Koska kevätaurinko paljasti asuntoni nurkkiin kertyneet pyykkikassien ja -korien kasat, olen tänään yrittänyt purkaa pyykkirästejäni juoksemalla pesutuvan, kuivaushuoneen ja asuntoni väliä koko päivän. Kosteita mutta puhtaita vaatteita roikkuu nyt kuivaushuoneen narujen lisäksi asunnossani niin ovenkarmeilla, tuolien selkänojilla kuin naulakon henkareillakin. Ympärillä olevien vaatevuorien keskellä olisi helppo ajatella, ettei pyykkiä tarvitse pestä viikkoihin, mutta totuus on, että eteisessä odottaa edelleen ainakin kolmen koneellisen verran likaisia vaatteita, jotka olisi tarkoitus saada puhtaaksi huomenna.
Tämän päivän aikana olen tajunnut, kuinka mielettömän paljon oikeasti omistan vaatteita. Koska yleensä pukeudun aina samoihin farkkuihin ja muutamaan eri bändipaitaan, en ole tullut ajatelleeksi, miten valtavat määrät vaatteita oikeasti omistan. Miten ihmeessä nämä kaikki housut ja paidat ovat edes mahtuneet kätkekeytymään pyykkikasseihin ja koreihin, kun nyt näistä ei saa edes kolmasosaa mahtumaan vaatekaappiini!
Kunhan saan pyykkiurakan päätökseen, kokoan kaikki vaatteeni lattialle ja lajittelen ne pienempiin kasoihin sen mukaan, päätyykö vaate roskiin, kierrätykseen, kirpparille vai takaisin kaappiin. Ja tällä kertaa kaappiin ei palaa yhtään sellaista vaatetta, joka on liian pieni, selvästi rikkinäinen tai muulla tavalla viallinen!
Pyykkiurakka jatkuu huomenna heti aamusta, joten nyt minä kömmin nukkumaan. Jos minusta ei muutamaan päivään kuulu mitään, lähettäkää pelastajat kaivamaan minut esiin sortuneiden t-paitakasojen ja parittomien sukkien alta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti