Keikkareissulla Berliinissä

Paluu Berliinistä Suomeen tapahtui jo maanantaina, mutta nyt on viimein aikaa kirjoitella reissuraporttia tännekin. Melko sekavaa ajatusvirtaa luvassa, koska kolmen päivän matkaa on vaikeaa tiivistää nopeasti järkeväksi paketiksi.

Lähdin Berliiniin kaverini kanssa lauantai-iltapäivänä. Koko aamupäivän stressasin, miten korvani kestäisivät tällä kertaa painevaihtelut lentokoneessa. Turhaan olin hermoillut, sillä lento sujui kaikin puolin mainiosti. Tosin ennakkoon nautittu allergialääke saattoi osaltaan vaikuttaa korvaongelmien poissapysymiseen.

Laskeuduttuamme Berliiniin nappasimme bussin kohti Kurfürstendammia. Veimme tavaramme hotelliin ja lähdimme samaa tietä liikkeelle etsimään ruokapaikkaa, kauppoja ja joulutoreja. Alexanderplatzillehan sitä sitten päädyttiin. Loppuilta sujuikin torikojujen tarjontaa tutkien. Kun myyntipöytiä oli tarpeeksi käyty katselemassa, päätimme kaverin kanssa istahtaa alas ja nauttia pari kupillista hehkuviiniä. Mikäs siinä oli lauantai-iltaa viettää, kun kädessä saattoi pitää höyryävää mukia ja ympärillä seurailla berliiniläisten illanviettoa kuuluisan tv-tornin juurella :)

Sunnuntai oli matkamme tärkein päivä. Ennen illan Roxetten keikkaa kiertelimme jälleen kaverini kanssa joulutoreja. Alkupäivä oli oikeastaan melkoista harhailua, mutta lopulta saimme suunnistettua Gendarmenmarktin joulumarkkinoille. Ensimmäinen näkemämme "koju" oli telttakatokseen tehty italialainen ravintola, johon tämä nälkäinen kaksikko tietysti meni pizzalle. Eipä ole pitkään aikaan lautasellani ollut niin herkullista pizzaa! Tuore rucola ja maukas ilmakuivattu kinkku maistuivat ihanalle.

Gendarmenmarktin joulumarkkina-alue oli mukavan tunnelmallinen, mutta tältäkään torilta en onnistunut ostamaan kaipaamiani manteleita. Olen Turussa tottunut siihen, että sokeroidut mantelit saa käteensä juuri paahdettuna, vielä hieman lämpiminä. Saksassa mantelit olivat kylmiä! Enhän minä nyt sellaisiin rahojani halunnut tuhlata ;)

Gendarmenmarktin joulutori oli tunnelmallinen ja kaunis.

Joulutorilta lähdimme siirtymään pikkuhiljaa kohti O2 World -hallia. Olin jo hyvissä ajoin selvittänyt, millä metrolla pääsisimme hallille, mutta mäntti kun olen, olin jättänyt kiinnittämättä huomiota kartassa siihen, ettei kaikki reitit suinkaan ole metrolinjoja, vaan mukana on myös junalinjat. Alexanderplatzin asemalla tulikin sitten metsästettyä oikeaa junaa, mutta onneksi kaikesta sähellyksestä huolimatta ehdimme keikkapaikalle ajoissa.

Roxette ei ollut illan ainoa esiintyjä konsertissa. The Nokia Night of the Proms -konsertissa kokonaisen sinfoniaorkesterin, pienen kuoron ja rockbändin säestämänä lavalla nähtiin useampiakin lähes unohduksiin joutuneita 80- ja 90-luvun bändejä. Roxette oli kuitenkin ehdottomasti illan nimekkäin esiintyjä.

Harmi kyllä en hyvästä paikastani huolimatta saanut räpsäistyä kuin yhden surkean kuvan Roxettesta, eikä kuvassa näy Marieta :( Onneksi on YouTube, josta löytyy muiden videotallenteita keikasta!

Sovitaanko, että tämä kuva on taiteellinen otos Roxetten Peristä ;)

Roxette soitti keikalla viisi kappaletta: I Wish I Could Flyn, The Lookin, Joyriden, It Must Have Been Loven ja Listen to Your Heartin. Useampaa kappaletta Roxette ei oikeastaan olisi edes pystynyt soittamaan. On valitettavasti todettava, ettei Marie ole täydessä keikkakunnossa. Mutta vaikka nytkin laulujen ylä-äänet jäivät vajaiksi, laulu oli täynnä aitoa tunnetta, eikä pienet puutteet jääneet häiritsemään. Jo se, että Marie ylipäätään nähdään pahalaatuisen aivokasvaimen jälkeen lavalla on ihme, jota fanit osasivat arvostaa.

Roxette oli keikan ehdoton kohokohta. Totta puhuen muuten esitykset olivat aika pitkäveteisiä. Ilman orkesterin antamaa puhtia useimmat esiintyjät olisivat olleet todella tylsiä. Tosin Heaven 17 soitti Temptation-hittinsä varsin pirteästi. Onneksi mukaan oli otettu virkistäväksi poikkeukseksi myös nuori itävaltalaisartisti Christina Stürmer. Ja tokihan iso sinfoniaorkesteri aina kuulostaa hienolta.

Valaistussuunnittelu oli konsertissa onnistunut erinomaisesti!
(toisin kuin tärähtänyt kuva ;) )

Konsertin jälkeen väsynyt kaksikkomme suuntasi hotelliin nukkumaan. Maanantaiaamuna yritimme nousta ajoissa liikkeelle, mutta hotellin äänekkäästi huutaneet vesiputket pilasivat yöunet, joten herääminen oli hivenen hankalaa. Aamiaisen jälkeen ehdimme kuitenkin lähteä piipahtamaan vielä KaDeWe:lle ja suorittamaa viimeiset shoppailut Tauentzienstraßen varrella. Minä onnellinen onnistuin viimein löytämään itselleni uudet farkut! Lisäksi sain ostettua ihanan mehukkaita myslipatukoita ja marsipaania, joka tietysti oli tarkoitus säästää jouluksi, mutta ihan vahingossa olen syönyt jo puolet herkuista.

Maanantain kääntyessä iltapäivään tuli aika hypätä jälleen kerran lentokenttäbussiin. Paluulento sujui hyvin, vaikka pari pientä pomppua kone ottikin sadepilvien seassa. Helsinki-Vantaalle laskeuduttaessa sain noudettua ruumaan laitetun reppuni nopeasti saapumishallista. Yllätys oli suuri, kun selvisi, että monen muun matkatavarat olivat kenttähenkilökunnan työnseisauksen takia ties missä. Mikä tuuri minulla olikaan, etten joutunut juurikaan odottelemaan tai etsimään reppuani! Kotimatkalla Helsingistä Turkuun kelpasi olla tyytyväinen koko reissuun.

Iso kiitos vielä loistavalle matkaseuralle!