Juuri nyt tietäisin ilman kalenteriakin, että on helmikuun loppu. Ai mistäkö? No siitä, että päässä on alkanut soida Tori Amosin Cornflake Girl.
Kun talvipäivän aurinko alkaa hohtaa hieman punertavana hangilla, taivas on sininen ja valo paljastaa, että ympröivä talvi alkaa kuitenkin hiljalleen vaihtua pakkasista huolimatta kevääseen, silloin minulle iskee pakottava tarve kuunnella Cornflake Girliä.
Tämä Tori Amosin hitti ilmestyi tammikuussa 1994. Tuohon aikaan sain viettää koulun jälkeen tunnin tai pari yksin kotona katsomassa rauhassa MTV:tä. Luultavasti jonain aurinkoisena helmikuun iltapäivänä olen kuullut tämän biisin, koska vuosi toisensa perään joudun näin helmikuun loppupuolella kaivamaan esiin Under the Pink -levyn ja kuuntelemaan toistolla tätä yhtä biisiä aina siihen saakka, että aurinko laskee. Mutta tänään aurinko on vielä hetken näkyvissä, joten Torin ääni ja heleä piano soikoon pimeän tuloon saakka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti