Prince Suomeen!

On se ihanaa, että kun Ylen puoli yhdeksän uutiset kertoo Princen tulevan Suomeen, äitini soittaa ja tiedustelee, joko toinen munuaiseni on myynnissä. Tällä keskustelunavauksella äitini viittasi viime perjantaiseen Facebook-viestiini, jossa totesin, että jos tämä uutinen pitää paikkaansa, myyn vaikka toisen munuaiseni, jotta pääsen Princen keikalle. Äitini on sivusta seurannut reilut 20 vuotta kestänyttä Prince-fanitustani, joten hän taitaa tietää, että olisin valmis tekemään melko epätoivoisiakin temppuja saadakseni lipun keikalle. Nyt kuulemma voin jättää ainakin lippurahojen hankintaa koskevat temppuilut väliin, mutta toki perjantaiaamun lipunostokikkailuja joudun vielä harrastamaan.

Yleensä muistan hyvinkin tarkasti, miten olen minkäkin lempiartistini löytänyt, mutta Princen kohdalla muistikuvat ovat hieman hatarat. On kuitenkin loogista olettaa, että tämänkin artistin olen MTV:n musiikkivideoiden virrasta aikoinaan bongannut. Ensimmäiset aivan tarkat muistikuvat on vuodelta 1990, jolloin isäni osti minulle Seinäjoen Anttilasta miehen Graffiti Bridge -albumin c-kasettina. Ei isäni sitä kasettia olisi ostanut, jos sitä en olisi osannut kauniisti pyytää. 8-vuotiaaseen minuun kyllä jotenkin vetosi - ja no, vetoaa kyllä edelleen - tuollaiset androgyynit, tummat ja vähän erikoisen näköiset miehet, joten saattaa olla, että ihan tämän levyn kansikuvankin perusteella kiinnostuin Princestä.

 

 Kuva

Sen nyt kuitenkin muistan, että ensimmäiset biisit, jotka olen Princeen yhdistänyt ovat Purple Rain ja 1999, ja nämä biisit tiesin jo ennen tuon Graffiti Bridge -kasetin saamista (biisithän sitä paitsi ovat ilmestyneet jo ennen Graffiti Bridgen ilmestymistä). Tuohon Princen kasettiin taas liittyy hassu muisto, että kuuntelin sitä aina "salaa" kotona. Lähinnä siis silloin, kun olin yksin kotona. Ja näin jälkikäteen ajatellen oli ehkä hyvä, että lallattelin biisien tahdissa yksin, sillä nyt aikuisena on tullut useammankin kerran punasteltua biisien sanojen takia ja ajateltua, että "hyvä kun kukaan ei silloin aikoinaan kuullut". Vuonna 1991 ilmestynyttä Diamonds and Pearls -levyä yritin kyllä kuunnella julkisemmin, mutta isoveljeni ei levystä pitänyt. Minulla on omat aavistukseni siitä, miten häiritsevältä 13-vuotiaasta veljestäni on saattanut tuntua, kun pikkusisko on laulanut mukana jotain Creamin tai Gett Offin sanoja, jotka nyt eivät varsinaisesti olleet aivan 9-vuotiaan laulettavaksi sopivia. Tosin taisi minullakin sanojen sisällöstä jokin pieni käsitys olla, koska muistan, etten koskaan vanhempien kuullen noita kappaleita soittanut.

Tuntuu jotenkin hassulta, että aivan oikeasti olen odottanu Princen keikalle pääsemistä yli 20 vuotta. Nimittäin kun miehen piti esiintyä Suomessa vuonna 1990, eräs pieni Lotta oli kovin katkera, koska ei voinut keikalle tietenkään lähteä. Muistaakseni sitten myöhemmin Suosikista luin, että Prince oli perunut keikkansa, ja taisin olla hieman iloinenkin, kun kerta en ollut mitään keikkaa menettänytkään.

Jos jonkin keikan missaaminen on minua muutaman viime vuoden aikana harmittanut erityisen paljon, niin Princen kesän Roskilde-visiitin näkemättä jääminen on suorastaan itkettänyt minua aina, kun olen keikan arvosteluja lukenut. Mieshän oli vetänyt Tanskassa sellaisen esityksen, että arvostelijoiden ylistyssanat ovat olleet loppua kesken. En edes uskalla toivoa, että Prince saisi Suomessa vedettyä yhtä mahtavaa keikkaa kuin Roskildessa, mutta minulle riittäisi, että näkisin miehen edes tämän kokoisena pisteenä lavalla ja kuulisin jonkin lempibiiseistäni livenä. Muttamutta, ensin pitää perjantaina saada ostettua lippu keikalle. Nyt siis alkaa sotasuunnitelman laatiminen, jotta aivan varmasti lipun itselleni saan. Onko siellä muuten muita keikalle mieliviä?