon takia päässyt näkemään pariluistelua, mutta tulosluettelon perusteella mitään suuria yllätyksiä ei kärjessä näyttäisi olevan. Tosin kiinalaisparien järjestyksen viiden kärjessä olisi veikannut toisin päin. Eniten kuitenkin ilahduttaa nähdä kärjessä saksalaispari Aliona Savchenko ja Robin Szolkowy.
Jäätanssissa kisa tulee olemaan kutkuttavan jännittävä. Näin tänään suurimman osan pakollisen tanssin esityksistä. Täksi vuodeksi arpa oli poiminut tanssilajiksi paso doblen, mikä tarkoittaa, ettei esitysten kappalevalintaa ole juuri mietitty, vaan lähes kaikki parit ovat valinneet taustalle sen puhkikuluneen paso doble -kappaleen, jonka tekijöistä minulla ei ole harmainta aavistusta. Naisilla on espanjalaishenkisiä hameita ja miehillä matador-asuja. Onneksi sentään jotkut parit jaksavat olla kekselijäitä ja valitsevat toisenlaisiakin pukuja. Pukujen osalta oma suosikkiparini muodostaa italialaiset Anna Cappellini ja Luca Lanotte, joiden puvuista mielelläni lisäisin tähän kuvan, jos seillaisen jostain käsiini saisin.
Tanssiparien piste-erot ovat varsin pienet, joten kärjessä järjestys voi vaihtua vielä suurestikin. Sisaruspari Sinead ja John Kerr ovat omat suuret suosikkini, joille toivon nousua 8. sijalta. Heidän vapaaohjelmansa on niin kaunis, että katsoessa tulee väkisinkin liikututtua välillä kyneliin. Mielestäni Musen Ruled by Secrecy -kappaleen tahtiin etenevä ohjelma on kertomus siitä, kuinka veli ja sisar ovat valmiita suojelemaan ja auttamaan toisiaan. Toivon kovasti, että Kerrit onnistuisivat ohjelmassa vähintään yhtä hyvin kuin Helsingissä. Ei ohjelma EM-kisoissa aivan täydellisesti sujunut. Jopa minä näen, että twizzel-käännökset eivät ole niin laadukkaita kuin niiden tulisi olla, mutta eipä ohjelmaan eläytyvän katsojan ihan jokaista käännöstä tarvitse tuijottaa, vaan aina voi (ja mielestäni pitää) nauttia muuten esityksestä.
Huomenna sitten parien vapaaohjelmat ja aivan erityisen kovasti odottama miesten lyhytohjelmakilpailu. Jo nyt jännittää, miten käy Brian Joubertille. Brian, tee tämä uudelleen, niin ensi vuonna en edes ajattele Plushenkoa ;)
(Ai niin, täältä muuten löytyy kätevästi tiedot kisojen televisioesityksistä.)
Ties missä tynnyrissä olen viime viikot viettänyt, kun olen missannut uutisen Jevgeni Plusenkon paluusta kilpakentille. Onneksi kaverilta tuli tänään tekstiviesti asiasta.
Suurta miesten taitoluistelun ystävää Plushenkon paluu tietysti miellyttää. Ja vaikka olen mitä suurin Brian Joubertin kannattaja, en voi väittää, ettenkö olisi kaivannut Jevgenin hieman taiteellisempia ohjelmia. Siinä missä Brian selvästi urheilee jäällä, Jevgeni luo taidetta.
Ensi vuoden EM-kisoista tulee kyllä kutkuttavan jännät. On kaksi kovaa ranskalaista (Joubert ja Ponsero, jopa kolmantena Préaubert), italian tämän kauden yllättäjä Samuel Contesti, Jevgeni ja voi voi vaikka keitä muita huippuja! Vielä kun Stéphane Lambiel voisi tehdä paluun, tässä ei taitoluistelufani ehkä enää kestäisi ensi vuoden kisoja!
Haluan vielä esittää Jevgenille pienen toiveen. Voisitko herra Plushenko mitenkään esittää Tallinnan EM-kisojen loppunäytöksessä tämän:
