Ihanat basistit ja ilmabasso soi...

Siinä missä monet muut ihmiset saattavat innostua soittamaan rokkibiisin tahdissa ilmakitaraa, minä soitan varsin usein hyvän bassolinjan tahdissa ilmabassoa. Olen oikeastaan aina pitänyt enemmän basisteista kuin kitaristeista muutenkin. Basistit ovat kitaristeihin nähden jotenkin salaperäisiä, aliarvostettuja ja huomaamattomia soittajia bändeissä.

Ehdoton suosikkibasistini on tietysti Paul McCartney.

Jos Paulin tahdissa alkaa ilmabassoa soittaa, täytyy muistaa pitää kiinni soittimen kaulasta tietysti oikealla kädellä ;)

Bloc Partyn Gordon Moakes on mainio soittaja, mutta Helsingin keikalla hän vaikutti myös varsin hyvältä persoonalta. Tosin Gordon jää hieman bändin suloisen kitaristin, Russell Lissackin ja tämän huikeiden kitarasoolojen varjoon, mutta omalla tontillaan hän on kyllä mahtava.


Tietyissä kuvakulmissa seuraava basisti muistuttaa varsin paljon Bloc Partyn Gordonia. Coldplayn Guy Berrymanin tahdissa tulee usein soitettua ilmabassoa, vaikkei hänen soittoaan aina edes Coldplayn äänimassoista kunnolla erota.


(Tuossa kuvassa Guysta tulee mulla mieleen jokin ranskalainen näyttelijä, ei suuren bändin basisti :D )

Suomalaisista basisteista suurin suosikkini taitaa olla The Crash -yhtyeen Samuli Haataja, jonka taidot usein unohtuvat. Toivottavasti muuten Crashilta tulisi kohta uusi levy ja Samulinkin pääsisi keikoilla näkemään.


Sitten on basisti, jonka soittoa en oikeastaan ole pahemmin kuullut, mutta basistin karisma suorastaan huokuu hänestä ja hänen kirjoituksistaan. Kyseessä on siis yksi lempikirjailijoistani, Juha Itkonen.

Jos Itkosen soittoa haluaa kuulla, kannatta hankkia jostain käsiinsä Topsi ja tohtori Koirasson -levy.

Tarkoitus ei ollut tehdä typeriä aasinsiltoja, mutta yhtäkkiä tajuan, että Itkosesta pääsee mitä luontevimmin käsittelemään miestä, joka tahdissa ehkä eniten ilmabassoa soitan. Itkosen lempibändihän on U2, jonka basisti on Adam Clayton. Clayton taas on basisti, jonka soitossa on jotain sellaista, että minun on melkein pakko nostaa ilmabasso käsiini ja pomputeltava sen kieliä.


U2:ta kuunnellessa saatan sortua soittamaan välillä myös ilmarumpuja, mutta yleensä jossain vaiheessa kyllästyn käsien hölmöön huitomiseen, ja palaan bassolinjojen rauhoittavaan maailmaan.

Ja oikeastihan en sitten bassoa osaakaan soittaa, mutta ehkä vielä jonain päivänä...

Ps. Huomasin oikeastaan vasta nyt, että lempibasisteilla näyttäisi olevan tummat, kiharat hiukset. Tämä on puhdasta sattumaa, mutta myönnän kyllä, että tuon näköiset miehet miellyttävät silmääni ;)