sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Taitoluistelun MM-kisat 2010

Viime viikolla käydyt taitoluistelun MM-kisat päättyivät suomalaisittain hienosti. Laura Lepistön pronssimitali oli upea yllätys ja päätös luistelukaudelle. Miten mahtavassa kunnossa Lepistö kisoissa olikaan! Siinä missä monen muun luistelijan esityksissä näkyi jo pitkän ja rankan kauden aiheuttamaa väsymystä, Lepistö tuntui olevan paremmassa kunnossa kuin vaikkapa olympialaisissa.

Kiira Korven kisat meni pahasti mönkään, kun hypyt olivat kateissa. Minusta oli kuitenkin tosi hienoa, että Kiira itse sanoi haastatteluissa suoraan, että pää ei kestänyt tällä kertaa kisasuoritusten aikana. Hyvä, että luistelija itse tietää, missä ongelmia on, jotta virheistä on mahdollisuus ottaa opiksi seuraavalle kaudelle lähdettäessä.

Kun nyt tuli Kiirasta puhetta, mainitaan nopeasti asiasta, joka on vaivannut minua olympialaista saakka. Olympialaisten ja MM-kisojen aikaan luin monilta nettiforumeilta tosi ilkeitä kirjoituksia Kiirasta. Kiira on kuulemma huono luistelija, jonka ainoa meriitti on ylihehkutettu kauneus. Joku voisi ystävällisesti selittää minulle, miten tämän vuoden EM-nelonen voi olla huono luistelija? Ja jos jonkun mielestä Kiiraa hehkutetaan liikaa mediassa, kritiikin voisi osoittaa medialle, eikä haukkua Kiiraa. Käsittämättömältä tuntui sekin, että Kiiraa haukuttiin MM-kisojen jälkeen nettikeskusteluissa viesteissä, jotka oli tarkoitettu Lepistölle onnitteluksi. En minä ainakaan ilahtuisi onnitteluista, joissa samalla haukutaan rumilla sanankäänteillä joukkuekaveriani.

Mutta palataanpa MM-kisoihin ja niiden pariluistelukisaan. Hirveän tarkasti en sitä seurannut, mutta olin kyllä vähän harmissani Saksan Aliona Savchenkon ja Robin Szolkowyn sijoittumisesta vasta kisan kakkoseksi. Tosin ansaitusti kiinalaiset Pang Qing ja Tong Jian voittivat, mutta omien suosikkien epäonnistuminen jäi hieman harmittamaan.

Jäätanssikisaa seurasinkin jo paljon pariluistelua tarkemmin. Sinead ja John Kerr olivat suurin suosikkiparini kisassa, mutta jo ennakkoon kyllä tiesin, etteivät he ilman huippuparien epäonnea tulisi mitaleilla olemaan. Vähän on sellainen olo, että nämä olivat brittien viimeiset arvokisat ja tästä syystä taisin liikuttua tavallista pahemmin heidän loppunäytösesityksen aikana. Tulee niin ikävä näitä sympaattisia ja persoonallisia ohjelmia esittäviä sisaruksia.

Jäätanssin voittotaistelu oli tosi jännä. Onneksi kanadalaiset Tessa Virtue ja Scott Moir voittivat, sillä en olisi kestänyt amerikkalaisten Meryl Davisin ja Charlie Whiten voittoa rasittavalla Oopperan kummitus -ohjelmalla. Virtue ja Moir toki tekivät virheitä amerikkalaisia enemmän vapaaohjelmassaan, mutta puhkikuluneen kappaleen takia jenkeiltä olisi voitu minun mielestäni vähentää useampikin piste heti alkuunsa. Toiveistani huolimatta amerikkalaiset arvioitiin vapaaohjelmassa Tessaa ja Scottia paremmiksi, mutta kanadalaisten piste-etumatka kuitenkin riiti tällä kertaa voittoon. Ja minusta tämä Tessan ja Scottin ohjelma on yksi kauneimmista jäätanssiesityksistä, joita koskaan olen nähnyt.


