Täältä tullaan Berliini!

Kuten aiemmin syksyllä totesin, Berliini on yksi lempikaupungeistani maailmassa. Nyt minä onnellinen pääsen reissaamaan kaupunkiin uudelleen!

-kuva täältä

Ylihuomenna lähden ystäväni kanssa ihailemaan kaupunkia. Koska olemme valtavassa kupungissa vain kaksi yötä, pitäisi varmaan laatia jonkinlainen suunnitelma siitä, millä alueella kannatta kaupungissa pyöriä, ettei koko reissu mene metrossa istuessa. Toivottavasti ehtisimme joulumarkkinoillekin, vaikka saahan toki Turunkin joulumarkkinoilta kuvan paahdettuja sokerimanteleita. Silti berliiniläiset mantelit houkuttelevat.

-kuva täältä

Hotellimme on onneksi Kurfürstendammin varrella. Luotan siihen, että kaupungin tärkeimmän ostoskadun näyteikkunat korvaa kaikki menetetyt taidenäyttelyt. Eiköhän lähistöllä olevan KaDeWe-tavaratalon jouluikkuna viimeistään riitä silmäniloksi.

Osumme kaverini kanssa Berliiniin juuri muurinmurtumisen 20-vuotisjuhlien jälkeen. Juhlavuoden takia kaupungissa olisi varmasti lukuisia kiinnostavia näyttelyitä, mutta ajanpuutteen takia taidamme ehtiä korkeintaan yhteen. Mikähän olisi hyvä ja kiinnostava, mutta nopeasti läpinähty näyttely? En ole vieläkään saanut käsiteltyä edellisellä Berliinin-reissulla saatua traumaa siitä, etten monen tunnin kiertelynkään jälkeen ehtinyt nähdä suuresta Stanley Kubrick -näyttelystä kuin pienen pintariipaisun.

Miksi sitten ylipäätään lähden tällaiselle pienelle viikonloppureissulle. No, minä ja ystäväni olemme olleet kavereita jo yli 20 vuotta. Kun tutustuimme, Berliinin muuri oli vielä nippa nappa pystyssä. Nyt kaverini oli ajatellut vähän juhlia tätä pitkää ystävyyttämme. Minulle yllätykseksi kaverini oli hankkinut liput ala-astevuosiemme suosikkibändin keikalle Berliiniin. Jaa että mikäkö tämä vanha suosikkibändi on? No katsokaa itse ;)

-tämä hirrrrrveä kuva täältä :)

Me lähdemme katsomaan ROXETTEA! :D

Voimabiisi ja -tanssi

Jo Radiomafian Upteekki-ohjelmassa ymmärrettiin puhua parantavasta popmusiikista. Viime päivinä kiusannut flunssa on vienyt minulta voimia, mutta samalla olen saanut valtavasti korvaavaa energiaa Signmarkin Smells Like Victory -biisistä ja yhdestä Tanssi, jos osaat -tanssijan esityksestä.



Minusta tuntuu jotenkin ikävältä kuunnella Signmarkia radiosta. Kun kappale on suunniteltu viittomien ympärille, tuntuu oudolta vain kuulla biisi. Minun täytyy nähdä sanat! No joo, toki pidän hienona, että kappale on päätynyt YleX:n Himotuimmat-listan kärkitiloille. Viestiihän tuollainen menestys siitä, että Signmarkia arvostetaan. Mutta miten voisin taloudellisesti tukea Signmarkia? Tuntuu jotenkin ilkeältä katsoa videota täysin ilmaiseksi kymmeniä kertoja putkeen YouTubesta :( Ei auta, vaikka Signmark itse on videon ilmeisesti sinne ladannut. HALUAN OSTAA LEVYN!

Jotain muuten lukuisista katselukerroistani kertoo se, että kaltaiseni kömpelyskin on jo oppinut viittomaan kertosäkeen lähes kokonaan. Eilen pyyhin keittiössä kaappien ovia kuivaksi, kun mukana "laulaessa" tiskihanskoista vesipisarat lentelivät ympäriinsä :D

Sen lisäksi, että biisin reipas tempo piristää, toki myös Signmarkin esimerkki inspiroi. Ilahdun aina ihmisistä, jotka kaikista vaikeuksista huolimatta jaksavat tehdä itseään innostavia asioita. On inspiroivaa nähdä, että kuuro voi tehdä musiikkia tai liikuntarajoitteinen voi tanssia.

So You Think You Can Dance -kisan kolmannen tuotantokauden koe-esiintymisissä nähty Bryan Gaynor aivan erityisesti liikutti minua. Mies ei ole antanut pahan skolioosinkaan estää itseään tanssimasta. Ja mikä parasta, tanssia katsellessa ei ehdi tuntea sääliä, sillä Bryan saa viihdytettyä ja nauratettua katsojaa.



Minä jäin Bryanin esityksen jälkeen miettimään, miksi ihmeessä itse en tanssi enemmän. Jos kerta rakastan tanssia, miksi keksin aina miljoona tekosyytä, joiden varjolla jätän ilmoittautumatta tanssitunneille. Ikä, kömpelyys tai huono kunto eivät ole päteviä syitä olla tanssimatta.

Kunhan voin olla varma, ettei yskä enää uusiudu, alan tehdä kuntoa kohottavia kävelylenkkejä, jotta tammikuussa en ainakaan kunnon takia jätä tutkimatta tanssituntitarjontaa. Eiköhän sitä huomenna uskalla jo lyhyelle lenkille lähteä, kunhan en hengästytä itseäni :)