Inhokkibiisi

No hups hei! Eihän tässä nyt näin pitänyt käydä, että edellisen ja uuden postauksen välillä on melkein kaksi päivää! Syyttäkäämme jalkapalloa siitä, että kirjoittelu on jäänyt vähemmälle, vaikka tarkoitus olikin vastata haasteeseen päivittäin. Mutta mennäänpä nyt aiheeseen ja kerrotaan, mistä kappaleesta en juurikaan pidä.

Day 02 - Your least favorite song: The Roots feat. Erykah Badu - You Got Me

Maailmassa on tietysti valtavasti musiikkia, josta en pidä. Blogin lukijat tietävät ainakin, että inhoan tämän vuoden euroviisuvoittokappaletta. Ja siis todella vihaan tuota kappaletta. Mutta tuollaisen todellisen ällötysbiisin inhottavuutta en osaisi edes selittää, joten valitsen mieluummin tähän kappaleen, josta kaiken järjen mukaan minun pitäisi tykätä, mutta en halua tätä biisiä oikeastaan koskaan kuulla, sillä minulle tulee tästä The Rootsin ja Erykah Badun You Got Me -kappaleesta huono olo ja pahimmillaan hikka.



Pidän The Rootsista ja Erykah Badusta hirmuisen paljon. Ihailen yleensä Badun ääntä, mutta tässä biisissä, heti alussa tuossa "Baby don't worry, you know that you got me" -kohdassa Badu käyttää ääntään niin, että jostain syystä minun äänihuuleni tuntuvat jotenkin kramppaavan. Minuun iskee olo, etten saa henkeä ja tämä ahdistava olo saattaa aiheutta hikan. Ja minun kummat oireet tulevat aina biisiä kuunnellessa.

Koska en halua aiheuttaa itselleni huonoa oloa jollain biisillä, en oikeastaan koskaan tätä kappaletta kuuntele. Eräissä bileissä meinasin ruveta hyperventiloimaan, kun tämä kappale alkoi soida. En ymmärrä, miten voin saada jostain sinänsä ihan kelpo kappaleesta näin kamalia fyysisiä oireita! Jonkinlaista siedätyshoitoa olen muutamia kertoja kokeillut ja tiedän, että jos laulan biisin mukana, pahimmat oireet helpottavat, mutta mitenkään miellyttävältä kuuntelukokemus ei tunnu. Tässä siis biisi, jota minulle ei kannata soittaa.

---

Pakko muuten tässä lopussa todeta, että juuri parhaillaan taustalla pyörii Italia-Paraguay-matsi, jossa katsomossa soi nuo kirotut vuvuzela-torvet. Pelkään koko ajan, että tuo pörinä muuntuu joksikin pysyvämmäksi tinnitukseksi korviini kisojen aikana. Kaipaan niin kovasti huutoja ja lauluja stadioneiden katsomoihin. Olisittepa nähneet sen hymyn, joka levisi kasvoilleni Hollanti-Tanska-ottelun lopussa, kun katsomosta kuului hollantilaiskannattajien iloista huutelua. Mutta voi höh! Nyt tuossa illan matsissa tuli Italian tasoitus maali. Inhoan Italian futismaajoukkuetta melkeinpä eniten maailmassa, joten täytyy lopettaa kirjoitus ja keskittyä kannustamaan Paraguay otteluvoittoon!