Olen kerran aiemminkin ollut Potter-elokuvan ensi-illassa. Tuolloin tunsin itseni hyvin ulkopuoliseksi, koska ylläni oli aivan tavalliset vaatteet, mutta muilla näytti olevan vähintäänkin velhohattu päässä. Nyt violetti tunikani vaikutti lähes velhomaiselta, sillä suurin osa yleisöstä oli pukeutunut perusvaateisiin, ja vain kourallinen Potter-faneja oli jaksanut pukea yleen velhovaatteet. Ensi-illan kutkuttava tunnelma oli kuitenkin selvästi aistittavissa.
Potter-elokuvat ovat usein olleet minulle pieniä pettymyksiä, mutta tällä kertaa elokuva suorastaan ylitti odotukseni. Useampi kriitikko on valittanut, että uusin Potter-elokuva on turhan pitkä, mutta itse en edes keskellä yötä väsähtänyt leffan aikana kertaakaan. Mielestäni oli vain hyvä, että elokuvassa katsojalle annettiin ajoittain hengähdystaukoja tapahtumien välillä, sillä Puoliverinen prinssi on juoneltaan todella raskas.
Harry Potter ja puoliverinen prinssi on tähänastisista Potter-elokuvista synkin. Onneksi synkkyyden vastapainona on myös huumoria. En tiedä, onko huumorintajuni jotenkin kiero, mutta havaitsin usein hihitteleväni kohdissa, joissa muu yleisö tuntui pysyvän hiljaa. Tosin ehkä teini-iän ihmissuhdeongelmia parhaillaan itsekin pähkäilevä katsoja ei näe mitään hassua nuorten velhojen ja noitien suhdesotkuissa, eikä kovin moni katsoja myöskään ymmärrä, mitä huvittavaa on Lontoon Millenium Bridgen heilumisessa ja romahtamisessa, jos ei satu tuntemaan sillan historiaa.
Olin ennakkoon todella innoissani siitä, että Jim Broadbent oli kiinnitetty Horatius Kuhnusarvion rooliin. Eipä tule toista näyttelijää mieleen, joka pystyisi yhtä hyvin esittämään Kuhnusarvion tragikoomisen roolin.
Jos Broadbent on loistava huvittavana Kuhnusarviona, Helena Bonham Carter on sitä todella hyytävän karmivana sekopää Bellatrix Lestrangena. Ja tietysti näyttelijöistä on pakko mainita vielä Alan Rickman, jonka ääni saa minut täysin sekaisin. Mitä mahtoi vieressäni istunut teinipoika miettiä salissa, kun Rickmanin esittämä professori Kalkaros sanoo jotain katsojaa tuohduttavaa, mutta minun suustani pääsee vain ihastunut huokaus. Onneksi tämä huokailu tapahtui leffan alkupuolella, sillä elokuvan lopun tapahtumiin moinen toiminta ei olisi sopinut.
Minusta Harry Potter ja puoliverinen prinssi oli leffasarjan toistaiseksi paras osa. Toivotaan, että viimeiset kaksi elokuvaa olisivat vähintään tämän tasoisia, jotta Potter-elokuvien sarja saisi hienon päätöksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti