New Order -päivät

Huomenna paljastan tämän viikon kuunnelluimpien biisien listan, mutta kerron jo nyt, että tuo lista on täynnä pientä valhetta. Toki listan biisejä olen kuunnellut usein kuluneen viikon aikana, mutta koska en kehtaa täyttää koko listaani New Orderin Substance 1987 -levyn biiseillä, jää osa viikon soitetuimmista kappaleista listalta pois.

Niin, torstaista lähtien on todellisessa tehosoitossa ollut tuo New Orderin Substace 1987. Erityisen pahaa jumittamista on ollut tällä kertaa Temptation- ja Bizarre Love Triangle -biisien kohdalla. Myös vanha tuttu True Faith -koukuttuminen on ollut lähellä, mutta toistaiseksi pahaa yhden biisin teholuukuttamista ei ole koettu. Aina on ollut syytä kuunnella True Faithin ohella Temptation, jonka perään onkin ollut hyvä kuunnella Bizarre Love Triangle. Hirmu tärkeää on ollut kuulla levy välillä myös kokonaisuudessaan läpi.

Toiset lähtevät mietiskelemään ja hakemaan hiljaisuutta luostareista, luonnosta tai Intiasta, mutta minä en kaipaa ajatusteni järjestelemiseen hiljaisuutta tai vierasta ympäristöä. Minä kaipaan Substance 1987 -levyn ja patjan lattialle. Siinä sitä sitten makoilen tuijottelemassa kattoa tai ilmassa leijuvia pölyhiukkasia ja kuuntelen New Orderia. Mikään muu levy ei (ainakaan juuri nyt) toimi ajatusten järjestelyssä niin hyvin taustamusiikkina kuin Substance. Muut levyt vaativat keskittymistä, kääntävät huomion pelkästään itseensä, tuudittavat uneen tai katoavat taustalle. Mutta Substancen biisit pyörivät sopivalla tavalla tietoisessa mielessäni, eivätkä sotke aivojen arkistointityötä.

Kummallinen pieni fakta on, etten ole koskaan omistanut tätä elämäni yhtä tärkeintä levyä itse. Olen kyllä vuosien saatossa maksanut siitä kirjastoille myöhästymismaksuja lähemmäs kahden levyn hinnan verran, mutta omaan hyllyyn tuo levy ei ole koskan päätynyt. Aiemmin levyn lainaaminen oli osa kummallista rituaalia, nyt olen vain kuunnellut levyä Spotifysta. Ehkä minun kuitenkin pitäisi ostaa Substance 1987 viimein omiin kokoelmiinikin, sillä katon ja pölyhiukkasten lisäksi tapoihini on kuulunut tuijotella levyn pelkistettyä kantta, jota nyt en ole voinut katsella ja sekös on harmittanut.

Substance 1987 on ensimmäinen New Orderin levy, jota olen koskaan kuunnellut. Se oli tylsä iltapäivä joskus yläasteella, kun tartuin kirjastossa levyyn ja lainasin sen kotiin. Bändi ja heidän hittinsä toki olivat minulle tuttuja jo ennestään, mutta ensimmäistäkään kokonaista levyä en New Orderilta ollut kuunnellut. Substance oli erinomainen tapa tutustua bändiin vähän paremmin, koska kyseessä oli kokoelmalevy, jossa mukana oli suurimpien hittien lisäksi muita mielenkiintoisia kappaleita.

Levyn ensimmäinen kuuntelukerta on jäänyt lähtemättömästi mieleeni. Muistan, miten makasin sängyssä kuuntelemassa musiikkia ja katselin levyn äärimmäisen yksinkertaista kantta kuin se olisi ollut hienoin kuva, jonka olen koskaan nähnyt. (Huomautettakoon, ettei kannessa siis ole kuvaa, vaan siinä lukee vain bändin ja levyn nimi. Hieno kansi joka tapauksessa!) Sillä pienellä hetkellä Substance oli paras levy maailmassa. Ja sen iltapäivän rauhalliseen tunnelmaan minä nytkin levyä kuunnellessa palaan. Juuri sellaisesen rauhan keskellä minä saan järjesteltyä päässä pyörivät ajatukset oikeisiin lokeroihin.

Nyt kun oma pääkoppa ja mieli on siistitty turhista kysymyksistä ja ongelmista, New Orderin kuunteleminen ei tunnu enää välttämättömältä. Itse asiassa, juuri nyt oikein hyvältä kuulostaa niin nolo biisi, etten kehtaa vielä paljastaa kappaletta tai esittäjää kenellekään. Palataan asiaan myöhemmin, jos rohkaistun kertomaan, mitä hemmettiä juuri nyt YouTubesta luukutan. Veikkauksia toki voitte jättää kommenttilaatikkoon ;)