Muutaman viime tunnin ajan olen tuijottanut Björkin Debut-levyn kantta suorastaan lumoutuneena. Tuossa Jean-Baptiste Mondinon ottamassa kuvassa minua viehättää juuri nyt aivan erityisesti Björkin hiukset ja villapaita. Voisinko saada samanlaiset nyt heti?
Ajauduin tuijottamaan kuvaa ruvettuani kuutelemaan levyltä Play Dead -biisiä, joka onkin soinut toistolla nämä viimeiset pari tuntia.
Ajauduin tuijottamaan kuvaa ruvettuani kuutelemaan levyltä Play Dead -biisiä, joka onkin soinut toistolla nämä viimeiset pari tuntia.
Play Dead oli ensimmäinen Björkin kappale, johon aikoinaan ihastuin. Debut-albumin ilmestyessä olin MTV:tä liikaa tuijottava 11-vuotias, joka ei ollut tottunut kuuntelemaan mitään Björkin kaltaista. Big Time Sensualityn musiikkivideo oli ensikosketukseni Björkiin, ja vaikka en kappaleesta pitänyt, tuota videota katsoin hullaantuneena. Tajusin juuri, että tuolloinkin ihailin Björkin vaatteita ja hiuksia, joten nähtävästi asiat eivät ole aivan hirveästi muuttuneet 17 vuodessa.
Human Behaviour oli seuraava Björk-video, johon kiinnitin huomioni. En todellakaan tajunnut Michel Gondryn ohjaaman videon tarinaa 11-vuotiaana, mutta videon yksityiskohdat kiehtoivat minua kovasti. Tämä video saattaa edelleen löytyä joltain vapisevalta vhs-kasetilta, jolle olen kerännyt aikoinaan mielestäni hienoja musiikkivideoita.
Play Dead oli ensimmäinen kappale Björkiltä, jossa huomiotani ei varastanut musiikkivideo, vaan kerrankin ihastuin biisiin. Minulle oli kai pikku hiljaa ruvennut aukenemaan Björkin musiikkityyli. Play Dead kuuluu minulla erityisesti talven synkkien iltojen taustalle, mutta kyllä se näin sateisena syysyönäkin kuulostaa erinomaiselta.
Debut on oikeastaan ainoa Björkin levy, jota säännöllisesti kuuntelen. Kaikki uudempi tuotanto naiselta on minulle aika paljon vieraampaa, vaikka aina uuden levyn ilmestyessä innoissani siihen käynkin tutustumassa. Kuitenkin vasta Spotifyn myötä ihan kunnolla perehdyin Björkin pariin viimeisimpään levyyn. Debut-levyä muuten pääsee kuuntelemaan Spotifysta klikkaamalla tästä.
Minun täytyy nyt tunnustaa, että olen vuosien saatossa sanonut vaikka mitä typeriä vähättelyijä Björkistä. En nyt varsinaisesti ole haukkunut Björkin musiikkia, mutta jotain varsin kitkeriä sanoja kuitenkin olen sanonut. Oikeasti olen vain ollut naiselle aivan järjettömän kateellinen tämän lauluäänestä, lahjakkuudesta, taiteellisuudesta ja rohkeudesta. Sen verran kuitenkin olen vuosien saatossa kypsynyt ja järkiintynyt, etten enää katkeran kateellisena vähättele Björkin lahjakkuutta. Toisin kuin 15-vuotiaana, enää en pienellä äänellä päässäni väitä itselleni, että minusta voisi tulla Björk. Ei, ei minusta voisi tulla. Kenestäkään ei voi tulla Björk. Mutta toki voin haavella, että olisin kuin Björk, ja tuon hiustyylin osalta aion kyllä hyvin pian ollakin. Hiukset pliis, kasvakaa nopeasti viimeiset viisi lisäsenttiä pituutta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti