Vielä vähän Flow-valitusta

Olen maannut eilen ja tänään flunssaisena kotona ja pohtinut aivan liikaa uudelleen ja uudelleen Flown tapahtumia. Kuten jo maanantaina sanoin, kaikki ei festareilla ollut aivan niin mahtavaa kuin minulle etukäteen oli kehuttu. Iso osa keikoista jäi hieman vaisuiksi, ruokatarjonta oli jo liiankin hienostelevaa  ja ennen kaikkea iso osa ihmisistä tuntui olevan paikalla vääristä syistä ja väärällä asenteella.

Vaisuista keikoista syyttäisin enemmän yleisöä kuin bändejä. Kun paikalla oli valtavasti väkeä, jolle musiikki ei ole keikoilla pääasia, tunnelma jää aika vaisuksi. Nyt monella keikalla vaikutti siltä, että iso osa porukasta tuntui vain stressaavan, onko kynsissä varmasti juuri oikea punaisen sävy, kampaus kohdillaan ja vaatteet varmasti viimeisimpien katumuotivirtausten mukaiset.

Ja vaikka tämä kaikki nyt kuulostaa siltä, että paikalla olleet naiset olisivat olleet pahimpia tunnelmanpilaajia, ihan yhtä pahoja näyttäytyjiä miestenkin joukossa oli. Miehillä oli myös kumma tarve päteä musiikkitietämyksellään. Kaikki vain tuntuivat tietävän esiintyjistä samat asiat - kas kummaa, juuri ne faktat, jotka Flown artistiesittelyvihkosessa oli kerrottu. Niin ja biisitietämys taas tuntui rajoittuvan Flown virallisiin Spotify-soittolistoihin. Useammin kuin kerran teki mieli tarttua poikien kauluspaitojen liepeisiin, vähän ravistella tyyppejä ja karjua, että jotkut meistä ovat tulleet kuuntelemaan tänne bändejä, eikä jonkin omaa tietämystään jakavan tyypin ääntä. Onneksi eturiveissä riitti muitakin tyyppejä, jotka olivat tulleet festareille aivan tavallisissa vaatteissa ja musiikin takia, jotta jostain sentään helpolla löysi samanhenkistä seuraa.

En oikeasti pysty ymmärtämään ihmisiä, jotka stressaavat ja suunnittelevat viikkokausia festariasuaan ja hiovat ulkomuotoaan vielä metromatkalla kohti Suvilahtea. Olisikohan jotain kenties pielessä, jos Flowta varten on käytävä ostamassa uusia merkkivaatteita? Miksi joidenkin on pakko päteä heinäkuun lopusta lähtien, kuinka heillä on lippu Flowhun? Niin ja miksi Flown nimeä ei voi lausua normaalilla äänellä ja äänenpainolla? Miksi täytyy sanoa "minä menen FLOWhun"?

Mitä iloa tuollainen Flow-lipulla pätevä, omaa ulkonäköään ja asuaan yhtenään tarkkaileva festarivieras lopulta tapahtumasta edes saa? Minusta tuntui, että paikalla oli tosi paljon ihmisiä, jotka eivät olleet onnellisia. Ihmisiä, jotka eivät hetkeksikään saaneet rentouduttua. Minulle festareissa ihaninta on juurikin se, että voin hetkeksi kadota väkimassaan, olla täysin persoonaton "jokuvain", unohtaa huolet ja murheet ja tanssia itseni onnelliseksi hyvien esiintyjien tahdissa. Oikeasti koko festarin onnellisimmat ihmiset näin Ricardo Villalobosin klubisetin aikana, kun mies oli soittanut reilun tunnin verran ja tanssilattialta oli poistunut kaikki ne ihmiset, jotka olivat tulleet paikalle vain voidakseen kehua myöhemmin kavereilleen työ- tai opiskelupaikalla olleensa kuuntelemassa "maailman parasta dj:tä". Ihmiset, jotka olivat valmiita hikoilemaan vaatteensa läpimäriksi, sulkemaan silmänsä ja hytkymään mitä kummallisemmilla tavoilla musiikin tahdissa olivat rentoja, vapaita, onnellisia ja kauniita. Kukaan miestä ei taatusti miettinyt, näytämmekö typeriltä, onko vaatteemme tyylikkäitä ja mitä muut miestä ajattelee. Me vain tanssimme, nautimme ja hymyilimme toisillemme.

Flowhun kaipaisi lisää rentoutta ja aitoutta. Nyt festarista tuntuu tulevan omituinen pönötysjuhla, jossa porukka seisoo mukapersoonallisissa katumuotiasuissa juomassa pillillä skumppaa hyvien artistien joutuessa taustamusiikin esittäjiksi. Ja mua oikeasti harmittaa olla todistamassa lempiesiintyjieni keikkoja, jotka menee mönkään vain kylmänviileän yleisön takia, kun kukaan ei kehtaa nostaa käsiä ylös ja hakata käsillä tahtia, ettei vaan näytä hölmöltä (ainoa hetki, kun kädet viitsittiin nostaa ilmaan oli sillä hetkellä, kun iPhonella piti saada napattua kuva todistusaineistoksi esiintyjän näkemisestä). Ne persoonattoman kohteliaat pikkuaplodit biisien välissä ei paljoa artisteja lämmitä, jos on tottunut lavalla siihen, että yleisö kiljuu ja tanssii hurmoksessa ja innostuu muistakin kappaleista kuin niistä kahdesta suurimmasta hitistä. Rakkaat ihmiset, jos teillä ei ole tarkoitustakaan nauttia musiikkitapahtumassa musiikista, voisitteko joko a) olla ostamatta lippuja koko tapahtumaan tai b) pysytellä ainakin poissa kiekoilta, jotta hyytävä rokkipoliisimeininkinne ei pilaisi meidän fanien tunnelmaa.

Jottei tämä kirjoitus olisi pelkkää kiukuttelua, lopuksi haluan esittää kiitokset kaikille niille ihanille ihmisille, joiden kanssa sain pitää hauskaa Kiki Paun, Villa Nahin, Airin ja The xx:n keikkojen eturivissä. Ja kiitos niille ihanille, rennoille ja kauniille ihmisille, jotka jaoitte kanssani tanssilattian Villalobosin setin aikana. Te oikeasti muistutitte minulle, mikä niillä tanssilattioilla on parasta: Teidän seassa, minä sain unohtaa itseni ja vain tanssia ja nauttia musiikista ja tunnelmasta, todella vain heittäytyä flown vietäväksi.