Loppuyhteenveto Oscareista

Kun pää on sekaisin yön valvomisen ja parin tunnin päikkäreiden jäljiltä, on oikein sopiva hetki koota yhteen ajatuksia öisestä Oscar-gaalasta.

Nelosen muotiosuuden studiotiimille taisi drinksut maistua liiankin hyvin tai sitten tyyppien päät oli täysin sekaisin muusta syystä, mutta itse asiaan eli pukuihin ei tunnuttu kiinnitettävän juurikaan huomiota. Voitaisiinko vaikka sopia, ettei ensin vuonna heitettäsi neljättä vuotta läppää Randolph Duken valkaistuista hampaista ja plastiikkakirurgiasta. Ja sen verran voisi vaivautua tekemään pohjatyötä ennen lähetyksen alkua, että vaikka kymmenen minuutin ajan naksuttelisi Oscareiden ja esim. Imdb.comin nettisivujen gaala- ja ehdokasesittelyjä läpi, jotta kommentaattoreilla olisi jonkinlainen ennakkokäsitys siitä, keitä tyyppejä punaisella matolla edes pyörii.

Puvuista nyt voisin sanoa sen verran, että eniten pidin Natalie Portmanin ja Michelle Williamsin asuista. Myös Mila Kunisin puku oli kaunis. Oikeastaan tästä voikin päätellä, että pidän aika yksinkertaisista asuista, joissa ei ole liikaa tylliä, röyhelöä ja säihkettä, eikä puvun kantajaa ole kuorrutettu kilolla sponsoritimantteja. Tosin Colin Firthtin vaimo, Livia Giuggioli, muistutti, että tyllipukukin voi olla kauniin yksinkertainen ja Penélope Cruz säikyvässä bligbling-mekossaan oli minusta aivan ihana.

Ennen gaalaa oli käyty paljon keskustelua shown juontajaparista. Anne Hathawayta ja James Francoa oli pidetty liian nuorina ja kokemattomina työtehtäväänsä. No, Anne hoiti hommansa mielestäni pienistä kompasteluista huolimatta ihan kunnialla sympaattisesti läpi, mutta James Franco oli jälleen kerran yksi suuri puupökkelö, joka näytti siltä, että pyörtyisi tai oksentaisi minä hetkenä hyvänsä jännityksestä. Joku Francon fani voisi nyt selittää minulle, mitä ihmettä te siinä miehessä oikein näette? Mulle ei jotenkin aukene tämä jätkän karisma ollenkaan.

Gaala tuntui olevan muutenkin vähän sekava ja lattea. Kodak-teatterin lava tuntuu hukuttavan esiintyjät kaikkien valojen ja lavasteiden sekaan, eikä tuolla teatterissa vallitse sellaista jopa lämmintä ja kotoista tunnelmaa, jota aikoinaan Oscareissa oli.

Mutta mennäänpäs nyt sitten niiihin tärkeimpiin asioihin eli palkintoihin ja voittajiin. Ensimmäisenä palkintona jaettu lavastus-Oscar meni odotetusti Alice in Wonderlandille. Kuvauksen palkinnon osoite tuntui yllättävän ainakin osan Nelosen valvojaisstudion jäsenistä, ja vaikka Wally Pfisterin kuvaus Inceptionista oli oma suosikkini, kyllä minäkin hämmästyin, ettei Roger Deakinsia palkittu True Gritin hienosta työstä.

Naissivuosan Oscarin tuli jakamaan 94-vuotias Kirk Douglas. Hieno, joskin selvästi oman tuttavapiirini hämmästyttänyt hetki. Taistelijan roolityöstä palkittu Melissa Leo sekosi voitosta sen verran, että erehtyi kiroilemaan lähetyksessä. Aivan ansaitusti Leo voitti, mutta itse olisin mielelläni nähnyt, kuinka Douglas olisi ojentanut palkinnon 80 vuotta ja 2 päivää itseään nuoremmalle Hailee Steinfeldille.

Suomalaiset katsojat varmasti sähköistyivät, kun lyhytanimaation palkinnon voittaja lausui suomeksi vaimolleen rakkaudentunnustuksen. Mutta minä kuulkaa missasin tuon suomenkielisen pätkän täysin, koska olin jämähtänyt miettimään, oliko Justin Timberlake pyytänyt hetkeä aikaisemmin anteeksi suomeksi. Ilmeisesti korvani olivat tehneet tepposen Justinin juonnon aikana, ja "minä rakastan sinua" oli ainoa suomenkielinen osuus gaalassa.

Animaatio-Oscar meni yllätyksettömästi Toy Story 3 -elokuvalle, joka sain myös parhaan laulun palkinnon. On muuten käsittämätöntä, miten huonosti laulujen esittelynumerot hyödynnetään ohjelman kannalta. Niiden ympärille voisi rakentaa vaikka millaisen musikaalinumeron, mutta kumma kyllä Hollywoodin viihdekoneisto ei tahdo saada nyt oikein mitään erityistä irti noista esityksistä.

Käsikirjoitus-Oscarit meni odotusteni mukaan Kuninkaan puheelle ja Social Networkille. Ei-englanninkielisen elokuvan sarjassa koin yllätyksen, kun voitto meni tanskalaiselle Kosto-elokuvalle. Useammasta lähteestä olen kuitenkin kuullut, että Kosto on hieno leffa, joten en ole katkera, että se päihitti Biutifulin.

Miessivuosan Oscarin ei matkannut mihinkään yllätysosoitteeseen, mutta tän sarjan kohdalla olin ehkä eniten pettynyt voittajavalintaan, koska itse olin niin vahvasti Geoffrey Rushin puolella. Voittajalle en kuitenkaan ollut katkera: miten kukaan voisi olla katkera Christian Balelle, joka oli Taistelijan roolissaan jälleen kerran uhrannut itsestään enemmän kuin näyttelijältä voi edes vaatia.

Jos Balen voitto aiheutti aluksi hiukan harmistunutta jupinaa, musiikkisarjan voittaja sai minut ihan ääneen huudahtamaan riemusta. Trent Reznor'n ja Atticus Rossin hieno ja omaperäinen Social Networkiin sävelletty musiikki ei ollut mikään varmin voittaja, joten ilahdutti huomata, ettei jokin perinteisempi elokuvasävellys napannut voittoa.

Sekä äänitys- että äänitehoste-Oscarit meni Inceptionille ja sama leffa palkittiin vielä erikoistehosteista. Puvustuksesta palkittiin Alice in Wonderland ja maskeerauksesta The Wolfman, joten omat veikkaukseni napsahtivat aika hienosti kohdilleen. Mutta ihan parasta oli, että tälläkin kertaa tiesin leikkaus-Oscarin voittajan, ja että ennen kaikkea juuri oma suosikkini tuon sarjan voitti.

Tylsän gaalan yksi suurimmista valopilkkuista oli minusta lyhytelokuvasta palkinnon noutanut Luke Matheny. Hän juoksi lavalle jotenkin niin aidon riemukkaana ja yllättyneenä vähän räjähtäneen oloisessa afrossaan, että saatoin nojatuolissani vain huokailla moisen hellyyttävän suloisuuden takia.

Ohjaus-Oscarin veikkauksen napsahdettua kohdelleeni tuulettelin kotona villisti. Erityisen iloinen olin, koska Nelosen "asiantuntija"raati kun ei tuntunut oikein kunnolla pitävän Kuninkaan puheen ohjannutta Tom Hooperia voittajasuosikkina. Selvästi Hooperin voitto toi studioon vähän hämmentyneen tunnelman, kun taas musta oli jotenkin koko ajan selvää, että Hooper oli ehdottomasti suurin uhka Fincherin voitolle.

Natalie Portmanin pääosavoittoa ei tarvinnut edes jännittää. Oli melkein kadehdittavaa seurata, miten tyylikkäästi Natalien kihlattu saattoi tämän lavalle - mikä herrasmies! Oli myös jännä huomata, miten liikuttuneita ja onnellisia monet näyttelijät olivat Portmanin puolesta. Jos oikein ymmärsin, Portmanin voitosta aiheutuneesta liikutuksesta Anne Hathawayn seuraavan juonnon kompurointikin johtui. Mutta niin onnellinen kuin Portmanin voitosta olinkin, en vielä tuossa vaiheessa liikuttunut kyyneliin. Padot aukesivat vasta, kun Colin Firthin nimi paljastui miespääosan voittajakuoresta. Ei todellakaan ollut mikään kaunis näky, kun hölmön itkuni keskeltä purskahtelin nauruun Firthin puheen vitseille. Ihana mies todella ansaitsi voittonsa.

Voittajien on helppo hymyillä

Kuninkaan puheen parhaan elokuvan voitto kruunasi koko pitkän yön. Oli aika laskea omat oikeaan osuneet veikkaukset, ja aika hyvin olinkin ennakoinut voittajat tässä harvinaisen tasaväkisessä kisassa. 20 veikkauksestani peräti 15 meni oikein, ja kuvaus-Oscarkin omalle suosikilleni. Oikeastaan ainoa yllätys minulle oli tanskalaisten voitto vieraskielisen elokuvan sarjassa. Äänityksen ja miessivuosan melkeinpä tiesin menevän pieleen, Leon voittoon osasin naissivuosan kohdalla varautua, vaikka hiukan yllätyin, ettei Hailee Steinfeldiä True Gritin roolisuorituksesta palkittu. Suurin yllätys viime yönä kuitenkin oli, että veikkaukseni napsahtivat näin tarkkaan kohdilleen. Mutta nyt tämä Oscar-oraakkeli jää odottamaan vuodeksi seuraavaa ennustuskertaansa ja yrittää liikaa olla liikaa leveilemättä tämän vuoden saavutuksillaan :)

Kuvat: #1, #2, #3