tag:blogger.com,1999:blog-52258566973453529432024-02-07T11:02:50.336+02:00The Sound of MusicKirjoituksia musiikista, leffoista ja muista elämän ilahduttajista.Lotuhttp://www.blogger.com/profile/04892584342218640359noreply@blogger.comBlogger254125tag:blogger.com,1999:blog-5225856697345352943.post-60761631791272766172012-09-27T23:31:00.000+03:002012-09-27T23:35:30.652+03:00Disco Ensemble: WarriorsSeuraa pieni tunnustus: Ennen viime lauantaita en ollut ostanut uutta levyä kotiini lähes vuoteen. VUOTEEN! En käsitä, minne katosi se pieni levyhamsteri, joka oli mieluummin syömättä ruokaa kuin ostamatta vaikka viiimeisillä rahoillaan viikottaista perjantailevyä. Viime lauantaina kuitenkin pitkästä aikaa tunsin jaloissani pakottavan tarpeen askeltaa sisälle levykauppaan. Minun oli yksinkertaisesti pakko saada käsiini <b>Disco Ensemblen</b> uusin levy.<br />
<br />
Disco Ensemblen kaksi edellistä albumia, <i>Magic Recoveries</i> ja <i>The Island of Disco Ensemble</i>, eivät ole päätyneet levysoittimessani samanlaiseen tehosoittoon kuin ikisuosikkini <i>Viper Ethics</i> ja <i>First Aid Kit</i>. Varsinkin Island of Disco Ensemble on jäänyt vähäiselle soitolle, vaikka kelpo levy kyseessä onkin. Myönnän, että erinomaisen First Aid Kitin jälkeen odotukset Disco Ensemblen levyille olivat kohtuuttoman suuret. Yksinkertaisesti mikään levy ei olisi voinut ylittää noita odotuksia, joten uuden <i>Warriors</i>-levyn kohdalla yritin minimoida pettymyksen riskit jättämällä lukematta bändiä tai levyä koskeneet kirjoitukset. Ennakko-odotuksia levylle oli luonut lähinnä <i>Second Soul</i> -single.<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="allowfullscreen" frameborder="0" height="360" src="http://www.youtube.com/embed/r0DzYZTRuVk" width="640"></iframe><br />
<br />
Etsiessäni viime lauantaina aamumusiikkia Spotifysta silmiini osui Warriorsin kansikuva. Klikkasin levyn soittoon. Kuunneltuani puolitoista biisiä kotivaatteet alkoivat lentää kohti pyykkikoria ja asu vaihtua levykauppakelpoiseen kuosiin. Oli selvää, että Warriors olisi pakko saada hypisteltäväksi käsiin pikimmiten.<br />
<br />
Olin jo unohtunut, miten mahtavalta tuntuu astua sisälle levykauppaan, tarttua kauan odottamaansa levyyn, kiikuttaa se kassalle ja ojentaa juuri tätä ostohetkeä varten nostettu 20 euron seteli myyjälle. Kotimatkan ajan hymyilin vastaantulijoille hoopoa hymyä ja kotini alaovella aloin laskea sekunteja siihen, että pääsisin asettamaan levyn soittimeen. Kun Warriorsin Intron ekat tilutukset alkoivat vyöryä päälleni, en voinut kuin kaatua onnellisena selälleni lattialle, tuijottaa kattoa ja jatkaa tyytyväistä hymyilyä biisistä toiseen.<br />
<br />
Kuten sanoin, olin ehtinyt kuulla levyltä puolitoista biisiä ennen levykauppaan kipittämistä, mikä kertoo levyn avauksen mahtavuudesta melkoisesti. Avausraita, <i>Intro</i>, on juuri sellainen voimakappale, jonka tahdissa jaksaa juosta Aninkaistenkadun ylämäkeä kohti Yliopistonkatua ja levykauppaa. Levyn erinomainen alku ei lässähdä Intron jälkeen, vaan ilmoille kajahtaa tyylikkäästi rullaava Second Soul ja vain himppusen verran rauhallisempi <i>Too Much Feeling</i>.<br />
<br />
Jos sanoin, että Intron tahdissa on hyvä juosta, ei tätä levyä kyllä minään lenkkilevynä voi pitää. Kolmen ensimmäisen biisin jälkeen luvassa ei nimittäin ole hengähdystaukoa, vaan <i>Eartha Kitt</i> ja <i>I've Seen the Future </i>vyöryttävät levyä eteenpäin sellaisella sykkeellä, että huippukuntoisimmankin juoksijan pumppu pettäisi viimeistään tässä vaiheessa.<br />
<br />
Warriorsin alkupuoli on siis melkoista vauhtihuumaa, mutta puolivälissä levyä tahti rauhoittuu. <i>With Every Step</i> luikerteli heti ensi kuulemalla suoraa sydämeeni. Tämä levyn ehdoton suosikkibiisini repii sisuksissani vanhoja arpia auki, puhdistaa ja paikkaa vanhat vauriot kuntoon. Kertosäe ja väliosa kuuluvat ehdottomasti "laula keuhkojesi kyllyydestä mukana" -sarjaan.<br />
<br />
Valitettavasti With Every Stepin jälkeen Warriorsin biisien laadussa tapahtuu pieni notkahdus. <i>Hologram </i>on tylsä täytekappale, mutta onneksi <i>Spade Is the Anti-Heart</i>in ryhdikkyys palauttaa levyn raiteilleen, vaikka aivan alkupuolen mahtavuuteen levyn loppupuolisko ei ylläkään. <i>Chinese Sword</i> rymistää eteenpäin tiukalla asenteella, <i>1000 Years </i>ja <i>Your Shadow</i> saattavat levyn kelvolliseen päätökseen.<br />
<br />
Siinä missä First Aid Kitillä Disco Ensemble tuntui osuttavan maaliin enemmän innon kuin suunnitelmallisuuden kautta, nyt bändi tuntuu kulkevan päämääräänsä paljon suoraviivaisemmin. Tähän suoraviivaisuuteen oli mielestäni pyritty jo The Island of Disco Ensemblellä, mutta tuolla levyllä paistaa läpi jonkinlainen yliyrittäminen. Ehkä Warriorsilla tuottajana toiminut <b>Jukka Immonen</b> on rentouttanut bändin, sillä nyt DE:n soitossa on taas aistittavissa enemmän intoa ja iloa kuin edellisen levyn aikaan, vaikka biisit ovat entistäkin napakampia ja hallitumpia.<br />
<br />
Warriors ei ole First Aid Kitin kaltainen viiden tähden kultakimpale. Yksinkertaisesti levyn loppupuolen löysyys laskee arvosanaa hitusen, mutta vain hitusen, sillä niin mahtava levyn alkupuoli on. Neljä tähteä tämä levy ansaitsee kevyesti.Lotuhttp://www.blogger.com/profile/04892584342218640359noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5225856697345352943.post-56607965057067636892012-09-25T19:55:00.000+03:002012-09-25T21:52:40.967+03:00Have Fun.Keväällä 2010 etsin Spotifysta True Bloodin lopputeksteissä soinutta Walking the Dog -biisiä. Etsimäni <a href="http://www.youtube.com/watch?v=QBNECvrTyj4" target="_blank">Rufus Thomasin biisin</a> jälkeen soittoon lähti vahingossa toinen samanniminen kappale. Tämä toinenkin Walking the dog -biisi kuulosti sen verran mielenkiintoiselta, että oli pakko tarkastaa koneelta, kuka mahtoi olla kappaleen esittäjä. Yhtyeen nimi ei soittanut päässä kelloja, joten oli siis googleteltava selville, mikä yhtye tämä Fun. mahtoi olla.
<br />
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="allowfullscreen" frameborder="0" height="315" src="http://www.youtube.com/embed/bRLCSxSR39s" style="background-color: white; color: #333333; font-family: 'lucida grande', tahoma, verdana, arial, sans-serif; font-size: small; line-height: 17px;" width="420"></iframe></div>
<br />
<br />
Nykyisin Google antaa pelkällä Fun.-hakusanalla ensimmäiseksi tulokseksi oikean bändin Wikipedia-sivun, mutta voin vannoa, että keväällä 2010 hakusanoja täytyi tarkentaa, ennen kuin tietoa etsimästäni yhtyeestä alkoi löytyä. Huhtikuussa 2010 fun. oli newyorkilainen bändi, jonka <i>Aim and Ignite</i> -debyyttilevy oli edellisenä syksynä julkaistu Amerikassa, mutta Suomessa bändiä ei tuntunut tuntevan juuri kukaan. Syksyllä 2012 tilanne on toinen. Lähes päivälleen vuosi sitten fun. julkaisi Amerikassa We Are Young -singlen, joka pikkuhiljaa paisui melkoiseksi hitiksi päätyen soimaan Suomenkin radiotaajuuksilla tiuhaan tahtiin.
<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="allowfullscreen" frameborder="0" height="360" src="http://www.youtube.com/embed/Sv6dMFF_yts" width="640"></iframe><br />
<br />
Tai ehkä joku sentään Funin Suomessakin tunsi jo keväällä 2010. Ehkä joku muukin piilotteli bändiä omana löytönä, josta ei halunnut muille kertoa. Vaikka kahden ja puolen vuoden takaisessa <a href="http://thesomusic.blogspot.fi/2010/05/huhtikuun-lopun-biiseja.html">Huhtikuun lopun biisejä -postauksessa</a> bändin soittolistani kappalelistalla mainitsinkin, muistan jostain syystä ajatelleeni, että tätä bändiä en halua muiden kanssa erityisemmin jakaa, koska tässä on <b>MINUN</b> bändini.<br />
<br />
Tänä iltana fun. ei kuitenkaan ole minun bändini. Ei sillä, ettenkö bändistä edelleenkin pitäisi, mutta tänään fun. on ennen kaikkea kaikkien niiden onnekkaiden, jotka pääsevät katsomaan yhtyen keikkaa Helsingissä. Kun fun. myöhemmin tänään nousee lavalle, minä en ole keikkaa näkemässä vaikka haluaisin. Kun pari vuotta on toivonut näkevänsä bändin livenä, kyllä tämä Turussa kököttäminen pännii. Minulle paras lääke pettymykseen taitaa olla vanhojen soittolistojen kuuntelu ja todellisuuspako kevääseen 2010, mutta jos juuri sinä olet Helsingissä, ja jostain kumman syystä näet tekstini nyt tuoreeltaan, kehotan kulkemaan kohti The Circusta. Käsittääkseni illan keikalle vielä jokunen lippu on saatavilla. Ja jos keikalle pääset, niin pidähän hauskaa!Lotuhttp://www.blogger.com/profile/04892584342218640359noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5225856697345352943.post-44538788359271309822012-09-25T19:54:00.000+03:002012-09-25T19:54:24.421+03:00Uusi alkuKesällä 2011 tämä blogi hiljeni. Ajatuksissa oli pitää korkeintaan reilun viikon mittainen tauko, mutta kesä vei mennessään ja äkkiä tauko oli venähtänyt viikkojen, sitten kuukausien mittaiseksi. Lopulta paluu blogin ääreen tuntui yhä vaikeammalta ja vaikeammalta, mutta nyt The Sound of Music -blogi tekee paluun.<br />
<br />
Mikäli sieltä linjoilta joku vanha lukija vielä sattuu löytymään, tervehdys teille! Ja jos tämä kirjoitus tavoittaa uuden lukijan, toivottavasti eksyt uudelleenkin lukemaan musiikki- ja leffahöpinöitäni. Uuden alun ensimmäinen musiikkijuttu pulpahtaakin ilmoille ihan näillä näppäimillä - palataan asiaan siis ihan kohta...<br />
<br />
<br />Lotuhttp://www.blogger.com/profile/04892584342218640359noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5225856697345352943.post-52870186530586641562011-06-03T20:20:00.000+03:002011-06-03T20:20:13.232+03:00Lomille lähdössäHuomenna se virallisesti alkaa, minun kesäloma. Tai virallisesti ja virallisesti.... Tällaisella haahuilevalla yliopisto-opiskelijalla on vaikeuksia erottaa, koska kesäloma tarkasti alkaa tai alkaako se ollenkaan, joten olen vain päättänyt, että loma alkaa samaan aikaan kuin koululaisilla, olipa tiedossa sitten kesätöitä tai -opintoja.<br />
<br />
Alkavan loman kunniaksi on tullut tänään soiteltua useampaankin otteeseen Cliff Richardin Summer Holiday -kappaletta.<br />
<div style="text-align: center;"><br />
</div><div style="text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="349" src="http://www.youtube.com/embed/rbNP5yqg7hc" width="425"></iframe></div><br />
Biisi sattui ihan vanhingossa tulvimaan tänään korviini kuunnellessani kesän kunniaksi isän vanhoja c-kasetteja. Siitäkin tietää, että on kesä, kun <a href="http://thesomusic.blogspot.com/2010/05/keltaisia-vihreita-ja-kirkkaanpunaisia.html">isän 70-luvulla äänittämät kasetit</a> täytyy kaivaa esiin. Jotenkin nuo pirteänväriset c-kasetit ja niiltä soiva musiikki vain sopivat niin täydellisesti kesään.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdClMvp_RjGJxoNg1_6INX6hqf_PLpvduo6Oh4dtJ0HGByIL-0jv-9j1zpLbC4299dH-Vr9FSex4zPuSIGmjwhGmfzIGsPGKWBdx8B3CNEA4L1nOmXiJnx8yBa1PaS-pEE_1sYRxuxiKw/s1600/013.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdClMvp_RjGJxoNg1_6INX6hqf_PLpvduo6Oh4dtJ0HGByIL-0jv-9j1zpLbC4299dH-Vr9FSex4zPuSIGmjwhGmfzIGsPGKWBdx8B3CNEA4L1nOmXiJnx8yBa1PaS-pEE_1sYRxuxiKw/s640/013.JPG" width="640" /></a></div><br />
<br />
Tänä vuonna aloitan kesälomani vuosien tauon jälkeen reissaamalla Ruotsiin. Varsinainen syy matkalle on tiistaina pelattava Ruotsi-Suomi-futismaaottelu, mutta ehdinpä tiistai-iltapäivästä ja keskiviikkona vähän kierrellä ihailemassa kaupunkiakin. Jos sinulla on vinkata hyvää ravintolaa, kahvilaa tai vaikkapa levykauppaa Tukholmasta, jaa toki vinkkisi kommenttilaatikossa!Lotuhttp://www.blogger.com/profile/04892584342218640359noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5225856697345352943.post-19748179627321782912011-05-15T14:08:00.001+03:002011-05-15T14:10:13.358+03:00Taivas varjele mitä sieltä tulee......toivottavasti tulee kultaa!<br />
<br />
Jokainen tietää, mikä on tämän sunnuntain teema. No lätkäpä tietenkin! Miten voisin sivuuttaa jääkiekkofinaalin, vaikka futistyttöjä olenkin. Silti jääkiekolla tulee aina olemaan paikka sydämessäni. En minä kävisi katsomassa futis-Tepsin matseja, jos en TPS-faniutta olisi perinyt lätkä-Tepsin iäkkäimmältä fanilta, 102-vuotiaalta isoisoäidiltäni. Ihan se ja sama, mikä on laji, kun sydän sykkiin tee-pee-äs-huutojen tahtiin ;)<br />
<br />
Mutta takaisin illan kiekkofinaaliin. Kun kerta viisuista ei menestystä tullut, niin mielestäni on oikeus, että Suomikin saa jotain aihetta riemuun. Ruotsi sentään sai sekä ykkös- että kolmossijan viisuissa (koska ruotsalainen biisihän se azereiden voittokappale oli), joten lätkäkulta olisi niille mielestäni liikaa.<br />
<br />
Nyt täytyy etsiä sopiva paikka kisastudiolle ja finaalibileet voivat alkaa. Hurrataan Leijonat voittoo!<br />
<div style="text-align: center;"><br />
</div><div style="text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="349" src="http://www.youtube.com/embed/aFvy4YSt1tQ" width="560"></iframe></div>Lotuhttp://www.blogger.com/profile/04892584342218640359noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5225856697345352943.post-67462447798275258312011-05-14T18:49:00.000+03:002011-05-14T18:49:55.353+03:00Ja 12 pistettä menee...Euroviisupäivä! Perunasalaatti maustumassa jääkaapissa, pikkunakit ostettuna ja asunto on koristeltu juhlan kunniaksi, mutta vielä täytyy kuitenkin listata omat suosikkiviisut finalisteista ennen loppullista viisujuhlintaa.<br />
<br />
<a href="http://thesomusic.blogspot.com/2010/05/and-12-points-go-to.html">Kuten viime vuonna</a>, myös nyt aion antaa euroviisutyylillä pisteet finalistimaille. Omalle maalle ei tietenkään saa antaa pisteitä, mutta jos saisi, antaisin Pradise Oskarille täydet 12 pistettä. Aivan se ja sama, miten tänään viisuissa Suomelle käy, hävetä ei tarvitse, vaikka jäisimme jumboksi, sillä esityksemme on ollut melkeinpä tyylikkäin kokonaisuus tämän vuoden viisuissa. On mukava erottuva kappale, hienosti suunniteltu esitys upeine taustavideoineen ja ennen kaikkea Axel on esiintynyt erittäin hienosti niin viisulavalla kuin sen ulkopuolellakin.<br />
<br />
Semifinaalien jälkeen suosikkini ovat vaihdelleet kovasti, joten ei kannata tutkia, millaisia pisteitä annoin biiseille esikatseluvideoiden perusteella. Tässä antamani pisteet annan semifinaaliesitysten perusteella, mutta tietysti suurten rahoittajamaiden ja Italian pisteytän esikatseluvideoiden ja finaaliharjoituksista näkemieni videoiden perusteella. Ja sitten pisteisiin ja lyhyisiin perusteluihin:<br />
<br />
1 piste Islannille, sillä kyllä minuakin koskettaa tämän biisin taustatarina ja kappaleen rento tunnelma.<br />
2 pistettä Bosnia-Hertsegovinalle, jonka esittäjän harmaa charmi ja esityksen lempeä tunnelma purivat minuun semifinaalissa.<br />
3 Moldovalle, koska biisi ja esitys saavat hyvälle tuulelle.<br />
4 pistettä Unkarille, jonka biisi on paras "klassinen euroviisu" kisassa.<br />
5 pistettä Virolle, jonka esitys voitti minut puolelleen semifinaaliesityksen jälkeen. Hauska kappale.<br />
6 pistettä Tanskalle, jonka poprock piristää, saa laulamaan mukana ja odottamaan kesäfestareita.<br />
7 pistettä Italialle, jonka biisistä ja laulajasta pidän kovasti, mutta viisuesityksen ruma taustavideo laskee nyt roimasti pisteitä.<br />
8 pistettä Serbialle, jonka retropopin tahdissa on ihan pakko tanssia ja jopa laulaa, vaikka sanoja en osaakaan.<br />
10 pistettä menee ehkä yllättäen Irlannille! Kyllä, pakko oli heittää romukoppaan kaikki ennakkoluulot Jedwardia kohtaan, sillä näiden kaksosten energia tarttuu minuunkin ja pienen hetken voin tuntea olevani ennemminkin 18- kuin 28-vuotias.<br />
<br />
Ja nyt... nyt se paljastuu, mikä maa saa täydet pisteet...<br />
12 pistettä menee...<br />
<span class="Apple-style-span" style="font-size: x-large;"><br />
</span><br />
<span class="Apple-style-span" style="font-size: x-large;">ISO-BRITANNIALLE!</span><br />
<br />
No ok, ei tämä nyt varmaan yllätä, kun eilen jo kerroin olevani Bluen fani. En usko että bändi voittaa viisut, enkä totuuden nimessä pidä Bluen biisiä, enkä esitystäkään erinomaisena, mutta hei, se on Blue! Kannatanhan minä lätkässäkin Suomea, koska se on Suomi, joten miksen sitten viisuissa kannattaisi bändiä, josta aivan aidosti olen pitänyt vuosia.<br />
<br />
Kisan lopullista voittajaa en uskalla veikata. Tätä vuotta on pidetty kovin tasaisena ja voittajaksi on veikkailtu niin Unkaria, Saksaa, Viroa, Irlantia, Ranskaa, Saksaa kuin Suomeakin, ja listalla on ollut mainittuna muitakin maita. Itse pidän peukut pystyssä Irlannille, Briteille ja tietysti Suomelle. Nyt jo hiukan jännittää, miten illalla mahtaa käydä. Huomenna se sitten tiedetään, mikä maa saa järjestää ensi vuoden viisut.<br />
<br />
Lähetyshän alkaa TV2:ssa ja Radio Suomessa klo 22, Suomi esiintyy heti ensimmäisenä, joten viimeistään kuulemma klo 22.20 kannattaa olla katsomassa, miten Paradise Oskarin esitys sujuu. Mahtavaa viisuiltaa kaikille!Lotuhttp://www.blogger.com/profile/04892584342218640359noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5225856697345352943.post-70460112973665340692011-05-13T23:06:00.000+03:002011-05-13T23:06:30.955+03:00Arvioissa suuret rahoittajamaat ja ItaliaEuroviisujen finalistit ovat selvillä, ja mikä hienointa, myös Suomi pääsi mukaan finaaliin. Kyllä sitä tiistaina tuli pieni riemunkiljaus päätettyä ilmoille, kun Suomen lippu ilmestyi finalistimaiden joukkoon. Ja tällä kertaa voi todeta, että todella ansaitsimme tuon paikan ja mielestäni aivan oikeutetusti olemme nyt vottajasuosikkien joukossa, vaikka rehellisyyden nimessä en vielä uskalla ajatella, että voisimme voittaa.<br />
<br />
Koitan huomenna järjestellä omat viisusuosikkini paremmuusjärjestykseen, mutta käsitelläänpä nyt ne finalistimaat, jotka eivät joutuneet osallistumaan semifinaaleihin päästäkseen lauantai-iltana kilpailulavalle. Biisit ovat tässä esiintymisjärjestyksessä ja tuo numero paljastaa, monentenako esiintyjänä maa nousee huomenna viisulavalle. Pisteet ovat tuttuun tapaan jaettu asteikolla 0-5.<br />
---<br />
<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;"><b>11. Ranska: Amaury Vassili – <i>Sognu</i></b></div><div style="margin-bottom: 0cm;">Ranska keikkuu korkealla voittajaveikkauksissa ja tiedän monia ihmisiä, jotka pitävät ”musiikillisena oikeusmurhana” sitä, jos korsikaksi laulava Vassili ei kisaa voita. Mutta minä toivon, ettei tämä kappale voittaisi, sillä jos jotain musiikkilajia syvästi inhoan, inhoan juuri tätä oopperapoppia tai <i>lyyristä poppia</i><span style="font-style: normal;"> kuten Vassili itse musiikkityyliään nimittää. Minusta tuo oopperapoppi tai -iskelmä on todellisen oopperan halventamista ja keino rahastaa keski-ikäisiä tätejä, jotka ottavat nämä usein heppoiset sävellykset ja teknisesti kehnot laulajat täysin todellisena ja taidokkaana oopperana.</span></div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">En suuremmin edes harrasta oopperoiden kuuntelua ja laulutekniikkaakin osaa arvioida vain kiinnostuneen harrastajan silmin, mutta mitä nyt olen pari Vassilin live-esitystä nähnyt, sanoisin, että poika on kehityskelpoinen. Minä laittaisin tämän pojan oopperapoppariuran jäihin, lähettäisin hänet pariksi vuodeksi laulutunneille ja katsoisin, mitä hänestä todella saisi irti. Nyt kun tulee tunne, että pojan lahjat saattavat valua hukkaan ja tietyt helpostikin korjattavat tekniset virheet jäävät laulusta korjaamatta. Ainahan nuori mies ehtii palata lyyrisen popin pariin, jos eväät ei muuhun riitä.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;">Tämä kappale on minusta liki huvittavan pateettinen ja sävellyksenä aivan yhtä tyhjän kanssa. Hirveää paisuttelua, joka ei johda lopulta oikeastaan yhtään mihinkään.</div><div style="font-style: normal; margin-bottom: 0cm;"><b>2 pistettä</b></div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><b>12. Italia: Raphael Gualazzi - <i>Madness Of Love</i></b></div><div style="margin-bottom: 0cm;">Italia palaa 14 vuoden tauon jälkeen euroviisuihin ja päästettiiin mukaan suoraa finaaliin, vaikka uskonkin, että Italia olisi edennyt sinne ilman suurempaa apuakin semifinaalista. Italian viisun esittäjä Raphael Gualazzi voitti helmikuussa San Remon festivaalien tulokkaiden sarjan, mistä seurasi myös viisuedustuspaikka. Ja voi miten rakastan tätä jazzahtavaa kappaletta ja studioversiota kuunnellessa uppoudun täysin kuuntelemaan Raphaelin kuiskailevaa ääntä. Mutta voi itku, että Italian esityksen taustavideo finaalissa on niin kamala, että kaltaiseni valaistusnörtti joutuu pidättelemään pahoinvointiaan ja huomio biisistä katoaa täysin. En voi tässä tilanteessa antaa Italialle kuin <b>4 pistettä</b>.</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><b>Iso-Britannia: Blue - <i>I Can</i></b></div><div style="text-align: center;"><br />
</div><div style="text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="349" src="http://www.youtube.com/embed/z2JYc_jWIDQ" width="560"></iframe></div><br />
Mitämitä, onko Iso-Britannia seonnut?! Lähettää nyt kisaa ihan oikea, menestynyt bändi, eikä jotain tuntematonta laulutaidotonta artistia! Vakavasti puhuen olen todella iloinen, että BBC päätti jättää tällä kertaa viisukarsinnan järjestämättä ja kutsui esiintyjäksi Bluen. On ollut niin ärsyttävää nähdä, kuinka viisujen suuri rahoittajamaa ja lisäksi Euroopan musiikkimahti on lähettänyt kisaan artisteja, joiden biisit ja esiintymistaito ovat olleet todella surkeita.<br />
<div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">Joudun nyt paljastamaan, että olen koko alkuvuoden kuunnellut Bluen kokoelmalevyä melkoisella toistolla, ja blogin tekstiluonnoksistakin löytyisi liki valmis postaus aiheesta. En ollut vuosituhannen alussa enää aivan poikabändi-iässä, mutta Blue teki musiikkia, jota oli miellyttävää kuunnella, ja bändistä tykkäämisen saattoi myös myöntää häpeilemättä, koska tunsin useita miespuolisia rokkipoliiseja, jotka salaa kotona kuuntelivat <i>All Rise</i>- ja <i>One Love</i> -hittejä tyttöystävien tai pikkusiskon levyhyllystä. Itse asiassa tämä alkuvuodesta alkanut Blue-jumituksenikin lähti siitä, että eräs poika paljasti salaiseksi paheekseen Bluen <i>Curtain Falls</i> -videon katselemisen, vaikka muuten hän kuuntelee lähinnä raskasta rokkia.</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">Voitte melkein arvata, että kun kuulin Bluen edustavan Britanniaa Euroviisuissa, minä kiljaisin ääneen ja surffasin etsimään käsiini I Can -kappaletta. Biisi ei ole kovinkaan ihmeellinen, mutta ei se mitään, kun laulamassa on Lee Ryan ja muut Bluen pojat (kuten näette, olen fani, enkä voi arvioida tätä biisiä järkevästi). Ja täydet pisteet tämä saa jo ihan siitäkin syystä, että BBC tajuaisi jatkossakin lähettää maansa parhaita poppareita viisuihin. En usko, että tämä kisoja voittaa, mutta minun henkilökohtainen suosikkini tämä kisassa on.</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><b>5 pistettä</b></div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><b>16 Saksa: Lena - <i>Taken By A Stranger</i></b></div><div style="margin-bottom: 0cm;">Näette oikein, Saksaa edustaa tänäkin vuonna Lena. Siis ihan se sama Lena, joka viime vuonna voitti viisut ärsyttävällä biisillään. Ja tänäkin vuonna häntä on veikkailtu jopa voittajaksi ja hänen biisistään on pidetty kovasti, ja tänäkin vuonna minä inhoan hänen biisiään, vaikka se sentään onkin vähemmän ärsyttävä kuin viime vuoden kappale. Lenan tämän vuotinen kappale menisi varmasti mukavasti osana levyä, johon olisi rakennettu biiseistä jokin tarina ja kokonaisuus, mutta nyt huomaan kolme minuuttia odottavani biisin lähtevän käyntiin, ja kun mitään ei lopulta tapahdu, olen täynnä kiukkua ja turhautuneisuutta. Levyllä sentään seuraava biisi voisi laukaista turhautumisesta johtuvan ärtymykseni, mutta nyt mikään ei poista sisälleni kertynyttä kiukkua heti biisin päätyttyä. Onneksi finaalissa tätä biisiä seuraa Romanian letkeä poppis, joten en joudu sentään kovin pitkään lauantai-iltana kärsimään Lenan aiheuttamasta ärtymyksestä sisälläni. Koska viime vuonna annoin Saksalle sentään 1,5 pistettä, nyt annan hiukan enemmän, koska pidän tästä kappaleesta viime vuotista enemmän, ja verrattuna muihin tämän vuoden edustajiin tämä sentään erottuu kaikkein surkeimmista kappaleista.</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><b>2 pistettä</b></div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><b>22 Espanja: Lucía Pérez - <i>Que Me Quiten Lo Bailao</i></b></div><div style="margin-bottom: 0cm;">Lucia Pérez ei ole saman luokan artisti kuin muiden suurten rahottajamaiden esiintyjät, joten siellä täällä on esitetty kritiikkiä, ettei Espanja ottaisi tätä kisaa yhtä tosissaan kuin muut rahoittajamaat. Mielestäni tuollainen arvostelu on täysin aiheetonta, sillä Lucia on ammattitaitoinen artsisti , vaikka ei Espanjan ulkopuolella olekaan mainetta niittänyt.</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><br />
</div><div style="margin-bottom: 0cm;">Espanjan biisi on tarttuva, mutta kovin rasittava rantalomarenkutus. En yhtään ihmettele, että suomalaisilla forumeilla tästä on pidetty, koska ”se on niin tanssittava ja hauska” ja ”tästä tulee mieleen kesä ja lomat”. Itse yritän mahdollisimman kaukaa kiertää kaikki rantalomakohteet, joissa punaiseksi ihonsa polttaneet turistit hytkyvät tällaisen musiikin tahdissa, joten yllätys kai ei ole, etten pidä tästä kappaleesta. Espanja saa kuitenkin lisäpisteitä siitä, että se esittää kappaleen espanjaksi ja kuuluu niihin harvoihin maihin, jotka kappaleellaan ilmentää oman maansa kulttuuria.</div><div style="margin-bottom: 0cm;"><b>2 pistettä</b><br />
<b>---</b><br />
Kerrataan nyt vielä, että näiden maiden lisäksi kisassa ovat mukana siis Suomi, Bosnia-Hertsegovina, Tanska, Liettua, Unkari, Irlanti, Ruotsi, Viro, Kreikka, Venäjä, Sveitsi, Moldova, Romania, Itävalta, Azerbaidzan, Slovenia, Islanti, Ukraina, Serbia ja Georgia. Huomenna sitten selviää, mitkä näistä maista ovat suosikkejani ja kuka todella voittaa kisan.</div>Lotuhttp://www.blogger.com/profile/04892584342218640359noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5225856697345352943.post-91067870558535693692011-05-13T21:39:00.001+03:002011-05-13T21:41:42.692+03:00Düsseldorfin viisujen 2. semifinaali (taas)Sori kaverit, että julkaisen tämän postauksen uudelleen. Bloggerin toimintahäiriön korjaus vaati, että blogeista poistettiin eilen julkaistut postaukset, eikä noita postauksia ilmeisestikään blogeihin palauteta, joten katson parhaimmaksi julkaista tämän uudelleen, jotta viisupostaukset pysyvät järkevässä järjestyksessä. Julkaisen ihan kohta tämän päivän varsinaisenkin postauksen.<br />
<br />
---<br />
<i><span class="Apple-style-span" style="font-size: x-small;">Tämä postaus on alunperin julkaistu blogissa jo 12.5.</span></i><br />
<br />
Miten hienosti päättyikään euroviisujen ensimmäinen semifinaali tiistai-iltana, kun Suomi eteni mukaan lauantain finaaliin! Paradise Oskar todella ansaitsi finaalipaikkansa ammattimaisella ja sympaattisella esityksellään. Oli ihanaa voida katsoa rauhallisin mielin esitystä, kun ensimmäisen lähikuvan jälkeen näki, että koko esitys on täysin laulaja-Axelin hallussa. Mutta ennen kuin alamme puhua viikonlopun finaalista, käsitelkäämme nyt ensin toisen semifinaalin esitykset.<br />
<br />
Jälleen kerran biisit on arvioitu asteikolla 0-5 pistettä ja kappaleet ovat tässä esitysjärjestyksessä. Jos arvioni biiseistä ei kiinnosta, mutta haluat nähdä veikkaukseni, mitkä maat jatkavat mukaan finaaliin, siirryhän suoraa postauksen loppuun. Mutta nyt biisien kimppuun.<br />
<br />
<b>1. Bosnia-Hertsegovina: Dino Merlin - <i>Love In Rewind</i></b><br />
Laulaja-Dino on kuulemma yksi Balkanin alueen suosituimmista esiintyjistä, joten oletettavaa on, että hän menestyy viisuissakin hyvin. Minä en tästä sinänsä letkeästi, silti hivenen haikeasta iskelmästä erityisemmin pidä, koska tämä nyt vaan on aika tylsä kappale, jossa ei suuremmin tapahdu mitään.<br />
<b>1,5 pistettä</b><br />
<br />
<b>2. Itävalta: Nadine Beiler - <i>The Secret Is Love</i></b><br />
Nadine on hyvä laulaja, mutta voi kuinka heppoinen ja sekavakin tämä kappale sävellyksenä on. Tätä kuunnellessa tulee lähinnä mieleen, että biisillä halutaan esitellä Nadinen ääntä, eikä siitä ole tarkoituskaan tulla hitti, jota kaikki ihmiset lauleskelevat yhdessä. Voittaja-ainesta tämä biisi ei missään nimessä ole, enkä usko, että neljän vuoden tauon jälkeen viisuihin palaava Itävalta lauantain finaalissa esiintyy.<br />
<b>2 pistettä</b><br />
<br />
<b>3. Alankomaat: 3JS - <i>Never Alone</i></b><br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="349" src="http://www.youtube.com/embed/0PP3ViOSOXg" width="560"></iframe><br />
<br />
Alankomaiden kolmen miehen bändin kappale on ihan mukava, hyvin tehty poprock-laulu, jonka voin kuvitella soimaan radiosta taustalle samalla kun ajelisin kesäillassa autolla. On aina miellyttävää nähdä ja kuulla ammattitaitoisia esityksiä viisulavalla, ja uskon tämän olevan juuri tuollainen laadukkaasti toteutettu esitys myös illan semifinaalissa. Mutta mikä sääli, ettei ”kolme Jiitä” esitä biisiään hollanniksi, sillä itse tykkäsin <a href="http://www.youtube.com/watch?v=9FFsrJqOoDw&feature=related">siitä versiosta</a> kovasti.<br />
<b>4 pistettä</b><br />
<br />
<br />
<b>4. Belgia: Witloof Bay - <i>With Love Baby</i></b><br />
En voi mitään niin sietää kuin huonoa a cappella -laulantaa, johon on sekoitettu huonoa beatboxausta. Tosin en ole kuullut tästä kappaleesta liveversiota, joten tämä saattaa huomenna yllättää positiivisesti, mutta esikatseluvideo aiheutti vain suunnatonta ärsytystä.<br />
<b>1 piste</b><br />
<br />
<b>5. Slovakia: TwiiNS - <i>I'm Still Alive</i></b><br />
Slovakian kaksostytöt ovat kyllä kauniita ja osaavat ilmeisesti jopa laulaa, mutta jälleen kerran täytyy todeta, että kappale on lähinnä tyhjää täynnä. Kappaleesta jäi ensimmäisen kuuntelukerran perusteella mieleen lähinnä turhan kovaa tömähdellyt rumpukoneraita. Ei tämä biisi mielestäni finaaliin kuulu, mutta saattaa sinne kuitenkin kaikessa harmittomuudessaan nousta.<br />
<b>1,5 pistettä</b><br />
<br />
<b>6. Ukraina: Mika Newton - <i>Angel</i></b><br />
Myös Ukrainan kappale on hidas ja mielenkiinnoton balladi. Ukraina panostaa kuitenkin joka vuosi esityksensä visuaaliseen puoleen, niin nytkin. Kappaleen aikana kun nähdään hiekkataiteilija Kseniia Simonovan kiehtovaa hiekka-animointia. En nyt suosittele niinkään kuuntelemaan tätä biisiä ennakkoon, mutta Simonovan <a href="http://www.youtube.com/watch?v=518XP8prwZo">YouTube-videoihin</a> kannattaa kyllä perehtyä.<br />
<b>1,5 pistettä</b><br />
<br />
<br />
<b>7. Moldova: Zdob şi Zdub - <i> Lucky</i></b><br />
Tämä ei ole hyvää rokkia, mutta asenne sentään on aitoa. Ja myönnän kyllä, että minäkin huudan mukana so lucky -huutoja ja naputtelen jalallani tahtia ihan tyytyväisenä. Annan Moldovalle myös puolikkaan lisäpisteen siitä, että biisi herättää katsojan muutamien puuduttaneiden viisujen jälkeen.<br />
<b>2 pistettä</b><br />
<br />
<b>8. Ruotsi: Eric Saade - <i>Popular</i></b><br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="349" src="http://www.youtube.com/embed/Nfx0OMM2u0A" width="560"></iframe><br />
<br />
Voi pettymysten pettymys! Olen odottanut Eric Saaden pääsyä euroviisulavalle, mutta voi miksi Ruotsi äänestää pojan jatkoon näin heikolla kappaleella. Ericin edellisvuosien karsintabiisit olisivat olleet niin paljon parempia! Tämä biisi on niin rauhaton ja ärsyttävä, etten pidä tästä ollenkaan. Kaiken lisäksi biisin sanatkin ovat typerät ja rakenteeltaankin töksähtelevät. Ja kun nyt vielä viisuviikolla olen ruotsalaismediasta näkemissäni kuvissa nähnyt vain diivailevan pojun, sympatiani Saadea kohtaan ovat kyllä täysin kadonneet. En uskonut edes Ruotsin viisukarsinnan jälkeen tämän kappaleen menestykseen, ja nyt lähinnä toivon, ettei tämä rasittava pop-pju-lar-laulu etene finaaliin.<br />
<b>1,5 pistettä</b><br />
<br />
<b>9. Kypros: Christos Mylordos - <i>San Aggelos S'agapisa</i></b><br />
Christos Mylordos, mikä nimi tällä esiintyjällä! Uskon, että moni kuulija tästä kappaleesta pitää ja tämä finaaliin etenee, vaikka itse pidän tätä melko uuvuttavana kappaleena. Lopun rock-osuus pelastaa sentään täydelliseltä nukahtamiselta.<br />
<b>1,5 pistettä</b><br />
<br />
<b>10. Bulgaria: Poli Genova - <i>Na Inat</i></b><br />
Ok, tämä on aivan yhdentekevää viisipoppista, mutta silti se saa minut jotenkin hirmu hyvälle tuulelle, vaikka taustat kuulostavat siltä kuin ne olisi tehty 10 vuotta sitten. Toivottavasti etenee finaaliin.<br />
<b>2 pistettä</b><br />
<br />
<b>11. (EJT) Makedonia: Vlatko Ilievski - <i>Rusinka</i></b><br />
Eieieieiei... plääh. Niin turha biisi kuin vain voi olla. Ei jatkoon.<br />
<b>1 piste</b><br />
<br />
<b>12. Israel: Dana International - <i>Ding Dong</i></b><br />
Israel metsästää viisumenestystä vanhan voittajan avulla, mutta ihmeitä vaaditaan, jotta tämä kappale voittoon etenisi. Vaikka biisi on melko vaatimaton ja vanhanaikainen, uskon Danan etenevän finaalin vanhan maineen ja ammattitaitoisen esityksen turvin.<br />
<b>1,5 pistettä</b><br />
<br />
<b>13. Slovenia: Maja Keuc - <i>No One</i></b><br />
Pidän kovasti euroviisujen voimaballadeista, mutta niitä on tänä vuonna kisassa mukana harmillisen vähän. Sen sijaan kisassa on mukana monia heppoisempia balladeja, jotka eivät aiheuta juuri minkäänlaista sävähdystä kuulijassa. Ja tällainen heppoinen popballadi Sloveniankin kappale on. Kuten monet ovat todenneet, tämä kappale etenee finaalin vain kauniin laulajansa takia.<br />
<b>1,5 pistettä</b><br />
<br />
<b>14. Romania: Hotel FM - <i>Change</i></b><br />
Hotel FM:n kappale on letkeää radiopoppia, joka viisulavalla kyllä erottuu miellyttävästi edukseen, mutta radiosta tullessa saattaisin jopa vaihtaa kanavaa. Toivon silti, että tämä kappale jatkaa matkaansa lauantain finaaliin.<br />
<b>2 pistettä</b><br />
<br />
<b>15. Viro: Getter Jaani - <i>Rockefeller Street</i></b><br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="349" src="http://www.youtube.com/embed/8YOcbjWgEpg" width="560"></iframe><br />
<br />
Määrätietoinen. Tuolla sanalla voisin parhaiten kuvailla Viron esitystä. Minuun tämän kappaleen veikeä lapsekkuus ei vetoa, mutta tiedän monia, jotka pitävät tätä kappaletta yhtenä suosikeistaan. Hivenen epäilen, pääseekö Viro esityksellään finaaliin, mutta jos se on laulajan tahdonvoimasta kiinni, Rockefeller Street soi myös lauantaina.<br />
<b>2 pistettä</b><br />
<br />
<b>16. Valko-Venäjä: Anastasya Vinnikova - <i>I Love Belarus</i></b><br />
I don't love Belarus. Tämän propagandalaulun paikka ei ole euroviisuissa. Ja kun vielä taustakin on tavallista viisudiskoa, ei tätä esitystä ole mielestäni mitenkään mielekästä katsella.<br />
<b>0 pistettä</b><br />
<br />
<b>17. Latvia: Musiqq - <i>Angel In Disguise</i></b><br />
Turhanpäivänen poprenkutus, johon on saatu ympättyä mukaan vielä huono rap-osuus, joita tämän vuoden viisuissa on tungettu useisiin biiseihin. Ei jatkoon.<br />
<b>1 piste</b><br />
<br />
<b>18. Tanska: A Friend In London - <i>New Tomorrow</i></b><br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="349" src="http://www.youtube.com/embed/p_fFy5Icbh0" width="560"></iframe><br />
<br />
Hyvä poprock-kappale, joka harmillisesti on lainaillut vähän liikaa vaikutteita muista biiseistä. Varsinkin Ruotsissa on kohuttu, kuinka tämä kappale on suorastaan kopio Andreas Johnsonin Sing for Me -kappaleesta, joka oli vuonna 2006 ehdolla Ruotsin viisuedustajaksi. Andreas itse totesi, ettei hän pidä tätä suorana plagiaattina ja antoi SVT:n viisuesikatseluohjelmassa tälle muistaakseni kolme pistettä. Saman verran pisteitä ajattelin minäkin antaa.<br />
<b>3 pistettä</b><br />
<br />
<b>19. Irlanti: Jedward - <i>Lipstick</i></b><br />
Muistan vieläkin, kuinka törmäsin brittimediassa näihin kaksosiin alkuvuodesta 2010. Ensimmäinen ajatus oli, kuinka toivoisin, etten olisi koskaan tähän Jedward-ilmiöön joutunut tutustumaan. En todellakaan voi sanoa riemastuneeni kuullessani tämän kaksosduon edustavan Irlantia tämän vuoden euroviisuissa.<br />
<br />
Tämä biisi on niiiiiiiin ärsyttävä ja niiiiiiin tarttuva. Huomaan yhtenään rallattelevani biisin kertosäettä askareideni lomassa. Tämä etenee finaaliin ja tiedän, että vaikka kuinka yritän inhota tätä biisiä, salaa mielessäni jo pidän siitä, joten annan tälle nyt<br />
<b>2,5 pistettä</b>.<br />
<br />
---<br />
Lauantain finaaliin veikkaan matkaansa jatkavan Bosnia-Hertsegovinan, Alankomaiden, Slovakian, Ukrainan, Moldovan, Ruotsin, Bulgarian, Israelin, Tanskan ja Irlannin. Tiistain semifinaalista taisin veikata seitsemän jatkajaa oikein, mutta nyt taitaa mennä veikkaukset enemmän pieleen.<br />
<br />
Nyt minun täytyy kiirehtiä nimipäivän viettoon. Hauskaa viisuiltaa kaikille!<br />
<br />
<i>Euroviisujen 2. semifinaali TV2:ssa ja Radio Suomessa klo 22</i>Lotuhttp://www.blogger.com/profile/04892584342218640359noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5225856697345352943.post-5325916188501859262011-05-10T21:29:00.005+03:002011-05-10T23:05:13.899+03:00Düsseldorfin viisujen 1. semifinaaliBlogi on ollut kuukauden hiljaa, mutta herää taas henkiin, sillä eihän nyt Euroviisuja sovi olla täällä käsittelemättä! Tänäänhän tulee euroviisujen ensimmäinen semifinaali, jossa Suomikin tavoittelee paikkaa lauantaina pidettävään finaaliin.<br />
<br />
<a href="http://thesomusic.blogspot.com/2009/05/euroviisujen-1-semifinaali.html">Viime</a> <a href="http://thesomusic.blogspot.com/2009/05/euroviisujen-1-semifinaali.html">vuosien</a> tapaan olen jakanut tämän semifinaalin 19 kappaleelle pisteitä asteikolla 1-5. Pahoittelen jo nyt, että postauksella on mittaa, mutta koittakaahan jaksaa lukea loppuun saakka. Siellä lopussa on vielä veikkaukseni siitä, mitkä maat etenevät viisufinaaliin, joten jos mielipiteeni biiseistä eivät kiinnosta, voitte siirtyä suoraa postauksen loppuosioon.<br />
<br />
Mutta aloitetaanpas nyt kappaleiden arviointi. Ja biisithän ovat tässä siis illan esiintymisjärjestyksessä.<br />
<br />
<b>1. Puola: Magdalena Tul – <i>Jestem</i></b><br />
Puolan kappale on mainio aloitus koko euroviisuille, sillä tämä on niin tyylipuhdasta, kuitenkin laadulla tehtyä euroviisupoppia, että katsojille palautuu heti ensiminuuteilla taas mieleen, mikä onkaan kisojen juoni. Varmanoloinen perusviisu esitetään käsittääkseni myös Düsseldorfin viisulavalla puolaksi, mutta kappaleesta on tehty myös englanninkielinen versio, jota on ollut hiomassa suomalainen Osmo Ikonen.<br />
<b>2,5 pistettä</b><br />
<br />
<b>2. Norja: Stella Mwangi - <i>Haba Haba</i></b><br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="349" src="http://www.youtube.com/embed/o7W-ko3Bbt8" width="560"></iframe><br />
<br />
Norjan viisukappale on täynnä pirteitä afrikkalaisrytmejä. Tämän biisin kertosäe jää junnaamaan päähän välittömästi, mutta itselläni tuo pirteä Haba haba -hokema aiheuttaa jo valtaisaa ärtymystä. Kaikesta ärsyttävyydestä huolimatta toivon biisin jatkavan matkaa lauantain finaaliin.<br />
<b>2 pistettä</b><br />
<br />
<b>3. Albania: Aurela Gaçe - <i>Feel The Passion</i></b><br />
Tästä biisistä en ole saanut ainoallakaan esikatselukerralla kunnon otetta. Aurela on käsittääkseni melkoinen diiva ja muuttanut Albaniasta New Yorkiin jo vuonna 2002. Englannin ääntämyksestä tätä pitkää Amerikassa asumista ei kyllä tahdo uskoa. Tässä biisissä minua ärsyttää oikeastaan kaikki. Toivottavasti tätä ei tarvitsisi kuulla finaalissa.<br />
<b>1 piste</b><br />
<br />
<b>4. Armenia: Emmy - <i>Boom Boom</i></b><br />
Tarttuva kertosä, söpö tyttö, mutta biisi on tyylillisesti vanhentunut jo 2000-luvun alussa. Jotenkin tälle kappaleelle toivoisi kaikkea hyvää, vaikka se on kovin heppoista höttöä.<br />
<b>1,5 pistettä</b><br />
<br />
<b>5. Turkki: Yüksek Sadakat - <i>Live It Up</i></b><br />
Turkki luottaa tänäkin vuonna rock-kappaleeseen, mutta ainakin esikatseluvideolla biisi kuulosti niin ylituotetulta, että rock-asennetta tästä sai melkeinpä hakemalla hakea. Itse asiassa Turkin viisusta oli saatu tehtyä lähinnä puisevaa rockiskelmää. Livenä viisulavalla tämä toivottavasti on vähän ravisuttavampi kokemus kuin ennakkovideolla.<br />
<b>1,5 pistettä</b><br />
<br />
<b>6. Serbia: Nina - <i>Čaroban</i></b><br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="349" src="http://www.youtube.com/embed/YLPCMrkPDGg" width="560"></iframe><br />
<br />
Serbian pirteä retropoppis on mielestäni oikein hauska saaden minut tanssahtelemaan ja hymyilemään. Tämä on yksi suurimmista suosikeistani illan semifinaalissa.<br />
<b>3 pistettä</b><br />
<br />
<b>7. Venäjä: Alexej Vorobjov - <i>Get You</i></b><br />
Venäjän poikapopkappalekin on kovin kulunut ja tylsä. Tämän vuoden viisuissa on mukana parempiakin esityksiä tässä genressä. Mutta koska Venäjä on Venäjä, pääsee se tyhjänpäiväiselläkin kappaleella finaaliin.<br />
<b>1,5 pistettä</b><br />
<br />
<b>8. Sveitsi: Anna Rossinelli - <i>In Love For A While</i></b><br />
Sveitsin viisu on letkeää popiskelmää. Kuten Suomen kappale, myös tämä erottuu kaiken viisupurkan keskeltä aitoudella ja rehellisyydellä. Tämän kappaleen voisi kuvitella soivan oikeasti radiossa, kun monen muun viisun soittoaika kuluu umpeen vain erityisissä euroviisu-ohjelmissa. Mutta tämäkin biisi on valitettavasti lopulta varsin tyhjänpäiväinen. Toivon tälle silti finaalipaikkaa.<br />
<b>3 pistettä</b><br />
<br />
<b>9. Georgia: Eldrine - <i>One More Day</i></b><br />
Jos Turkin kappale oli ylituotettua iskelmärokkia, Georgian kappale on väkisin väännettyä naisrokkia. En ole koskaan pitänyt Within Temptation -yhtyeestä, koska se mielestäni yrittää epätoivoisesti olla rockuskottava ollen silti lähinnä iskelmää. Eldrine ei ole iskelmää, mutta rockuskottavuutta sillä ei kovasta yrityksestä mielestäni ole. Ja vielä kun biisiin on haettu selviä vaikutteita vaikkapa Linkin Parkilta rap-osuuksien muodossa, tämä lähinnä ärsyttää minua. Jatkoon vain, koska semifinaalin taso on muuten varsin heikko.<br />
<b>1 piste</b><br />
<br />
<b>10. Suomi: Paradise Oskar - <i>Da Da Dam</i></b><br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="349" src="http://www.youtube.com/embed/aoDsA9PutU4" width="560"></iframe><br />
<br />
Tämän vuoden Suomen euroviisukarsinta oli mielestäni täynnä harvinaisen turhanpäiväistä musiikkia. Kun kuulin, että Suomen edustajaksi lähtee Paradise Oskar, ensimmäinen ajatus oli, että nyt ei kyllä päästä edes finaaliin. No joo, arvioin tuolloin biisiä lähinnä näkemäni 10 sekunnin ohjelmapätkän perusteella, eikä minulla tuolloin vielä ollut tietoa siitäkään, millaisia muita biisejä Euroviisuihin on muista maista tulossa mukaan.<br />
<br />
Vasta aivan viimeisen puolentoista viikon aikana olen alkanut pitää tästä kappaleesta. Tämä erottuu kaiken muun viisumössön seasta aitoudella. Tästä kappaleesta kuulee, ettei sitä ole sävelletty euroviisuja varten, ja tämä on itse asiassa yksi niistä harvoista kappaleista, joita voisin kuvitella kuuntelevani viisujen jälkeenkin tyytyväisenä radiosta. Ja kun tämän illan semifinaalissa vielä biisien taso on muuten melkoisen kehno, toivon todella että Axel Ehnström kitaroineen pääsee esiintymään lauantain finaaliin. Euroviisut tarvitsevat mukaan myös tällaista oikeaa musiikkia, jonka taustalle ei tarvita minimekkoisia pepunpyörittäjiä!<br />
<b>4 pistettä</b><br />
<br />
<b>11. Malta: Glen Vella - <i>One Life</i></b><br />
Jos Suomen kappale tuo perusviisujen sekaan jotain raikasta aitoutta, Malta palauttaa lavalle pahemman luokan euroviisuhutun. Kaiken lisäksi tämän biisin esikatseluvideo aiheutti minussa niin pahaa myötähäpeää, että jouduin pitämään silmät kiinni ja vain kuuntelemaan biisiä, jolloin kävi selväksi, miten tyhjänpäiväinen ja kulunut biisi on kyseessä. Ihmettelen, jos Malta finaaliin pääsee mukaan.<br />
<b>1 piste</b><br />
<br />
<b>12. San Marino: Senit - <i>Stand By</i></b><br />
San Marinon biisi tuntuu kuunnellessa kivalta, mutta unohtuu valitettavasti mielestä saman tien. Jotain todella sympaattista tässä kevytballadissa kuitenkin on, joten toivon sen etenevän finaaliin.<br />
<b>2,5 pistettä</b><br />
<br />
<b>13. Kroatia: Daria - <i>Celebrate</i></b><br />
Myös Kroatian biisi on perus euroviisupoppia. Itselleni tämän biisin aikana vaikeinta on olla takertumatta laulajan tapaan lausua celebrate-sana. Ja kun sana vielä lauletaan biisin aikana varsin monta kertaa, nuo sääälöbreeit-kohdat alkavat alun huvittuneisuuden jälkeen lähinnä väsyttää. Tämän biisin nimi piti muuten alun alkaen olla Brake a leg, mutta sanonnan merkitys oli ilmeisesti ollut Kroatian edustuskappaleen valitsijoille vieras ja kappaleen sanoja toivottiin muutettavan.<br />
<b>1,5 pistettä</b><br />
<br />
<b>14. Islanti: Sjonni’s Friends - <i>Coming Home</i></b><br />
Tämä kappale etenee finaaliin jo aivan koskettavan taustatarinansa turvin. Islannin viisukarsinta sai melkoisen käänteen, kun viikkoa ennen kilpailua laulaja-lauluntekijä Sigurjón ”Sjonni” Brink menehtyi sydänkohtaukseen. Sjonnin omaisten toiveiden mukaan biisi sai jatkaa kisassa, ja kappaleen tuli esittämään joukko Sjonnin ystäviä.<br />
<br />
Islannin kappale on biisinä totta puhuen melko yhdentekevä, mutta esityksessä on taas sellaista aitoutta ja koskettavuutta, jota viisuhömpän keskellä saisi olla enemmänkin. Eikä tämä nyt sentään biisinäkään mitään semifinaalin heikointa tasoa ole, joten Islannille finaalipaikan suo mielellään.<br />
<b>2,5 pistettä</b><br />
<br />
<b>15. Unkari: Kati Wolf - <i>What About My Dreams</i></b><br />
<br />
<iframe width="560" height="349" src="http://www.youtube.com/embed/R2KB8XfIXxU" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
Pidin Unkaria tämän vuoden viisujen ehdottomana ennakkosuosikkina esikatseluvideon perusteella. What About My Dreams on kappale, jonka voisi kuvitella kuuluvan Celine Dionin ohjelmistoon. Esikatseluvideolla Kati Wolfin laulu oli vahvaa, mutta YouTuben syövereistä esiinkaivetut live-videot ovat paljastaneet, ettei Katin ääni olekaan dionmaisen vahva, vaan paikoin jopa todella hentoinen. Toivon todella, että Kati on vain viisutreeneissä säästellyt ääntään ja laulaa tämän komean voimapopballadin tänä iltana yhtä hienosti kuin musiikkivideolla. Jos Kati laulaa tämän nappiin, uskon Unkarin kamppailevan koko viisujen voitosta, mutta jos saamme kuunnella vain hentoista hoilotusta, biisistä saattaa tulla tämän vuoden kisojen suurin pannukakku. Esikatseluvideon perusteella annan tälle kuitenkin<br />
<b>4,5 pistettä</b>.<br />
<br />
<b>16. Portugali: Homens da Luta - <i>A Luta É Alegria</i></b><br />
Portugali, mitä hemmettiä tämä on?! Käsittääkseni tämä esitys on jonkinlainen vitsiksi puettu protestilaulu, joka ei tee kunniaa protestilauluperinteelle ja on vieläpä hemmetin huono vitsi. Eikä ainakaan minulle aukea edes se, kenelle tämän biisin pilkka on osoitettu. Olisitte nyt siellä Portugalissa vaan säästäneet rahaa ja jättäneet tämän pelleilyesityksen pois viisuista.<br />
<b>0 pistettä</b><br />
<br />
<b>17. Liettua: Evelina Sašenko - <i>C’est Ma Vie</i></b><br />
Evelina laulaa todella hyvin, mutta mitä tämä musikaalikappale mahtaa tehdä euroviisuissa. Jotenkin haluan pitää tästä esityksestä, koska se ei ole turhaa euroviisuhöpöä, mutta jotenkin se kuitenkin hukkuu juuri kaikkien perusviisujen keskelle. Toivon todella, että tälle biisille on keksitty jokin mielenkiintoinen lavaesitys Düsseldorfiin, sillä esikatseluvideon esitys oli melko mitäänsanomaton ja tämä biisi vaatii ympärilleen teatteria jäädäkseen katsojien mieleen.<br />
<b>2 pistettä</b><br />
<br />
<b>18. Azerbaidžan: Ell & Nikki - <i>Running Scared</i></b><br />
Azerbaidžan on tänäkin vuonna ostanut biisin Ruotsista. Jotenkin tämä on harmiton ja hampaaton popduoetto, joka menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, eikä oikein aiheuta mitään tuntemuksia siinä välillä kehossa. Kuitenkin ammattitaitoinen esitys tuo tälle nyt<br />
<b>1,5 pistettä</b><br />
<br />
<b>19. Kreikka: Loucas Yiorkas feat. Stereo Mike - <i>Watch My Dance</i></b><br />
Tänä vuonna aika monen maan biiseihin on sekoitettu mukaan rap-osuuksia. Monen muun maan kohdalla tuo osuus lähinnä huvittaa, Kreikan biisin kohdalla kuitenkin harmittaa hiukan, että mokoma Stereo Mike sotkee biisin surkealla rapillaan. Ilman Stereo Mikea tämä biisi voisi olla komeakin esitys, mutta nyt tästä on mahdotonta erityisemmin tykätä. Nämä pisteet menevät täysin Loucasille hänen lauluosuuksistaan.<br />
<b>1,5 pistettä</b><br />
<br />
---<br />
<br />
Toivon että illan semifinaalista jatkoon pääsevät Puola, Norja, Armenia, Serbia, Sveitsi, Suomi, San Marino, Islanti, Liettua ja Unkari. Oletettavaa on, että kaikki näistä omista suosikeistani ei finaaliin etene, sillä oletan ainakin Venäjän saavan finaalipaikan itselleen. Tämän ekan semifinaalin biisit nyt ovat muutenkin aika tyhjänpäiväisiä, joten lähinnä toivon, että Suomen aito esitys palkittaisiin finaalipaikalla, sillä kuten jo aiemmin totesin, kaiken tusinaviisujen keskelle kaivataan sentään oikeaa musiikkia, jota muutkin kuin euroviisufanit jaksavat kuunnella.<br />
<br />
Yritän huomenna saada tänne arviot torstain semifinaalierän biiseistä, mutta viimeistään torstai-iltapäivästä palailen asiaan. Niin ja vanhoja viisupostauksiani pääsee lukemaan klikkaamalla <a href="http://thesomusic.blogspot.com/search/label/euroviisut">tästä</a>.<br />
<br />
<i>Euroviisujen ensimmäinen semifinaali tänään TV2:ssa ja Radio Suomessa klo 22.</i>Lotuhttp://www.blogger.com/profile/04892584342218640359noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5225856697345352943.post-72962416058200584452011-04-13T14:52:00.000+03:002011-04-13T14:52:59.592+03:00<a href="http://thesomusic.blogspot.com/2011/04/vuosijuhlaviikonloppu.html">Vuosijuhlat</a> on nyt juhlittu ja järkyttävän paha univelka saatu nukuttua viimein pois. Hienoa, että näin keskiviikkona pystyy pikku hiljaa palailemaan arkeen, eikä olo ole enää kuin zombiella. Voin sanoa, ettei pahinkaan krapula ole niin kamalaa kuin syvä väsymys, joka sumentaa ajattelun niin, ettei aina uskalla olla varma, onko hereillä vai unessa.<br />
<br />
Ensimmäistä kertaa elämässäni todella ehdin jo harkita hakevani jonkin unilääkkeen lääkäriltä. Väsymys kun suorastaan ruokki itseään. Ylikierroksilla käynyt kroppa aiheutti niin levottomia unia, että heräilin tuskastuneena yhtenään, eikä mikään määrä unta tuntunut enää virkistävän. Skarpeimmillani ollessa pääni vain mietti väsymystä ja soitti Faithlessin Insomniaa. <i>I need to sleep but I can't get no sleep...</i><br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="497" src="http://www.youtube.com/embed/LuqEbRzy_t8" title="YouTube video player" width="623"></iframe><br />
<br />
Toivottavasti teidän viikkonne on alkanut vähän pirteämmissä merkeissä kuin minulla. Nyt kutsuu lenkkipolku ja auringonpaiste, jotta saan lopullisesti heräteltyä kropan tähän viikkoon. Nähdään!Lotuhttp://www.blogger.com/profile/04892584342218640359noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5225856697345352943.post-49283564629827864152011-04-08T13:28:00.000+03:002011-04-08T13:28:26.474+03:00VuosijuhlaviikonloppuPeriaatteessa ei olisi aikaa kirjoittaa tätä postausta, mutta haluan pikaisesti kertoa, että blogi on loppuviikon hiljaa. Tämä viikonloppu menee nimittäin juhliessa 50-vuotiasta ainejärjestöäni ja juhlien takia itsellänikin on paljon töitä tehtävänä. Pitäisi siivota, askarrella viimeisiä juhlakoristeita, noutaa korjailtu iltapuku, kerrata Pas d'Espagnen askeleet, pakata valmiiksi saunakamppeet sunnuntain sillistä varten ja tehdä noin tuhat muutakin asiaa ennen huomisiltaa. Ja tyhmä kun olen, olen jättänyt taas aivan liian monta asiaa hoidettavaksi viimeisenä mahdollisena päivänä, mutta eiköhän tästä urakasta taas jotenkin selvitä, kunhan ryhdyn heti hommiin.<br />
<br />
Töiden vauhdittamiseen erinomaiseksi biisiksi on osoittautunut tänään 90-luvun poikabändimusiikki. East 17:in tahdissa pomppiessa tiskit ovat putsaantuneet supernopeudella ja vaatteet ovat kuin itsestään viikkautuneet siisteiksi pinoiksi kaappiin.<br />
<div style="text-align: center;"><br />
</div><div style="text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" src="http://www.youtube.com/embed/2cIOeM0IgG0" title="YouTube video player" width="480"></iframe></div><div style="text-align: center;"><br />
</div><div style="text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" src="http://www.youtube.com/embed/IHj8SrH8LSU" title="YouTube video player" width="480"></iframe></div><br />
Äsh, nyt täytyy taas palata töiden pariin. Oikein hauskaa viikonloppua kaikille, nähdään maanantaina!Lotuhttp://www.blogger.com/profile/04892584342218640359noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5225856697345352943.post-57755315025015736402011-04-06T14:20:00.000+03:002011-04-06T14:23:06.429+03:00Oi Flow!Kyllä se nyt siltä näyttää, että elokuussa kutsuu Helsinki, Suvilahti ja <a href="http://www.flowfestival.com/">Flow</a>. Aamulla ilmestyneestä esiintyjäluettelosta löytyy sen verran monia kiinnostavia nimiä, että jo nämä kiinnitykset riittäisivät takaamaan hyvät festarit. Ja siis lisää esiintyjiä on vielä luvassa!<br />
<br />
Mutta miettikää nyt, siellä on mm. Rubik, Lykke Li, Röyksopp, James Blake, Midlake ja sokerina pohjalla Kanye West, SIIS <b>KANYE WEST! </b>Mies, joka teki yhden viime vuoden nerokkaimmista levyistä ja jonka keikalle olen yrittänyt erittäin huonoin tuloksin päästä vuodesta 2005. Nyt on viimein pakko onnistua näkemään Kanye livenä!<br />
<br />
<b></b>Tänä vuonna en anna <a href="http://thesomusic.blogspot.com/2010/08/viela-vahan-flow-valitusta.html">kaiken maailman tärkeilevien näyttäytyjien</a> pilaa flowtani, vaan suljen silmäni ympäröiviltä ihmisiltä ja nautin vain musiikista. <a href="http://www.flowfestival.com/esiintyjat/">Esiintyjäluettelosta</a> päätellen, kun tuosta festareiden olennaisimmasta asiasta on aika helppoa nautiskella.Lotuhttp://www.blogger.com/profile/04892584342218640359noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5225856697345352943.post-5728308770198631272011-04-06T10:00:00.001+03:002011-04-06T10:00:12.791+03:00Alkuviikon biisiErehdyin viikonloppuna lukemaan netin keskustelupalstoilta kansan syvien rivien mielipiteitä pakkoruotsista. Kuten arvata saattaa, seurauksena oli kohonnut verenpaine ja aivan kammottavan paha migreeni. Sisälläni herännyt kapinahenki johti siihen, että viime päivinä ihanan <b>Veronica Maggion</b> <i>Jag kommer</i> -biisi on raikunut stereoistani todellisella raivosoitolla.<br />
<br />
<iframe title="YouTube video player" width="630" height="384" src="http://www.youtube.com/embed/Wtg5cTQ1WTs" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
Joku ehkä muistaa, että Veronica palaa levylautaselleni <a href="http://thesomusic.blogspot.com/2009/04/kevatmusiikkia-pa-svenska.html">joka</a> <a href="http://thesomusic.blogspot.com/2009/04/kevatmusiikkia-pa-svenska.html">kevät</a>. Sopivasti Maggio julkaisee tänä keväänä <b>viimein</b> uuden levynsä. Kuumeisesti odottamani <i>Satan i gatan</i> -levy ilmestyy ainakin Ruotsissa 27. huhtikuuta, ja taidanpa tuon levyn tilata itselle jo ennakkoon, jotta varmasti sen tuolloin käsiini saan. Siihen asti ei auta kuin lauleskella yhä uudelleen ja uudelleen, että <i>"jag kommer, jag kommer, jag kommer, jag kommer, jag är nästan däääääär..."</i>Lotuhttp://www.blogger.com/profile/04892584342218640359noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5225856697345352943.post-55477750626684629902011-04-02T15:00:00.000+03:002011-04-02T15:10:57.048+03:00Moulin Rouge!Viikonloppu ja sen mahdollistamat pitkät yöunet eivät aikoihin ole tulleet yhtä tarpeeseen kuin tänään. En muista, koska viimeksi viikkoni olisi ollut fyysisesti näin raskas. Tuntuu, että koko viikko olisi ollut yhtä juoksua sinne ja tänne ,ja viikon kruununa oli eilinen Tylkkäri-jako kaupungilla. Ensin seisoin ja kävelin pitkin toria jakamassa n. 7 tuntia lehtiä ohikulkijoille, ja tämän perään sitten puolitoista tuntia tanssitreenejä korkkareissa. Jalat ovat nyt löllöä hyytelöä ja vasen olkavarsi on kuin tulessa lehtien kantamisesta, mutta eiköhän kaikki kivut ja säryt unohdu viimeistään illalla leffateatterissa, kun valkokankaalta pääsee näkemään Moulin Rougen!<br />
<br />
Turun Kinopalatsi täyttää tänä viikonloppuna 10 vuotta, ja viikonlopun juhlanäytöksissä esitetään myös muutamia vanhempia elokuvia teatterin historian varrelta. Kiljaisin riemusta nähdessäni, että näiden "vanhojen hittien" joukkoon oli valittu myös yksi lempielokuvistani, Baz Luhrmannin Moulin Rouge!<br />
<br />
<iframe title="YouTube video player" width="623" height="380" src="http://www.youtube.com/embed/DDw1_yV6ufM" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
Tämä musikaaliksi luonnehdittava elokuvahan on varsinaista musiikin, pukujen ja upeiden kuvien ilotulitusta. Ja onhan siinä ihana rakkaustarina ja sitten vielä aina niin suloisen ihana Ewan McGregor, joka aiheuttaa, varsinkin laulaessaan, huokailusarjan ja sydämen sulamisen.<br />
<br />
<iframe title="YouTube video player" width="623" height="380" src="http://www.youtube.com/embed/LaT3uiNhj1g" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
Muistan kuin eilisen, kuinka näin tämän leffan liki 10 vuotta sitten juurikin Turun Kinopalatsissa, vaikka tuolloin en Turussa asunutkaan. Olin tullut ystäväni kanssa viikonloppuretkelle kaupunkiin ja minun ehdotuksesta menimme katsomaan juuri ensi-iltansa saanutta Moulin Rouge! -elokuvaa. Leffa imaisi minut mukaansa niin, että tuntui kuin en olisi hengittänyt koko kaksituntisen elokuvan aikana lainkaan. Leffan päättyessä en voinut kuin hokea ylistyssanoja elokuvasta. Ja vaikka muistan, että ympärillä oli lokakuun pimeät ja märät kadut, minä leijuin jossain kimaltavassa ja värikkäässä Moulin Rouge -maailmassa.<br />
<br />
Osaan tämän elokuvan ulkoa, niin monet kerrat olen sen dvd:ltä katsonut, joten joudun luultavasti todella taistelemaan tänään leffateatterin penkissä, etten ala laulaa mukana. Voi kunpa joku joskus järjestäisi tästä elokuvasta sing-a-long-näytöksen, sellaisen minä tarvitsisin!<br />
<br />
Heräsin tiistaiaamuna varta vasten varaamaan lippua näytökseen, etten vain missaa sitä, mutta pelkoni lippujen loppumisesta oli hivenen ylimitoitettu. Paikkoja klo 23 alkavaan näytökseen on vielä runsaasti jäljellä. Jos siis et lauantai-illalle muuta tekemistä keksi, Turussa olet ja taskun pohjalta löytyy 6 euroa rahaa, niin kannattaa varailla liput <a href="https://www.finnkino.fi/Websales/Show/184570/?eventType=1_1000&area=1022&dt=02.04.2011">täältä</a> ja tulla nauttimaan upeasta elokuvasta.Lotuhttp://www.blogger.com/profile/04892584342218640359noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5225856697345352943.post-11938859920488954362011-03-31T13:25:00.000+03:002011-03-31T13:25:18.997+03:00Shining LightJos jokin bändi palaa levylautasellani tehosoittoon <a href="http://thesomusic.blogspot.com/2009/03/ash-kevat-on-taalla.html">vuosi toisensa perään</a> juuri näihin aikoihin vuodesta, on se Ash. Yksi ehdottomista kevätbiiseistä on bändin <b>Free All Angels</b> -levyn hitti, <i>Shining Light</i>.<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" src="http://www.youtube.com/embed/SZGcNx8nV8U" title="YouTube video player" width="640"></iframe><br />
<br />
Olen aina pitänyt Ashia <i>minun bändinäni</i>, jota en ole halunnut liikaa edes mainostella, ettei vaan liian suuri yleisö (mikä ikinä se sitten onkaan) löytäisi bändiä ja "varastaisi" sitä minulta. Suhtaudun bändiin erittäin omistushaluisesti, ja siksipä olin tukehtua pasta-annokseeni, kun hiljattain kuulin tv-mainoksessa laimean cover-version juuri Shining Light -kappaleesta.<br />
<br />
Kyseessä oli sen verran ison vaatefirman mainos, että aavistin löytäväni netistä coverin esittäjän. Pettymys oli valtava, kun selvisi, että esittäjä on kovasti ihailemani Annie Lennox. Eikä tuo kamala versiointi ole edes mikään uusi juttu, vaan Lennox on levyttänyt biisin jo pari vuotta sitten.<br />
<div style="text-align: center;"><br />
</div><div style="text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="349" src="http://www.youtube.com/embed/0yCvuVUUNHE" title="YouTube video player" width="425"></iframe></div><br />
En edes uskalla lukea YouTubesta Lennoxin videoiden kommentteja. Voin arvata, miten siellä kehutaan tätä hänen versiota ja väittävät Ashin tulkintaa huonommaksi, ja miten pari Ash-fania yrittää puolustella alkuperäisversiota saaden vihaa niskaansa. Niin paljon kuin Annieta ihailen, nyt täytyy kyllä sanoa, että tämä kamala tekopirteä tulkinta Ashin biisistä on julmetun ärsyttävä ja olisi saanut jäädä levyttämättä.<br />
<br />
Laskin muuten juuri, että tänä vuonna on minun ja Ashin suhteen juhlavuosi! Siitä tulee kuluneeksi tasan 15 vuotta, kun löysin tämän bändin keväällä 1996. Miten siitäkin voi olla jo noin monta vuotta? Voisiko nyt joku ystävällinen festarijärjestäjä tuoda tämän bändin viimein uudelleen Suomeen? Silloin 15 vuotta sitten missasin bändin Provinssi-keikan, koska vanhempieni mielestä olin liian nuori festareille. Joten <i>pliispliispliiiis</i> kaikki keikkajärjestäjät, yrittäkää saada Ash Suomeen, varsinkin kun vielä olisi mahdollisuus, että keikkakitaristiksi tulisi Bloc Partysta tuttu Russell Lissack. Ja jos Russell keskittyy jo Bloc Partyn uuden levyn suunnitteluun, minä kyllä huolin kolmehenkisen Ashinkin tänne keikalle.Lotuhttp://www.blogger.com/profile/04892584342218640359noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5225856697345352943.post-89428858661514544952011-03-31T09:30:00.002+03:002011-03-31T09:30:00.697+03:00Nostalgiamatka Liekin tahdissa (Liekki @ Klubi 30.3.2011)Sanon heti: Liekin eilinen keikka olisi saanut olla vaikka miten epävireistä ulinaa, ja luutavasti silti olisin rakastanut sitä. Liekki plays Korppi -albumiklassikkokeikalta odotin lähinnä nostalgiamatkaa vuoteen 2003, ja voi pojat, miten ihana matka se olikaan!<br />
<br />
Kevät 2003. Opiskelin eräässä kansanopistossa, jonka asuntolassa asuin. Oppituntien jälkeen menin huoneeseeni ja kuuntelin juuri aloittanutta YleX:ää radiosta, vaikka olin vannonut Mafian menetettyäni, boikotoivani mokomaa "nuortenkanavaa". Onneksi boikottini ei pitänyt ja kuulin <i>Pienokaisen </i>kanavalta<i> </i>ensimmäistä kertaa<i> </i>tuossa ankeassa asuntolahuoneessani, joka muuttui biisin aikana aina kummasti kauniimmaksi.<br />
<br />
Muun muassa sinne asuntolan huoneeseen palasin eilisellä Liekin keikalla. Tunsin myös matkaavani ajassa paikkoihin, joissa en ole ollut. <i>Luulin, luulen </i>-biisin aikana tunsin ajoittain olevani 90-luvun grunge-keikalla. Tiukka kitarariffi toi mieleen Nirvanan ja omat vaatteeni vielä lisäsivät 90-lukufiilistä. Siinä seistessä tajusin, että juuri jostain tällaisista keikoista ja <i>tällaisesta itsestäni </i>haaveilin lapsena, 90-luvun puolivälissä luukuttaessani MTV:ltä musiikkivideoita. Haaveilin asuvani Turussa, haaveilin opiskelevani kieliä yliopstossa ja haaveilin käyväni keikoilla. Toisin sanoen tajusin Jannen kitaraa kuunnellessa toteuttaneeni nuo lapsuuteni haaveet. Koin sellaisen tunneryöpyn, että kun seuraava biisi, <i>Tikari,</i> alkoi soida ja kertosäkeessä haikeasti laulettiin "<i>ollaan niin kuin ennen, kuin oltiin ennen, oi ollaan niin kuin ennen.." </i>herkistyin kyyneliin.<br />
<br />
Jos joku kahdeksan vuotta sitten olisi sanonut, että vuonna 2011 kyynelehtisin Liekin keikalla, olisin luultavasti pyöritellyt epäileväisesti silmiäni. Suhteeni Liekkiin kun ei aina ole ollut erityisen hyvä. Kun <b>Magio</b>-levy ilmestyi vuonna 2001, en oikeasti voinut käsittää, miten sitä saatettiin kehua arvosteluissa. Jälkikäteen ajatellen en oikeasti ollut edes perehtynyt levyyn kunnolla. Olin kai lähinnä laulukielen perusteella tuominnut levyn huonoksi. Kun sitten vuonna 2003 ilmestyi <b>Korppi</b>-albumi, tajusin, että Liekkihän oikeastaan on aika kiva bändi, varsinkin kun laulujen suomenkieliset sanat ovat juuri sopivan merkityksetöntä ajatusvirtaa, ennemminkin vain melodiaa korostavia äänteitä, joten lyriikat eivät aiheuttaneet minussa ärtymystä ja myötähäpeää.<br />
<br />
Niin hieno levy kuin Korppi onkin, ei se aikoinaan saanut minua vakuuttuneeksi Liekin erinomaisuudesta, koska huonoksi leimaamani Magio-levy kummitteli edelleen mielessäni. Vaadittiin upea <b>Rajan piirsin taa</b> -albumi ennen kuin lopullisesti tajusin, miten mainio bändi Liekki on, ja silloin sitten viimein tajusin tutustua siihen Magioonkin paremmin havaitakseni, miten olin sen aikoinaan arvioinut täysin väärin.<br />
<br />
En tiedä, miten onnellinen olisin ollut, jos eilisellä albumiklassikkokeikalla olisikin soitettu läpi tuo Rajan piirsin taa -levy läpi Korpin sijasta. Luultavasti olisin joskus <i>Tytöt/Kadut/Paluu</i>-biisin aikana alkanut itkeä hysteerisesti onnesta, kun kerta Korpinkin kappaleet saivat jo sydämen sykkyrälle, kyyneleet silmiin ja hymyn huulille. Ja tavallaan melko lähelle tuota Tytöt/Kadut/Paluu-biisiä keikalla jo päästiin, sillä encoressa bändi soitti kappaleita myös tuolta bändin kolmannelta albumilta. Oikeastaan jään toivomaan, että Liekki plays Korppi -konsertille tulisi jatko-osa Liekki plays Rajan piirsin taa.<br />
<br />
Noin yleisesti eilinen keikka oli mainio nostalgiapala ja nautin joka hetkestä, vaikka parannettavaakin esityksessä vielä löytyi. Ehkäpä tänään Tampereella biisit soivat vielä eilisiltaistakin paremmin? Voin suositella Liekki plays Korppi -keikkaa lämpimästi kaikille Tampereen seudulla illalla liikkuville. Keikkaliput voi varata <a href="http://www.tiketti.fi/tapahtuma/10580">täältä</a>, ja samasta osoitteesta löytyy lisätietoa illan keikasta.<br />
<br />
<span class="Apple-style-span" style="font-size: x-small;">Ps. Apua! Muistaako joku, mikä oli Liekin eilisen encoren toka biisi? En saa sitä nyt millään mieleen, ja tämäkös häiritsee. Kiitos paljon, jos joku tuon kappaleen muistaa! :)</span>Lotuhttp://www.blogger.com/profile/04892584342218640359noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5225856697345352943.post-84736241072839941712011-03-30T19:00:00.002+03:002011-03-30T19:04:07.483+03:00Illan menovinkki: Liekki KlubillaTänä iltana Turun Klubilla Albumiklassikot-konserttisarjassa vuorossa Liekki plays Korppi -keikka. Itselläni päättyy yli kuukauden odotus, tuli nimittäin ostettua keikkalippu jo hyvissä ajoin, mutta kyllä niitä lippuja vielä tänäänkin on ostettavissa ovelta 10 eurolla. Ja mm. tätä siis on tänään kuultavissa:<br />
<div style="text-align: center;"><br />
</div><div style="text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" src="http://www.youtube.com/embed/1Ut4he81mAg" title="YouTube video player" width="480"></iframe></div><div style="text-align: center;"><br />
</div><div style="text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" src="http://www.youtube.com/embed/Zr-29xcTl9E" title="YouTube video player" width="480"></iframe></div><br />
Kannattaapa tuo hieno levy kuunnella vielä kokonaisuudessaan läpi vaikkapa <a href="http://open.spotify.com/album/4jKftMgUl4U9cPHhEOBwr6">Spotifysta</a>.<br />
<br />
<span class="Apple-style-span" style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: xx-small;"><b><i>Liekki plays Korppi</i></b></span><br />
<span class="Apple-style-span" style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: xx-small;"><b><i>Turun Klubilla</i></b></span><br />
<span class="Apple-style-span" style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: xx-small;"><b><i>Liput ovelta 10 euroa</i></b></span><br />
<span class="Apple-style-span" style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif; font-size: xx-small;"><b><i>Showtime klo 22</i></b></span>Lotuhttp://www.blogger.com/profile/04892584342218640359noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5225856697345352943.post-89873327787193495852011-03-30T14:54:00.000+03:002011-03-30T14:54:18.586+03:00Kevään merkkejäMitäpä olisi kevät ilman flunssaa? Ei kevät ensinkään! Silti viime viikko tuntui turhimmalta pitkään aikaan. Maanantaista perjantaihin vain makasin sänkyni pohjalla. Välillä nousi kuumetta, välillä yskitti niin, että pelkäsin kylkiluiden naksahtavan poikki ja käyttämieni nenäliinojen valmistamista varten oli varmasti pitänyt kaataa pieni metsä.<br />
<br />
Viiden päivän sängyssä lahoamisen jälkeen tuntui ihanalta päästä taas ulos talsimaan loskassa, kuuntelemaan lintujen laulua ja nuuhkimaan kevään tuoksuja. Nauttimaan siitä keväästä, jota olin viisi päivää voinut ihailla vain ikkunan takaa. Tunnelmani kuitenkin pilasivat tyypit, jotka alkoivat viiden minuutin kevyen lumisatteen aikana vinkua, kuinka <i>"tämä talvi ei lopu koskaan!"</i><br />
<br />
Kaltaiseni <a href="http://thesomusic.blogspot.com/2010/05/en-nauti-enka-ota-iloa-irti.html">hellekesän vihaaja</a>, kevättä ja syksyä rakastava villapaitatyttö toivoisi toki vähän lämpimämpien kelien tulevan pian, mutta kuitenkin Suomen luonnolle tyypillisessä aikataulussa. Eniten ihmetyttää, miten nämä jatkuvasta talvesta valittajat eivät näe aivan selviä kevään merkkejä. Miten ihmeessä talvivalittajat eivät kuule lintujen kevätlauluja? Miten on mahdollista, että valtavan loskalammikon halki kävellessä porukka voi valittaa, kuinka lunta on kaikkialla ja lisää tulee, vaikka siinä jalkojen juuressa juuri todistamme lumen tuhoutumista, eikä välttämättä viimeisen vuorokauden aikana ole leijunut alas yhtäkään lumihiutaletta? Ja miten ihmeessä kaverit eivät näe, että taivaalla vaeltavat harmaat pilvet ovat niin ohuita, että niiden takaa erottaa auringon? Ei niistä pilvistä voi sattaa alas enää yhtään mitään.<br />
<br />
Itselleni kevään merkiksi riittää kylmänharmaa valo, joka saa päässä soimaan Cut Copyn Lights and Musicin ja Ultramariinin Elohopeaa-kappaleen. Ja koska nämä biisit ovat soineet mielessäni jo monta viikkoa, kevät on mielestäni varsin pitkällä. Viikko tai kaksi ja ensimmäiset pähkinän siitepölyt leijailevat Euroopasta nenäni kiusaksi, niin lähellä lämmin kevät on.<br />
<div style="text-align: center;"><br />
</div><div style="text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" src="http://www.youtube.com/embed/zeMC6_n6wcU" title="YouTube video player" width="480"></iframe></div><div style="text-align: center;"><br />
</div><div style="text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" src="http://www.youtube.com/embed/Yi99-tE_T8s" title="YouTube video player" width="480"></iframe></div><br />
Kyllä minä ymmärrän, että tammikuun paukkupakkasilla valitetaan kylmyydestä, valitanhan itsekin kesällä helteistä, mutta sitä en ymmärrä, että täysin normaalissa maaliskuun säässä valitetaan <i>yhä vain jatkuvasta talvesta</i>, vaikka ympäristössä näkee jo vaikka kuinka paljon kevään merkkejä. Ymmärtäisin valituksen alati jatkuvasta talvesta, jos yhä vielä joutuisimme vetämään päälle samat toppavarusteet kuin tammikuun paukkupakkasilla, mutta eipä tuolla kaupungilla kulkiessa enää näe turkkeihin ja toppakerroksiin pakkautuneita ihmishahmoja.<br />
<br />
Rakkaat talvenvalittajat, avatkaa silmänne ja katsokaa, millainen kevät meitä jo ympäröi! Hyväksykää se tosiasia, että Suomessa alkukevät on viileä vuodenaika ja tässä maassa ei ole mitenkään äärimmäinen ja outo sääilmiö sekään, että vappuna niskaamme sataa lunta ja räntää. Turha siis on aloittaa lumesta valittamista maaliskuussa, jolloin lumi on ihan normaali osa luontoamme. Nauttikaa niistä päivistä, kun ylle voi vetäistä kevättakin ja hyväksykää päivät, jolloin ylle joutuu kaivamaan uudelleen toppavarusteet. Kyllä se kuuma kesä sieltä vielä tulee, ja silloin minä vuorostani valitan, kun nakupellenäkin on tuskastuttavan kuuma, joudun laskemaan, että saan jatkuvan nestetankkauksen ohella riittävästi suolaa ja odottelen illan viilenemistä voidakseni syödä jotain muutakin kuin jätskiä ja jääkylmäksi jäähdytettyä hedelmäsalaattia. Ja silloinkin yritän ymmärtää niitä ihmisiä, jotka aivan aidosti pystyvät nauttimaan tuosta tukahduttavasta säästä, enkä yritä pilata heidän nautiskeluaan valituksillani.<i> </i>Talvenvalittajat, vaikka teitä ympäröivä sää kuinka tympisi, älkää nyt ainakaan pilatko meidän kevätintoilijoiden riemua jatkuvalla <i>"kyllä nyt vielä on talvi"-</i>virrellänne.<br />
<br />
<div style="text-align: center;"><span class="Apple-style-span" style="color: purple; font-size: x-large;">Nautitaan keväästä!</span></div>Lotuhttp://www.blogger.com/profile/04892584342218640359noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5225856697345352943.post-41150825973577938722011-03-21T14:13:00.000+02:002011-03-21T14:13:44.694+02:00Tallinnan tunnelmat<div>Kuumeinen tervehdys Turusta. Hivenen mönkään menneeltä Tallinnan reissulta sain tuliaisiksi flunssan. <a href="http://thesomusic.blogspot.com/2011/03/keikkamatkalle-tallinnaan.html">Keikkareissu </a>Viroon ei sujunut aivan toivotulla tavalla.</div><div><br />
</div><div>Tarkoitushan oli päästä katsomaan Roxetten keikkaa, mutta kun perjantaina olimme nousseet hotellin edessä taksiin päästäksemme keikkapaikalle, kuski kertoi, että bändi on peruuttanut viime hetkillä esiintymisensä. Kaverin kanssa hämmentyneinä nousimme pois autosta ja lähdimme selvittelemään peruutuksen syitä. Selvisi, että Marie oli menettänyt äänensä ja peruutuksesta oli ilmoitettu vain paria tuntia aiemmin. No mutta kiva! Manailtuamme hetken onnetonta tuuriamme päädyimme sitten kuluttamaan illan Tallinnan kaupoissa ja irkkupubissa, jossa sentään pääsi kuulemaan hyvää livemusiikkia.</div><div><br />
</div><div>Lauantain ohjelma sentään sujui suunnitellusti. Lähinnä harmitti, ettei matkan alkuperäinen tarkoitus täyttynyt, mutta ainakin saatiin taas arvokas opetus siitä, että ulkomaille suuntautuvilla konserttimatkoilla on aina syytä varautua peruutuksiin ja yllätyksiin. Emmekä me kaverini kanssa olleet ainoita ulkomailta Tallinnaan saapuneita kuuntelijoita. Suomalaisia ja ruotsalaisia Roxette-faneja pyöri kaupungissa huomattavan paljon. Harvaa tällaista fania lohdutti tieto, että keikkaliput kävisivät heinäkuiselle korvauskeikalle.</div><div><br />
</div><div>Vaikka Tallinnan matkani ei nyt mikään täysi menestys ollut, ja flunssankin vielä tuliaisiksi sain, oli sentään kiva päästä vähän näkemään Tallinnaa päivänvalossa. Minä kun en ole koskaan aiemmin ollut kunnolla Tallinnassa, joten oli hauska päästä kiertelemään mm. vanhaan kaupunkiin kevätauringon paistaessa. Ihan kateus iski, kun katseli kauniita vanhoja taloja, tunnelmallisia ravintoloita ja lukuisia kahviloita. Nyt vaan harmitti, että kiirehtiessämme turhaan keikalle, emme ehtineet kaikista näistä paikoista kunnolla nauttia. Mutta ehkä sitten seuraavalla Tallinnan matkalla pääsen viimein syömään niitä syntisen herkullisen näköisiä kakkupaloja. Kun kerta keikkareissu Tallinnaan ei onnistunut, ehkä kakkureissu sentään onnistuisi. Ok, kakku-unelmista höpöttäminen osoittaa, ettei ajatukseni pysy kuumeelta kasassa. Parasta siis mönkiä takaisin vilttien alle lepäämään ja parantelemaan tuliaisflunssaa. Palailen linjoille toivuttuani tästä kirotusta köhästä ja kuumeesta.</div>Lotuhttp://www.blogger.com/profile/04892584342218640359noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5225856697345352943.post-5002742318066145552011-03-18T00:29:00.000+02:002011-03-18T00:29:46.194+02:00Keikkamatkalle Tallinnaan......käypi tieni. Aamulla lähtö Turusta Helsinkiin, josta matka jatkuu Tallinnaan. Tällä kertaa lähden hyvän ystäväni kanssa katsomaan, <a href="http://thesomusic.blogspot.com/2009/12/keikkareissulla-berliinissa.html">jälleen kerran</a>, lapsuutemme suosikkibändiä Roxettea! Toiveissa on, ettei bändi esitä paljoakaan uusimman levyn kappaleita, vaan vetää kunnon hittikimaran. The Look, Listen to Your Heart, It Must Have Been Love, Joyride... näitä lapsuuden suosikkikappaleitani minä haluan kuulla.<br />
<div style="text-align: center;"><br />
</div><div style="text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" src="http://www.youtube.com/embed/LlVI7ZNiFlI" title="YouTube video player" width="480"></iframe></div><br />
Palailen sunnuntaina kertomaan, miltä Roxette tällä kertaa kuulosti. Mukavaa viikonloppua kaikille!Lotuhttp://www.blogger.com/profile/04892584342218640359noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5225856697345352943.post-2681450565700906282011-03-08T19:24:00.001+02:002011-03-08T19:56:12.696+02:00Carole King: TapestryThe Nationalin keikkapostauksessa ohimennen jo mainitsinkin kärsiväni naislaulaja-allergiasta. Voin kirjoittaa aiheesta myöhemmin kokonaisen postauksen, mutta keskitytään näin naistenpäivän kunniaksi naislaulajaan, jonka ääni ei aiheuta migreeniä ja ihottumaa.<br />
<br />
Helmikuun lempilevykseni nousi <b>Carole King</b>in <i>Tapestry</i>. Levyhän on klassikko, mutta itse en aiemmin ole siihen tarkemmin perehtynyt. Muutama viikko sitten estin kuunneltavaksi uutta musiikkia, mutta uutuuksien seasta ei löytynyt mitään sykähdyttävää kuuneltavaa, joten päädyin kaivelemaan klassikoita, joihin on ollut tarkoitus tutustua tarkemmin. Koska perheessäni King on ollut viime aikoina esillä, tuntui luontevalta valita soittoon hänen tunnetuin levynsä.<br />
<br />
<img alt="Carátula Interior Trasera de Carole King - Tapestry" class="caratula" height="640" src="http://images.coveralia.com/audio/c/Carole_King-Tapestry-Frontal.jpg" title="Carátula Interior Trasera de Carole King - Tapestry" width="640" /><br />
<div style="text-align: center;"><a href="http://www.coveralia.com/caratulas/Carole-King-Tapestry-Frontal.php"><span class="Apple-style-span" style="font-size: xx-small;">Kuva</span></a></div><br />
Vaikka Tapestryyn en kokonaisuutena ollut aiemmin tutustunut, sen hitit kyllä entuudestaan tunsin. Tosin aika monta kertaa levyn ensimmäisen kuuntelukerran aikana tuli hämmästeltyä, onko tämäkin biisi tältä levyltä ja onko tämäkin biisi Kingin kappale. Mitenkään yllättävää ei ole, jos lauluja ei Kingin tekemiksi tiedä. Tapestryn kappaleista kun esimerkiksi <i>(You Make Me Feel Like) A Natural Woman-</i> ja <i>Will You Love Me Tomorrow </i>-hitit ovat alunperin tulleet tunnetuksi Aretha Franklinin ja The Shirelles -tyttöbändin esittämänä. Lisäksi iso osa Tapestryn hiteistä on päätynyt muiden esittäjien coveroimaksi, mutta kappaleet ovat siis kaikki joko kokonaan tai osittain Kingin kirjoittamia.<br />
<div style="text-align: center;"><u><br />
</u></div><div style="text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" src="http://www.youtube.com/embed/MOyvYnkdEcc" title="YouTube video player" width="480"></iframe></div><br />
Jo Tapestryn alku on melkoinen hittiputki: <i>I Feel the Earth Move, So Far Away</i> ja <i>It´s Too Late</i> ovat kaikki klassikoita, ja kun vielä neljäs kappale, <i>Home Again</i>, on yksi omista lempikappaleistani levyltä, voisin melkein loputtomasti kuunnella pelkästään levyn alkua.<br />
<div style="text-align: center;"><br />
</div><div style="text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" src="http://www.youtube.com/embed/urt2cy7AqFs" title="YouTube video player" width="480"></iframe></div><div style="text-align: center;"><br />
</div><div style="text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" src="http://www.youtube.com/embed/CC_1a_EfC00" title="YouTube video player" width="480"></iframe></div><br />
Tietenkään pelkän levyn alkuosan kuunteleminen ei olisi järkevää, sillä tietysti tällaisella levyllä on monia hienoja lauluja myös loppuosassa. Loppupuolen helmiä ovat mm. <i>You've Got a Friend</i>, jo mainitut <i>(You Make Me Feel Like) A Natural Woman</i>- ja <i>Will You Love Me Tomorrow</i> ja levyn nimikappale. Lisäksi mukaan mahtuu <i>Where You Lead</i> -kappale, jonka jokainen Gilmoren tytöt -sarjan katsoja tuntee. Tuon tv-sarjan tunnariversion King kylläkin äänitti uudelleen yhdessä tyttärensä kanssa, joten aivan samalta biisi ei Tapestrylla kuulosta.<br />
<div style="text-align: center;"><br />
</div><div style="text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="390" src="http://www.youtube.com/embed/XHlcW_lKPl4" title="YouTube video player" width="480"></iframe></div><br />
Ilmestyessään vuonna 1971 Tapestry oli USA:n listaykkönen 15 viikkoa putkeen, mikä on pisin aika, jonka naisartisti on listaykkösenä koskaan viettänyt. Kaiken lisäksi Tapesty pysyi Billboard top 200 -listalla yli kuusi vuotta. Ja kun levy on nauttinut melkoista arvostusta aina ilmestymisestään lähtien, ei ole ihme, että tämän levyn oikeastaan tuntee, vaikka sitä ei koskaan kokonaisuudessaan olisi kuullut, eikä sitä mielestään edes tuntisi.<br />
<br />
Pidän kovasti Kingin laulutyylistä. Äänen hiomattomuus, voima ja rajuus tuovat lauluihin elämää. Kingin äänessä on aitoa tunnetta, ei pingottavaa pyrkimystä kauniiseen ääneen tai turhia lurituksia ja vänkytyksiä, joilla väkisin yritetään rakentaa tulkintaa. Kingin tulkinta tulee sydämestä, ei laskelmoidusti aivoista.<br />
<br />
Jos Tapestrya et vielä tunne, suosittelen kuuntelemaan sen vaikka <a href="http://open.spotify.com/album/4TtOLhd2Ig1VxCbFu1BW6b">Spotifysta</a>. Jos taas levy kuuluu jo suosikkeihisi, kuuntele toki se uudelleen, sillä tähän levyyn ei voi kyllästyä.<br />
<br />
<div style="text-align: center;"><b><span class="Apple-style-span" style="color: purple;">Hauskaa naistenpäivän ja laskiaistiistain jatkoa!</span></b></div>Lotuhttp://www.blogger.com/profile/04892584342218640359noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5225856697345352943.post-1928842170190866252011-03-07T21:37:00.002+02:002011-03-07T21:39:34.990+02:009 CrimesOlen aiemminkin kertonut pitäväni True Blood -sarjasta. Laadukkaassa sarjassa riittäisi kehuttavaa, mutta aivan erityisesti haluan kehua sarjan musiikin käyttöä. Varsinkin tapa, jolla musiikkia käytetään lopputeksteissä on todella mahtava. Biisit kun yleensä jollain kierolla tavalla liittyvät jakson viimeisiin tapahtumiin. Tunnin päästä TV2:lla alkavan jakson loppukohtaus on yksi suosikeistani koko sarjan historiassa. Niin hienosti suunniteltu kohtaus ja taustalla vielä soi Damien Ricen 9 Crimes -biisin demoversio.<br />
<div style="text-align: left;"><br />
</div><div style="text-align: center;"><iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="349" src="http://www.youtube.com/embed/EaqAuP9Euq4" title="YouTube video player" width="560"></iframe></div><br />
Täytyy muuten sanoa, että itse olen aina tykännyt enemmän tästä 9 Crimes -biisin demoversiosta kuin varsinaisesta levyversiosta. Se levyllä oleva virallinen versio kun on ärsyttävän pliisu. Jotenkin tässä demoversiossa on raakaa voimaa. Itse asiassa biisissä on samanlaista särmää, lämpöä ja likaisuutta kuin True Blood -sarjassakin.<br />
<br />
Kun tuo 9 Crimes -niminen jakso tuli viime kesänä Jenkeissä ulos, hirvittävä joukko sarjan katsojia etsi biisin tietoja netistä. Jos katsotte sen loppukohtauksen, ymmärrätte ehkä, miksi biisi tekee vaikutuksen. Vaikka True Bloodin loppubiisit ovat aina ovelia, Ricen biisi toimii kohtauksessa poikkeuksellisen hienosti.<br />
<br />
<span class="Apple-style-span" style="font-size: x-small;">True Blood TV2:lla klo 22.35, loppukohtaus n. 23.20.</span>Lotuhttp://www.blogger.com/profile/04892584342218640359noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5225856697345352943.post-74434891530639750232011-03-05T17:18:00.002+02:002011-03-05T17:53:13.691+02:00The National @ Kulttuuritalo, 3.3.2011Oijoijoi, torstainen The Nationalin keikka oli jotain niin ihanaa, että huumautunut pääni ei vieläkään ole täysin palannut normaalitilaansa. Yritänpä ajatella mitä tahansa muuta asiaa, huomaan parin minuutin jälkeen hyräileväni <a href="http://www.youtube.com/watch?v=1a1UoljLWrY">Vanderlyle Crybaby Geeksiä</a>. Keikalla olleet varmasti tajuavat miksi.<br />
<br />
Mutta palataanpa keikan alkuun, ei, palataan vielä hiukan enemmän ajassa taaksepäin, noin klo 19.20 kohdalle torstai-iltaa. En oikein tiedä, mikä mystinen ajanvenytin piti huolen siitä, että olin Kulttuuritalolla hiukan seitsemän jälkeen, vaikka olin Helsingissä perillä vasta kuudelta ja ennen Sturenkadulle suuntaamista minun oli ehdittävä apteekkiin ostamaan korvatulpat, hakemaan brittiherkkuja Behnford'silta ja käymään syömässä. Hämmästyttävästi kuitenkin olin kaikki asiani hoitaneena seisomassa hiukan seitsemän jälkeen Kulttuuritalon ovien takana. Suunnilleen klo 19.20 sitten näin lasien läpi Aaron Dessner'n heilumassa akustisen kitaransa kanssa aulassa, tai no, ehkä se oli Bryce, koska ei näitä veljeksiä ihan selästä ja sivuprofiilista äkkiä tunnista. Olipa kumpi tahansa veljeksistä, jotenkin se hetki sähköisti tunnelman. Sillä hetkellä tajusin, että ihan tuota pikaa todella kuulisin bändiä livenä.<br />
<br />
Kahdeksalta ovet viimein avautuivat. Hirveä juoksu kohti narikkaa, t-paitapöytää ja rappuja ylös odottamaan salin ovien avautumista. Kaikki tämä touhotus palkittiin, kun saliin päästessä sain rynnättyä suoraa eturiviin. Mitä ylellisyyttä katsoa keikka niin, ettei silmien edessä heilu kenenkään korston (siis kenen tahansa yli 154-senttisen) ihmisen pää! Ja miten outoa oli, että lavan päällä käytännössä katsoen makoillessa piti vähän pelätä, ettei sormet jäisi jonnekin Mattin ja Dessnerien jalkojen alle.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaeyOgggupAhPjhPm8fBxkN1wGgculgPTMum-UdrN9jaSp8SSJJQvGJFZ3vl2qdUIgnm_cLrEUk9kRxtYWc1QN17srfUWBErO2Pf1WA-RlssHZebFyJhndNX9sWNl02jQiwqnHSzgtkMs/s1600/Kuva0178.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaeyOgggupAhPjhPm8fBxkN1wGgculgPTMum-UdrN9jaSp8SSJJQvGJFZ3vl2qdUIgnm_cLrEUk9kRxtYWc1QN17srfUWBErO2Pf1WA-RlssHZebFyJhndNX9sWNl02jQiwqnHSzgtkMs/s400/Kuva0178.jpg" width="300" /></a></div><div style="text-align: center;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: x-small;"><i>Eturivistä saa hienoja kuvia mikkiständeistä</i></span></div><br />
Lämppärinä soittaneesta Sharon Van Ettenistä en tiennyt juuri mitään. Naislaulaja-allergiani takia aina hiukan hirvittää, miten pahasti reagoin naisesiintyjän ääneen. Sharonin ääni oli onneksi juuri sitä käheän heleää sorttia, joka ei nostata verenpainettani ja aiheuta ihottumaa. Itse asiassa tykkäsin Sharonin esiintymisestä todella paljon.<br />
<br />
Kun National aloitti soiton, imoille alkoi lipua Runawayn sanat ja sävelet. Kun korvan vieressä olleista kaijuttimista kuuli Mattin äänen matalimatkin murahdukset ja tunsi pienempienkin nyanssien porautuvan sisuksiin, teki mieli ruveta itkemään onnesta. Jälleen kerran täytyy ihailla Kulttuuritalon akustiikkaa. Kun siihen yhdistetään suomalainen hiljainen yleisö, ei oikeastaan voinut nauttia pelkästä yleissoundista, kun väkisinkin alkoi kiinnittää huomiota ihan yksittäisiin äänen pikkuisiin sävyihin, jotka rokkiklubilla olisivat kadonnet jonnekin puuroiseenm harmaata sadepilveä muistuttavaan äänivalliin. Nyt Nationalin kirkkaat äänivallit olivat kauniin puhtaita, hattaramaisia <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Cumulus_humilis">cumulus humilis</a> -kumpupilviä.<br />
<br />
Turha tässä on selittää, mitkä biisit kuultiin, ja miltä ne tuntuivat. Riittää, kun sanon, että keikan tuoma lämmin tunne sydämessä ei tunnu katoavan millään ja keikan jälkeen harkitsin lipun hankkimista perjantainkin keikalle. Jos joku nyt kuitenkin haluaa tietää, mitä torstain keikalla soitettiin, settilista löytyy <a href="http://www.setlist.fm/setlist/the-national/2011/kulttuuritalo-helsinki-finland-3bd20c48.html">täältä</a>.<br />
<br />
Niin ja miksi sitten päässäni soi yhtenään alussa mainittu Vanderlyle Crybaby Geeks? No koska National päätti keikkansa kyseiseen biisin. Akustisesti kahden kitaran säestyksellä vedetty biisi kuulosti niin kauniilta, että totta puhuen en saanut laulettua biisistä itse mukana oikein mitään, kun pala oli kurkussa. Lähinnä tuijotin teevadin kokoisilla silmilläni ympärilleni, katsoin muuta yleisöä, bändiä lavalla ja ihmettelin, miten jotain niin kauniin kuuloista saattoi syntyä ympäröivistä, ihan tavallisista ihmististä. Annoin ilmassa väreilleen lämmön, rakkauden, kauneuden ja onnen vallata sisukseni. Ja jotain käsittämättömän huumaavaa oli se yleisön hurmoksellinen huuto, kun biisi päättyi. Koko yleisö kun tuntui räjähtävän yhtaikaisesti huutoihin ja taputuksiin.<br />
<br />
Jos kuvittelin, että päivien laskeminen lakkaisi torstaiseen keikkaa, väärässä olin. Nyt alkaa uusi laskenta seuraavaan National-keikkaan. Jäljellä 125 päivää Ruissin alkuun. The National, näemme heinäkuussa!Lotuhttp://www.blogger.com/profile/04892584342218640359noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5225856697345352943.post-83286908394966041812011-03-03T13:54:00.000+02:002011-03-03T13:54:20.123+02:00The National, näemme viimeinkin!<a href="http://thesomusic.blogspot.com/2010/10/national-naemme-maaliskuussa.html">Lokakuussa alkanut odotus</a> päättyy viimein tänään! On koittanut päivä, johon olen laskenut päiviä viimeiset pari kuukautta. On The Nationalin keikkapäivä!<br />
<br />
<iframe title="YouTube video player" width="640" height="390" src="http://www.youtube.com/embed/L-qVDENt_xM" frameborder="0" allowfullscreen></iframe><br />
<br />
Onnesta keveänä liidän nyt junalle ja lähden kohti Helsinkiä ja Kulttuuritaloa. Hauskaa keikkaa kaikille, jotka Nationalin tänään tai huomenna näkee!Lotuhttp://www.blogger.com/profile/04892584342218640359noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5225856697345352943.post-23985486814223685062011-02-28T20:47:00.000+02:002011-02-28T20:47:05.825+02:00Loppuyhteenveto Oscareista<div style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"></div><br />
Kun pää on sekaisin yön valvomisen ja parin tunnin päikkäreiden jäljiltä, on oikein sopiva hetki koota yhteen ajatuksia öisestä Oscar-gaalasta.<br />
<br />
Nelosen muotiosuuden studiotiimille taisi drinksut maistua liiankin hyvin tai sitten tyyppien päät oli täysin sekaisin muusta syystä, mutta itse asiaan eli pukuihin ei tunnuttu kiinnitettävän juurikaan huomiota. Voitaisiinko vaikka sopia, ettei ensin vuonna heitettäsi neljättä vuotta läppää Randolph Duken valkaistuista hampaista ja plastiikkakirurgiasta. Ja sen verran voisi vaivautua tekemään pohjatyötä ennen lähetyksen alkua, että vaikka kymmenen minuutin ajan naksuttelisi Oscareiden ja esim. <a href="http://imdb.com/">Imdb.com</a>in nettisivujen gaala- ja ehdokasesittelyjä läpi, jotta kommentaattoreilla olisi jonkinlainen ennakkokäsitys siitä, keitä tyyppejä punaisella matolla edes pyörii.<br />
<br />
Puvuista nyt voisin sanoa sen verran, että eniten pidin Natalie Portmanin ja Michelle Williamsin asuista. Myös Mila Kunisin puku oli kaunis. Oikeastaan tästä voikin päätellä, että pidän aika yksinkertaisista asuista, joissa ei ole liikaa tylliä, röyhelöä ja säihkettä, eikä puvun kantajaa ole kuorrutettu kilolla sponsoritimantteja. Tosin Colin Firthtin vaimo, Livia Giuggioli, <a href="http://www.imdb.com/media/rm1074772480/nm0000147">muistutti</a>, että tyllipukukin voi olla kauniin yksinkertainen ja Penélope Cruz säikyvässä <a href="http://www.imdb.com/media/rm2081405440/rg982620672">bligbling-mekossaan</a> oli minusta aivan ihana.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsSd1UAdownDLh7qSSBuYBU3XZIHpGb-YUmgmN1D75mA1-98_6BrzwXG42BSaNhJXqwStjK_av3n_xgPIupk44OdEz0KrGcDaxj_KpaQm77IAALAc4V3Cx_h3kr5LbR34R8zNeCX5SfhY/s1600/oscar.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsSd1UAdownDLh7qSSBuYBU3XZIHpGb-YUmgmN1D75mA1-98_6BrzwXG42BSaNhJXqwStjK_av3n_xgPIupk44OdEz0KrGcDaxj_KpaQm77IAALAc4V3Cx_h3kr5LbR34R8zNeCX5SfhY/s1600/oscar.jpg" /></a></div>Ennen gaalaa oli käyty paljon keskustelua shown juontajaparista. Anne Hathawayta ja James Francoa oli pidetty liian nuorina ja kokemattomina työtehtäväänsä. No, Anne hoiti hommansa mielestäni pienistä kompasteluista huolimatta ihan kunnialla sympaattisesti läpi, mutta James Franco oli jälleen kerran yksi suuri puupökkelö, joka näytti siltä, että pyörtyisi tai oksentaisi minä hetkenä hyvänsä jännityksestä. Joku Francon fani voisi nyt selittää minulle, mitä ihmettä te siinä miehessä oikein näette? Mulle ei jotenkin aukene tämä jätkän karisma ollenkaan.<br />
<br />
Gaala tuntui olevan muutenkin vähän sekava ja lattea. Kodak-teatterin lava tuntuu hukuttavan esiintyjät kaikkien valojen ja lavasteiden sekaan, eikä tuolla teatterissa vallitse sellaista jopa lämmintä ja kotoista tunnelmaa, jota aikoinaan Oscareissa oli.<br />
<br />
Mutta mennäänpäs nyt sitten niiihin tärkeimpiin asioihin eli palkintoihin ja voittajiin. Ensimmäisenä palkintona jaettu lavastus-Oscar meni odotetusti Alice in Wonderlandille. Kuvauksen palkinnon osoite tuntui yllättävän ainakin osan Nelosen valvojaisstudion jäsenistä, ja vaikka Wally Pfisterin kuvaus Inceptionista oli oma suosikkini, kyllä minäkin hämmästyin, ettei Roger Deakinsia palkittu True Gritin hienosta työstä.<br />
<br />
Naissivuosan Oscarin tuli jakamaan 94-vuotias Kirk Douglas. Hieno, joskin selvästi oman tuttavapiirini hämmästyttänyt hetki. Taistelijan roolityöstä palkittu Melissa Leo sekosi voitosta sen verran, että erehtyi kiroilemaan lähetyksessä. Aivan ansaitusti Leo voitti, mutta itse olisin mielelläni nähnyt, kuinka Douglas olisi ojentanut palkinnon 80 vuotta ja 2 päivää itseään nuoremmalle Hailee Steinfeldille.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="http://www.tvnewsradio.com/blogi/img/Oscar-Palkinnot-Netti-TV.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="176" src="http://www.tvnewsradio.com/blogi/img/Oscar-Palkinnot-Netti-TV.jpg" width="400" /></a></div>Suomalaiset katsojat varmasti sähköistyivät, kun lyhytanimaation palkinnon voittaja lausui suomeksi vaimolleen rakkaudentunnustuksen. Mutta minä kuulkaa missasin tuon suomenkielisen pätkän täysin, koska olin jämähtänyt miettimään, oliko Justin Timberlake pyytänyt hetkeä aikaisemmin anteeksi suomeksi. Ilmeisesti korvani olivat tehneet tepposen Justinin juonnon aikana, ja "minä rakastan sinua" oli ainoa suomenkielinen osuus gaalassa.<br />
<br />
Animaatio-Oscar meni yllätyksettömästi Toy Story 3 -elokuvalle, joka sain myös parhaan laulun palkinnon. On muuten käsittämätöntä, miten huonosti laulujen esittelynumerot hyödynnetään ohjelman kannalta. Niiden ympärille voisi rakentaa vaikka millaisen musikaalinumeron, mutta kumma kyllä Hollywoodin viihdekoneisto ei tahdo saada nyt oikein mitään erityistä irti noista esityksistä.<br />
<br />
Käsikirjoitus-Oscarit meni odotusteni mukaan Kuninkaan puheelle ja Social Networkille. Ei-englanninkielisen elokuvan sarjassa koin yllätyksen, kun voitto meni tanskalaiselle Kosto-elokuvalle. Useammasta lähteestä olen kuitenkin kuullut, että Kosto on hieno leffa, joten en ole katkera, että se päihitti Biutifulin.<br />
<br />
Miessivuosan Oscarin ei matkannut mihinkään yllätysosoitteeseen, mutta tän sarjan kohdalla olin ehkä eniten pettynyt voittajavalintaan, koska itse olin niin vahvasti Geoffrey Rushin puolella. Voittajalle en kuitenkaan ollut katkera: miten kukaan voisi olla katkera Christian Balelle, joka oli Taistelijan roolissaan jälleen kerran uhrannut itsestään enemmän kuin näyttelijältä voi edes vaatia.<br />
<br />
Jos Balen voitto aiheutti aluksi hiukan harmistunutta jupinaa, musiikkisarjan voittaja sai minut ihan ääneen huudahtamaan riemusta. Trent Reznor'n ja Atticus Rossin hieno ja omaperäinen Social Networkiin sävelletty musiikki ei ollut mikään varmin voittaja, joten ilahdutti huomata, ettei jokin perinteisempi elokuvasävellys napannut voittoa.<br />
<br />
<div style="text-align: center;"></div>Sekä äänitys- että äänitehoste-Oscarit meni Inceptionille ja sama leffa palkittiin vielä erikoistehosteista. Puvustuksesta palkittiin Alice in Wonderland ja maskeerauksesta The Wolfman, joten omat veikkaukseni napsahtivat aika hienosti kohdilleen. Mutta ihan parasta oli, että tälläkin kertaa tiesin leikkaus-Oscarin voittajan, ja että ennen kaikkea juuri oma suosikkini tuon sarjan voitti.<br />
<br />
Tylsän gaalan yksi suurimmista valopilkkuista oli minusta lyhytelokuvasta palkinnon noutanut Luke Matheny. Hän juoksi lavalle jotenkin niin aidon riemukkaana ja yllättyneenä vähän räjähtäneen oloisessa afrossaan, että saatoin nojatuolissani vain huokailla moisen hellyyttävän suloisuuden takia.<br />
<br />
Ohjaus-Oscarin veikkauksen napsahdettua kohdelleeni tuulettelin kotona villisti. Erityisen iloinen olin, koska Nelosen "asiantuntija"raati kun ei tuntunut oikein kunnolla pitävän Kuninkaan puheen ohjannutta Tom Hooperia voittajasuosikkina. Selvästi Hooperin voitto toi studioon vähän hämmentyneen tunnelman, kun taas musta oli jotenkin koko ajan selvää, että Hooper oli ehdottomasti suurin uhka Fincherin voitolle.<br />
<br />
Natalie Portmanin pääosavoittoa ei tarvinnut edes jännittää. Oli melkein kadehdittavaa seurata, miten tyylikkäästi Natalien kihlattu saattoi tämän lavalle - mikä herrasmies! Oli myös jännä huomata, miten liikuttuneita ja onnellisia monet näyttelijät olivat Portmanin puolesta. Jos oikein ymmärsin, Portmanin voitosta aiheutuneesta liikutuksesta Anne Hathawayn seuraavan juonnon kompurointikin johtui. Mutta niin onnellinen kuin Portmanin voitosta olinkin, en vielä tuossa vaiheessa liikuttunut kyyneliin. Padot aukesivat vasta, kun Colin Firthin nimi paljastui miespääosan voittajakuoresta. Ei todellakaan ollut mikään kaunis näky, kun hölmön itkuni keskeltä purskahtelin nauruun Firthin puheen vitseille. Ihana mies todella ansaitsi voittonsa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdHmU-54fUhV4YIzfoAVhBLcjYhmJab-ITNPBuW_aKnp86N3nmU_iqtOhuNkPu5_nFm0YTaqsJmwQLTGPzTuhO2YcmV1xBSLHwfp_34mC6JL_uIHGGez8Jc0fiCCJ4Vr1qYC4KAYCxBt8/s1600/voittohymy%25C3%25A4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgdHmU-54fUhV4YIzfoAVhBLcjYhmJab-ITNPBuW_aKnp86N3nmU_iqtOhuNkPu5_nFm0YTaqsJmwQLTGPzTuhO2YcmV1xBSLHwfp_34mC6JL_uIHGGez8Jc0fiCCJ4Vr1qYC4KAYCxBt8/s1600/voittohymy%25C3%25A4.jpg" /></a></div><div style="text-align: center;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: xx-small;"><i>Voittajien on helppo hymyillä</i></span></div><br />
Kuninkaan puheen parhaan elokuvan voitto kruunasi koko pitkän yön. Oli aika laskea omat oikeaan osuneet <a href="http://thesomusic.blogspot.com/2011/02/suuri-oscar-veikkaus-2011.html">veikkaukset</a>, ja aika hyvin olinkin ennakoinut voittajat tässä harvinaisen tasaväkisessä kisassa. 20 veikkauksestani peräti 15 meni oikein, ja kuvaus-Oscarkin omalle suosikilleni. Oikeastaan ainoa yllätys minulle oli tanskalaisten voitto vieraskielisen elokuvan sarjassa. Äänityksen ja miessivuosan melkeinpä tiesin menevän pieleen, Leon voittoon osasin naissivuosan kohdalla varautua, vaikka hiukan yllätyin, ettei Hailee Steinfeldiä True Gritin roolisuorituksesta palkittu. Suurin yllätys viime yönä kuitenkin oli, että veikkaukseni napsahtivat näin tarkkaan kohdilleen. Mutta nyt tämä Oscar-oraakkeli jää odottamaan vuodeksi seuraavaa ennustuskertaansa ja yrittää liikaa olla liikaa leveilemättä tämän vuoden saavutuksillaan :)<br />
<br />
<span class="Apple-style-span" style="font-size: xx-small;">Kuvat: #1, <a href="http://tvnewsradio.com/blogi/oscar-gaala-22-2322009-netti-tvsta">#2</a>, <a href="http://www.imdb.com/">#3</a></span>Lotuhttp://www.blogger.com/profile/04892584342218640359noreply@blogger.com0