Sitten kaikkein hienoimpaan taitoluistelulajiin, miesten taitoluisteluun :)

Evan Lysacekin, Jevgeni Plushenkon ja erityisesti Stéphane Lambielin puuttuminen MM-kisoista harmitti kovasti, mutta kiinnostava miesten kisa silti nähtiin. Oli hienoa, että Ari-Pekka Nurmenkari pääsi mukaan vapaaohjelmakierrokselle. Upeaa oli myös se, että Ruotsin Adrian Schultheiss luisteli kisassa yhdeksänneksi! Adrianin vapaaohjelman olin nähnyt ennen kisoja YouTubesta, mutta jostain syystä miehen lyhytohjelmaan en ollut kauden aikana tutustunut. Minulla rehellisesti sanoen suu loksahti auki hämmästyksestä, kun näin Adrianin luistelevan romanttisen, klassisen taitoluistelunumeron, sillä olen tottunut näkemään hänet esiintymässä paljon räväkämmän ja nykyiaikaisemman musiikin tahdissa. Ja voi hyvänen aika, miten paljon Schultheiss on kehittynyt luistelijana!



Toinen yllättäjä kisassa oli Tsekin Michal Brezina, joka sijoittui neljänneksi. Varsinkin vapaaohjelmaa katsoessa tuntui siltä kuin poika olisi kasvanut esiintyjänä ja luistelijana lisää jokaisella potkulla! Toivon todella, että sama kasvu jatkuu ensi kaudella, jotta miesten kisa kiristyy entisestään.

Ehkä suurimmat tuuletukset miesten kisan aikana päästin ilmoille Brian Joubertin onnistuttua lyhytohjelmassaan. Vanha suosikkini Joubert ei ole ollut aivan oma itsensä tällä kaudella ja olympialaisissa tapahtui todellinen romahdus, mutta MM-kisojen lyhytohjelmassa Brian osoitti tulleensa takaisin.


Tässä ohjelmassa näkyi niin paljon sellaista vilpitöntä onnistumisen riemua, jota haluaisin nähdä jäällä paljon enemmän uhreilijoiden onnistuessa. Brianin tuuletukset hyppyjen jälkeen ovat täysin aiheelliset. Ja miten hauskaa olikaan nähdä Brianin ja hänen valmentajansa hetkellinen katsekontakti ennen askelsarjaa. Mutta tietysti kaikkein parhaimmat tuuletukset ovat ohjelman lopussa. Tai no, eihän tuo Brian edes erityisemmin tuuleta, vaan karjuu naama punaisena. Oli ihanaa nähdä Brian pitkästä aikaa noin onnellisena esityksen jälkeen.

Miesten kisan ehdoton kunkku oli Daisuke Takahashi. Tällä kertaa Daisuke ei edes yrittänyt aiheuttaa minulle sydänkohtausta mäjähtämällä neloishyppyä kumoon kuten olympialaisissa.



Tämä Takahashin vapaaohjelma on kyllä hirmu kaunis ja MM-kisoissa se oli aivan eri tasoa kuin kenenkään muun luistelijan ohjelmat. Kun Lambiel ei ollut haastamassa Takahashia esittämisessä, Daisuke oikein loisti ylivertaisena esiintyjänä jäällä.

Lopuksi on pakko vielä nostaa esiin yksi luistelija, joka jäi mieleeni taiteellisuutensa takia. Tässä Adam Ripponin lyhytohjelmassa mielestäni puku puhuu täysin samaa kieltä kuin musiikki, jota taas luistelija ilmentää liikkeillään todella kauniisti. Ja Adam ei suinkaan tunnu luistelevan ohjelmassa, vaan hän sai minut ajattelemaan itseään tanssijana. Jos ette mitään muuta tuosta videosta katso, niin katsokaa edes ajassa 2.07 näkyvä kolmoislutz. En halua pilata jännitystä, mutta voin sanoa hypyn olevan ihan jotain muuta kuin peffalleen kaaduttu perushyppy.



Melkein pelottaa ajatella, että Adam oli vasta ensimmäisissä MM-kisoissaan ja hän on vasta 20-vuotias. Miten huikaisevaksi esiintyjäksi hän voi vielä kehittyäkään, kun kokemusta tulee lisää!

Palaan myöhemmin vielä puhumaan taitoluisteluohjelmien musiikeista. Ei nyt tungeta kaikkea asiaa tähän postaukseen, joka jo valmiiksi on kamalan pitkä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti