tiistai 26. tammikuuta 2010

Stephane Lambiel, mitä sinä teet minulle?!

En tajua, mitä minulle oikein tapahtui taitoluistelun EM-kisojen miesten lyhytohjelman aikana. Olin odottanut olevani aivan innoissani Brian Joubertin näkemisestä ja Jevgeni Plushenkon paluusta, mutta hädin tuskin muistin ohjelmien jälkeen näitä miehiä. Sen sijaan havaitsin muistelevani Stephane Lambielin ohjelman pienimpiäkin yksityiskohtia.

Olin varma, että vapaaohjelmien aikana osaisin nauttia myös Joubertin ja Plushenkon ohjelmista, mutta nähdessäni näiden kahden ohjelmat, olin todella pettynyt. Ja kiukkuinen. Kovasti odottamani Plushenko tuntui ylinäyttelevän jäällä, enkä pitänyt hänen koreografiastaan ja lötköistä spagettikäsistä ollenkaan. Brian Joubert taas oli normaali ihana oma itsensä, mutta tunsin, ettei hänen ohjelmallaan kisata kirkkaimmasta mitalista.

Kiukkua aiheutti Ylen selostajat, jotka kehuivat Plushenkoa maasta taivaisiin jo ennen viimeisiä luistelijoita, vaikka hänen ohjelmansa rakenne ei ollut kovinkaan ihmeellinen, eikä miehen esiintyminen ollut lähellekään Lambielin luokkaa. Ja juuri Stephane oli vielä tulossa jäälle Plushenkon jälkeen, enkä voinut hyväksyä sitä, että selostajat unohtavat tämän erinomaisen luistelijan olemassaolon keskittyessään vuodattamaan naurettavuuksiin asti paisunutta superlatiivien litaniaa Plushenkon takia.

Kiukkuni kuitenkin katosi, kun kovasti odottamani Lambiel tuli lopulta kentälle. Ja luisteli näin:



Kun Lambiel pysähtyi viimeisen piruetin jälkeen loppuasentoon, minä itkin. Olin juuri nähnyt jotain aivan liian kaunista. Olin nähnyt paremman ohjelman kuin Plushenkon ylisanoja saanut ohjelma.

Lambielilla koreografia oli nokkelampi, luistelu kauniimpaa, piruetit vaikeampia ja esiintyminen aivan eri luokkaa kuin muilla kilpailijoilla. Miten tuohtunut olin, kun selostajat ihmettelivät, miten Lambiel sai ohjelmastaan lähes yhtä kovat pisteet kuin Plushenko omasta ohjelmastaan, vaikka Jevgeni oli onnistunut useammassa hypyssä, eikä pyllähtänyt kesken askelsarjan, toisin kuin Stephane.

Minä olen vain tv:stä taitoluistelua katseleva tyttö, joka hädin tuskin erottaa tulpin ritistä, mutta esittämisestä ja ohjelman rakenteesta minäkin ymmärrän jotain. Ymmärrän, että on vaativampaa tehdä hyppyjä läpi ohjelman kuin paukuttaa puolet hypyistä ensimmäisen puolentoista minuutin aikana ohjelmassa. Ymmärrän käsien pieniä liikkeitä, askelsarjojen hankaluuksia ja piruettien laatueroja. Toisin kuin selostajat, minä näin, miten upean ohjelman Lambiel teki verrattuna "Kuninkaaksi" hehkutettuun Plushenkoon nähden. Minä näin, että Lambien ei vai esittänyt ohjelmaa, hän eli ohjelman tahtiin. Ja siksi minä itkinkin. Lambielin ravisteli jotain sisälläni, kosketti minua niin, että jouduin pyyhkimään silmiäni paidan hihaan.

Loppunäytöstä odotin kovasti. Ajattelin, että tässä sentään Jevgeni pääsisi taas osoittamaan, miksi olen pitänyt hänestä aiemmin niin paljon. Mutta tietysti ennen kultamitalistia kentälle tuli esiintymään Lambiel.



Toista kertaa muutaman päivän sisällä huomasin täriseväni itkusta taitoluisteluesityksen takia. Ja nyt se itku ei ollut edes mitään pientä kyynelehtimistä, se oli ihan kunnon itku. Lambielin esityksen jälkeen yhdenkään kultamitalistin luistelu ei säväyttänyt minua. Kaikkien muiden luistelijoiden esitykset tuntuivat olevan niin falskeja ja näyteltyjä.

Lambiel, miten sinä sen teet? Miten saat itketettyä minua yhtenään?!

Oletan että yksi syy herkistymiseen on Lambielin paluu jäille, josta itse asiassa kuulin vasta hieman ennen EM-kisojen alkua. Toinen syy on sitten luistelussa. Siinä, miten jokainen liuku, askel tai käden ojennus on kuin musiikkia. Olen yrittänyt miettiä, muistanko ketään taitoluistelijaa, joka olisi liikkeissään yhtä musikaalinen kuin Lambiel. Eipä ole tullut ketään mieleen.

Parin viikon päästä alkavat olympialaiset jännittävät jo valmiiksi. Montako Nessu-pakettia tarvitsen miesten luistelua varten? Itkettääkö kukaan vai palaanko normaaliin tilaani, jossa hurraan kaikille hyville luistelijoille, enkä elä vain yhden luistelijan liikkeiden tahtiin?

8 kommenttia:

  1. Saa Lambiel muutkin itkemään, joten et ole ainoa ;)

    VastaaPoista
  2. Juu eiköhän sitä muutama muukin silmäkulma ole Lambielin esityksistä kostunut :) Ja ehkä mua itketti myös riemu siitä, että Lambiel on taas kilpakentillä. Oli ehtinyt tulla ikävä sen luistelua. Ehkä jo olympialaisissa saan sitten nautittua muidenkin luistelijoiden esityksistä, eikä Lambiel varasta mun kaikkea huomiotani :)

    VastaaPoista
  3. Oijoi, me kyllä kans siskon kanssa bongattiin uusi tuttavuus tästä Lambielista, oltiin oikein yltiökiinnostuneita sen esityksistä:D (Ja kyseessähän siis oli tietysti kiinnostus vain ja aionoastaan hänen taitojaan kohtaan, ei taka-ajatuksia...)

    VastaaPoista
  4. Hyvä bongaus! :) Suosittelen kovasti tutustumaan miehen aiempiin luisteluesityksiin YouTuben avulla. Tosin musta tuntuu, että parin vuoden tauon aikana Lambiel on kehittynyt entistä paremmaksi esiintyjäksi. Ja Lambiel on kuitenkin aina ollut todella hyvä esittäjä, joten hurjaa, että siitä entiseltä tasolta on vielä pystynyt parantamaan!

    VastaaPoista
  5. Siis Lambiel on ehdottomasti vaan parantunut komponenteissaan tauon aikana. Harmi vaan, että 3A ei oo tarpeeks vahva ohjelmistoon :<

    VastaaPoista
  6. Minäkin huomasin Lambielin vasta tänä vuonna, vaikka olen taitoluistelua seurannut pitkään. En ymmärrä, miten Lambiel on ennen päässyt silmistäni ohi.

    Aivan uskomattoman musikaalinen!

    VastaaPoista
  7. Nepu: Sulle kirjoitin pitkän vastauksen useisiin kommentteihisi tänne: http://thesomusic.blogspot.com/2010/02/viela-miesten-taitoluistelusta.html

    Anonyymi: Pahoittelen, että vastaan kuukauden myöhässä. Toivottavasti edes näet tämän! Lambiel on todellakin mahtavan musikaalinen luistelija. Jokainen ele ja liike korostaa musiikkia ja tunnelmaa täydellisesti. Nyt kun viimein olet Lambielin huomannut, suosittelen kaivamaan YouTubesta esiin miehen aiempia ohjelmia :)

    VastaaPoista
  8. Wau! Olet huomannut myös, että Stéphane oli aivan ihqu ja oli/on taiteellinen heppu! :o) Ihana kuulla!

    VastaaPoista