Vaikka tv-kokeista pidänkin eniten koheltavasta ja ripeästä Jamie Oliverista, tykkään tavattomasti myös Niklaksen rauhallisesta kokkailusta. Lisäksi on mukavaa katsella ruokaohjelmaa, joka jollain tavalla on hyvin suomalaisen oloinen, mutta kuitenkin täysin erilainen.
Viimeiset pari viikkoa olen miettinyt, miksi Niklaksen kokkausta on niin rauhoittavaa katsella. Tänään sitten keksin, mistä tämä rentouttava vaikutus syntyy. Ensinnäkin Niklaksen keittiössä on hiljaista. Keittiössä ei soi musiikki, kattilat eivät kolise, eikä kokki höpise koko ajan. Niklas on välillä hiljaa, jolloin katsoja voi kuulla hänen rauhallisen hengityksensä äänen! Juuri tuo kokin hiljainen hengitys saa minut rentoutumaan.
Toinen rauhoittava tekijä on varmasti se, miten hitaassa tahdissa kuvakulmat vaihtuvat ohjelmassa. Monissa muissa ruokaohjelmissa hypitään jatkuvasti kamerasta toiseen ja kuvassa halutaan koko ajan näkyvän jotain liikettä. Niklas sen sijaan saattaa seistä rauhallisesti paikallaan ja kertoa ruoasta, eikä kuvassa muutu mikään muu kuin Niklaksen ilmeet. Tämä kuvien hitaus on viety niin äärimmilleen, että sipulin leikkaamista voidaan näyttää hieman hidastettuna, ettei liikkeet vaan näyttäisi liian äkkinäisiltä.
Ruokaohjelmasta puhuttaessa on tietysti lopuksi mainittava jotain myös ruoasta. Niklas tekee ruokaa, jollaista itse en kotona juuri koskaan kokkaa, mutta maistamattakin osaan sanoa, ettei se voi olla kovin pahaa. Lisäksi ruoat näyttävät varsin helppotekoisilta, eikä raaka-aineiden löytäminenkään pitäisi olla kovin vaikeaa, varsinkin kun Niklas usein mainitsee ruotsalaiskatsojilleen, millä Ruotsista helposti löytyvällä ruoka-aineella jonkin harvinaisemman ainesosan voi korvata.
Jonain päivänä haluan kokata erityisesti Niklaksen keittiössä esiteltyjä jälkiruokia. Toivottavasti oppisin myös kokkaamaan yhtä rauhallisesti kuin Niklas, jotta välttyisin jatkossa kaikilta niiltä palovammoilta ja muilta pikkukolhuilta, joita kokatessa yhtenään saan.
