Leffateatterielämää

Oscar-gaalaan valmistautumisesta johtuen olen viime aikoina lähes asunut leffateatterissa. Totta puhuen välillä on hävettänyt kävellä suoraa leffasalista lipputiskille, ostaa tiketti tunnin päästä alkavaan elokuvaan, käydä nopeasti kaupassa hakemassa jokin sämpylä tai hedelmä evääksi ja palata teatterille katsomaan illan toista elokuvaa. Välillä jo harkitsin kääntäväni postinikin Kinopalatsin saliin 7. Jostain syystä kun juuri tuossa salissa on tämän kuukauden aikana tullut vietettyä erityisen paljon aikaa.

Mikä onni onkaan, että rakastan aikataulujen ja muiden taulukoiden tekemistä. Oscar-leffojen järjestelmällisestä katsomisesta kun ei ilman tarkkoja suunnitelmia olisi tullut mitään. Tai sitten tähän koko leffamaratoniin olisi kulunut moninverroin enemmän rahaa, eikä opiskelusta ja kavereiden näkemisestä olisi tullut yhtään mitään. Nyt sentään on voinut ajatella, että tästä melko älyttömästä Oscar-touhotuksesta huolimatta olen sentään elänyt lähes normaalia elämää. Tosin en minä kyllä normaalisti kirjoita itselleni kalenteriin seuraavan päivän kohdalle ruokataukomerkintöjä ja laske, kuinka monta minuuttia täytyy varata luentosalista leffasaliin siirtymiseen.

Nyt kuulkaaa kännykän kalenterimuistutus alkoi huuttaa ja ilmoittaa, että minun on aika syödä, vaihtaa vaahteet ja valmistautua leffateatterille lähtöön. Tänään katseluvuorossa on True Grit eli Kova kuin kivi. Paljastan huomenna Oscar-voittajaveikkaukseni, mutta nyt täytyy tosiaan ruveta taas elämään aikataulujen mukaan.