sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Flunssapotilas

Tiedättekö mitä? Olen ollut nyt kuukauden flunssainen. Minähän sain neljä viikkoa sitten Flowsta flunssan, eikä tämä pirun tauti ole mennyt missään vaiheessa kunnolla ohi. Flunssan alun kuumeilu meni ohi parissa päivässä, mutta koko ajan joko nuha, yskä tai vetämätön olo ovat kuitenkin olleet kiusanani.

Köhän ja nuhan takia en ole kuukauteen pystynyt esimerkiksi laulamaan. Ihmiselle, joka lauleskelee kotona yhtenään moinen pakkolaulamattomuus on osoittautunut henkisesti yllättävän raskaaksi. En ole aiemmin edes tajunnut, miten paljon normaalisti laulan. Ilmeisesti hyvin usein ajatellessani huuliltani livahtaa pieniä sävelmiä. Nyt tukkoinen tai rahisevä ääni on nostanut tietoisuuteeni jokaisen laulahdukseni, kun joudun lopettamaan laulamisen ennen sen varsinaista alkamistakaan. Laulamattomuus taas on tehnyt minusta kärsimättömän, turhautuneen ja kiukkuisen.

Eilisaamuna heräsin viimein hyvävointisena. Riemastuin suuresti, kun pystyin viimein jopa laulamaan. Ääni kyllä kuulosti vielä oudolta ja voimattomalta, mutta joka tapauksessa sain laulettua. Muutenkin olo oli pirteä ja lauleskelun jälkeen kevyt. Iltapäivällä kävin kaupungilla, tulin kotiin ja yhtäkkiä mainio olo vaihtuikin aivan päinvastaiseksi. Ihan kuin joku olisi kääntänyt katkaisian toiseen asentoon. Aloin aivastella ja jouduin niistämään yhtenään. Pian nivelet alkoivat särkeä niin, että tiesin kuumeen olevan nousussa. Kaikki pirteä voima katosi kehosta. Yhtäkkiä olinkin taas selvästi sairas, en vain vähän flunssainen.

Viime yö meni pipariksi kuumeen aiheuttaminen painajaisten ja tukkoisen nenän takia. Väsyneenä ajatukseni eivät juosseet normaalisti ja varmaankin tunnin ajan itkin voimattomana miettien, miten ihmeessä jaksaisin aamulla lähteä apteekkiin, koska kaikki särkylääkkeeni olivat loppumassa. Onneksi aamulla muistin katsoa keittiön kuivamuonakaappiin, jonne keväällä olin varastoinut kaikki flunssalääkkeeni. Viimein sain doupattua oloni sen verran hyväksi, että sain nukahdettua kunnon unille.

Kropassani ei taida olla ainoatakaan niveltä, johon ei parhaillaan sattuisi kuumeen takia. Nenäni on punainen ja kipeä kaikeasta niistämisestä. Silmistä valuu niin paljon vettä, etten totta puhuen ole varma, kuinka epämääräisiä kirjainjonoja parhaillaan kirjoitan, sillä silmät eivät tarkenna katsetta tietokoneruudulle. Tämä sairastelu ei ole yhtään kivaa!!! Mutta sairastellessa voi sentään kuunnella musiikkia. Seuraava biisi on melkein yhtä hyvä lääke flunssaan kuin äiti silittämässä hiuksia ja isän keittämä hunajatee, eli oikeastaan aika hyvää lääkettä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti