Kesäsoittis täydennetty

Hui, miten aika rietääkään vauhdilla eteenpäin! Mielestäni aivan muutama päivä sitten kirjoitin teille kesäsoittiksesta eli soittolistasta, jolle lisäilen biisejä, joiden toivon vielä vuosien päästä välittävän minulle tunnelmia kesästä 2010. Lupasin myös kertoa viikoittain, mitä biisejä listalle olen lisännyt. Tuota lupausta en kuitenkaan tullut pitäneeksi, sillä sitten toukokuun 14. päivän en ole puhunut listasta mitään! Tehdäänpä siis nyt pikimmiten korjaus ja paljastetaan, mitä kappaleita listalta parhaillaan löytyy.

Martha Reeves & The Vandellas: Dancing in the Street

Cream: I Feel Free

Dire Straits: Money for Nothing

Band of Horses: Compliments

The Spencer Davis Group: Gimme Some Lovin'

Mumford & Sons: Little Lion Man

Steely Dan: Reelin' in the Years

Traffic: Paper Sun

David Bowie: Life on Mars

Salem al Fakir: Astronaut

Kleerup feat. Robyn: With Every Heartbeat

Two Door Cinema Club: What You Know

Ash: Oh Yeah

Charles Trenet: Que Reste-t'il De Nos Amours?

The Supremes: Stop! In the Name of Love

Kylie Minogue: Spinnig Around

Tom Dice: Me and My Guitar

Andreas Johnson: Glorious

Powderfinger: My Happiness

Muse: Neutron Star Collision (Love Is Forever)

Tomas Ledin: Lika hopplost förälskad

Kesäsoittis on kuunneltavissa Spotifysta ja lista tosiaan täydentyy kesän mittaan. Listan viimeisimmän kappaleen valitsin soittikselle tänään. Oikeastaan kuuntelin tuota Tomas Ledinin biisiä jo eilen, mistä taisi johtua viime öiset uneni. Aamulla en olisi millään halunnut herätä unestani, jossa vietin kesääni telttailemalla Ruotsissa. Telttamatkailu Pohjoismaissa oli perheeni tapa tehdä kesälomareissuja. En olen koskaan ollut tai kaivannut lomaa etelän aurinkorannoilla, mutta nykyisin kaipaan joka kesä matkaa Ruotsiin. Muistan niin hyvin, kuinka istuin jossain päin Etelä-Ruotsia auton takapenkillä ja katsoin ilta-auringossa hehkuvaa viljapeltoa samalla kun Tomas Ledin lauloi radiossa. Tuolla taisi olla kesällä 1992, mutta radiosta soinutta biisiä en mieleeni saa enää palautettua. Minulla on aika paljon näitä Ledin-muistoja, joten aivan jokaisen muistikuvan oikeaa kappaletta ei enää osaa tarkkaan sanoa, ei ainakaan 18 vuoden jälkeen.

Tässä vielä yksi vanha Ledin-suosikkini miehen englanninkieliseltä The Human Touch -levyltä. Biisin saksofonisoolo sai minut lapsena melkein kyyneliin, niin pakahduttavan hienolta se kuulosti!

Hmm... Tuntuupa tuo saksofonisoolo edelleen saavan ihon kananlihalle. No tässähän tämä perjantai-ilta sitten sujuukin, kun pyörittelen uudelleen ja uudelleen biisiä toistolla läpi.