Niinhän siinä sitten kävi, että Espanjakin eteni eilen finaaliin ja nyt loppuottelussa pelaa kaksi pitkäaikaista suosikkijoukkuettani! Voi tätä suurta iloa ja riemua! No hieman ehkä harmittaa, että taas kerran jompi kumpi suosikeistani kuitenkin joutuu pettymään. 15 vuotta olen toivonut Hollannille menestystä ja kun joukkue sitten viimein pelaa MM-finaalissa, vastassa on Espanja, jonka kulttuuriin muodostan aivan ainutlaatuisen tulisen rakkaussuhteen. Oivoi, ehkä sittenkin olisi helpompaa jännittää finaalia, jossa pelaisi Uruguay tai Saksa. Nuo kaksi maatahan kohtaavat toisensa pronssiottelussa, jossa olen kyllä vahvasti Uruguayn puolella. Olisi jalkapallon voitto, ettei Saksa jälleen kerran olisi kärkikolmikossa.
Tämä upea Hollanti-Espanja-finaali muutti viikonlopun aikatauluni täysin. Siinä missä vielä eilen alkuillasta harkitsin vahvasti Ruisrockin la-su-lipun ostamista, nyt en voi ajatellakaan sunnuntailipun hankkimista. Sunnuntaina toki esiintyisi kaikkein mielenkiintoisimmat bändit, mutta taitaisipa nuo keikat jäädä kaiken finaalijännityksen takia kunnolla kokematta ja unohduksiin.
Kun jo nyt pulssi kohoaa aina loppuottelua miettiessä, sunnuntaina taitaa lähteä järki kokonaan. Parempi siis pysytellä kotona, valmistella illaksi tapaksia ja varata jääkaappiin hieman hollantilaista olutta ja jättää suosiosta reissu Ruissaloon väliin. Illalla voin sitten rauhassa nauttia espanjalais-hollantilaisesta menusta ja katsella varmasti hyvää futisottelua. Ja voittipa kumpi maa tahansa, pelin jälkeen korkkaan kyllä pienen kuoharipullon, sillä kun reilusti yli kymmenen vuotta on toivonut, rukoillut ja tanssinut ties mitä poppatansseja, jotta nämä maat MM-finaaliin etenisivät, täytyy minun jotenkin juhlia tätä tilannetta. Niin monet katkerat itkut olen vuosien aikana ehtinyt näiden maiden tappioiden takia itkeä, että nyt tämä tuntuu aivan kuin unelta, kun molemmat maat ovat viimein finaalissa!
Toki ihan pienen pieni harmitus jäytää sisälläni, että Belle & Sebastian, Florence and the Machine, The Ark ja Regina Spector jää nyt näkemättä, mutta minkäs sille voi, että nämä mielenkiintoisimmat bändit soittavat finaalin kanssa päällekäin tai juuri silloin, kun täytyy rynnistää busseille, jotta ehtisi kotiin ennen loppuottelun alkua. Ja kyllä tällä kertaa tämä unelmafinaali menee ehdottomasti hyvän musiikin edelle!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jalkapallo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jalkapallo. Näytä kaikki tekstit
torstai 8. heinäkuuta 2010
tiistai 6. heinäkuuta 2010
Futista helteessä
Pahoittelen viime päivien blogihiljaisuutta. Ajatus ei oikein näillä helteillä toimi ja ainoat asiat, joihin parhaillaan kykenen ovat lattialla makaaminen, sisustusblogien kuvien katselu, jäätelön syöminen ja lyhyiden torkkujen nukkuminen. Kuten jo toukokuussa totesin, vihaan hellettä, eikä tämä sää tee minulle ollenkaan hyvää.Voi miten kaipaan jo kirpeitä syyssäitä! Ihan oikeasti ihmiset, miten ihmeessä te kestätte päivä kaupalla tätä kuumuutta? Minä tunnen läkähtyväni ja kuolevani minä hetkenä hyvänsä!
Toivottavasti kuolema ei iskisi kuitenkaan ennen illan Uruguay-Hollanti-pelin loppua. Olen niin kovasti odottanut tätä matsia! Miten onnellinen olenkaan, että rakkaat oranssipaidat pelaavat välierissä! Kurja vaan, että samalla joudun toivomaan tappiota Uruguaylle, joka lumosi minut kisojen ensimmäisessä ottelussaan niin, että aloin toivoa maalle finaalipaikkaa siinä tapauksessa, ettei Espanja ja Hollanti menestyisi. Nyt sitten olen todellisissa ongelmissa, kun neljästä mukana olevasta maasta toivoisin oikeastaan kolmelle joukkueelle mestaruutta. No mutta pääasia on, ettei finaalissa pelaa Saksa!
Unelmafinaalissa vastakkain olisivat Espanja ja Hollanti. Tuolloin en joutuisi välittämään pätkääkään siitä, kumpi joukkue voittaisi, koska rakastan niitä molempia. Toisaalta pelin loputtua olo olisi varmasti mitä kamalin, sillä itkisin onnesta voittajan puolesta ja parkuisin pettyneiden häviäjien takia. En nyt kuitenkaan ala toivoa finaalista Espanja-Uruguay- tai Saksa-Hollanti-matsia välttääkseni itkeskelykohtauksen. Kyllä paras finaali olisi kuitenkin noiden kahden suosikkini kesken.
Nyt täytyy jo ruveta valmistautumaan illan ottelua varten. Täytyisi ensinnäkin saada digiboksi toimimaan, jotten joudu lähtemään minnekään ihmisten ilmoille katsomaan peliä. Tiedän, että illan peliä jännittäessä tulen tulistumaan, tuskastumaan ja äännähtelemään niin typerästi, ettei kummallinen käytökseni kaipaa ylimääräistä yleisöä. Yritän huomenna helletokkurasta huomimatta päästä kertomaan viime viikon leffa- ja teatterikokemuksistani, mutta nyt alan maanitella tuota reistailevaa digiboksia takaisin yhteistyöhön kanssani.
Toivottavasti kuolema ei iskisi kuitenkaan ennen illan Uruguay-Hollanti-pelin loppua. Olen niin kovasti odottanut tätä matsia! Miten onnellinen olenkaan, että rakkaat oranssipaidat pelaavat välierissä! Kurja vaan, että samalla joudun toivomaan tappiota Uruguaylle, joka lumosi minut kisojen ensimmäisessä ottelussaan niin, että aloin toivoa maalle finaalipaikkaa siinä tapauksessa, ettei Espanja ja Hollanti menestyisi. Nyt sitten olen todellisissa ongelmissa, kun neljästä mukana olevasta maasta toivoisin oikeastaan kolmelle joukkueelle mestaruutta. No mutta pääasia on, ettei finaalissa pelaa Saksa!
Unelmafinaalissa vastakkain olisivat Espanja ja Hollanti. Tuolloin en joutuisi välittämään pätkääkään siitä, kumpi joukkue voittaisi, koska rakastan niitä molempia. Toisaalta pelin loputtua olo olisi varmasti mitä kamalin, sillä itkisin onnesta voittajan puolesta ja parkuisin pettyneiden häviäjien takia. En nyt kuitenkaan ala toivoa finaalista Espanja-Uruguay- tai Saksa-Hollanti-matsia välttääkseni itkeskelykohtauksen. Kyllä paras finaali olisi kuitenkin noiden kahden suosikkini kesken.
Nyt täytyy jo ruveta valmistautumaan illan ottelua varten. Täytyisi ensinnäkin saada digiboksi toimimaan, jotten joudu lähtemään minnekään ihmisten ilmoille katsomaan peliä. Tiedän, että illan peliä jännittäessä tulen tulistumaan, tuskastumaan ja äännähtelemään niin typerästi, ettei kummallinen käytökseni kaipaa ylimääräistä yleisöä. Yritän huomenna helletokkurasta huomimatta päästä kertomaan viime viikon leffa- ja teatterikokemuksistani, mutta nyt alan maanitella tuota reistailevaa digiboksia takaisin yhteistyöhön kanssani.
keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Biisi joka palauttaa hymyn huulille
Tähän päivään todella tarvittiin biisi, joka tekeisi minut iloiseksi. Espanjan yllätystappion jälkeen vuodatetut pari katkeraa kyyneltä eivät surkeaa oloa helpottaneet, mutta onneksi on olemassa musiikkia, jolla parantaa oloaan.
Day 03 - A song that makes you happy: Phoenix - Too Young
Ranskalaisbändi Phoenixin Too Young -kappaleeseen liittyy monia mukavia muistoja, minkä vuoksi se piristää huonoinakin hetkinä. Kerrankin saatoin vielä kokeilla, saisiko tämä biisi minut hymyilemään jopa silloin, kun olen oikein huonolla ja surullisella tuulella. Ja kyllä, kuunneltuani biisin pari kertaa läpi lempijoukkueeni tappion jälkeen huomasin taas olevani paljon paremmalla tuulella ja uskovani, että Espanjan pelaajat vielä loppuottelussa näen.
On hassu sattuma, että tämä kappale oli tasan 10 vuotta sitten Radiomafian Upteekki-ohjelman rautaisannoksena. Tämä oli myös viimeinen rautis, jonka ehdin kuulla ennen lähtöäni kielikurssille Englantiin. Muistan kiljahtaneeni riemusta eräässä bournemouthilaisessa tavaratalossa, kun Too Young alkoi soida kaupan stereoista. Muistan vouhottaneeni niin innoissani biisin erinomaisuudesta, ettei kukaan kaverini tajunnut puheestani hetkeen mitään. Taisin myös olla koko tavaratalossa ainoa ihminen, jolle biisi oli jo vanha tuttu, bändi kun ei ollut varsinaista läpimurtoa vielä tehnyt.
Minulle tästä biisistä tulee mieleen kummallinen lämpö, jonka muistan kesältä 2000. Ja ehkä tuo lämmin tunne tekee minut iloiseksi ja saa unohtamaan murheet. Mikä parasta, biisi saa uskomaan, että jotain parempaa on vielä luvassa. Siksipä jaksan edelleen suosikkieni voittoonkin MM-kisoissa uskoa, vaikka Iker, Torres, Puyol ja kumppanit nyt Sveitsille hävisivätkin. Loppuotteluun on kuitenkin vielä pitkä aika ja ensin täytyy katsoa nämä alkulohkojen ottelut läpi. Syvennynpä siis Etelä-Afrikan ja Uruguayn väliseen kamppailuun nyt.
Day 03 - A song that makes you happy: Phoenix - Too Young
Ranskalaisbändi Phoenixin Too Young -kappaleeseen liittyy monia mukavia muistoja, minkä vuoksi se piristää huonoinakin hetkinä. Kerrankin saatoin vielä kokeilla, saisiko tämä biisi minut hymyilemään jopa silloin, kun olen oikein huonolla ja surullisella tuulella. Ja kyllä, kuunneltuani biisin pari kertaa läpi lempijoukkueeni tappion jälkeen huomasin taas olevani paljon paremmalla tuulella ja uskovani, että Espanjan pelaajat vielä loppuottelussa näen.
On hassu sattuma, että tämä kappale oli tasan 10 vuotta sitten Radiomafian Upteekki-ohjelman rautaisannoksena. Tämä oli myös viimeinen rautis, jonka ehdin kuulla ennen lähtöäni kielikurssille Englantiin. Muistan kiljahtaneeni riemusta eräässä bournemouthilaisessa tavaratalossa, kun Too Young alkoi soida kaupan stereoista. Muistan vouhottaneeni niin innoissani biisin erinomaisuudesta, ettei kukaan kaverini tajunnut puheestani hetkeen mitään. Taisin myös olla koko tavaratalossa ainoa ihminen, jolle biisi oli jo vanha tuttu, bändi kun ei ollut varsinaista läpimurtoa vielä tehnyt.
Minulle tästä biisistä tulee mieleen kummallinen lämpö, jonka muistan kesältä 2000. Ja ehkä tuo lämmin tunne tekee minut iloiseksi ja saa unohtamaan murheet. Mikä parasta, biisi saa uskomaan, että jotain parempaa on vielä luvassa. Siksipä jaksan edelleen suosikkieni voittoonkin MM-kisoissa uskoa, vaikka Iker, Torres, Puyol ja kumppanit nyt Sveitsille hävisivätkin. Loppuotteluun on kuitenkin vielä pitkä aika ja ensin täytyy katsoa nämä alkulohkojen ottelut läpi. Syvennynpä siis Etelä-Afrikan ja Uruguayn väliseen kamppailuun nyt.
torstai 10. kesäkuuta 2010
Alkulämpöä
Kuten varmasti aika moni tietää, huomenna alkaa jalkapallon MM-kilpailut. Kisat vaikuttavat kuukauden ajan elämääni aika vahvasti ja kun kunnon kisakuume iskee, koko elämäni sisältö tuntuu olevan futiksen MM-kisat. Jos heinäkuun alussa näette Turun kaduilla vaeltamassa hahmon, jolla on yllään Espanjan pelipaita, mutta joka juo vettä oranssista Hollanti-vesipullosta ja laulaa Englannin kannatuslauluja, todennäköisesti olette törmänneet minuun. Toivokaamme, että useamman maan yhtäaikaiskannustuksessani onnistun edes jonkin pienen järjen hivenen pitämään mukanani.
Tämä päivä on sujunut jonkinlaisen kisojen alkulämmittelyn merkeissä. Olen kahlannut läpi joukkueiden kokoonpanoja, lukenut viime hetken tietoja pelaajien pelikunnosta ja suunnitellut omaa Fantasy Football -joukuetta. Samalla on tullut kuunneltua muutamia futiskappaleita tehosoitossa.
Tämä Three Lionsin Football's Coming Home tuo mieleen aina kesän 1996, jolloin rystyset valkoisena jännitin Englannin menestyksen puolesta futiksen EM-kisojen aikana. Biisistä tehtiin uusi versio ainakin vuoden 1998 MM-kisoihin ja nyt siitä on tehty jälleen päivitys, jossa laulamassa on myös mm. Robbie Williams. Minusta kuitenkin ainoa oikea versio kappaleesta on tuo vuoden 1996 kappale, jonka tänään olen kuunnellut läpi kymmeniä kertoja.
Toisin kuin vuonna 1996, että enää en itke katkeria kyyneleitä, jos Englanti ei kisojen finaaliin etene. Tai no, ehkä itken, jos Englanti häviää inhoamalleni Italialle, Portugalille, Saksalle tai Argentiinalle. Nykyisin kannatan enemmän Espanjaa ja Hollantia kuin Englantia. Myös Tanska kuuluu arvokisoissa aina suosikkeihini, sillä jotenkin sympaattinenhan tuo joukkue on. Mutta eipä sillä voittajalla ole väliä, kunhan mestaruuspokaalia ei finaalin jälkeen nosta joku edellämainituista inhokkimaistani.
Tämä päivä on sujunut jonkinlaisen kisojen alkulämmittelyn merkeissä. Olen kahlannut läpi joukkueiden kokoonpanoja, lukenut viime hetken tietoja pelaajien pelikunnosta ja suunnitellut omaa Fantasy Football -joukuetta. Samalla on tullut kuunneltua muutamia futiskappaleita tehosoitossa.
Tämä Three Lionsin Football's Coming Home tuo mieleen aina kesän 1996, jolloin rystyset valkoisena jännitin Englannin menestyksen puolesta futiksen EM-kisojen aikana. Biisistä tehtiin uusi versio ainakin vuoden 1998 MM-kisoihin ja nyt siitä on tehty jälleen päivitys, jossa laulamassa on myös mm. Robbie Williams. Minusta kuitenkin ainoa oikea versio kappaleesta on tuo vuoden 1996 kappale, jonka tänään olen kuunnellut läpi kymmeniä kertoja.
Toisin kuin vuonna 1996, että enää en itke katkeria kyyneleitä, jos Englanti ei kisojen finaaliin etene. Tai no, ehkä itken, jos Englanti häviää inhoamalleni Italialle, Portugalille, Saksalle tai Argentiinalle. Nykyisin kannatan enemmän Espanjaa ja Hollantia kuin Englantia. Myös Tanska kuuluu arvokisoissa aina suosikkeihini, sillä jotenkin sympaattinenhan tuo joukkue on. Mutta eipä sillä voittajalla ole väliä, kunhan mestaruuspokaalia ei finaalin jälkeen nosta joku edellämainituista inhokkimaistani.
lauantai 15. toukokuuta 2010
Pieni voitto kuitenkin...
Voi voi, eipä ottanut Tepsi sitten voittoa paikallisottelussa. Tosin 2-2-tulos oli ihan hyvä siihen nähden, että toisella puoliajalla joukkueeni lähinnä seisoskeli paikallaan puolustusalueellaan. No mutta tärkeintähän on, ettei Inter sentään voittanut ;)
Päivän tärkein voitto minulle oli ihon pysyminen vaaleana siitä huolimatta, että oleilin auringossa melkein koko päivän. Ihoni palaa yleensä joka kevät ja kesä, pahimmillaan useita kertoja, mikä on sekä ärsyttävää että pelottavaa. Ja koska en todellakaan tarvitse iholleni ruman punaruskeaa rusketustani, tänä vuonna olen päättänyt ehkäistä auringon iholle eksymisen mahdollisimman tehokkaasti.
Aikaisempina vuosinakin olen toki aurinkorasvoja käyttänyt paljon, mutta suojakerron 25 tai 30 eivät ole selvästikään riittäneet yhtään mihinkään. Täksi kesäksi ostin rasvaa, jonka suojakerroin on 50. Voi miten tyytyväinen olenkaan, kun ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen en ole ensimmäisenä aurinkopäivänä retiisinpunainen ja palanut!
Muuten se lottovoitto, jolla oli tarkoitus ostaa kamera jäi sitten saamatta. Noo... ensi viikolla uusi yritys.
Päivän tärkein voitto minulle oli ihon pysyminen vaaleana siitä huolimatta, että oleilin auringossa melkein koko päivän. Ihoni palaa yleensä joka kevät ja kesä, pahimmillaan useita kertoja, mikä on sekä ärsyttävää että pelottavaa. Ja koska en todellakaan tarvitse iholleni ruman punaruskeaa rusketustani, tänä vuonna olen päättänyt ehkäistä auringon iholle eksymisen mahdollisimman tehokkaasti.
Aikaisempina vuosinakin olen toki aurinkorasvoja käyttänyt paljon, mutta suojakerron 25 tai 30 eivät ole selvästikään riittäneet yhtään mihinkään. Täksi kesäksi ostin rasvaa, jonka suojakerroin on 50. Voi miten tyytyväinen olenkaan, kun ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen en ole ensimmäisenä aurinkopäivänä retiisinpunainen ja palanut!
Muuten se lottovoitto, jolla oli tarkoitus ostaa kamera jäi sitten saamatta. Noo... ensi viikolla uusi yritys.
Derbylauantai!
WOOHOOOO! Tänään se viimein on, TPS:n ja FC Interin eka kohtaaminen kauden aikana. Niin ja nyt siis puhun jalkapallosta, jos joku ei tajunnut :)
Lippu tuli hankittua matsiin hyvissä ajoin. Illalla klo 19 tämä tyttö istuu Veritas-stadionin katsomossa toivomassa, että TPS:n maalilaulu soi mahdollisimman monta kertaa. Harmi vaan, että tuo Sydän rinnassa on yksi hirveimmistä maalilauluista, jonka tiedän. Iso osa noista maalilauluista on niin kamalia, että onneksi en aivan kovin monen joukkueen biisejä edes tiedä.
Jos biisit tarttuvat yleensä hyvin mieleenne, älkää missään tapauksessa kuunnelko seuraavaa renkutusta. Ainakin mulla tuo kappale takertuu päähän päiväkausiksi, eikä lähde sieltä pois millään tonavakaunoisella tai pikkukakkosenpostilla. Mutta pelissä Sydän rinnassa saa kuitenkin siis soida, koska se merkitsee, että lempijoukkueeni on tehnyt maalin.
Oivoivoi, miten hermostunut olen pelin takia. Ei sitä mitkään Tepsi-Honka- tai TPS-HJK-matsit saa tällaista kihelmöintiä aikaiseksi kuin tämä turkulaisjoukkueiden kohtaaminen. Ei voisi kauniimpaan päivään osua tämä derby-ottelu!
Lippu tuli hankittua matsiin hyvissä ajoin. Illalla klo 19 tämä tyttö istuu Veritas-stadionin katsomossa toivomassa, että TPS:n maalilaulu soi mahdollisimman monta kertaa. Harmi vaan, että tuo Sydän rinnassa on yksi hirveimmistä maalilauluista, jonka tiedän. Iso osa noista maalilauluista on niin kamalia, että onneksi en aivan kovin monen joukkueen biisejä edes tiedä.
Jos biisit tarttuvat yleensä hyvin mieleenne, älkää missään tapauksessa kuunnelko seuraavaa renkutusta. Ainakin mulla tuo kappale takertuu päähän päiväkausiksi, eikä lähde sieltä pois millään tonavakaunoisella tai pikkukakkosenpostilla. Mutta pelissä Sydän rinnassa saa kuitenkin siis soida, koska se merkitsee, että lempijoukkueeni on tehnyt maalin.
