Ruisrock-ennakko, tai ei sittenkään

Tarkoitus oli kirjoittaa pientä Ruisrock-ennakkoa, mutta enpä nyt sitten kirjoita. Päätin nimittäin viettää viikonloppuni kotona futiksen parissa ja skipata nämä rockfestarit, ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Kävi nimittäin niin, että kaverini joutui peruuttamaan tulonsa Turkuun työkiireiden takia, ja vaikka tykkään juoksennella festareilla mielelläni yksin, nyt pelkkä musiikkitarjonta ei olisi riittänyt syyksi lauantailipun ostamiseen. En ole valmis maksamaan 70 euroa lauantain lipusta, kun Ruisrock ei pysty tarjoamaan rahalle oikeastaan ollenkaan vastinetta. Don Huonojen paluukeikasta maksaisin ehkä juuri ja juuri 40 euroa, mutta en senttiäkään enempää. Olisihan tuossa toki päälle tulleet vielä esim. Disco Ensemble, Prince of Assyria ja pari muuta "ihan kivaa" bändiä, mutta silti, 70 euroa on tästä tarjonnasta liikaa, kun alkaa miettiä, että samalla rahalla pääsisi Flowhun päiväksi ja tarjolla olisi melkeinpä liikaa hyviä esiintyjiä.

Jo aiemmin keväällä kirjoitin pitkän valituksen Ruisrockin tarjonnasta. Tuolloin vielä elättelin toivoa, että festareille saataisiin kiinnitettyä kenties muutama isompikin bändi, mutta melkeinpä toisin kävi. Porcupine Tree joutui peruuttamaan tulonsa, eikä tilalle saatu lähellekään yhtä isoa bändiä. Oikeastaan ainoa vähän nimekkäämpi kiinnitys toukokuun jälkeen oli Slash, eikä tätä kitarasankaria varmaankaan aivan valtavat yleisömassat lähden katsomaan. Vaikka itsekin olen aikoinaan huoneeni seinillä Slashin kuvia pitänyt, oli suorastaan pettymys lukea, että tässä nyt olisi se kovasti etukäteen mainostettu ja hehkutettu "suuri nimi" sunnuntain esiintyjälistaan.

Kuten toukokuussa totesin, nyt on Ruisrockin JUHLAVUOSI. Tiedän, että taloustilanne on tiukka ja bändit ovat festarijärjestäjistä melkeinpä turhan kalliitta, mutta JUHLAVUOSI ei voi tulla järjestäjille yllätyksenä ja tätä vuotta varten olisi hyvin voitu kerätä pohjakassaa jo useamman vuoden ajan. JUHLAVUONNA esiintyjien pitäisi olla niin hyviä ja laadukkaita, ettei ketään surettaisi, vaikka festari menisi tämän jälkeen konkurssiin ja lopettaisi. Aina voitaisiin kuitenkin muistella festarin upeita hautajaisia. Nyt tuntuu pahasti siltä, että tällä surkealla The Baseballs-Lauri Tähkä-Vesa-Matti Loiri-humppalistalla Suomen vanhin ROCKfestivaali on tekemässä tappiota.

Toivottavasti tämä vuosi ei jää Ruisrockin viimeiseksi. Mutta minua ei pätkääkään haittaisi, jos tämä vuosi olisi viimeinen vuosi kun Vantaan festivaalit oy järjestää nämä festarit. Niin huonosti ovat Juhani Merimaa ja kumppanit vuosia näitä juhlia järjestänyt, että jopa minä osaisin mielestäni pitää tuotteestani parempaa huolta. Useana vuonna olen lähettänyt pitkän palautteen festareiden jälkeen järjestäjille, antanut parannusehdotuksia (joilla mielestäni jopa säästettäisiin rahaa!) ja yrittänyt osaltani kehittää ihan ilmaiseksi tätä minulle rakasta festivaalia, mutta ilmeisesti palautteeni on ohitettu edes sitä lukematta tai tarkemmin asioita miettimättä. Suoraa sanoen minulle on tullut tunne, ettei tällaiselle festarikävijän mielipiteelle anneta mitään arvoa.

Tänä vuonna en ole todistamassa Ruisrockin järjestelyjä, mutta aion tiedustelutietojeni avulla selvittää, vieläkö samat vanhat virheet on alueella toistettu. Ja kaikesta huolimatta yritän ehkä tänäkin vuonna lähettää palautetta ja antaa kehitysehdotuksia, jos vaikka Turun kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi jopa Vantaan festivaalit oy olisivat valmiita panostamaan perinteiseen festivaaliin entistä enemmän.

UNELMAFINAALI!

Niinhän siinä sitten kävi, että Espanjakin eteni eilen finaaliin ja nyt loppuottelussa pelaa kaksi pitkäaikaista suosikkijoukkuettani! Voi tätä suurta iloa ja riemua! No hieman ehkä harmittaa, että taas kerran jompi kumpi suosikeistani kuitenkin joutuu pettymään. 15 vuotta olen toivonut Hollannille menestystä ja kun joukkue sitten viimein pelaa MM-finaalissa, vastassa on Espanja, jonka kulttuuriin muodostan aivan ainutlaatuisen tulisen rakkaussuhteen. Oivoi, ehkä sittenkin olisi helpompaa jännittää finaalia, jossa pelaisi Uruguay tai Saksa. Nuo kaksi maatahan kohtaavat toisensa pronssiottelussa, jossa olen kyllä vahvasti Uruguayn puolella. Olisi jalkapallon voitto, ettei Saksa jälleen kerran olisi kärkikolmikossa.

Tämä upea Hollanti-Espanja-finaali muutti viikonlopun aikatauluni täysin. Siinä missä vielä eilen alkuillasta harkitsin vahvasti Ruisrockin la-su-lipun ostamista, nyt en voi ajatellakaan sunnuntailipun hankkimista. Sunnuntaina toki esiintyisi kaikkein mielenkiintoisimmat bändit, mutta taitaisipa nuo keikat jäädä kaiken finaalijännityksen takia kunnolla kokematta ja unohduksiin.

Kun jo nyt pulssi kohoaa aina loppuottelua miettiessä, sunnuntaina taitaa lähteä järki kokonaan. Parempi siis pysytellä kotona, valmistella illaksi tapaksia ja varata jääkaappiin hieman hollantilaista olutta ja jättää suosiosta reissu Ruissaloon väliin. Illalla voin sitten rauhassa nauttia espanjalais-hollantilaisesta menusta ja katsella varmasti hyvää futisottelua. Ja voittipa kumpi maa tahansa, pelin jälkeen korkkaan kyllä pienen kuoharipullon, sillä kun reilusti yli kymmenen vuotta on toivonut, rukoillut ja tanssinut ties mitä poppatansseja, jotta nämä maat MM-finaaliin etenisivät, täytyy minun jotenkin juhlia tätä tilannetta. Niin monet katkerat itkut olen vuosien aikana ehtinyt näiden maiden tappioiden takia itkeä, että nyt tämä tuntuu aivan kuin unelta, kun molemmat maat ovat viimein finaalissa!

Toki ihan pienen pieni harmitus jäytää sisälläni, että Belle & Sebastian, Florence and the Machine, The Ark ja Regina Spector jää nyt näkemättä, mutta minkäs sille voi, että nämä mielenkiintoisimmat bändit soittavat finaalin kanssa päällekäin tai juuri silloin, kun täytyy rynnistää busseille, jotta ehtisi kotiin ennen loppuottelun alkua. Ja kyllä tällä kertaa tämä unelmafinaali menee ehdottomasti hyvän musiikin edelle!