Olympialaisten miesten taitoluistelukisan päätyttyä tunnelmani olivat melko ristiriitaiset. Kuten kerroin, en osannut kypsästi riemuita vain urheilijoiden onnistumisista, vaan tunsin vahingoniloa Plushenkon epäonnistumisesta. Ei todellakaan mitään fiksun ihmisen tunteita, jos voin sanoa.
Onneksi sentään kisan aikana tunsin puhdasta iloa urheilijoiden onnistumisista, myös Plushenkon kohdalla. Harmittavan monella suosikillani kisat menivät mönkään, mutta yllättävät onnistujat piristivät mieltä. Tosin saattaa olla, että tunnelma ei olisi ollut aivan yhtä hyvä, jos olisin nähnyt esim. Brian Joubertin ja Samuel Contestin ohjelmat.
Ehkä ihan hyvä, että varsinkin Joubertin kisaohjelmat jäivät näkemättä, sillä jo vähän pienempienkin suosikkien epäonni ahdisti. Ja suursuosikki Lambielin epäonnistuneet hypyt vapaaohjelmassa suorastaan kuristivat sydäntäni, joten varmasti ranskalaissuosikkini virheet olisivat tuntuneet todella pahalta. Japanilaiset Nobunari Oda ja Daisuke Takahashi taas pelästyttivät minut kaatumisillaan pahanpäiväisesti!
Odan vapaaohjelma oli mielestäni loistava ja kauhistuin kovasti, kun mies kaatumisen jälkeen ei jatkanutkaan ohjelman suorittamista, vaan luisteli hitaasti kohti kentän laitaa. Onneksi luistelija ei ollutkaan loukannut itseään, vaan kyseessä oli vain luistimen nauhojen katkeaminen. Hatunnosto Odalle siitä, ettei hänen kätensä tärisseet jäähallin yleisön edessä, vaan mies vetäisi nauhoihin uudet tiukat solmut ja pääsi jatkamaan ripeästi herttaista Chaplin-ohjelmaansa.
Takahashin ensimmäisen hypyn jälkeinen pahannäköinen kaatuminen melkein nosti hiukseni pystyyn. Mutta taas pomppasi japanilainen vauhdilla jaloilleen ja luisteli ja tulkitsi ohjelman kuin mitään ei olisi tapahtunut. Voi miten ihana Daisuke oli! Ehkä hyvä, etten ollut livenä näkemässä esitystä tai turvamiehet olisivat saaneet juosta perässäni estämään, etten loiki jäälle pörröttämään miehen hiuksia ohjelman jälkeen.
Lambielin haparointia tuntui erityisen pahalta katsoa. Jo EM-kisoissa sveitsiläinen sekoitti pääni, ja kun Stephane kantoi olympialaisten avajaisissa Sveitsin lippua, riemastuin tapauksesta niin, että tuuletin olkapääni melkein pois sijoiltaan. Vapaaohjelman aikana mies sai pumppuni jättämään useamman lyönnin väliin epävarmojen hyppyjensä takia. Vaikka toki olisin toivonut Lambielille mitalia, neljäs sijakin tuntui lopulta hyvältä, nousihan mies tulosluettelossa lyhytohjelman jälkeen yhden sijan ylöspäin rikkonaisesta ohjelmasta huolimatta.
Lysacekin hieno ohjelma tietysti ilahdutti, vaikka edelleen haluaisin vaihtaa miehen ohjelmien taustamusiikit. Ohjelmien raskas tunnelma häritsee minua sen verran paljon, etten aina kykene keskittymään luistelun seuraamiseen. Ja täytyykö Evanin hiukset olla aina sudittuna tiukasti päätä pitkin? Tiedän, että Lysacekin hiukset ovat lähes yhtä ihanan pörröiset kuin Takahashilla ja Lambielilla, enkä yhtään pidä siitä, että luistelijan persoonallisuutta peitellään tylyllä geelikampauksella.
Ehkä suurinta iloa koko kisan aikana koin, kun kuulin vapaaohjelmalähetyksen aluksi Ruotsin Adrian Schultheissin onnistuneen hienosti ohjelmassaan. Onnea Adrianille sekä neloishypyn onnistumisesta että varsinkin 200 pisteen rajan rikkomisesta! Varmasti tuntuu mahtavalta jättää tulosliuskalla taakseen kaikki viime vuoden EM-kisojen mitalimiehet! Pisteet ruotsalaiselle myös hyvistä musiikkivalinnoista. Olen kuitenkin edelleen vähän pihalla siitä, oliko Schultheiss tiputtanut vapaaohjelman musiikeista kokonaan pois Prodigyn Smack My Bitch Upin vai eikö kappaleen nimeä vain oltu haluttu merkitä olympialaisten kisasivulle.
Olympialaisten tiukka tv-kuri ja valvonta netin videopalveluissa on johtanut siihen, etten vieläkään ole onnistunut löytämään netistä Adrianin esitystä. Haluaisin kuulla, mitä siellä vapaaohjelman taustalla oikeasti on soinut. Toivottavasti myös Lambielin lyhytohjelma tulisi pian nettiin, sillä mies oli saanut esittämisestä yli 9 pistettä!
Nyt olympialaisten luisteluissa saa jännittää jäätanssikisaa. Viime yön rytmitansseja en nähnyt, mutta pakollisissa tansseissa kanadalaiset Tessa Virtue ja Scott Moir saivat minut pitämään peukut pystyssä heidän puolestaan. Vaikka yleisesti en järjestäjämaan voitonjuhlista pidäkään, jäätanssissa sallin kanadalaisille ehdottomasti voiton, varsinkin kun paluun kilpajäille tehneet ranskalaiset Isabelle Delobel ja Olivier Schönfelder ovat jo ulkona voittotaistelusta. Herätyskello on ajastettu pirisemään klo 5 aamulla. Kaikkea sitä onkin valmis tekemään taitoluistelulähetykset nähdäkseen!
Lambiel ei ollu niin hyvä kyllä tulkinnallisesti kun EMissä, vähän poissaoleva :< Ja hyvä, että joku muukin vihaa Lysacekin limalettiä ja musiikkeja!
VastaaPoistaNepu: Pahoittelen, että sait odottaa vastausta kommentteihisi reilusti yli kuukauden! Vastaan tässä nyt kaikkiin lähettämiisi kommentteihin yhdellä kertaa, vaikka vastaus venähtääkin kovin pitkäksi :)
VastaaPoistaLohdullista kuulla, että joku muukin iloitsi Plushenkon tappiosta olympialaisissa. Mua todella harmittaa, ettei mies edes yritä parantaa puutteitaan, vaan uhoaa, ettei siirtymillä pitäisi olla painoarvoa lajissa. Hölmöltä tuntuu myös vaatimus siitä, että mitalistien olisi tehtävä neloishyppy ohjelmassaan. Miksi vaatia neloishyppyä, jos itse ei ole valmis täyttämään vaatimusta siirtymistä? Plushenko on tähän asti vaikuttanut ihan symppikseltä urheilijalta, mutta diivailu olympialaisissa laski kyllä hänen osakkeitaan mun silmissä.
Lysacekista sen verran, ettei se munkaan suosikkiluistelija ole. Juuri mainitsemasi ohjelmien musiikit ja sanoisko nyt persoonallisuuden peittävät asut ja kampaus häiritsee tosi paljon. Olympialaisten vapaaohjelmassa Lysacek väläytti luonnettaan viimeisen hypyn ja askelsarjan aikana tuuletellessa, mutta toisaalta ne eleet ja ilmeet rikkoivat ”roolisuoritusta”. Salaa toivon, että Lysacek jatkaisi kilpauraansa, mutta vaihtaisi valmentajaa johonkin sellaiseen tyyppiin, joka antaisi Evanin olla jäälläkin se aurinkoisesti hymyilevä Evan, jonka olen nähnyt miehestä jään ulkopuolella otetuissa valokuvissa.
Daisuke ja Lambiel oli mun ehdottomat suosikit olympialaisissa. Niin kuin sanoit, Stephane oli olympialaisissa esittämisessä vähän vaisumpi kuin EM:issä, mutta kuitenkin erinomainen. Ja tosiaan Lambiel tuntuu kehittyneen taukonsa aikana valtavasti juuri osa-alueissa. Vois sanoa, että toisin kuin Plushenko, Lambiel on perehtynyt lajin nykyvaatimuksiin, hyödyntää omia vahvuuksiaan ja ikä on tuonut hänen esiintymiseen lisää kypsyyttä. Harmi vaan, ettei hypyt ole enää entistä luokkaa, minkä vuoksi palkintosijoille pääsy vaikeutuu :(
Daisuke on kaikin puolin kivaa katseltavaa niin Vancouverissa kuin viime viikon MM-kisoissa. Takahashi ei kosketa mua esityksillään yhtä syvästi kuin Stephane, mutta kaikilla muilla tavoin se onkin sitten huippu. Niin ja esiintyjänäkin loistava, vaikka mun silmissä häviää Lambielille.
Huh! Toivottavasti jaksoit lukea koko pitkän vastauksen :)