Toinen päivä taitoluistelun mm-kisoja takana ja katselijaraukka on jo joutunut kuulemaan Ravelin Boleron, Masquerade-valssin, Albinoni Adagion ja liudan muitankin taitoluistelukentillä loppuun kulutettuja kappaleita. En ymmärrä, miten joku enää edes kehtaa valita jonkin Albinonin Adagion musiikikseen, koska niin kovin moni taitoluistelun ystävä on perinjuurin tympääntynyt koko kappaleeseen. Ja ei, siihen ei saa uutta virtaa edes diskojytkeellä, kuten jotkut tuntuvat kuvittelevan. Vaikka miehet yleensä naisia rohkeammin valitsevatkin taustalle uutta musiikkia, niin lyhytohjelmiin varsinkin aasialaiset ja Pohjois-Amerikan luistelijat olivat valinneet turhan paljon puhkikuluneita kappaleita.
Onneksi on sellaisiakin taitoluistelijoita kuten ranskalainen Yannick Ponsero, joka oli valinnut lyhytohjelman taustalle Maxime Marecauxin Ice 5 -kappaleen. Biisivalinta ei kosiskele ketään, vaan päin vastoin musiikki on niin modernia, ja jopa epämääräistä, että voisin kuvitella monen "kauniiseen" musiikkiin tottuneen jopa kärsivän siitä. Tuskin ketään edes auttaa tieto, että biisi rakentuu Beethovenin 5. sinfonian pätkistä. En minä kappaletta kotona stereoista huvikseni kuuntelisi, mutta taitoluistelua katsellessa se tuntui ihanan virkistävältä poikkeukselta. Mikä sääli, että Ponserolla oli tänään huono päivä, eikä hyppytekniikka toiminut. No, niinhän se meni EM-kisoissakin, että lyhytohjelmassa mokailtiin, mutta vapaaluistelusta sitten kerättiinkin koko joukon parhaat vapaaohjelmapisteet.
Taitoluistelussa yksinluistelun musiikkia rajoittaa paljon myös säännöt. Musiikissa ei esimerkiksi saa esiintyä sanoja. Omassa päässäni olisi Brian Joubertille valmis vapaaluisteluohjelma, jonka taustalla soi Sigur Rós. Ongelmana on, että toistaiseksi kappaleessa on "sanat". Ei auta vaikka ne ovat mielikuvituskielellä, sanoja ne silti ovat. Mutta löytyy Sigur Rósilta myös sanatonta musiikkia, jota toivoisin jonkun käyttävän ohjelmiensa taustalla. Siihen saa aiva yhtä kauniin, intensiivisen, runollisen ja räjähtävänkin ohjelman kuin johonkin iänikuiseen Adagioon.
Miesten kisasta on vielä todettava, etten Joubertin luistelun jälkeen uskonut hänen pysyvän koko lyhytohjelmakilpailun loppuun saakka kärjessä. Paha haparoiminen hyppy-yhdistelmässä oli mielstäni niin suuri, että olin varma Brianin päätyvän sijoille 2-4. USA:n Evan Lysacekin esityksen jälkeen olin varma, että hän ohittaisi Joubertin. Myös selostajien hehkuttama Patrick Chan tuntui uhkaavan Joubertia, mutta kun tuomareiden pisteet paljastuivat, kanadalainen jäikin vasta kolmanneksi. Huomenna on pakko tutkia tarkemmista pistetiedoista, miten yleisön ja ammattituomarinakin toimineen selostajan hurmannut kanadalainen sai niin vaatimattomat pisteet.
Toisaalta siinä olen kyllä tuomareiden kanssa samaa mieltä, että Joubert esitti ohjelmansa elävämmin ja paremmin musiikkiin kuin kukaan muu kilpailija. Ja vaikka Urheilukanavan selostaja Mika Saarelainen ja kommentaattori Sara Lindroos tuntevatkin lajin läpikotaisesti, huumaantuvat hekin välillä seuraamaan enemmän yksityiskohtia kuin kokonaisuutta. Heiltä tuntui jäävän huomaamatta, että sympaattinen ja nopea japanilaisluistelija Takahiko Kozuka ei itse asiassa ilmentänyt millään tavalla musiikkiaan, vaan viiletti enemmänkin teknisestä elementistä toiseen musiikin soidessa vain taustalla. Joskus on kiva olla edes selostajia fiksumpi ;)
Huomenna täytyy sitten jaksaa herätä heti aamusta katsomaan miesten vapaaohjelmaa. Peukkuja pidän erityisesti Joubertille, Panserolle, tänään pahasti pettyneelle Kevin van der Perrenille ja Italian Samuel Contestille, jonka vapaaohjelman näin Helsingissä tammikuussa livenä ja siellä mies vetäisi kyllä sellaisen shown, että koko jäähalli räjähti lopussa suosionosoituksiin. Vaikka ennen EM-kisoja tätä aiemmin Ranskaa edustanutta miestä ei kovin moni taitoluistelufanikaan enää muistanut, niin tämän hauskan vapaaohjelman jälkeen hänet muistaa kyllä taas kaikki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti