Jokainen kirjoituksiani seurannut tietää, miten vihaan helteitä. Viime päivän megajymymiksikälehdistötätänytkutsuukaan-helteet ovat näännyttäneet niin allekirjoittaneen kuin bloginkin. Vaikka keksisin kirjoitettavaa, en jaksa jäsennellä ajatuksiani tänne. Minun energiani menee suihkussa juoksemiseen ja vesipullon täyttämiseen. Tai siis oikeastaan meni, mutta sitten tajusin, ettei tämän hikoilun tarvitse tuntua ällöttävältä ja turhalta.
Satuin pari iltaa sitten muistamaan äkkiä, miten 10 vuotta sitten Bournemouthin helteisillä tanssilattioilla hikoileminen tuntui suorastaan ihanalta. Kun useampi sata bailaaja oli hiestä märkinä kiinni toisissaan jättimäisellä tanssilattialla ja villiintyi ulvovaan hurmokseen Daruden Sandstormin kajahtaessa ilmoille, hiki ei todellakaan tuntunut ällöttävältä. Vaikka kaikki tanssijat olivat hiestä läpimärkiä, kenestäkään se ei tuntunut iljettävältä, korkeintaan ehkä eroottiselta.
Mieleeni juolahti, että ehkä tämä vallitseva hellekin tuntuisi tanssiessa suorastaan hyvältä. Ja toden totta, kun laitoin hyvää musiikkia soimaan ja aloin ensin liikuttaa kokeeksi pelkkää lantiota, olo parani heti! Mitä enemmän kroppaa liikutti, sitä siedettävämmältä kuumuus ja hikoilukin alkoivat tuntua.
Jostain syystä (ok, True Bloodin Amerikassa maanantaina esitetyn jakson takia) tanssibiisikseni valikoitui hieman outo, epätanssittavan oloinen kappale. Damien Ricen 9 Crimes -kappaleen demoversiossa on kuitenkin niin kiehtova pohjavääntö, että kun keskittyy kuuntelemaan rytmiä, säröä ja bassoa, pyrkii kehoni väkisin liikkeelle.
Soitettuani biisiä melkein vuorokauden putkeen oli pakko vaihtaa kappaletta. Tarkoitus oli kirjoittaa Spotifyn hakukenttään Stardust, jotta löytäisin tämän kappaleen, mutta kirjoitinkin vahingossa Starsailor.
En ole pieneen aikaan Starsailoria kuunnellut, joten ajattelin nopeasti soittaa läpi heidän Top5-biisinsä. Ekat kaksi kappaletta menivät vähän ohi korvien, tosin kakkosbiisin kohdalla totesin, että tästä kai on jokin menevämpi remix olemassa. Ja niinhän siitä oli, sillä kolmas biisi oli juurikin tuo Thin White Duke mix Four to the Floor -biisistä.
Hitsi, miten hyvältä tuo kappale kuulostaa näin muutaman vuoden tauon jälkeen. Kun silmät pistää kiinni ja alkaa tanssia, melkein saan itseni palautettua Bournemouthin vanhan Opera House -klubin tanssilattialle. Eikä muuten helle vaivaa ollenkaan! Ja jos silmiä ei jaksa sulkea voi tanssahdella pitkin asuntoa ja järjestellä tavaroita. Kuin itsestään on asuntoni siistiytynyt ja havaitsin pesseeni jopa keittiön lattian, vaikka mielestäni olen vain tanssinut ja laulanut!
Jos siellä ruudun toisella puolella on nyt joku hikinen hellemököttäjä, niin kaivapa levyhyllystäsi lempi tanssilevysi esiin, pistä se soimaan ja ala tanssia! Voisin melkein taata, että olo paranee huomattavasti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti