Huhtikuun puolivälin soitetuimmat

Jos joku ihmetteli, miksen viime viikolla julkaissut edellisviikon soitetuimpien biisieni listaa, syy oli yksinkertaisesti siinä, että kuuntelin toissa viikolla vain kahta levyä, joista biisilistan koostaminen tuntui aika hölmöltä. Viimeiset kaksi viikkoa asunnossani on soinnut oikeaan vuorotellen Adverntureland-leffan soundtrack-levy ja Jónsin uusi sooloalbumi, mutta viime viikolla soittoon pääsi sentään biisejä muiltakin levyiltä.

The Outfield: Your Love

Jónsi: Animal Arithmetic

Flight of the Conchords: Leggy Blonde

Karl Martindahl: Love Turns Water into Wine

Phoenix: Too Young

INXS: Don't Change

Joy Division: Dead Souls

Faith No More: Ashes to Ashes

Jens Carelius: Summer Skin

The Cure: Inbetween Days

The Kooks: She Moves in Her Own Way

Editors: Blood

Jónsi: Sticks & Stones

Santogold: L.E.S. Artistes

Måns Zelmerlöw: Cara Mia

(Lista kuunneltavissa Spotifysta)

Listan avausbiisi ja INXS ovat poimittu Adventurelandin soundtrackilta. The Cure päätyi soittoon saman elokuvan seurauksena ja jotenkin Curen kuunteleminen johtaa hyvin helposti Joy Divisionin kuunteluun.

Leggy Blonde päätyi viime viikolla soittoon jotenkin vahingossa, mutta se jäi jumittamaan päähän sen verran tehokkaasti, että viikonloppuna biisi taisi olla aika lailla viikon soitetuimpien listan kärkitiloilla.

Vahingossa päätyi soittoon myös Jens Carelius. Viime sunnuntaina Paras aika vuodesta -blogissa mainittiin Death Cab for Cutie -bändin ihana Summer Skin -biisi. Onneksi kaivoin kappaleen esiin Spotifysta sen nimen perusteella, sillä muuten Carelius ei olisi eksynyt soittojonoon DCfC:n perään. Kuullessani Jensin biisin alun oli pakko keskeyttää tiskaus ja sännätä tarkistamaan koneelta, mikä ihmeen kappale oli päätynyt soittoon ja kuka oli tuo ihanaääninen mies. Sinne jäi likaiset lautaset likoamaan tiskiveteen, kun päädyin googlailemaan lisätietoa laulajasta. Jens Carelius Norjasta, palaan häneen blogissa lähipäivinä.

Jensin ja islantilaisen Jónsin lisäksi listalla on muitankin pohjoismaalaisia esiintyjiä. Kuten jotkut tietävät minulla on melko kiero suhtautuminen erityisesti ruotsalaisiin viisubiiseihin. Noloa myöntää, mutta viime viikon ehdottomasti eniten soittamani kappale on Måns Zelmerlöwin Cara Mia. Kyseessä on hirveä euroviisurenkutus, joka jäi Ruotsin karsinnan kolmoseksi vuonna 2007. Myös tuo Karl Martindahlin kappale on ollut ehdolla Ruotsin viisuedustajaksi vuonna 2004. Jos tuo kappale ei olisi ruotsalainen viisubiisi, tuskinpa sitä kuuntelisin, mutta nyt se muka tuntuu niin hauskan leppoisalta kevätkappaleelta. Hirveää radiopurkkaahan nuo viisukappale ovat, mutta jostain syystä silti haluan niitä kuunnella. Ja kohtahan on toukokuu, joka voisi oolla nimeltään myös viisukuu, joten lisää kansainvälistä glitterhuuruista hattarapoppia on korvilleni tarjoilla :)

Ai niin, kukaan ei varmaa arvaa, miksi Ashes to Ashes on listalla?