Olen useammassakin blogissa törmännyt keskusteluun siitä, onko kuuden vaatteen haaste lopulta kovinkaan ekologinen, koska ihmiset joutuvat pesemään vajaita koneellisia pyykkiä. No, haastekuukautena joidenkin pyykkäystavat toki saattavat olla hivenen tavallista epäekologisempia kuin normaalisti, mutta jos tämän haasteen jälkeen on oppinut esimerkiksi hillitsemään jatkuvaa vaatteiden vaihtamis- ja ostosrumbaa, kuukauden vesituhlailut eivät mielestäni ole kamala asia. En kyllä toisaalta ymmärrä, miksi muutamat vaatteet pitäisi pestä tyhjässä pyykkikoneessa? Kyllä sinne näiden haastekuusikon vaatteiden lisäksi menee alu-, urheilu- ja yövaatteitakin ja varsin pienellä vesimäärällä nämä muutamat vaatteet saa pestyä myös käsin.
Itse olen havahtunut siihen, että yritän aiempaa tarkemmin pitää kuusi vaatettani niin puhtaina, ettei niitä edes tarvitsisi pestä usein. En aina ole ollu mikään mallikansalainen pyykkien pesemisessä, mutta kovasti olen yrittänyt tapojani parantaa. Pari vuotta sitten havahduin siihen, että pyykkipinoni olivat jatkuvasti aivan järkyttävän kokoisia. Oli pakko ruveta miettimään, mistä sitä pyykkiä oikein syntyy. Lopulta tulin siihen tulokseen, että pesen yhtenään lähes puhtaita vaatteita (kuten muuten jonkin tutkimuksen mukaan suurin osa suomalaisista nykyisin tekee). Pyykkipinot alkoivat kummasti madaltua, kun totuin taas tuulettamaan vaatteita, pesemään niistä heti pois pikkutahrat ja käyttämään aluvaatteita, jotka suojaisivat päälivaatteita hiostumiselta. Kaikki tämä oli minulle tuttua lapsuudessa, mutta johonkin nuo vanhat tavat tuntuivat kadonneen muutettuani pois vanhempieni luota. Myönnän kuitenkin, että vaatteiden tuulettamisesta ja suojaamisesta huolimatta tuotan silti tarpeettoman paljon pyykkiä.
Valitessani syyskuun kuutta vaatetta yksi tärkeimpiä valintaperusteita oli vaatteiden helppohoitoisuus. Villatakki, silkkihame, mekko ja farkut eivät vaadi jatkuvaa pesua, sillä yleensä niille riittää hoidoksi tuulettaminen. T- ja kauluspaitani toki välillä hiostuvat ja vaativat pesua, mutta aivan yhtenään nekään eivät pyykkiin joudu, koska molempien paitojen alla käytän alupaitoja, jotka toimivat, dödön lisäksi, hyvänä hajupuskurina varsinaisille vaatteilleni. Kun nuo varsinaiset paidat lopulta pyykkiin päätyvät, koneeseen meneekin sitten seuraksi jo kasa aluvaatteita, sukkia, sukkahousuja ja haasteen ulkopuolelle jätetyt urheilu- ja yövaatteet. Vajaita pyykkikoneellisia ei siis tarvitse pestä, mutta toisaalta pyykkituvassa ei tarvitse käydä aivan yhtä usein kuin aikaisemmin.
Parin viime päivän aikana olen myös oppinut vaihtamaan käyttövaatteet heti kotiin tullessa kotivaatteisiin, jotka ovat siis myös yövaatteet. Harvemmin onnistun vaatteitani julkisilla paikoilla sotkemaan, mutta kotona niille sitten läikkyykin maitoa tai tipahtelee pastakastiketta, joten minun on tärkeää saada kuusi vaatettani henkareille turvaan heti kotiin palattuani. Ja tiedättekö, tuo vaatteiden vaihto tuntuu ihanan rentouttavalta. Päivän stressit kaikkoavat, kun laskostelen farkut tuolille ja ripusta villatakin ja t-paidan ulos tuulettumaan. Samalla tulen tarkistaneeksi, että vaatteet ovat siistit ja kunnossa.
Kun vaatteita on käytössä vain kuusi, niistä todella haluaa pitää hyvää huolta. Ja nyt kun olen kiinnittänyt huomiota käyttövaatteideni kuntoon, olen tullut tarkastaneeksi ja korjailleeksi myös vaatekaapissa lokakuuta odottavien vaatteiden vikoja. Eilisiltana istuin nojatuolissa ompelemassa korjausta odottaneisiin vaatteisiini nappeja, paikkailin pieniä reikiä ja vahvistin hapertuneita saumoja. Normaalisti koen olevani liian kiireinen, väsynyt tai ties mitä tällaisten pikkupuuhien hoitoon, mutta nyt minulla oli ompelun lisäksi aikaa lukemiseen, kirjoittamiseen, kokkaamiseen ja vielä telkkarin katseluun. Ja kaikki "onko mulla varmasti huomiseksi puhtaita vaatteita" -stressikin oli koko illan poissa mielestä, kun tiesin seuraavan päivän vaatteiden olevan käyttökunnossa henkarilla.
Tämä kuuden vaatteen haaste on saanut minut ihan todella miettimään, miten kehnosti normaalisti hoidan vaatteitani ja miten vähän niitä lopulta tunnun arvostavan. Vanhempani ovat vielä eläneet aikana, jolloin heillä oli ihan oikeaan vain yhdet juhlavaatteet, yhdet arkivaatteet ja yhdet kotivaatteet. Näitä harvoja vaatteita sitten todella paikkailtiin, muodistettiin ja hoidettiin, jotta ne pysyisivät hyvinä. Kotimekkojen päällekin puettiin suojaksi vielä essut, jotta vaatteet eivät kärsisi. Pitihän sillä kotimekolla kuitenkin käydä hoitamassa asunnon ulkopuolella arkisemmat askareet. Tunnen itseni nyt aivan pilallehemmotelluksi kerskakulttuurikakaraksi, vaikken erityisen paljon vaatteita edes omista. Kuitenkin minulla on niin paljon vaatteita, ettei minun ole tarvinnut niitä erityisemmin suojella ja hoitaa. Toivon todella, että kuluvan kuukauden aikana saisin juurrutettua päähäni syvälle ajatuksen siitä, että kunnitoitan ja hoidan vaatteitani jatkossa entistä paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti