Uusi tukka

Jos olen aivan rehellinen, olen viimeisen puolentoista vuoden aikana useastikin seisonut peilin edessä suunnittelemassa toispuoleista tukkaa. Kampaajan tuolissa olen kuitenkin aina pyytänyt leikkauttamaan samaa vanhaa hiusmallia uudelleen ja uudelleen. "Silleen kerrostetusti, aika rikottu, takaa vähän lyhyemmät kuin edestä..." Seuraavalle kampaajakäynnille oli tarkoitus ottaa mukaan kuva Winona Ryderista Reality Bites -leffan ajoilta.

Itse asiassa n. kolme kuukautta sitten hiukseni olivat lähes identtiset Winonan hiusten kanssa. Hiukseni kuitenkin kasvavat todella nopeasti, joten jo pari kuukautta olen kulkenut raskaan, kiharaisen moppitukan kanssa. Ajoitta peilikuva on tuonut erehdyttävästi mieleen Charles Puyolin. Ymmärrätte varmaan, että mieluummin näytän Winonalta kuin Puyolilta, joten hiuksille oli korkea aika tehdä jotain.

Viikko sitten lauantaina olin ystäväni tupareissa, joissa valitin ylikasvaneita hiuksiani. Vieraana ollut kaverini lupautui leikkaamaan hiukset vaikka heti. Tartuin tajoukseen, sillä vanhat hiukset alkoivat tuntua todella ahdistavilta. Hetken mietittyään kaverini ehdotti, että mitäs jos leikattaisiin toispuoleinen kampaus. Kerrankin olin niin rohkea, että suostuin ystäväni ehdotukseen ja tämä viikko onkin kulunut uuteen hiustyyliin totutellessa.

Vaikka olin jo tehnyt päätöksen paluusta Winona-hiuksiin, epäsymmetrinen tukka on kummitellut mielessäni koko ajan, eikä Paras aika vuodesta -blogin hiusmietinnät ole ainakaan vähentäneet toispuoleisuuden viehätystä.

Ilman rohkeutta tarttua kaverini tarjoukseen, minulla olisi nyt luultavasti päässäni Winona-hiukset (pahimmassa tapauksessa edelleen Puyol-moppi), mutta nyt minulla on jotain paljon hauskempaa, villimpää ja makeampaa.

Hiuksiani hieman siistittiin ja kevennettiin tiistaina kampaamossa. Keittiöfiskarsien jäljiltä hiusten viimeistely oli hieman turhankin rouhea. Kampaajani olisi kovasti halunnut saksia minulle täysin lyhyen poikatukan, mutta minä pidin tiukasti kiinni toispuoleisuudesta.

Kaikkien kehujen keskellä on vaikeaa kaivata vanhaa kiharapehkoa takaisin. Parasta uudessa tukassa on helppohoitoisuus. Nopea föönäys ja suoristusraudan heilautus saavat oikukkaimmatkin kiharat kuriin suihkun jälkeen, mutta useimpina aamuina hiukset asettuvat kuntoon parin sekunnin kampaamisella. Ainoa keksimäni huono puoli on päänahan paleleminen ulkona. En ole tottunut kaivamaan pipoa päähäni lyhyiden kävelymatkojen ajaksi, mutta nyt en suostu viemään roskapussiakaan ulos ilman ihanaa villapipoani.

Lopuksi haluan vielä sanoa, että mielestäni hiukseni näyttävät luonnossa paljon paremmilta kuin kuvissa. Mutta kun näitä kuvia on niin monelta taholta toivottu, enkä mitenkään pääse esittelemään tukkaani Helsinkiin, Tampereelle, Lahteen ja ties minne muualle, julkaisen poikkeuksellisesti kuvat täällä blogissa.