Jälleen kerran olen kirjoittanut blogitekstejä kovasti päässäni, mutta muutamaan viikkoon en sitten olekaan oikeasti naputellut tekstiäni täänne blogiin. Arvatkaa vaan, kuinka paljon päässä on juttuideoita. Voin sanoa, että niitä on PALJON.
Näiden blogitekstien kirjoittaminen on minusta hauskaa ja aika nopeaakin puuhaa, jos vain viitsin istua hetkeksi alas ja avata Bloggerin. Jostain kumman syystä kuitenkin kulutan aikaani löhöilemällä sängyllä ja miettimällä, mitä kirjoittaisin tänne. Lopputulos on, että päässäni voi olla valmiita tekstejä, joita en sitten kirjoita minnekään.
Harmillista on, että osa päässäni olevista jutuista vanhenee ennen lopullista kirjoittamista, mikä on aika raivostuttavaa, koska olen saattanut käyttää tekstin suunnitteluun useammankin hetken ja varsin paljon energiaa. Tässä postauksessa haluan palata pariin blogissa mainittuun asiaan, joista on ollut tarkoitus kirjoittaa niiden ollessa ajankohtaisia. Nyt nämä muutaman viikon takaiset tapahtumat tuntuvat tosi vanhoilta, mutta haluan silti mainita niistä vielä muutaman sanasen.
Oscar-gaala
Minullahan oli viime kuussa käynnissä Oscar-projekti, joka huipentui Oscareiden voittajaveikkaukseen. Olen ylpeä veikkauksistani, sillä kaikkien viiden "suuren" sarjan voittajat menivät minulla oikein. Ja mikä parasta, Avatar ei kerännyt lopulta kuin 3 palkintoa.
Itse gaalasta täytyy todeta, että olipa todella tylsä ohjelma tällä kertaa! Gaalasta puuttui kaikki yllätyksellisyys, juontajien vitsit olivat vaivaannuttavan huonoja ja Nelosen elokuva-asiantuntijat lähinnä ärsyttäviä. Gaalan paras ohjelmanumero oli ehdottomasti paras musiikki -sarjan ehdokkaiden esittelynä ollut tanssinumero, jossa lavalla näkyi ainakin muutama tuttu kasvo Tanssi, jos osaat! -sarjasta.
Olympialaiset
Miten paljon voi kisoissa asiat mennä mönkään? Jo ennen kisojen avajaisia kelkkailun harjoituksissa tapahtui ikävä kuolemaan johtanut onnettomuus, avajaisissa olympiatulimaljan jalustan yksi jaloista ei noussut pystyyn, pikaluisteluareenan jääkoneet hajoilivat ja sotkivat aikatauluja, alppihiihdossa kärsittiin lumipulasta ja ajanotto takkusi... Nähtiinpä taitoluistelun puolellakin sellainen harvinainen tilanne, että musiikki lähti väärästä kohdasta käyntiin. Melkeinpä sääliksi kävi kisajärjestäjiä.
Kisojen päättäjäisissä kaikki meni hyvin, mutta mielestäni on todella ikävää, että hyvän shown varmistamiseksi iso osa musiikkiesiintyjistä esiintyi playbackinä. Ymmärrän kyllä, jos soitto tulee taustanauhalta teknisistä syistä (näinhän on esim. Euroviisuissa), mutta siitä en pidä, että myös laulu tulee taustanauhalta. Onneksi muutamat laulajat rohkenivat laulaa livenä. Arvostukseni esim. Avril Lavignea kohtaan nousi huomattavasti hänen hyvän LIVE-esityksen johdosta. Esityksessä on huomattavasti enemmän eloa ja luonnollisuutta, kun kaikki ei tule virheettömänä taustanauhalta. Toivottavasti nämä sisähallissa taustanauhoin järjestetyt kisa-avajaiset ja -päättäjäiset eivät aivan liikaa yleistyisi.
No niin, nyt kun olen saanut mieltäni erityisesti vaivanneet asiat kirjoitettua tänne, voin palata asiaan vähän tuoreemmilla aiheilla :) Luvassa tekstejä ainakin taitoluistelun MM-kisoista, Liisa Ihmemaassa -elokuvasta ja muutamasta levystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti