Täältä tullaan Berliini!

Kuten aiemmin syksyllä totesin, Berliini on yksi lempikaupungeistani maailmassa. Nyt minä onnellinen pääsen reissaamaan kaupunkiin uudelleen!

-kuva täältä

Ylihuomenna lähden ystäväni kanssa ihailemaan kaupunkia. Koska olemme valtavassa kupungissa vain kaksi yötä, pitäisi varmaan laatia jonkinlainen suunnitelma siitä, millä alueella kannatta kaupungissa pyöriä, ettei koko reissu mene metrossa istuessa. Toivottavasti ehtisimme joulumarkkinoillekin, vaikka saahan toki Turunkin joulumarkkinoilta kuvan paahdettuja sokerimanteleita. Silti berliiniläiset mantelit houkuttelevat.

-kuva täältä

Hotellimme on onneksi Kurfürstendammin varrella. Luotan siihen, että kaupungin tärkeimmän ostoskadun näyteikkunat korvaa kaikki menetetyt taidenäyttelyt. Eiköhän lähistöllä olevan KaDeWe-tavaratalon jouluikkuna viimeistään riitä silmäniloksi.

Osumme kaverini kanssa Berliiniin juuri muurinmurtumisen 20-vuotisjuhlien jälkeen. Juhlavuoden takia kaupungissa olisi varmasti lukuisia kiinnostavia näyttelyitä, mutta ajanpuutteen takia taidamme ehtiä korkeintaan yhteen. Mikähän olisi hyvä ja kiinnostava, mutta nopeasti läpinähty näyttely? En ole vieläkään saanut käsiteltyä edellisellä Berliinin-reissulla saatua traumaa siitä, etten monen tunnin kiertelynkään jälkeen ehtinyt nähdä suuresta Stanley Kubrick -näyttelystä kuin pienen pintariipaisun.

Miksi sitten ylipäätään lähden tällaiselle pienelle viikonloppureissulle. No, minä ja ystäväni olemme olleet kavereita jo yli 20 vuotta. Kun tutustuimme, Berliinin muuri oli vielä nippa nappa pystyssä. Nyt kaverini oli ajatellut vähän juhlia tätä pitkää ystävyyttämme. Minulle yllätykseksi kaverini oli hankkinut liput ala-astevuosiemme suosikkibändin keikalle Berliiniin. Jaa että mikäkö tämä vanha suosikkibändi on? No katsokaa itse ;)

-tämä hirrrrrveä kuva täältä :)

Me lähdemme katsomaan ROXETTEA! :D

Voimabiisi ja -tanssi

Jo Radiomafian Upteekki-ohjelmassa ymmärrettiin puhua parantavasta popmusiikista. Viime päivinä kiusannut flunssa on vienyt minulta voimia, mutta samalla olen saanut valtavasti korvaavaa energiaa Signmarkin Smells Like Victory -biisistä ja yhdestä Tanssi, jos osaat -tanssijan esityksestä.



Minusta tuntuu jotenkin ikävältä kuunnella Signmarkia radiosta. Kun kappale on suunniteltu viittomien ympärille, tuntuu oudolta vain kuulla biisi. Minun täytyy nähdä sanat! No joo, toki pidän hienona, että kappale on päätynyt YleX:n Himotuimmat-listan kärkitiloille. Viestiihän tuollainen menestys siitä, että Signmarkia arvostetaan. Mutta miten voisin taloudellisesti tukea Signmarkia? Tuntuu jotenkin ilkeältä katsoa videota täysin ilmaiseksi kymmeniä kertoja putkeen YouTubesta :( Ei auta, vaikka Signmark itse on videon ilmeisesti sinne ladannut. HALUAN OSTAA LEVYN!

Jotain muuten lukuisista katselukerroistani kertoo se, että kaltaiseni kömpelyskin on jo oppinut viittomaan kertosäkeen lähes kokonaan. Eilen pyyhin keittiössä kaappien ovia kuivaksi, kun mukana "laulaessa" tiskihanskoista vesipisarat lentelivät ympäriinsä :D

Sen lisäksi, että biisin reipas tempo piristää, toki myös Signmarkin esimerkki inspiroi. Ilahdun aina ihmisistä, jotka kaikista vaikeuksista huolimatta jaksavat tehdä itseään innostavia asioita. On inspiroivaa nähdä, että kuuro voi tehdä musiikkia tai liikuntarajoitteinen voi tanssia.

So You Think You Can Dance -kisan kolmannen tuotantokauden koe-esiintymisissä nähty Bryan Gaynor aivan erityisesti liikutti minua. Mies ei ole antanut pahan skolioosinkaan estää itseään tanssimasta. Ja mikä parasta, tanssia katsellessa ei ehdi tuntea sääliä, sillä Bryan saa viihdytettyä ja nauratettua katsojaa.



Minä jäin Bryanin esityksen jälkeen miettimään, miksi ihmeessä itse en tanssi enemmän. Jos kerta rakastan tanssia, miksi keksin aina miljoona tekosyytä, joiden varjolla jätän ilmoittautumatta tanssitunneille. Ikä, kömpelyys tai huono kunto eivät ole päteviä syitä olla tanssimatta.

Kunhan voin olla varma, ettei yskä enää uusiudu, alan tehdä kuntoa kohottavia kävelylenkkejä, jotta tammikuussa en ainakaan kunnon takia jätä tutkimatta tanssituntitarjontaa. Eiköhän sitä huomenna uskalla jo lyhyelle lenkille lähteä, kunhan en hengästytä itseäni :)

Jihuu!

Tämä viikko alkoi hyvin!

Ensinnäkin flunssa alkaa olla voitettu. Tämän päivän vielä lepäilen, mutta tässä samalla etsin verokorttiani. Tämä onnellinen tyttö sai nimittäin loppuviikoksi töitä! Huomenna matkaan isäni luo ja keskiviikosta perjantaihin olen hänen työkaverinsa. Menen sijaiseksi kouluun kokeilemaan pitkän tauon jälkeen, vieläkö minua oikeasti kiinnostaa äikän opettajan työt.

Sen verran paljon on tullut sijaisena toimittua, ettei työt varsinaisesti enää jännitä. Enemmän mietityttää, millaisia oppilaita pääsen opettamaan. Lisäksi toivon, että tällä kertaa minun ei tarvitse opettaa runousoppia. Edellisellä sijaistamiskerralla jouduin muistaakseni kahdeksasluokkalaisille opettamaan runomittoja, eikä homma mennyt aivan putkeen. Jos opettajaa aihe kiinnostaa tasan yhtä vähän kuin oppilaita, opetus ei yksinkertaisesti suju. Jotenkin sentään siitäkin runotunnista selvittiin, mutta toistamiseen en sijaisena, ainakaan täysin kylmiltääni, halua joutua luokan eteen selittämään runoudesta yhtään mitään.

Nyt täytyy jatkaa mappien ja laatikoiden penkomista, jotta kadonnut verokortti kaivautuisi jostain esiin. Lisäksi täytyy käydä lunastamassa liput perjantain Twilight-näytökseen, jotta voin rauhassa odotella työviikon jälkeistä rentoutumista.

Toivottavasti muidenkin viikko on lähtenyt hyvin käyntiin!

Sunnuntai on lepopäivä

Onneksi eiliseltä videovuokraamoreissulta mukaan tarttui Paluu tulevaisuuteen -leffan lisäksi pari muutakin elokuvaa. Niitä tarvitaan tänään, sillä viime yönä aloin yskiä ja minulle nousi kuume, minkä vuoksi aion pysytellä tänään levossa. Kuume on jo poissa, mutta keukoissa tuntuu yskän jälkeen pahalta. Oikeasti pelottaa, mitä sikainfluenssa saa hengityselimilleni aikaiseksi, kun aivan tavallinen pikkuflunssa jo saa keuhkot sekaisin. Toisaalta on ihan hyvä, että kropassa jokin osa muistuttaa, että nyt on tärkeää pysytellä ainakin tämä sunnuntaipäivä levossa, eikä ainakaan kannata lähteä Kinokoplan näytöksen köhivät yleisön sekaan metsästämään pahempia flunssaviruksia. Yksinkertaisesti nyt ei ole hyvä hetki sairastella, sillä ensi perjantaina haluan päästä katsomaan Twilight - Uusikuu -leffaa kaverin kanssa :D

Kunhan olen keittänyt itselleni ison pannullisen hyvää teetä ja valmistellut läjän voileipiä, heittäydyn sängylleni katsomaan Broken Flowers -leffaa.



Olen ilmeisesti jäänyt jumiin Bill Murrayn surumielisiin kasvoihin, koska tämä on jo kolmas katsomani leffa parin viikon sisällä, jossa Murray esittää hieman masentunutta keski-ikäistä miestä. Mutta mikäs miehen roolisuorituksia on katsellessa, kun Murray tekee hienoa ja varmaa työtä.

Lämmin juoma, leivät, leffa ja lepo, siinä seuraavien tuntien ajankulu.

Löhöilylauantai

Pjuuh, millainen viikko takana! En ole nukkunut yhtään yötä hyvin ja normaalisti tällä viikolla. Nukkumatti vierailee luonani ilmeisesti vasta lehdenjakajan jälkeen, mikä on johtanut siihen, että päivisin en tietenkään jaksa tehdä yhtään mitään. Alkuviikosta olin niin tyhmä, että jätin hommat oikeasti tekemättä, mikä tarkoitti tietysti paniikinomaista ahertamista keskiviikkona ja torstaina. Torstai-iltana oli vielä suuret Humanistisitsit, joten ilta venähti Vegasin tanssilattialla pilkkuun asti. Kaltaiselleni yökukkujallehan tuollainen valvominen sujui jo masentavalla rutiinilla.

Eilispäivän taistelin päiväunia vastaan, koska halusin mennä kerrankin ajoissa nukkumaan. Nukahdin ennen yhtätoista, mutta kolme tuntia myöhemmin heräsin näiltä myöhäisiltä "päikkäreiltä", eikä uni tullut ennen aamua :(

Mikä onni ja ihanuus, että tänään olen voinut tehdä asioita rauhassa ja vapaasti. Tein mm. yli tunnin reippaan kävelylenkin, jonka päätin videovuokraamoon. Loppuillan aikana aion syödä hyvin ja katsoa Paluu tulevaisuuteen -elokuvan. Leffan osaan ulkoa, mutta se ei haittaa, koska voin antaa itseni nukahtaa vaikka tv:n ääreen, jos alkaa unettaa, eikä tarvitse taistella nukahtamista vastaan nähdäkseni leffan loppuun. Tärkeintä on, että huomenna saan katsoa kaikki dvd:n lukuisat ekstrat!

Hauskaa lauantai-iltaa!

So you think you can dance dance dance

Viime viikkoina iltapäivieni piristys on ollut Nelosella esitettävät Tanssi, jos osaat -sarjan uusinnat. Lähetin viime keväänä kanavalle toivomuksen, jotta loistavan sarjan toinen ja kolmas tuotantokausi uusittaisiin viimein. Harmi kyllä upeaa toista tuotantokautta ei uusittu, mutta hyvä, että edes tämä kolmas kausi nähdään toistamiseen. Ymmärrän toki, ettei yksin minun toiveeni vaikuttanut uusintapäätökseen, mutta haluan uskoa, että pikkuriikkinen vaikutus palautteellani kuitenkin on ollut :)

Olen jo kertaalleen jaksot nähnyt, joten voittaja on minulle siis selvä. Nyt seuraan sarjaa nähdäkseni uudelleen upeita tanssiesityksiä. Jo uusituista jaksoista voisin nostaa esiin ainakin Jamien ja Hokin esittämän "Kolibri ja kukka" -jazzkoreografian. Tämä Wade Robsonin suunnittelema koreografia voitti aikoinaan Emmyn ja on yksi sarjan tunnetuimpia esityksiä.



Yksi suosikkitanssijoistani, Jesús, putosi viime viikolla pois. Hymyllään synkimmänkin syyspäivän valaisseen tanssijan krump oli hauskaa katsottavaa.



Toistaiseksi sarjassa on vielä suosikeistani mukana Danny, Neil, Hok ja Lacey. Varsinkin Dannyn piruetteja ja loikkia voisin katsella loputtomasti ja siksi tavallaan olin jopa tyytyväinen, että hän oli useampaan otteeseen pudotusuhan alla, jotta näin miehen sooloesityksiä.



Jos laskin jaksojen kulun oikein, ensi viikon keskiviikkon jaksossa luvassa on kaksi kauden suosikkiesityksistäni. Mia Michaelsin suunnittelemaa nykytanssiesitystä ja Mandy Mooren tekemä jazzkoreografiaa ei todellakaan kannata missata!

Aiempi Tanssi, jos osaat -kirjoitukseni on muuten luettavissa täältä. Teksti voi vähän spoilata kolmatta ja varsinkin neljättä kautta, mutta voittajia se ei sentään paljasta.

Lopuksi vielä toive sarjan tuottajalle Nigel Lythgoelle. Voisitko Nigel mitenkään harkita, että tämä sarja julkaistaisiin dvd:llä? Huonolaatuisten YouTube-videoiden katselu kun ei tee oikeutta näille upeille tanssiesityksille. Lisäksi SYTYCD-videoita jatkuvasti poistetaan netistä, joten esim. tuon vanhemman postaukseni kymmenestä videosta jouduin peräti yhdeksän videota linkittämään tänne uudelleen. Minä olen valmis maksamaan vaikka 40 euroa yhdestä tuotantokaudesta, kunhan voin nauttia sarjan jaksoista ja tanssinumeroista laillisesti vaikka keskellä yötä.

Tanssi, jos osaat! Nelosella ti-pe n. klo 15

Uusi ilme, uusi alku

Huuups...

Koko lokakuu meni ilman blogikirjoituksia, eikä syyskuussakaan paljoa järkevää tekstiä syntynyt. Tai itse asiassa tekstejä kyllä syntyi tietokoneen kovalevylle, mutta sinne ne jutut jäivät odottamaan kuvitusta, viimeistä silausta tai vanhenivat sisällöltään. Turha kai tässä vaiheessa marraskuuta on kertoa, mitkä lokakuun uutuusleffat vaikuttavat kiinnostavilta, elokuvat ovat nyt jo pyörineet kuukauden teattereissa ja hyvällä onnella ne on myös nähnyt. Turha siis enää miettiä, olisiko vaikka Up - Kohti korkeuksia hyvä leffa.

Marraskuun kunniaksi päätin vähän uudistaa blogiani. Vanha ilme oli jotenkin liian synkkä ja raskas katsella näin pimeän loppusyksyn ja alkavan talven keskellä. Vanhaa banneria ehkä tulee vähän ikävä, mutta toisaalta oli ihan kiva kehitellä tuota uuttakin kuvaa. Rakastan vanhoja c-kasetteja, joten kuva-aiheen keksiminen ei vienyt aikaa juuri sekunttia kauempaa. Vähän pidempään kestikin sitten kuvan muokkaaminen. On aika nuivaa, että ainoa kuvankäsittelyyn soveltuva ohjelma koneellani on Paint. Toisaalta, mitään kehittyneempää ohjelmaa en sitten osaisikaan taas hallita, joten ehkä tuttu ja turvallinen piirrosohjelma on lopulta minulle kuitenkin paras.

Jatkossa yritän olla liikaa lupailematta tulevista kirjoituksista, mutta koska nyt kovalevyllä on täysin valmiiksi työstettynä muutamia juttuja, uskallan sanoa, että parin päivän sisällä luvassa on kirjoituksia ainakin yhdestä tanssiohjelmasta, levystä, näyttelijästä ja elokuvaohjaajasta.