Kuten varmasti aika moni tietää, huomenna alkaa jalkapallon MM-kilpailut. Kisat vaikuttavat kuukauden ajan elämääni aika vahvasti ja kun kunnon kisakuume iskee, koko elämäni sisältö tuntuu olevan futiksen MM-kisat. Jos heinäkuun alussa näette Turun kaduilla vaeltamassa hahmon, jolla on yllään Espanjan pelipaita, mutta joka juo vettä oranssista Hollanti-vesipullosta ja laulaa Englannin kannatuslauluja, todennäköisesti olette törmänneet minuun. Toivokaamme, että useamman maan yhtäaikaiskannustuksessani onnistun edes jonkin pienen järjen hivenen pitämään mukanani.
Tämä päivä on sujunut jonkinlaisen kisojen alkulämmittelyn merkeissä. Olen kahlannut läpi joukkueiden kokoonpanoja, lukenut viime hetken tietoja pelaajien pelikunnosta ja suunnitellut omaa Fantasy Football -joukuetta. Samalla on tullut kuunneltua muutamia futiskappaleita tehosoitossa.
Tämä Three Lionsin Football's Coming Home tuo mieleen aina kesän 1996, jolloin rystyset valkoisena jännitin Englannin menestyksen puolesta futiksen EM-kisojen aikana. Biisistä tehtiin uusi versio ainakin vuoden 1998 MM-kisoihin ja nyt siitä on tehty jälleen päivitys, jossa laulamassa on myös mm. Robbie Williams. Minusta kuitenkin ainoa oikea versio kappaleesta on tuo vuoden 1996 kappale, jonka tänään olen kuunnellut läpi kymmeniä kertoja.
Toisin kuin vuonna 1996, että enää en itke katkeria kyyneleitä, jos Englanti ei kisojen finaaliin etene. Tai no, ehkä itken, jos Englanti häviää inhoamalleni Italialle, Portugalille, Saksalle tai Argentiinalle. Nykyisin kannatan enemmän Espanjaa ja Hollantia kuin Englantia. Myös Tanska kuuluu arvokisoissa aina suosikkeihini, sillä jotenkin sympaattinenhan tuo joukkue on. Mutta eipä sillä voittajalla ole väliä, kunhan mestaruuspokaalia ei finaalin jälkeen nosta joku edellämainituista inhokkimaistani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti