Levylautasella syyskuun sekametelisoppa

Seuraava soittolista on jotain niin sekalaista ja epämääräistä, että jos haluaisin pitää kiinni edes jonkinlaisesta katu-uskottavuudesta, en paljastaisi listaa alkuunkaan. Mutta toisaalta tämä lista paljastaa ainakin sen, että kuuntelen musiikkia enemmänkin hetken mielihalujen perusteella kuin huolellisesti valikoiden.

En kyllä alunperin edes tajunnut, että soittolistasta on tulossa tällainen sekametelisoppa, mutta tehdessäni kappaleista Spotify-soittolistaa havaitsin, miten epämääräisen vaihtelevista biiseistä pitäisi saada aikaiseksi jotenkin järkevän kuuloinen kokonaisuus. Toisaalta sekalaisuus tekee tästä listasta aika hauskan ja persoonallisen, joten lopulta en edes jäänyt pahemmin hiomaan mitään kauniisti eteenpäin lipuvaa soittista, koska jos tunnelmat vaihtuvat kuulijan mielestä vähän turhan äkkiväärästi, se vain kuvastaa biisien satunnaisuutta. Mutta näytetääs nyt teillekin, millaisten biisien tahdissa täällä on syyskuun alku mennyt.

Markus Krunegård - Jag är en vampyr

Pave Maijanen - Lähtisitkö

Roxette - Fading Like a Flower

Nylon Beat - Anna mulle

Mew - 156

Kent - Berg & dalvana

Powderfinger - These Days

The Smiths - Asleep

Sigur Rós - Sæglópur

Julie Andrews - A Spoonful of Sugar

(Lista kuunneltavissa Spotifysta)

Näitä soitetuimpien biisien listoja tehdessä en siisti listoilta pois noloja kappaleita, vaan yritän aivan oikeasti valita listoille juuri ne eniten kuuntelemani biisit. Usein kyllä tipauttelen listoilta pois lauluja, jotka ovat olleet vain hieman aikaisemmin soittolistallani. Joskus kappale voi jäädä listan ulkopuolelle, koska se vain yksinkertaisesti ei sovi muun listan tunnelmaan. Jotain suomenkielistä rap-biisiä nyt vaan on kovin vaikea upottaa luontavaksi osaksi listaa, joka muuten on täynnä englanninkielistä poppia ja rokkia.

En muuten keksi selitystä sille, miksi juuri nämä biisit ovat saaneet erityisen paljon soittoa viime aikoina. Ihan rehelisesti voin sanoa, että soitossa on ylipäätään ollut aivan muutamat levyt ja niiltä vielä muutamat tietyt biisit. Mew, Kent, Powderfinger ja The Smiths liittyvät syksyyn. Roxette, Sigur Rós ja Maija Poppanen (siis A Spoonful of Sugar -kappale) liittyvät osittain flunssaa ja osittain univaikeuksiin. Mutta Markuksen, Paven ja Nylon Beatin biiseille en keksi mitään selitystä. Ne nyt vaan ovat putkahtaneet jossain vaiheessa mieleeni ja päätyneet soittoon. Ehkä olen kaivannut flunssan keskelle syntikkasoundeja? No sen nyt kuitenkin tiedän, että tuo Jag är en vampyr -biisi on toiminut minulla todella tehokkaana vitamiinipommina. Siispä jos siellä on joku flunssan riuduttama lukija, kuutele ihmeessä tuo Markuksen biisi ja kokeile, piristäisikö se sinua yhtä tehokkaasti kuin minua.