Niinhän siinä kävi, että Norja voitti euroviisut. Miten helppoa tämän vuoden voittajan veikkaaminen olikaan! Eikä kovin suurena yllätyksenä voi pitää sitäkään, että Norja rikkoi Lordin piste-ennätyksen, sillä itse pidin varmana, että Norja keräisi pisteitä kaikilta kisassa mukana olleilta mailta, joita tänä vuonna oli vielä enemmän kuin Lordin voittaessa 2006.
Olin Norjan voitosta niin varma, etten edes yrittänyt veikata muuta kärkikolmikkoa. Oletan, etten ainakaan Islantia olisi osannut odottaa kisan kakkoseksi. Voin vain kuvitella Islannin yleisradioyhtiön pomon tyytyväisyyttä, kun maa menestyi hyvin, mutta talousvaikeuksissa painivan maan ei kuitenkaan tarvitse järjestää ensi vuoden kisoja.
Waldon jumbosija finaalissa oli ehkä pieni yllätys, mutta en ymmärrä, miksi siitä kirjoitetaan lehdissä kuin olisimme hävinneet koko kisat. Jäihän taaksemme kaikki ne 17 maata, jotka eivät selvinneet finaaliin. Ja miksi sitäkin pidetään jotenkin pahana asiana, että pääsimme finaaliin tuomariäänin? Kyllä minusta ainakin on hienoa, että Suomen esitystä pidettiin niin ammattitaitoisena ja hyvänä, että ammattilaisraadit kelpuuttivat sen finaaliin. Waldon esitystä ei ainakaan tarvinnut katsoa myötähäpeästä kärsien, toisin kuin joidenkin aiempien viisuehdokkaidemme räpeltelyä.
Nyt on aika keskittyä ihan johonkin muuhun kuin euroviisuihin, vaikka veikkaan, että Alexander Rybakista joudunkin vielä jotain tänne kirjoittamaan. Mutta jos nyt ensin saisin vaikka kirjoitettua ne aiemmin mainitsemani keikkajutut tänne :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti