The National, näemme maaliskuussa!

Voi pojat, miten onnellinen olen juuri nyt! Yleensä minulla on kehno mäihä keikkalippujen kohdalla, jos yritän hankkia liput nettikaupasta, mutta kerrankin minulla oli onnea. Sain kuin sainkin äsken ostettua lipun The Nationalin keikalle, vaikka Lippupalvelu myikin heti lipunmyynnin alettua minulle eioota. Painelin sitkeästi 'hae paikkoja'-painiketta ja lopulta kone näytti, että saisin ostettua itselleni lipun. Innosta tärisevin käsin sain jotenkin naputeltua tilaus- ja maksutiedot ja sen jälkeen olikin hyvä mennä Facebookiin hihkumaan riemusta.

Oma riemu laski hieman, kun näin, miten moni kaverini oli jäänyt liputta, vaikka kaikki olivat heränneetkin ajoissa lippujahtiin. Jotenkin niitä kavereita auttaakseni päätin vielä kerran katsella, josko Tikettiin tai Lippupalveluun olisi ilmestynyt edes yksi lippu myyntiin ja kuinka ollakaan Lippupalvelu tarjosi yllättäen vielä yhtä lippua. Kiireen vilkkaa tarkastin, josko joko liputon ystäväni olisi vielä Fb:ssa langoilla ja yksi onnekas kaveri, juuri se ehdottomasti suurin National-fani, sattui olemaan paikalla. Jos tulin onnelliseksi siitä, että sain itselleni keikalle lipun, vielä onnellisemmaksi oikeastaan tulin siitä, että sain ilahdutettua ystävääni lipulla.

Vaikka The Nationalilla melko paljon kuuntelijoita Suomesta löytyykin, en kyllä osannut odottaa, että keikkaliput myytäisiin lähes loppuun neljässä minuutissa. Siinä vaiheessa, kun tajusin omaa lippua ostaessa, mikä ruuhka nettisivuilla oli, olin kyllä tosi tyytyväinen, että olin herännyt aamulla ajoissa lippuostoksille, enkä ollut luottanut siihen, että kyllä niitä lippuja vielä tunnin ja parinkin päästä vielä onnistuisi saamaan. Kaverin lipun kohdalla minulla oli kyllä hemmetin moinen tuuri, sillä mitä tässä olen satunnaisia kokeiluja lippukaupassa vielä tehnyt, eipä tuonne ole tikettejä enää myyntiin vapautunut.

En malttaisi millään odottaa, että pääsen viimein kunnolla näkemään Nationalin, jonka High Violet -levyn uskallan jo nyt julistaa vuoden 2010 parhaaksi levyksi. Olen valmis itkemään onnesta, kunhan pääsen kuulemaan livenä Runawayn ja Englandin.





Voi tulisipa maaliskuu pian!

Day 11 - A song from your favorite band

Lempibändiä kysyttäessä olen oikeastaan koko ikäni vastannut aina samalla tavalla: The Beatles. Monien mielestä vastaus on tylsä ja jopa epärehellinen. En kuulemma vain jaksa oikeasti miettiä, mikä on suosikkini. Yritä siinä sitten nopeasti selittää, mitä kaikkea Beatles minulle merkitsee ja miten monilla tavoin se vaikuttaa ja näkyy elämässäni. Tiedän, että oikeastaan minkä tahansa muun bändin voisin elämästäni hylätä ja unohtaa, mutta Beatlesia en pystyisi. Se kun linkittyy elämässäni niin moneen rakkaaseen ja tärkeään asiaan.

Voisi kuvitella, että tämä päivämeemin kohta olisi todella helppo. Kyllähän nyt jokainen lempibändinsä tietää. Mutta vaikeuksia tuleekin siitä, minkä biisin tähän valitsee. Help! olisi helppo valinta, mutta käytin biisin jo lempilaulu-kohdassa. Lopulta päädyin Here Comes the Suniin.

Tämä kuuluu helposti elämäni kymmenen tärkeimmän biisin listalleni. Tähän liittyy kevyet kevätpäivät ja monet onnelliset muistot rakkaista ihmisistä. Sen lisäksi, että kappaleessa varsin suoraa lauletaan auringon saapumista talven jälkeen, kertoo kappale mielestäni yleisesti aurinkoisten aikojen saapumisesta synkkien aikojen jälkeen.

Myöhemmin tämän 30 päivän haasteen yhteydessä paljastan, minkä biisin haluan soitettavan hautajaisissani, mutta sen kohdan kappaleen lisäksi haluan kyllä Here Comes the Sunin hautajaissoittolistalleni. Veikkaan, että tämä kappale toisi ihmisille mieleen kauniita muistoja ja lohtua surun keskellä. Mutta ennen kuin nyt kuolla kupsahdan, niin toivon kyllä kuulevani tämän kappaleen vielä monen monta kertaa vastaanottaessani kevättä.