Oivoivoi, miten hermostunut olen pelin takia. Ei sitä mitkään Tepsi-Honka- tai TPS-HJK-matsit saa tällaista kihelmöintiä aikaiseksi kuin tämä turkulaisjoukkueiden kohtaaminen. Ei voisi kauniimpaan päivään osua tämä derby-ottelu!
keskiviikko 26. elokuuta 2009
Kuninkaallisia ja jalkapalloa
Tunnustan, olen aina hieman naureskellut ihmisille, jotka kuninkaallisten valitiovierailujen aikana haluavat päästä näkemään monarkian edustajat. Mutta kun Kaarle-Kustaa ja Silvia vierailivat eilen lähes naapurissani, pakkohan sitä oli itsekin mennä tarkastamaan, miltä Ruotsin kuningaspari näyttää livenä.
Olin Akatemiantalon edessä jo tuntia ennen kuninkaallisten saapumista. Tarkoitus ei ollut saapua paikalle hyvissä ajoin, vaan muiden suunnitelmien peruuntuminen johti siihen, että olin tuomiokirkolla jo reilusti suunniteltua aiemmin. Olen ehkä outo, mutta minusta oli mielenkiintoista seurata, miten huoltomies imuroi kadulle levitetyn punaisen maton ja miten muu henkilökunta viimeisteli paikkoja ennen kuninkaallisten saapumista.
Lopulta kuninkaallisia ja presidettiparia kuljettanut bussi saapui Akatemiantalon eteen. Kauan odotettuja vieraita ei kuitenkaan koko yleisö päässytkään näkemään. Vieraat kun jäivät ikävästi bussin ja poliisiautojen taakse piiloon. Minä onnistuin kuitenkin näkemään Silvian, Presidentti Halosen ja puolikkaan kuninkaan kaljusta ja selästä. Silvia näytti oikein viehättävältä ja herttaiselta. Lisäksi kuningatar osoitti, että joillekin ihmisille todella sopii oranssinpunainen jakkupuku. Ja valokuvissa usein homssuisen näköinen Tarja Halonenkin oli livenä tyylikäs.
Jostain luin, että Kaarle-Kustaa olisi eilen halunnut päästä seuraamaan Ruotsi-Venäjä-jalkapallo-ottelua, mutta juhlaillallinen oli ikävästi päällekäin ottelun kanssa. Minä olin seuraamassa tuota ottelua stadionilla. Ehkä kuningas olisi voinut iloita stadionilla Ruotsin 3-0-voitosta ja Ruotsin ylivoimasta, mutta minä olisin mielelläni nähnyt vähän tasaväkisemmän ottelun. Venäjän joukkue ei saanut mitään merkittävää kentällä aikaiseksi. Ruotsi taas vaikutti todella vahvalta joukkueelta, joka tulee varmasti menestymään näissä kisoissa. Ottelutapahtuma oli kuitenkin hyvä ja yleisöäkin oli paikalla mukavasti. Lisää väkeä katsomoihin kuitenkin vielä kaipaisin. Toivottavasti loppuviikon matseissa yleisömäärät vielä kasvavat.
Olin Akatemiantalon edessä jo tuntia ennen kuninkaallisten saapumista. Tarkoitus ei ollut saapua paikalle hyvissä ajoin, vaan muiden suunnitelmien peruuntuminen johti siihen, että olin tuomiokirkolla jo reilusti suunniteltua aiemmin. Olen ehkä outo, mutta minusta oli mielenkiintoista seurata, miten huoltomies imuroi kadulle levitetyn punaisen maton ja miten muu henkilökunta viimeisteli paikkoja ennen kuninkaallisten saapumista.
Lopulta kuninkaallisia ja presidettiparia kuljettanut bussi saapui Akatemiantalon eteen. Kauan odotettuja vieraita ei kuitenkaan koko yleisö päässytkään näkemään. Vieraat kun jäivät ikävästi bussin ja poliisiautojen taakse piiloon. Minä onnistuin kuitenkin näkemään Silvian, Presidentti Halosen ja puolikkaan kuninkaan kaljusta ja selästä. Silvia näytti oikein viehättävältä ja herttaiselta. Lisäksi kuningatar osoitti, että joillekin ihmisille todella sopii oranssinpunainen jakkupuku. Ja valokuvissa usein homssuisen näköinen Tarja Halonenkin oli livenä tyylikäs.
Jostain luin, että Kaarle-Kustaa olisi eilen halunnut päästä seuraamaan Ruotsi-Venäjä-jalkapallo-ottelua, mutta juhlaillallinen oli ikävästi päällekäin ottelun kanssa. Minä olin seuraamassa tuota ottelua stadionilla. Ehkä kuningas olisi voinut iloita stadionilla Ruotsin 3-0-voitosta ja Ruotsin ylivoimasta, mutta minä olisin mielelläni nähnyt vähän tasaväkisemmän ottelun. Venäjän joukkue ei saanut mitään merkittävää kentällä aikaiseksi. Ruotsi taas vaikutti todella vahvalta joukkueelta, joka tulee varmasti menestymään näissä kisoissa. Ottelutapahtuma oli kuitenkin hyvä ja yleisöäkin oli paikalla mukavasti. Lisää väkeä katsomoihin kuitenkin vielä kaipaisin. Toivottavasti loppuviikon matseissa yleisömäärät vielä kasvavat.
maanantai 24. elokuuta 2009
EM-futista 23.8.-10.9.2009
Kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin, Suomessa alkoi eilen naisten jalkapallon EM-kisat. Otteluita pelataan Helsingin lisäksi Turussa, Tampereella ja Lahdessa. Vaikka et normaalisti katsoisikaan televisiosta jalkapalloa, nyt kannattaa mennä jännittämään Euroopan parhaiden naisfutismaiden otteluita katsomoon. Naisten jalkapalloa ei juurikaan kannata verrata miesten jalkapalloon. Jos koet, ettet ymmärrä miesten peleistä mitään, kokeile ihmeessä seurata naisten otteluita. Voi olla, että jalkapallon hienoudet selviävät sinulle naisten pelien kautta :)
kuva täältä
Suomessa pelattavissa EM-kisoissa mukana on 12 maata: Italia, Venäjä, Englanti, Ruotsi, Norja, Ranska, Islanti, Saksa, Ukraina, Tanska, Hollanti ja tietysti isäntämaa Suomi. Eilisessä ottelussa Suomi voitti hienosti Tanskan 1-0 Olympiastadionilla. Itse jouduin katsomaan ottelun telkkarista Turussa, mikä harmi, etten päässyt Stadikalle kannustamaan joukkuetta. Vielä ikävämpää oli, ettei hienoa ottelua ollut paikanpäällä seuraamassa edes 20000 silmäparia.
Jalkapallo näyttää parhaalta aina kentän laidalta seurattuna. Nyt kannattaa ainakin kaikkien Turun, Helsingin, Tampereen ja Lahden lähellä asuvien lähteä nauttimaan jalkapallon arvoturnauksen tunnelmasta stadioneille. Lisätietoa kisoista löytyy kisojen virallisilta nettisivuilta ja lippuja voi ostaa ja varata mm. täältä.
Huomenna minut voi bongata seuraamasta Turussa Ruotsi-Venäjä-ottelua. Vielä en tiedä, kumman joukkueen kannattajaksi ottelun tiimellyksessä ajaudun, mutta uskon katsomossa olevan hauskaa, vaikkei Suomi kentällä olekaan.
Lähtekää muutkin kannustamaan jalkapalloilevia naisia!
kuva täältä
Suomessa pelattavissa EM-kisoissa mukana on 12 maata: Italia, Venäjä, Englanti, Ruotsi, Norja, Ranska, Islanti, Saksa, Ukraina, Tanska, Hollanti ja tietysti isäntämaa Suomi. Eilisessä ottelussa Suomi voitti hienosti Tanskan 1-0 Olympiastadionilla. Itse jouduin katsomaan ottelun telkkarista Turussa, mikä harmi, etten päässyt Stadikalle kannustamaan joukkuetta. Vielä ikävämpää oli, ettei hienoa ottelua ollut paikanpäällä seuraamassa edes 20000 silmäparia.
Jalkapallo näyttää parhaalta aina kentän laidalta seurattuna. Nyt kannattaa ainakin kaikkien Turun, Helsingin, Tampereen ja Lahden lähellä asuvien lähteä nauttimaan jalkapallon arvoturnauksen tunnelmasta stadioneille. Lisätietoa kisoista löytyy kisojen virallisilta nettisivuilta ja lippuja voi ostaa ja varata mm. täältä.
Huomenna minut voi bongata seuraamasta Turussa Ruotsi-Venäjä-ottelua. Vielä en tiedä, kumman joukkueen kannattajaksi ottelun tiimellyksessä ajaudun, mutta uskon katsomossa olevan hauskaa, vaikkei Suomi kentällä olekaan.
Lähtekää muutkin kannustamaan jalkapalloilevia naisia!
sunnuntai 23. elokuuta 2009
Penkkiurheiluhulluus
Kylläpäs viikko on vierähtänyt nopeasti, kun aikaansa on tuhlannut yleisurheilun MM-kisoja tuijottaen. Valitettavasti tällaiset kisat saavat minut aina unohtamaa kaikki muut tärkeät asiat. Näkisittepä tiski- ja pyykkivuoret, jotka olen viikon varrella saanut aikaiseksi, kun olen tuijottanut Usain Boltin huikeita juoksuja, saksalaisheittäjien venymistä kotikisoissaan, söpöjen brittihyppääjien edesottamuksia miesten pituushyppykisassa ja Austarlian Steven Hookerin tuskaista matkaa mm-voittoon seiväshypyssä. Tänään täytyisi vielä jännittää miesten 800 metrin juoksufinaalia ja toki Suomen keihäsmiesten suorituksia. Totta puhuakseni minulle kisojen huippuhetki oli kuitenkin Hookerin eilinen voitto seiväskisassa, eikä Wirkkalan, Ruuskasen, Pitkämäen tai Järvenpään keihäsmitalikaan tilannetta tule muuttamaan. Kun Hooker onnistuneen hyppynsä jälkeen herkistyi kyyneliin, sain minäkin kaivaa nenäliinan esiin.
En tiedä, miksi en osaa samaistua suomalaisurheilijoihin samalla tavoin kuin Hookeriin, Hollannin 800 metrin juoksija Bram Somiin tai puolalaiseen Sylwester Bednarekiin, joka sai pronssia miesten korkeushypyssä omalla ennätyksellään. Noloa kyllä keihäsmiehistäkin eniten pidän Norjan Andreas Thorkildsenista. Mutta toki toivon suomalaisheittäjien napsivan useammankin mitalin tänään.
Jotta urheiluhulluuteni ei ainakaan lähipäivinä katoaisi, tänään illalla alkaa naisten jalkapallon EM-kisat. Kirjoitan noista Suomessa järjestettävistä kisoista viimeistään huomenna lisää. Tänään kuitenkin kannattaa keihäsfinaalin jälkeen pitää TV2 auki, koska klo 19.40 sieltä alkaa naisten Suomi-Tanska-ottelu. Toivotaan Suomen futisjoukkueelle menestystä kisoissa. Tsemppiä tänään siis sekä Suomen keihäsmiehille että naisfutaajille!
En tiedä, miksi en osaa samaistua suomalaisurheilijoihin samalla tavoin kuin Hookeriin, Hollannin 800 metrin juoksija Bram Somiin tai puolalaiseen Sylwester Bednarekiin, joka sai pronssia miesten korkeushypyssä omalla ennätyksellään. Noloa kyllä keihäsmiehistäkin eniten pidän Norjan Andreas Thorkildsenista. Mutta toki toivon suomalaisheittäjien napsivan useammankin mitalin tänään.
Jotta urheiluhulluuteni ei ainakaan lähipäivinä katoaisi, tänään illalla alkaa naisten jalkapallon EM-kisat. Kirjoitan noista Suomessa järjestettävistä kisoista viimeistään huomenna lisää. Tänään kuitenkin kannattaa keihäsfinaalin jälkeen pitää TV2 auki, koska klo 19.40 sieltä alkaa naisten Suomi-Tanska-ottelu. Toivotaan Suomen futisjoukkueelle menestystä kisoissa. Tsemppiä tänään siis sekä Suomen keihäsmiehille että naisfutaajille!
torstai 18. kesäkuuta 2009
Tsemppiä Pikkuhuuhkajat!
Suomen alle 21-vuotiaiden jalkapallomaajoukkue pelaa tällä hetkellä historiallisesti EM-lopputurnausta Ruotsissa. Ennen kisoja oli luettavissa turnauksen muiden joukkueiden mietteitä Suomesta. Ainakin Ruotsissa, Englannissa ja Saksassa tunnuttiin ajateltavan, että Suomi on näiden kisojen heittopussi, joka ei kykene haastamaan muita jalkapallomaita. Kuinka väärässä näiden maiden toimittajat olivatkaan.
Maanantain avausottelussa Suomi hävisi harmillisesti Englannille, mutta kuten moni englantilaistomittajakin on todennut, Suomi oli tuossa pelissä Englantia parempi. Samalla Suomen pelaajat osoittivat kuuluvansa niiden kahdeksan lopputurnaukseen päässeen maan joukkoon. Yksinkertaisesti joukkueemme on erinomainen, vaikka pelaajat eivät vielä pelaakaan Euroopan suurissa futissarjoissa, vaan keräilevät peliminuutteja lähinnä Veikkausliigassa tai muissa pienissä sarjoissa. Vaikka takana on vasta Englanti-ottelu, jo nyt voi sanoa, ettei Suomi ole näiden kisojen heittopussi. Ennemminkin epäilen, että Saksa ja Espanjakin joutuvat pelaamaan hikiset ottelut voidakseen voittaa Suomen.
Monien mielestä tänään pelattavassa Saksa-pelissä Suomi on menettänyt parhaan aseensa, yllättäjän roolin. Nyt saksalaisetkin kuulemma tietävät, miten kova maa Suomi on. Vaan eipä tunnu Saksan valmentaja kiinnittäneen huomiota Suomen hyvään peliin. Mies on haastatteluissa antanut sen kuvan, että tämä pitää Pikkuhuuhkajia edelleen vaarattoman joukkueena, jonka Saksa voittaa kevyesti.
Näyttää siltä, että Saksa olisi lähdössä otteluun "me ollaan jo voitettu tää peli" -asenteella. Samalla asenteella lähti Englanti maanantaina pelaamaan Pikkuhuuhkajia vastaan ja oli vaikeuksissa. Minua toki ei haittaa, jos Saksa sortuu aliarvioimaan Suomen kyvyt. Kivahan se olisi nähdä saksalaisten tuskastuneet ilmeet, kun helppona pidetty ottelu onkin kovaa taistelua, kun Suomi pyörittää peliä :)
Nyt täytyy pakata juhannuskamat kasaan ja valmistautua lähtemään mökkeilemään. Onneksi pääsen Somerolla katsomaan kuitenkin illan pelin telkkarista. Toki mieluusti viettäisin juhannukseni Etelä-Ruotsissa telttailemassa ja katsomassa Pikkuhuuhkajien pelejä, mutta nyt vaan ei ollut mahdollisuutta lähteä katsomaan pelejä Halmstadiin. Onneksi Örjans vallin katsomoissa riittää muita äänekkäitä suomalaiskannattajia, jottei joukkueelta ainakaan tukea puutu :)
Hauskaa juhannusta kaikille ja muistakaa katsoa tänään Saksa-peli! Maanantaina sitten edessä vielä Espanja-peli, jonka jälkeen toivottavasti päästäänkin ihailemaan Pikkuhuuhkajia välierä- ja finaaliotteluissa!
Maanantain avausottelussa Suomi hävisi harmillisesti Englannille, mutta kuten moni englantilaistomittajakin on todennut, Suomi oli tuossa pelissä Englantia parempi. Samalla Suomen pelaajat osoittivat kuuluvansa niiden kahdeksan lopputurnaukseen päässeen maan joukkoon. Yksinkertaisesti joukkueemme on erinomainen, vaikka pelaajat eivät vielä pelaakaan Euroopan suurissa futissarjoissa, vaan keräilevät peliminuutteja lähinnä Veikkausliigassa tai muissa pienissä sarjoissa. Vaikka takana on vasta Englanti-ottelu, jo nyt voi sanoa, ettei Suomi ole näiden kisojen heittopussi. Ennemminkin epäilen, että Saksa ja Espanjakin joutuvat pelaamaan hikiset ottelut voidakseen voittaa Suomen.
Monien mielestä tänään pelattavassa Saksa-pelissä Suomi on menettänyt parhaan aseensa, yllättäjän roolin. Nyt saksalaisetkin kuulemma tietävät, miten kova maa Suomi on. Vaan eipä tunnu Saksan valmentaja kiinnittäneen huomiota Suomen hyvään peliin. Mies on haastatteluissa antanut sen kuvan, että tämä pitää Pikkuhuuhkajia edelleen vaarattoman joukkueena, jonka Saksa voittaa kevyesti.
Näyttää siltä, että Saksa olisi lähdössä otteluun "me ollaan jo voitettu tää peli" -asenteella. Samalla asenteella lähti Englanti maanantaina pelaamaan Pikkuhuuhkajia vastaan ja oli vaikeuksissa. Minua toki ei haittaa, jos Saksa sortuu aliarvioimaan Suomen kyvyt. Kivahan se olisi nähdä saksalaisten tuskastuneet ilmeet, kun helppona pidetty ottelu onkin kovaa taistelua, kun Suomi pyörittää peliä :)
Nyt täytyy pakata juhannuskamat kasaan ja valmistautua lähtemään mökkeilemään. Onneksi pääsen Somerolla katsomaan kuitenkin illan pelin telkkarista. Toki mieluusti viettäisin juhannukseni Etelä-Ruotsissa telttailemassa ja katsomassa Pikkuhuuhkajien pelejä, mutta nyt vaan ei ollut mahdollisuutta lähteä katsomaan pelejä Halmstadiin. Onneksi Örjans vallin katsomoissa riittää muita äänekkäitä suomalaiskannattajia, jottei joukkueelta ainakaan tukea puutu :)
Hauskaa juhannusta kaikille ja muistakaa katsoa tänään Saksa-peli! Maanantaina sitten edessä vielä Espanja-peli, jonka jälkeen toivottavasti päästäänkin ihailemaan Pikkuhuuhkajia välierä- ja finaaliotteluissa!
keskiviikko 17. kesäkuuta 2009
Levylautasella: Kasabian - West Ryder Pauper Lunatic Asylum
Harvemmin menee pari viikkoa siihen, että saan selvitettyä jonkin päähän tarttuneen biisin nimen. No tällä kertaa en edes ollut erityisen aktiivinen salapoliisi, kun päässäni soi uuden Sony Bravia -maninoksen kappale. Ajattelin, että ilman muuta jossain vaiheessa biisi alkaa soida enemmänkin. Ja niin kävi, biisi alkoi soida myös tavallisissa jalkapallolähetyksissä ja selvisi, että kyseessä on Kasabianin Underdog-kappale.
Totta puhuen tunsin itseni tyhmäksi huomattuani, mikä bändi oli kyseessä. Kyllähän minun nyt Kasabian olisi pitänyt tunnistaa! Mutta todettakoon samaan hengenvetoon, että olin tunnistanut bändin itselleni tutuksi, vaikken saanut oikeaa bändin nimeä mieleen.
Koska selvästi Kasabianilta oli syntynyt uutta tuotanto, josta en ollut tietoinen, päätin katsoa Spotifysta, mitä levyjä sieltä bändiltä löytyisi. Löytyihän sieltä myös bändin hiljattain julkaistu uutukainen.
Uusi levy, West Ryder Pauper Lunatic Asylum, on ehkä laadultaan hieman epätasainen, mutta erityisesti kaksi ekaa biisiä, Underdog ja Where Did All The Love Go?, ovat jo nyt päässeet tehosoittooni ja korkealle Kesähitti 2009 -listallani. Mielestäni tuo kakkosbiisi on itse asiassa Underdogia parempi, mutta koska Underdog soi mm. alle 21-vuotiaiden EM-futiskisojen tv-lähetyksissä, taitaa siitä tulla virallinen kesäbiisini. Futiksesta lisää jossain vaiheessa...
Totta puhuen tunsin itseni tyhmäksi huomattuani, mikä bändi oli kyseessä. Kyllähän minun nyt Kasabian olisi pitänyt tunnistaa! Mutta todettakoon samaan hengenvetoon, että olin tunnistanut bändin itselleni tutuksi, vaikken saanut oikeaa bändin nimeä mieleen.
Koska selvästi Kasabianilta oli syntynyt uutta tuotanto, josta en ollut tietoinen, päätin katsoa Spotifysta, mitä levyjä sieltä bändiltä löytyisi. Löytyihän sieltä myös bändin hiljattain julkaistu uutukainen.
Uusi levy, West Ryder Pauper Lunatic Asylum, on ehkä laadultaan hieman epätasainen, mutta erityisesti kaksi ekaa biisiä, Underdog ja Where Did All The Love Go?, ovat jo nyt päässeet tehosoittooni ja korkealle Kesähitti 2009 -listallani. Mielestäni tuo kakkosbiisi on itse asiassa Underdogia parempi, mutta koska Underdog soi mm. alle 21-vuotiaiden EM-futiskisojen tv-lähetyksissä, taitaa siitä tulla virallinen kesäbiisini. Futiksesta lisää jossain vaiheessa...
keskiviikko 10. kesäkuuta 2009
Ärsyttävää pessimismiä Ilta-Sanomilta
Huomenna Helsingin Olympiastadionilla pelattava Suomi-Venäjä-jalkapallomaaottelu on pyörinyt varmasti jokaisen suomalaisen futisfanin mielessä ainakin viime lauantain Liechtenstein-matsista lähtien.
Luottamukseni Huuhkajien kykyy voittaa Venäjä on monen mielestä varmasti naurettavaa. Aivan erityisesti tätä mieltä taitaa olla Ilta-Sanomien futistoimittajat, jotka tuntuvat ajattelevan, ettei Suomella ole mitään saumaa voittaa huominen peli. Vai mitä itse ajattelette IS Veikkaajan etusivun otsikosta "Venäjän karhu tuhoaa unelmat"?
Ilta-Sanomat eivät tunnu uskovan maajoukkueemme mahdollisuuksiin myöskään seuraavan uutisen kohdalla. Erityisesti silmiin pistää viimeisen kappaleen ensimmäinen lause:
"Kurjassa säässä on Suomessa todistettu jalkapallon huonoja hetkiä ennenkin."
Miten niin ennenkin! Ei noin voi sanoa ENNEN peliä! Aivan kuin muka huomenna varmasti todistettaisiin suurta murhenäytelmää. Haluaisin nähdä IS:n toimittajien naamat, kun valmiiksi kirjoitetut Miksi hävisimme taas -jutut joutuukin deletoimaan ja kirjoittamaan siitä historiallisesta illasta, kun Suomi voittaa ns. ison jalkapallomaan, joka vielä sattuu olemaan rakas naapurimme Venäjä.
Tappion jälkeen saa synkistellä, mutta ennen peliä pessimismi pitää unohtaa ja kerrankin ajatella positiivisesti, että meillä on mahdollisuus voittoon. Jos vielä tilaisin Veikkaajaa, olisin tänään tehnyt kuten muutamat muutkin lehden tilaajat ja peruuttanut tilaukseni. Mielestäni hyvään jalkapallojournalismiin kuuluu usko omaan joukkueeseen, ei tuollainen hapan tappioasenne, jota ei edes perustella jutussa kunnolla. Kyllä mielipiteet pitää ainakin perustella jotenkin. Voin vaikkapa malliksi antaa viisi perustelua oman uskoni Suomen voittoon seuraavilla syillä:
1. Suomi ei ole hävinnyt kotiotteluaan kahteen vuoteen, mikä osoittaa joukkueen kyvyn pelata hyvin kotikentällään.
2. Venäjän pelaajien henkinen kantti ei ole vieraskentällä yhtä kova kuin kotiotteluissa.
3. Suomen joukkue on ehtinyt oppia viime syksyn Venäjä-pelin mokista.
4. Huuhkajilla on takanaan kotiyleisön, erityisesti Pohjoiskaarteen, äänekäs tuki.
5. Suomi on sisuuntunut lauantain Liechtenstein-pelistä ja haluaa varmasti näyttää nyt taitonsa.
Olen viimeisen parin tunnin aikana tarkastanut kymmeniä kertoja, että EM-karsintojen kausikorttini varmasti roikkuu paikoillaan eteisessä, jotten voi unohda korttiani kotiin. Tätä peliä ei ole varaa missata! Haluan olla paikan päällä Stadikalla, kun Suomi voittaa Venäjän huomenna illalla.
Vielä pieni toive Suomen pelaajille: Saatte toki tehdä maaleja pitkin peliä, mutta voisitteko ystävällisesti tehdä edes yhden maalin myös Pohjoiskaarteen edessä olevaan maalliin. Lupaan, että katsomomme palkitsee teidät riemunkiljahduksin ja -lauluin. :)
Edit:
No niin... eipäs sitten haukutakaan pelkkää IS:ää huonosta asenteesta. Ilta-Sanomien Suomi pelaa kohtalon ottelunsa koiranilmassa -jutun onkin kirjoittanu STT, joten sieltä siis löytyy joku yhtä nihkeästi Suomen voittoon suhtautuva toimittaja kuin IS:stä. Mutta tavallaan Ilta-Sanomat allekirjoittavat STT:n jutun kirjoittajan mielipiteet, kun kerta sellaisenaa kirjoituksen julkaisevat, joten en pysty antamaan kirjoitusta IS:lle vieläkään anteeksi, en vain pysty.
Luottamukseni Huuhkajien kykyy voittaa Venäjä on monen mielestä varmasti naurettavaa. Aivan erityisesti tätä mieltä taitaa olla Ilta-Sanomien futistoimittajat, jotka tuntuvat ajattelevan, ettei Suomella ole mitään saumaa voittaa huominen peli. Vai mitä itse ajattelette IS Veikkaajan etusivun otsikosta "Venäjän karhu tuhoaa unelmat"?
Ilta-Sanomat eivät tunnu uskovan maajoukkueemme mahdollisuuksiin myöskään seuraavan uutisen kohdalla. Erityisesti silmiin pistää viimeisen kappaleen ensimmäinen lause:
"Kurjassa säässä on Suomessa todistettu jalkapallon huonoja hetkiä ennenkin."
Miten niin ennenkin! Ei noin voi sanoa ENNEN peliä! Aivan kuin muka huomenna varmasti todistettaisiin suurta murhenäytelmää. Haluaisin nähdä IS:n toimittajien naamat, kun valmiiksi kirjoitetut Miksi hävisimme taas -jutut joutuukin deletoimaan ja kirjoittamaan siitä historiallisesta illasta, kun Suomi voittaa ns. ison jalkapallomaan, joka vielä sattuu olemaan rakas naapurimme Venäjä.
Tappion jälkeen saa synkistellä, mutta ennen peliä pessimismi pitää unohtaa ja kerrankin ajatella positiivisesti, että meillä on mahdollisuus voittoon. Jos vielä tilaisin Veikkaajaa, olisin tänään tehnyt kuten muutamat muutkin lehden tilaajat ja peruuttanut tilaukseni. Mielestäni hyvään jalkapallojournalismiin kuuluu usko omaan joukkueeseen, ei tuollainen hapan tappioasenne, jota ei edes perustella jutussa kunnolla. Kyllä mielipiteet pitää ainakin perustella jotenkin. Voin vaikkapa malliksi antaa viisi perustelua oman uskoni Suomen voittoon seuraavilla syillä:
1. Suomi ei ole hävinnyt kotiotteluaan kahteen vuoteen, mikä osoittaa joukkueen kyvyn pelata hyvin kotikentällään.
2. Venäjän pelaajien henkinen kantti ei ole vieraskentällä yhtä kova kuin kotiotteluissa.
3. Suomen joukkue on ehtinyt oppia viime syksyn Venäjä-pelin mokista.
4. Huuhkajilla on takanaan kotiyleisön, erityisesti Pohjoiskaarteen, äänekäs tuki.
5. Suomi on sisuuntunut lauantain Liechtenstein-pelistä ja haluaa varmasti näyttää nyt taitonsa.
Olen viimeisen parin tunnin aikana tarkastanut kymmeniä kertoja, että EM-karsintojen kausikorttini varmasti roikkuu paikoillaan eteisessä, jotten voi unohda korttiani kotiin. Tätä peliä ei ole varaa missata! Haluan olla paikan päällä Stadikalla, kun Suomi voittaa Venäjän huomenna illalla.
Vielä pieni toive Suomen pelaajille: Saatte toki tehdä maaleja pitkin peliä, mutta voisitteko ystävällisesti tehdä edes yhden maalin myös Pohjoiskaarteen edessä olevaan maalliin. Lupaan, että katsomomme palkitsee teidät riemunkiljahduksin ja -lauluin. :)
Edit:
No niin... eipäs sitten haukutakaan pelkkää IS:ää huonosta asenteesta. Ilta-Sanomien Suomi pelaa kohtalon ottelunsa koiranilmassa -jutun onkin kirjoittanu STT, joten sieltä siis löytyy joku yhtä nihkeästi Suomen voittoon suhtautuva toimittaja kuin IS:stä. Mutta tavallaan Ilta-Sanomat allekirjoittavat STT:n jutun kirjoittajan mielipiteet, kun kerta sellaisenaa kirjoituksen julkaisevat, joten en pysty antamaan kirjoitusta IS:lle vieläkään anteeksi, en vain pysty.
lauantai 18. huhtikuuta 2009
Superlauantai
Tänään on sellainen superpäivä, että jatkuvasti joutuu järjellä hillitsemään itseään, etten ala leijailla hölmönä ympäriinsä :D
Sen lisäksi, että tänään tulee American Idol ja pääsen illalla ulos, tänään alkaa jalkapallon Veikkausliiga!
Toivon todella, että TPS välttyy tällä kaudella pelaajien loukkaantumisilta ja pääsee oikeasti kamppailemaan mestaruudesta. Vaikka Interistäkin pidän, viime vuonna olin ehkä hiukan katkera, kun "väärä" turkulaisjoukkue juhli kauden päätteeksi mestaruutta. Oikeastaan lähinnä Tepsin ja Interin välinen derby osoittaa, että todellakin pidän turkulaisjoukkueista enemmän Tepsistä. Paikallisottelussa saatan kirota rankasti Interin maaleja, mutta esim. Inter-HJK-matsissa voin karjua ääneni käheäksi juhliessani turkulaisten maalia. Malttamattomana odota taas noita Turun paikalliskamppailuja, joissa tunnelmaa riittää niin katsomossa kuin kentälläkin.
Tämän illan Idolia odotan huomattavasti vähemmän kuin TPS-Inter-ottelua. Satuin nimittäin näkemään tämän viikon tulokset vahingossa netistä :( Mutta kun en lauluesityksiä ole vielä ole kuullut, riittää minullakin jotain katseltavaa ja kuunneltavaa illan lähetyksessä.
Sen lisäksi, että tänään tulee American Idol ja pääsen illalla ulos, tänään alkaa jalkapallon Veikkausliiga!
Toivon todella, että TPS välttyy tällä kaudella pelaajien loukkaantumisilta ja pääsee oikeasti kamppailemaan mestaruudesta. Vaikka Interistäkin pidän, viime vuonna olin ehkä hiukan katkera, kun "väärä" turkulaisjoukkue juhli kauden päätteeksi mestaruutta. Oikeastaan lähinnä Tepsin ja Interin välinen derby osoittaa, että todellakin pidän turkulaisjoukkueista enemmän Tepsistä. Paikallisottelussa saatan kirota rankasti Interin maaleja, mutta esim. Inter-HJK-matsissa voin karjua ääneni käheäksi juhliessani turkulaisten maalia. Malttamattomana odota taas noita Turun paikalliskamppailuja, joissa tunnelmaa riittää niin katsomossa kuin kentälläkin.
Tämän illan Idolia odotan huomattavasti vähemmän kuin TPS-Inter-ottelua. Satuin nimittäin näkemään tämän viikon tulokset vahingossa netistä :( Mutta kun en lauluesityksiä ole vielä ole kuullut, riittää minullakin jotain katseltavaa ja kuunneltavaa illan lähetyksessä.
lauantai 28. maaliskuuta 2009
Wales-Suomi-pelin kunniaksi
Illan futisottelun innoittamana mietin, mitä kaikkea vastustajamaastamme tulee mieleen. Tässä ensimmäiset mielikuvat maasta:
1. Lampaat
2. Poirot-kirjojen poliisitarkastaja Japp
3. Ryan Giggs
(kyllä sentään edes yksi jalkapalloilijakin mieleen tuli :) )
4. Sian pää
(katsokaa nyt tuota kartan muotoa. Esim. osat 22, 14 ja 13 muotostavat selvästi kärsän, 20 on otsa ja silmäkuoppa ja 21 korva.)
5. Ja viimeisenä, mutta ei taatustikaan vähäisimpänä tämä loistava bändi
Pari vuotta sitten pääsin näkemään Jamesin ihan vierestä livenä. Ihmettelin, kun Ruisrockissa ihmiset kävivät kättelemässä vieressä seissyttä lyhyttä miestä. Tarkempi vilkaisu mieheen osoittikin, että siinä seisoi Manicsien laulaja polttamassa tupakkaa ja katsomassa The Cardigansin keikkaa. Itse en viitsinyt häiritä miehen puuhia, mutta eräältä kaveriltani saattaa löytyä puuhaketta, jonka päällä mies on seissyt :D
Nyt täytyy lähteä lähikuppilaan seuraamaan peliä. Jos joka kymmenes katsoja Cardiffin Millennium-stadionilla on suomalainen, niin eiköhän siitä noin 1500 hengen suomalaiskatsomosta lähde sellainen meteli ja kannustus, että Suomi tänään voittaa! Mutta ennen peliä täytyy itsekin fiilistellä vielä tällä . Jossain tuolla massassa seisoin, huusin ja lauloin minäkin :)
1. Lampaat
2. Poirot-kirjojen poliisitarkastaja Japp
3. Ryan Giggs
(kyllä sentään edes yksi jalkapalloilijakin mieleen tuli :) )
4. Sian pää
(katsokaa nyt tuota kartan muotoa. Esim. osat 22, 14 ja 13 muotostavat selvästi kärsän, 20 on otsa ja silmäkuoppa ja 21 korva.)5. Ja viimeisenä, mutta ei taatustikaan vähäisimpänä tämä loistava bändi
Pari vuotta sitten pääsin näkemään Jamesin ihan vierestä livenä. Ihmettelin, kun Ruisrockissa ihmiset kävivät kättelemässä vieressä seissyttä lyhyttä miestä. Tarkempi vilkaisu mieheen osoittikin, että siinä seisoi Manicsien laulaja polttamassa tupakkaa ja katsomassa The Cardigansin keikkaa. Itse en viitsinyt häiritä miehen puuhia, mutta eräältä kaveriltani saattaa löytyä puuhaketta, jonka päällä mies on seissyt :D
Nyt täytyy lähteä lähikuppilaan seuraamaan peliä. Jos joka kymmenes katsoja Cardiffin Millennium-stadionilla on suomalainen, niin eiköhän siitä noin 1500 hengen suomalaiskatsomosta lähde sellainen meteli ja kannustus, että Suomi tänään voittaa! Mutta ennen peliä täytyy itsekin fiilistellä vielä tällä . Jossain tuolla massassa seisoin, huusin ja lauloin minäkin :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)