sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Aikamatka lapsuuteen

Kuuntelin eilen lauluja, jotka ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen lapsena. Lopulta päädyin tekemään Top5-listan lauluista, jotka saivat pääni suostastaan sekaisin ennen kuin olin edes ehtinyt aloittaa ala-asteen. Tällainen listasta lopulta syntyi:

1. The Beatles: Help!



Elämäni rakkain kappale. Olen monesti miettinyt, olisinko tällainen ihminen kuin nyt olen, jos en n. 4-vuotiaana olisi kuullut tätä biisiä. Ennen tämän kappaleen kuulemista muistan kuunnelleeni lähinnä klassista musiikkia, jota saattaisin kuunnella edelleen enemmän (kuten siskoni), jos en olisi tutustunut Beatlesin kautta rock-musiikkiin. Muistan kuulleeni tämän kappaleen ensimmäistä kertaa autoradiosta matkalla päiväkotiin. Tosin biisin esitti silloin Bananarama, mutta ilmeisesti isäni huomasi kiinnostukseni kappaleeseen, koska soitti myöhemmin kotona alkuperäisversion, joka järisytti minua niin paljon, etten sen jälkeen ollut enää ihan entiselläni. Tietyssä mielentilassa kuunneltuna tämä kyllä edelleen sykähdyttää enemmän kuin mikään muu laulu maailmassa.


2. Mory Kante: Yeke Yeke



Luultavasti vuoden 1988 alkupuolella katsoimme isäni kanssa brittiläisen ohjelman, jossa esiteltiin vuoden 1987 suurimmat hitit maailmalta. Ohjelman juontajan puhettahan en sanaakaan ymmärtänyt, mutta muistan edelleen, miltä tyyppi näytti Saloramme kuvaruudulla. Kun Yeke Yeken video alkoi soida, suuni aukesi hämmästyksestä. En ollut koskaan kuullut mitään vastaavaa. Kappaleessa on jotain hyvin alkukantaista ja sisuskaluja järisyttävää voimaa. Vuosia elimme isäni kanssa epätietoisuudessa, mistä ihmeen kappaleesta oli kyse, sillä kumpikaan ei tiennyt esittäjän nimeä ja kappaleen nimen kirjoitusasukaan ei ollut tiedossa. Puhuimme vaan "jäkä jäkä"-kappaleesta. Vasta joskus 90-luvun puolivälissä sitten onnistuin onkimaan tietooni esittäjän. Joitain kappaleita ja näiden videoita olen kantanut pääni sisällä vuosia mukanani, jotta saisin selvitettyä ja toivottua kappaleita uudelleen soittoon. Vieläkin ihmettelen, miten tarkkaan muistin Yeke Yeken videon kaikkien vuosien ajan, vaikka olin nähnyt sen vain kerran lapsena.


3. Dire Straits: Your Latest Trick



Purskahdin usein lapsena itkuun tämän kappaleen takia. Edelleen kappaleen saksofoniosiot saavat palan nousemaan kurkkuun, ja jos olen oikein herkällä tuulella alan edelleen itkeä. Muistan, etten lapsena kehdannut edes tunnustaa vanhemmilleni itkeväni musiikin takia, koska olin varma, etteivät he ymmärtäisi minua. Toisaalta, en itsekään aivan täysin tajunnut itkeväni vain musiikin takia. En vieläkään tiedä, miksi liikutun niin vahvasti kappaleesta. Samanlaisen kumman, pakahduttavan tunteen aiheuttaa mm. osa Bachin tuotannosta. Olen monesti yrittänyt muistella, kuunneltiinko kotonani Dire Straitsin kasettia silloin, kun isäni oli Englannissa reissussa ja kärsin ensimmäistä kertaa pahaa ikävää lapsena? Täytyy kai kysyä äidiltä, mitä musiikkia meillä soitettiin kotona heinäkuussa 1986 ;)

4. Miljoonasade: Marraskuu



En itse asiassa ole varma, oliko Marraskuu juuri se kappale jonka vuoksi kiinnostuin Miljoonasateesta. Joka tapauksessa suorastaan rakastin tätä bändiä esikouluikäisenä. Voitte ehkä kuvitella, miten sekaisin menin pari vuotta myöhemmin, kun olin ostamassa samaan aikaan syntsikkaa, kun bändi oli samassa soitinkaupassa ostamassa kitaraa. Kyllä se oli pienen tytön elämässä melkein yhtä hohdokasta kuin jos nyt pääsisin tapaamaan vaikkapa Queenin Brian Mayta!

5. Roxette: Dangerous



Olen lapsena pitänyt parikin mielenosoitusta sisarusteni kanssa, jotta vanhempani hankkisivat kotiimme kaapelikanavat. Lopulta kesällä 1989 meille kaapeli tuli ja sen mukana Music TV -kanava (siis MTV). Roxette oli ensimmäinen bändi, johon kanavan kautta todella ihastuin. Kun syksyllä aloitin koulun, juoksin joka päivä kotiin, jotta näkisin klo 14.10 tulevan Roxetten videon. Tämä on niitä ensimmäisiä musiikkivideoita, joita muistan MTV:ltä nähneeni. Roxetten jälkeen musiikin kuuntelu muuttuikin sitten sellaiseksi kuin se nytkin on. Eli olen siis ollut musiikin liikakuluttaja 7-vuotiaasta lähtien, kohta 20 vuoden ajan. Pitäisiköhän tätä juhlia kesällä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti