Ranskalaisen uuden aallon elokuvien sarja alkoi viime perjantaina Yle Teemalla. Olin ehtinyt odottaa päiväkausia lauantaista leffadokumenttia, mutta valitettavasti sen seuraaminen ei onnistunut kunnolla, kun seurassani olleet vanhempani puhuivat jatkuvasti ohjelman päälle. Yksin asuessa olen täysin unohtanut, miten hankalaa ohjelmia on seurata televisiosta porukalla. Aina on joku, jolla on jotain sanottavaa. Yleensä nuo kommentit eivät häiritse ohjelman seuraamista, mutta mielenkiintoista dokkaria seuratessa vanhempien keskustelu häiritsi. En kuitenkaan halunnut katkaista vanhempieni puhetta, varsinkin kun tiesin, että dokumentti uusitaan toukokuun 6. päivä, jolloin voin katsoa dokkarin rauhassa.
Lauantai-illan elokuva 400 kepposta oli hauska nähdä jälleen kerran, mutta pieneltä tv-ruudulta katsottuna monet elokuvan lempikohtauksistani latistuivat pahasti. Kyllä se niin vaan on, että hyvin kuvatut leffat, joissa kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa tulisi aina nähdä valkokankaalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti