Taiteiden yössä

Kuten ehkä on jo käynyt selväksi, eilen Turussa oli Taiteiden yö. Itse tuli piipahdettua katsomassa näytelmän harjoituksia, kirjailijahaastatteluja ja kauhuelokuvaa.

Eilen lupasin kertoa, kuinka houkuttelevalta Turun kaupunginteatterin Laulavat sadepisarat -näytelmä vaikuttaisi harjoitusten perusteella. Ainakin näytelmän avoimet harjoitukset olivat kiinnostaneet turkulaisia. Illan molemmat harjoitukset kun olivat täynnä yleisöä.

Näyttelijöillä ja muulla henkilökunnalla oli käynnissä vasta musikaalin neljäs harjoituspäivä näyttämöllä, joten mitään kovin valmista näytelmää yleisö ei siis vielä päässyt seuraamaan. Näyttelijät harjoittelivat kohtausta, jossa Lina Lamond (Kirsi Tarvainen) on puheopetuksessa. Elokuvassa kohtaus näyttää tältä:



Linan puheopetuksesta siirrytään Donin (Mika Kujala) vastaaviin harjoituksiin. Tuo kohtaus tunnetaan elokuvassa Moses Supposes -laulunumerosta. Turun teatteriversiossa kappale on nimeltään Uimaan, ja suomentaja Sami Parkkisen sanat ovat vähintäänkin yhtä tarttuvat kuin kappaleen sävel.



Tietenkään Turussa näyttelijät ja tanssijat eivät steppaa aivan yhtä taidokkaasti kuin Gene Kelly ja Donald O´Connor, mutta koreografi Mikko Ahdin laatimat askelkuviot varmasti silti viihdyttävät katsojia.

Oli mielenkiintoista nähdä, miten kohtaus pikku hiljaa muotoutui paremmaksi ja paremmaksi. Jännityksellä odotan, miltä kohtaus näyttää lopulta valmiissa näytelmässä. Ja nyt sukulaiset tarkkana! Jos mietitte minulle joululahjoja, ostakaa ihmeessä minulle lahjakortti teatteriin. Voitte myös varat lipun Laulavien sadepisaroiden näytökseen. Ei haittaa, vaikka lippu olisi syys- tai lokakuun näytökseen. Muistan kyllä lahjanne vielä jouluna, enkä odota muuta lahjaa.

Teatterin harjoitusten jälkeen siirryin kirjakauppoihin kuuntelemaan kirjailijoiden haastatteluja. Ehdin nähdä mm. Leena Lehtolaisen, Taavi Soininvaaran, Jarkko Sipilän ja Riku Korhosen haastattelut. Vaikka haastattelut ovat vuodesta toiseen samanlaisia, eikä niistä juuri viisaammaksi tule, tykkään silti kuunnella niitä ja tarkkailla muuta yleisöä.

Kirjakaupoista kiirehdin grillin kautta kohti kotia. Onnistuin jonottamaan jättilihistäni juuri kun läheisellä jokilaivalla Virpi Kätkä lauloi Bye Bye Baby -hittiään. Tulipahan kuultua livenä vanha euroviisuhitti!

Hiukan ennen keskiyötä lähdin vielä katsomaan Brinkkalan sisäpihalle elokuvaesitystä. Kun yhdistetään pimeä elokuun yö, tähtitaivas, saksalainen kauhuelokuva, rockbändi ja joukko ihmisiä, voidaan aikaiseksi saada todella hieno tapahtuma. Tohtori Caligarin kabinetti oli mielenkiintoinen elokuva (huikeat lavasteet!) ja elokuvaa säestänyt Half Apple -yhtye sai luotua todella hypnoottista ja kiehtovaa musiikkia leffan taustalle.

Kaiken kaikkiaa tämän vuoden Taiteiden yö oli osaltani onnistunut tapahtuma ja nyt onkin hyvä aika ruveta odottamaan jo ensi vuoden ohjelmaa. Sitä ennen taiteesta ehtii toki nauttia pitkin vuotta monissa muissa tapahtumissa.