Hiustuskailua ja -inspiraatiota

Kuten ehkä joku vielä muistaa, leikkautin itselleni viime joulukuussa toispuoleisen hiusmallin. Olen maailman laiskin ihminen käymään kampaajalla ja hiukseni ovat saaneet kasvaa näihin päiviin saakka ilman siistimistä siitäkin huolimatta, että aina muutaman viikon välein suorastaan revin hiuksia päästäni, kun en keksi, miten ihmeessä saisin tukkani taipumaan ja asettumaan edes kauppareissun ajaksi jotenkin siististi. Onneksi talvella kukaan ei ihmettellyt, vaikka pipo olisi ollut päässä koko ajan ja luentosalissa taas saattoi piiloutua takariviin. Ja onneksi hiukseni ovat kasvaneet lopulta niin tasaisesti, että tarpeen vaatiessa olen saanut ne kyllä aseteltua jotenkin järkevästi, jos vain olen jaksanut nähdä vähän vaivaa. Ongelmana on lähinnä ollut, että jostain syystä aina tietyssä kasvuvaiheessa tukka on tuntunut sojottavan kaikkiin mahdollisiin muihin suuntiin kuin sinne, minne sen olisi halunnut asettuvan.

Nyt kun ilmat ovat lämmenneet ja kevät on viimein saapunut, hiuksetkin vaatisivat siistimistä ja keventämistä, sillä enää niitä ei viitsisi peittää päätä hautovalla villapipolla, varsinkin kun omat hiukset jo lämmittävät päätäni aurinkoisina ja leutoina päivinä ihan riittävästi. Ja vaikka kuulemma anti-hiustyyli on tänä keväänä muotia, minun hiukseni taitavat olla jo vähän liiankin anti-tyyliä.

Haluan säilyttää toispuoleisen mallin, mutta aivan yhtä lyhyeksi en hiuksia halua kuin joulukuussa. Koska takaraivoni on päälaelta suora ja littana taso, takahiukset pitäisi rikkoa päälaelta aika lyhyiksi ja kerroksittaisiksi, jotta ilma pääsee kiertämään päänahassa myös kesähelteillä. Kuitenkin haluaisin hiuksissa pysyvän yleisesti jonkin verran pituutta, siis pidemmällä puolella hiukset päättyisivat suunnilleen leukani tasolle. Ja koska hiukseni ovat luonnostaan kiharat, minulle ei kelpaa sellainen hiusmalli, joka vaatisi suoria hiuksia tai joka-aamuista suoristusrautataistelua. Kun kerran koko lapsuuteni rukoilin kaikilta maailman hiusjumalilta itselleni luonnonkiharoita, ehkä minun kannattaa nyt sitten nauttia näistä murrosiässä saaduista kikkuroista, varsinkin kun toiset uhraavat pienen omaisuuden verran rahaa kaiken maailman hiustuotteisiin saadakseen itselleen samanlaiset surffilaineet, jotka minä saan kostuttamalla hiukset vedellä ja puristamalla hiukset käsissä pariksi sekunniksi myttyyn.

Vietin eilen pari tuntia netissä etsimässä sopivaa inspiraatiokuvaa kampaamokäyntiä varten. Jos olisin valmis leikkauttamaan itselleni lyhyet hiukset, leikkaisin itselleni Carey Mulligan -tukan, vaikka tätä kampausta näkyykin ilmeisesti ainakin Briteissä tällä hetkellä tosi paljon.

(kuva poimittu täältä)

Itse asiassa joulukuussa kampaajani olisi kovasti halunnut leikata minulle tuollaiset lyhyet hiukset, mutta pidin tiukasti kiinni siitä mahdollisuudesta, että voisin helposti kasvattaa itselleni takaisin jonkinlaisen polkkatukan. Tiedän, että noin lyhyistä hiuksista kasvatusoperaatio olisi täynnä tuskaa, kun kiharani nostaisivat hiukset pahimmillaan puoliafroksi ja todellisena hiuspainajaispäivänä näyttäisin huonovillaiselta vuohelta. Ainoa lohdullinen seikka olisi se, että hiukseni kasvaisivat nopeasti.

Toinen nainen, jolla tällä hetkellä muuten on ihanat lyhyet hiukset on Michelle Williams. Katsokaa tätä  kaunista Venäjän Voguessa ollutta kuvaa.

(kuva poimittu Googlen kautta niin monen linkin läpi, että hävettää)

Koska kiharat hiukseni eivät kuitenkaan asettuisi noin nätisti kuin Michellellä, pysyn edelleen puolipitkissä ja toispuoleisissa hiuksissa. Tosin hetken jo mietin toispuoleisuudestakin luopumista ja hiusten kasvattamista suunnilleen samanlaisiksi kuin Michellellä tässä kuvassa

(kuva täältä)

Voisin muuten poimia itselleni koko Michellen tyylin tuosta kuvasta. Varsinkin tuon bleiserin huolisin vaatekaappiini heti. Mutta takaisin hiuksiin...

Pitkällisen etsinnän jälkeenkään en eilen onnistunut löytämään sopivaa inspiraatiokuvaa netistä, vaikka selasin läpi useita hius- ja katumuotisivustoja. Kaikki löytämäni toispuoleiset hiusmallit olivat liian graafisia, liian rajuja tai liian pitkissä hiuksissa. Lopulta turhauduin, päätin lopettaa koko etsinnän ja mennä hammaspesulle. Matkalla kylpyhuoneeseen sitten havaitsin eteisen seinällä näkyvän vähän sen tyyppisen hiusmallin, jota olen etsimässä. Se kuva sattui näkymään peilistä!

Tajusin, että hiukseni kaipaavat siistimistä ja mm. ylikasvaneen takatukan lyhentämistä, mutta kovin paljoa hiusteni mallia ei tarvitsekaan muuttaa. Lyhyen sivun hiuksia ja takatukkaa täytyy hiukan lyhentää ja tosiaan varsinkin takaraivolta hiuksia täytyy rikkoa reilusti, mutta pidemmän puolen hiuksista voi leikata vain kuluneet latvat pois. Pidemmällä puolella etuhiukset ulottuvat nyt suoraksi vedettynä melkein olkapäälle, ja hiukan lyhyempi takatukka on muuten samalla tasolla, mutta se taipuu ajoittain rumasti sivulle tuoden mieleen hyvin ikävällä tavalla 80-luvun miesten takatukat.

Kunpa nämä pääsiäispyhät menisivät ohi nopeasti, jotta pääsen varaamaan ajan kampaajalle heti tiistaiaamuna. Vaikka vakiokampaamooni onkin usein pitkät jonot, olen kehittänyt niin mainion taktiikan itselleni peruutusaikojen nappaamiseen, että harvemmin joudun odottamaan kampaajalle pääsyä paria päivää pidempään. Tätä taktiikkaa en tietenkään nyt paljasta, jottei joku onnistu viemään MINUN aikaani ;) Ja kun tässä nyt vielä kehuskelen kyvyilläni saada nopeasti kampaamoajan, voin olla varma, että joudun odottamaan hiusten leikkausta pari viikkoa. Voi hyvänen aika, millainen takatukka minulla sitten jo olisikaan! Se hirvitys olisi kyllä jo sitten sen verran kamala, että rumuuden voisi jo kääntää kauneudeksi.